Afrikan ympäri (kirjoittanut Juha Vakkuri)

Tämä on toinen lukemani Juha Vakkurin kirja. Ensimmäisen "Afrikan poikki" luin viime vuonna ja se kertoi Vakkurin matkasta Saharan halki. Vakkuri on työskennellyt toimittajana mm. MTV:llä ja Yleisradiolla. Vakkuri on jo usean vuosikymmenen aikana kierrellyt ja ajoittain asunutkin eri puolella Afrikkaa. Hänen kiinnostuksensa Afrikan historiaa ja kulttuuria sekä politiikkaa kohtaan on innostavaa ja opettavaista.

Vakkurin tyyli kirjoittaa on asiallista ja asiantuntevaa. Hän hyväksyy ja pyrkii ymmärtämään kulttuuriset erot, ja matkustaessaan pyrkii tutustumaan paikallisiin ja matkustamaan kuten afrikkalaiset - lähinnä siis puskatakseilla. Hän yöpyy afrikkalaisissa hotelleissa ja majataloissa, eikä länsimaalaisten omistuksessa olevissa resorteissa tai lodgeissa. Hän kirjoittaa asioihin perehtyneesti, kiihkottomasti mutta kiinnostavasti. Hänen tietämyksensä ja asenteensa muita kulttuureita ja reissaamista kohtaan on sellainen, jonka itsekin toivoisin matkoillani saavuttavan.


Afrikan ympäri -kirjan matka sijoittuu vuoden 2011 alkuvuoteen. Samalla, kun Vakkuri kirjoittaa tapahtumista Afrikan matkallaan, hän myös mainitsee maailman ja Suomen tapahtumia. Kirja käy siis myös pienenä kertauksena maailman tapahtumista ja auttaa lukijaa sijoittamaan tapahtumia aikajanalle.

Afrikan ympäri -kirjan matka alkaa Mauritanialta ja Senegalin, Gambian, Guinea-Bissaun, Guinean, Sierra Leonen, Liberian, Ghanan, Togon, Beninin, Nigerian, Kamerunin, Gabonin, Kongon tasavallan, Namibian, Etelä-Afrikan, Mosambikin, Sambian, Tansanian ja Kenian kautta vie Vakkurin ja lukijan Etiopiaan saakka. Kirjassa on paljon varsin yksityiskohtaista historian kerrontaa, joka vasta aloittelevalle Afrikan matkaajalle on osin turhankin tarkkaa, mutta toisaalta ehkä jotakin tuosta jää mieleen tulevia matkojen suunnitteluja varten.

Onnistuin eläytymään kirjan tapahtumiin varsin hyvin, sillä aloitin sen matkalukemisena Helsinki-Vantaan lentoasemalla matkani suuntautessa Lontoon ja Johannesburgin kautta Namibian Windhoekiin. Kirjasta riitti hyvin viikoksi luettavaa, kun Namibian aavikko-alueiden hotelleista ei välttämättä toimivaa wifiä tai televisiota löytynyt. Nyt kotiin hienolta Namibian kiertomatkalta palattuani ja tätä blogi-tekstiä kirjoittaessani hienoinen haikeus Afrikkaa kohtaan nousee taas esille. Ainoat kokemukseni maanosasta rajoittuvat tähän mennessä vain Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan, mutta ainakin eteläisen maanosan upea luonto, pitkä historian havina, lämpö ja hassua näin suomalaisena sanoa, mutta rauha ja tila, jota tuolta löytyy mahdollisesti vieläkin enemmän kuin Suomesta, on upeaa ja sinne tekee jälleen mieli palata. Onneksi Vakkurilta löytyy vielä lukuisia muita maanosaa käsitteleviä teoksia, joiden kautta matkakuumetta pääsee hieman lievittämään.

Mutta mikäs Afrikka-teoksen kanssa sopii paremmin juomaksi kuin afrikkalainen viini. Namibiassa maistoin ja kotiinkin asti pääsi yksi pullo Erongo Mountain Wineryn Krantzberg -punaviiniä. Namibiasta löytyy internetistä etsimieni lähteiden perusteella vasta vain neljä viinitilaa. Maa on toki paikoin hyvin kuiva ja ilmasto useissa paikoissa liian kuuma viinin viljelyyn. Onneksi pinta-alaltaan noin kaksi kertaa Suomen kokoisesta valtiosta löytyy kuitenkin osin Atlantin meri-ilmastosta johtuen vaihtelevuutta.

Krantzberg-viini on valmistajansa mukaan maan ensimmäinen viini, jolla on pyritty hieman samaan kuin Ranskan Bordeaux-alueella. Viini on sekoitus neljästä eri rypäleestä Cabernet Sauvignonista, Cabernet Francista, Malbecista ja Petit Verdotista. Maistamani viini on hyvin tummanpunaista, varsin täyteläistä ja tanniinista. Se vaatii parikseen pihvin, Namibiassa luonnollisesti antilooppi-pihvin ja kastikkeessa sekä lisukkeissa saa myös olla luonnetta. Vähäisen Ranskan viinin maistelutietämykseni perusteella, viinin aromeista on löydettävissä selkeitä yhteyksiä Bordeaux-alueen makumaailmaan. Mielestäni viinissä on tosin ehkä hieman yli yrittämistäkin havaittavissa, voimakkuudestaan ja täyteläisyydestään johtuen. Viinin aromeissa on samoja piirteitä, kuin sen eteläisemmän naapurin viineissä. Marjaisuutta (tummia marjoja, kuten boysenmarjaa) on maussa, mutta sen lisäksi myös tupakkaa ja tammisuutta. Viinissä on myös paahteisuutta, joka ymmärtääkseni ei ole välttämättä kovin tyypillistä Bordeaux-alueen viineille. Ranskalainen hienostuneisuus siitä sen sijaan puuttuu.

Kuinka sitten vakaa, asintunteva ja informatiivinen kirja sopii yhteen varsin tuoreen, mutta voimakkaan viinin kanssa, joka hieman yrittää olla jotakin mitä ei oikeasti ole? Neljän ja puolen  pisteen arvoisesti. Tämä pistemäärä vaatii hieman filosofisempaa perustelua. Vakkuri on koko aikuisikänsä perehynyt hyvin Afrikan mantereeseen ja asunutkin siellä ja työskennellyt maanosan parissa. Kuitenkaan hän, tai oikeastaan kukaan muukaan, ei jo ajallisista syistä pysty omaksumaan koko mantereen laajuisesti tietoutta. Hieman sama juttu on Krantzberg-viinin kanssa. Namibia sijaitsee tuhansien kilometrien päässä Bordeauxsta, ja aivan toisella pallon puoliskolla ja ilmasto sekä maaperäkin poikkeavat esikuvasta merkittävästi, joten yhtäläisyyttä ja tietämystä ei yksinkertaisesti Nambian lyhyen viinin viljelyn historian perusteella ole voinut vielä löytyä. Ja sitten se filosofinen selitys: mitään ei voi kuitenkaan saavuttaa, jollei johonkin pyri. Ja mitä mittapuuta täydelliseen tietämykseen ja samankaltaisuuteen sitten pitäisi edes käyttää. Joten yritys on molemmilla hieno ja kiinnostava ja ehdottomasti lukemisen ja maistamisen arvoinen. Lopputulos molemmilla myös erinomainen, vaikkei ehkä aivan esikuvaansa muistutakkaan.

Afrikan ympäri
kirjoittanut Juha Vakkuri
Like Kustannus Oy
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2016
659 sivua

Erongo Mountain Winery
Krantzberg 2014
Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Malbec, Petit Verdot
Hinta namibialaisessa ruokakaupassa noin 15€, ravintolassa noin 25€

Välähdyksiä Namibian itsenäistymisestä (toimittanut Olle Eriksson)

Pari seuraavaa julkaisua käsittelevät Namibiaa, johon viimeisin ulkomaanmatkani suuntautui. Kirjojen lukemisen ja viinien maistamisen lisäksi yksi itselleni tärkeistä harrastuksista on matkustaminen. Pyrin ainakin kerran vuodessa suuntaamaan johonkin sellaiseen valtioon, jossa en ole aiemmin vieraillut. Tärkeänä osana matkaan kuuluu tietysti myös kohteeseen ennakolta kirjojen kautta tutustuminen. Tänä keväänä kohteeksi valikoitui eteläisessä Afrikassa sijaitseva Namibia. Afrikassa olen ennen tätä reissua käynyt vain Etelä-Afrikassa, joita Namibian kanssa toki yhdistää moni asia maiden osittain yhteisen historian vuoksi. Valtiot poikkevat kuitenkin selvästi toisistaan.

Suomella on ollut (ainakin suomalaisten itsensä mukaan) merkittävä rooli Namibian itsenäistymisessä. Martti Ahtisaari toimi 1970-loppupuolelta 1990-luvulle saakka erilaisissa tehtävissä YK:ssa, jotka pyrkivät maan rauhanomaiseen itsenäistymiseen. Suomalaiset ovat kuitenkin jo ennen Martti Ahtisaarta tehneet maassa paljon lähetystyötä ja erityisen merkittävä rooli on ollut Martti Rautasella, joka 1800-luvun lopulla muutti Namibian pohjoisosassa sijaitsevaan Olukondaan.

Välähdyksiä Namibian itsenäistymisestä on kirja, tai ehkä ennemminkin muistelma-kokoelma, Namibiassa eri aikoina asuneiden suomalaistaustaisten henkilöiden havainnnoista maasta ja erityisesti sen itsenäistymisen ajoilta. Kirjassa olevat esseet poikkesivat toisistaan jonkin verran laadullisesti. Osa oli hyvin yksityiskohtaisia kun taas toiset hyvin yleistajuisia. Tämä lienee ollut tarkoituskin kirjan julkaisussa.

Namibian historiasta on toki olemassa myös lukuisia muita kirjoja, mutta aiemmin olen huomannut, että useita asioita on helpompi ymmärtää ja huomionsa osaa kiinnittää mielenkiintoisiin kohtiin, kun kirjoittajalla on sama kulttuurinen tausta kuin itsellä. Tästä kirjasta, sekä yleisesti muustakin keskustelusta Suomessa saa helposti sen käsityksen, että puolet namibialaisista on nimetty suomalaisten mukaan ja suomalaisuus näkyy maassa vahvasti. Vajaan kahden viikon matkalla, en kyllä tainnut yhden tienviitan lisäksi (Toivo ya Toivo Street Windhoekissa) havaita mitään muuta suomalaista.

Namibia on itsenäistynyt 21.3.1990 eli kyseessä on vielä varsin nuori valtio. Kirjan keskiössä oli maan itsenäistyminen ja itsenäisyys. Tästä sekä Namibian ja Suomen välisestä kohtalaisen läheisestä yhteistyöstä johtuen kirjan pariksi valikoitui yksi Alkon Suomi 100 -juhlavuoden viineistä. Kyseinen viini on varma valinta pihvin kanssa ja olemukseltaan myös varma ranskalainen - ei liian helppo, mutta hyvän ruoan kanssa sen aromit aukeavat varmasti. Ensimmäisen kerran maistoin viiniä sellaisenaan ilman ruokaa ja seuraana päivänä naudan ulkofilee-pihvin kanssa, jonka seurana oli kasviksia ja kermaperunoita. Yksinään viini ei oikein auennut, lisäksi pullon vuorokautinen hapettuminen saattoi myös auttaa asiaa ja toisena päivänä yhdessä pihvin kanssa aukesi oikein mainio hinta-laatusuhdetta edustava tuote. Viini oli pehmeän tanniininen, siinä oli hieman hedelmäisyyttä ja tummia marjoja maussa ja tuoksussa sekä tammisuutta. Viini on neljän eri rypäleen sekoite. Onneksi Suomen itsenäisyyden juhlavuosi on vielä alkupuolella, niin tätä tulee varmasti toisenkin kerran tämän vuoden aikana maistettua.

Kirja ei välttämättä ollut yhtä tyylikäs kuin viini, mutta molemmista huokui ylpeyttä omasta olemassa olosta ja historiasta, joten annan viinin ja kirjan yhteen sopivuudelle kolme ja puoli pistettä. Ihan kohtalaisen hyvin siis sopivat keskenään.

Välähdyksiä Namibian itsenäistymisestä
toimittanut Olle Eriksson
Suomi - Namibia seura 2005
281 sivua

Wine Gallery Suomi Finland 100 Bordeaux Rouge 2014
Merlot, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Petit Verdot
14,99€ (Alkosta loppuvuonna 2016)

Erkki Liikanen - Euron herttua (kirjoittanut Hannu Leinonen)

Erkki Liikanen on tämän hetkinen Suomen Pankin pääjohtaja. Mediassa hän usein asiantuntijana kommentoi esimerkiksi Suomen taloudellista tilaa. Ennen vuonna 2004 alkanutta Suomen Pankin pääjohtajuutta hän on toiminut mm. SDP:n puoluesihteerinä, suurlähettiläänä ja Euroopan komission jäsenenä.

Erityisesti kirjan alkuosassa oli paljon itselleni uutta tietoa hänen työuransa alkupuolelta. Ennen kirjan lukemista käsitykseni Liikasesta perustui lähinnä hänen työskentelyynsä Suomen Pankissa ja jonkinlaisiin muistikuviin hänen toimistaan Euroopan komissiosta. 1980-luvun lopulla syntyneelle, hänen aiempi poliittinen uransa on jäänyt hänen nykyisen uransa varjoon. Kirja valikoitui lukulistalleni parin mutkan kautta. Tällä hetkellä olen tutustunut muutamiin Namibiaa käsitteleviin kirjoihin (syy selviää myöhemmissä blogi-kirjoituksissani) ja Erkki Liikanen on useamman vuoden asunut Namibian nykyisen varapresidentti Nickey Yiambon kämppäkaverina Helsingissä opiskeluaikoinaan. Liittyy siis loogisesti Namibiaa koskevaan kirjallisuuteen.


Kirja antaa kuvan hieman kipakastakin henkilöstä, joka kovasti nauttii uusiin ihmisiin tutustumisesta. Vaikka hänen juurensa ovat tiukasti Mikkelin seudulla, voi häntä ainakin kirjan mukaan pitää aikansa kosmopoliittina, joka avoimuutensa perusteella on sopinut loistavasti Suomen edustajaksi mm. Euroopan unioniin.

Kirjan viinipariksi valikoitui portugalilainen Fonte do Beco punaviini vuodelta 2014. Portugalilaiset viinit ovat kokemukseni mukaan hinta-laatusuhteeltaan hyviä. Mitään suurta ja ihanaa makuelämystä ei muistaakseni ole tästä maasta tullut vastaan, mutta tyyliltään ne tuntuvat olevan usein mukavan pehmeitä ja marjaisia. Tämä viini ei tee poikkeusta tässä. Vaikka kyseessä on kohtalaisen täyteläinen ja pehmeästi tanniininen viini, ei sitä ole välttämätöntä nauttia ainoastaan ruoan parina, vaan se sopii hitaasti nautiskellen sellaisenaankin. Itse nautin viiniä sellaisenaan sekä yhdessä possunposki ragun kanssa - oli muuten tosi hyvää!

Kirjassa on tiukkaa asiaa, mutta tyyliltään on se mielestäni hieman haastava, eikä ole kirjoitettu varsinaiseen elämäkerta tyyliin suurmiehestä. Kirjan tapahtumat pohjautuvat enemmän asia pohjalle, eivätkä niinkään henkilökuvaan, vaikkakin kirjasta löytyy myös Liikasen persoonaa ja yksityiselämää käsitteleviä kohtia. Viinin ollessa puolestaan pehmeä ja siitä puuttuvan mutkikkuuden vuoksi mielestäni näiden yhteensopivuudelle voisi antaa kolme pistettä. Ihan ok:t yhdessä, mutta myös hyvät erikseen.


Erkki Liikanen - Euron herttua
Hannu Leinonen
Werner Söderström osakeyhtiö
Helsinki 2015
234 sivua

Fonte do Beco 2014
9,49€ (Alkosta helmikuussa 2017)