Kirjan avulla pääsee kurkistamaan aikaan, jolloin Suomi vasta vakavasti harkisti Euroopan Unioniin liittymistä ja jolloin Iso-Britannia vielä tyytyväisesti oli osa sitä. Vaikka asiat varmasti reilussa 20 vuodessa ovat muuttuneet koskien mm. Britannian hallintoa ja taloussuhteita, ovat ymmärtääkseni päälinjat mm. puoluepolitiikassa edelleen kuten tuolloinkin.
Iso-Britannia on myös tämän kirjan mukaan aina ollut sekä maantieteellisesti että erityisesti poliittisesti Euroopan ja Euroopan unionin reunalla. Sillä on ollut erityissuhteet Yhdysvaltojen kanssa sekä lukuisten muidenkin ympäri palloa sijaitsevien valtioiden kanssa mm. siirtomaa-ajoista johtuen. Yhdistyneet kuningaskunnat ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet siihen, että kun Euroopassa lähempänä keskikokoa olevan valtion on pitänyt huolehtia erityissuhteistaan mm. Intiaan, Australiaan ja Kanadaan sekä lukuisiin pienempiin maihin mm. Afrikassa, ei Eurooppa ja Euroopan unionin oli aina ollut prioriteetti-listan kärjessä. Toki maantieteelliset seikat, kuten se että kyseessä vain vesirajojen kautta toisiin yhteydessä oleva valtio, on osaltaan vaikuttanut eristäytymisen tunteeseen.
Kirja avasi sekä hieman brittiläistä politiikkaa ja Churchillin aikaa, jota aiemmassa kirjoituksessa olen kirjan kautta käsitellyt, mutta myös antoi hieman ymmärrystä tämän päivän politiikalle ja brittien halulle erota Euroopan unionista. Kirja antaa hyvää kuvaa ajastaan, mutta hienoa olisi jos siitä saataisiin tehtyä päivitetty versio 2010-luvulle. Tällaisenaan ehkä enemmänkin vain aikalaiskuvaus.
Kirjan kanssa maistui sen entisen siirtomaan viini. Etelä-Australialainen valkoviini Yalumba, joka on valmistettu Pinot Griogio (Pinot Gris) rypäleestä on kohtalaisen hapokas. Mausta löytyy vihreää omenaa sekä hunajaisuutta. Hieman lämmetessään myös viinin sitruksisuus tulee esille. Pinot Gris rypäleet ovat perinteisesti varsin täyteläisiä rypäleitä ja niistä tehtävissä viineissä usein varsin paljon alkoholia ja hapokkuutta.
Kirjan asia painavaa, mutta se oli esitetty hieman koulukirjamaiseen tyyliin, joten sitä oli helppo lukea. Viini ehkä valkoviiniksi hieman turhan tuhtia kirjan kaveriksi. Toisaalta hunajaisuus, joka siinä maistui pehmen hapokkuutta ja pehmensi sen sopivuutta myös kirjan kanssa nauttivaksi. Viini maistui hyvin myös parsa-avokado salaatin kanssa, jonka kylkeen oli paistettu vuohenjuustoa. Kirjan ja ruoan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli, ihan ok yhdessä - mutta niin myös erikseen.
Iso-Britannia imperiumista Euroopan reunalle
kirjoittanut Hannu Leinonen ja Eino Lyytinen
Painatuskeskus Oy
Helsinki 1993
250 sivua
Yalumba Y Series Pinot Grigio 2016
Pinot Grigio
Etelä-Australia
10,98€ (Alkosta huhtikuu 2017)
Blogissa on kolme teemaa - lukeminen ja viinien maistelu sekä kulttuuri. Teemoja on yhdistetty blogissa analysoimalla kirjoja, viinejä sekä kulttuurin herättämiä ajatuksia täysin subjektiivisesti.
lauantai 29. huhtikuuta 2017
maanantai 24. huhtikuuta 2017
Tuntemani Winston Churchill (kirjoittanut Violet Bonham Carter)
Violet Bonham Carter on kirjoittanut vuonna 1965 kirjan Iso-Britannian tunnetuimmasta politiikosta Winston Churchillistä. Paitsi, että kirja lisää tietoutta Churchillistä se antaa myös mielestäni yhdeltä näkökannalta erinomaisen kuvan Iso-Britannian politiikan teosta ja sen taustoista ennen ensimmäistä maailmansotaa, sen aikana ja hieman myös sen jälkeen. Kirjailija on entisen pääministeri Asquithin tytär, joten tuntuu että kirjan myötä pääsee tutustumaan myös hieman tuon ajan brittipolitiikkojen sisäpiiriin.
Tietämykseni Churchillistä on varsinkin ennen tämän kirjan lukemista, ja osin kyllä sen jälkeenkin, varsin heikkoa. Hän on ollut merkittävä hahmo maailmansotien Isossa-Britanniassa ja tämän lisäksi voittanut mm. kirjallisuuden Nobelin. Tämä kirja onnistuu hieman avaamaan hänen tekojaan ja niiden taustoja. Kyseessä kuitenkin suurmies, jonka teot eivät yhden kirjojen kansien väliin mahdu ja, josta asiaa riittää niin paljon, että kaikkea ei ainakaan yhden kirjan aikana ehdi sisäistää.
Kirjan lukeminen on kiinnostavaa, vaikkakin siinä käsitellään varsin tarkasti joitakin Iso-Britannian sisäpoliittisia asioita, jotka tuntuvat peruslukijasta ehkä menevän hieman turhan syvälle politiikkaan. Violet Bonham Carter kuitenkin kirjoittaa kunnioittavaan ja asialliseen sävyyn ja vaikka hänellä varmasti ollut asioista eriäviä mielipiteitä Winston Churchillin kanssa, asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Tämä kirja kannustaa tutustumaan enemmäkin Iso-Britannian politiikkaan ja siihen liittyviin hahmoihin, sekä toki tutustumaan tarkemmin Winston Churchilliin, ei vain politiikkona vaan myös kirjailijana ja taiteilijana. Uskoisin, että parempi Iso-Britannian historian tuntemus auttaa myös ymmärtämään Iso-Britannian ja EU:n välistä suhdetta.
Vaikka kirjan asia on vakavaa ja kirjasta löytyy paljon tarkkaa tietoa, on siinä kuitenkin hienostunut brittiläinen tyyli. Tämän vuoksi sen pariksi valikoitui entinen Iso-Britannian siirtomaalainen, ja edelleenkin perustuslaillisen monarkian hallitusmuotonaan pitävän Uuden-Seelannin, pinot noir -punaviini. Brancott Estate sijaitsee Uuden-Seelannin eteläisellä saarella.
Tyypillisen pinot noirin tapaan viini on punaviiniksi hyvin läpinäkyvää ja väriltään tiilenpunaista. Tuoksussa hieman puolukkaisuutta ja tammea. Maussa aluksi iskee vastaan hapokkuus, joka loppuen lopuksi kuitenkin mielestäni on miellyttävä ominaisuus. Maussa myös runsaasti puolukkaisuutta ja hieman mineraalisuutta. Kevyehkö tasapainoinen ja lyhyt viini. Kirjan lisäksi viini maistuu blankon parsa-kinkku pitsa kanssa.
Kirja ja viini sopivat yhteen neljän pisteen arvoisesti. Viini aavistuksen turhan hapokas kirjan hienostuneisuudelle, mutta molemmat mukavan kevyitä jättäen kuitenkin sopivasti jälkimakua ja ajateltavaa.
Tuntemani Winston Churchull
kirjoittanut Violet Bonham Carter
suomentanut Tauno Kuosa
Werner Söderström Osakeyhtiö
Porvoo 1965
484 sivua
Brancott Estate Pinot Noir 2014
Pinot Noir
South Island, Uusi-Seelanti
13,08€ (Alkosta huhtikuu 2017)
Tietämykseni Churchillistä on varsinkin ennen tämän kirjan lukemista, ja osin kyllä sen jälkeenkin, varsin heikkoa. Hän on ollut merkittävä hahmo maailmansotien Isossa-Britanniassa ja tämän lisäksi voittanut mm. kirjallisuuden Nobelin. Tämä kirja onnistuu hieman avaamaan hänen tekojaan ja niiden taustoja. Kyseessä kuitenkin suurmies, jonka teot eivät yhden kirjojen kansien väliin mahdu ja, josta asiaa riittää niin paljon, että kaikkea ei ainakaan yhden kirjan aikana ehdi sisäistää.
Kirjan lukeminen on kiinnostavaa, vaikkakin siinä käsitellään varsin tarkasti joitakin Iso-Britannian sisäpoliittisia asioita, jotka tuntuvat peruslukijasta ehkä menevän hieman turhan syvälle politiikkaan. Violet Bonham Carter kuitenkin kirjoittaa kunnioittavaan ja asialliseen sävyyn ja vaikka hänellä varmasti ollut asioista eriäviä mielipiteitä Winston Churchillin kanssa, asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Tämä kirja kannustaa tutustumaan enemmäkin Iso-Britannian politiikkaan ja siihen liittyviin hahmoihin, sekä toki tutustumaan tarkemmin Winston Churchilliin, ei vain politiikkona vaan myös kirjailijana ja taiteilijana. Uskoisin, että parempi Iso-Britannian historian tuntemus auttaa myös ymmärtämään Iso-Britannian ja EU:n välistä suhdetta.
Vaikka kirjan asia on vakavaa ja kirjasta löytyy paljon tarkkaa tietoa, on siinä kuitenkin hienostunut brittiläinen tyyli. Tämän vuoksi sen pariksi valikoitui entinen Iso-Britannian siirtomaalainen, ja edelleenkin perustuslaillisen monarkian hallitusmuotonaan pitävän Uuden-Seelannin, pinot noir -punaviini. Brancott Estate sijaitsee Uuden-Seelannin eteläisellä saarella.
Tyypillisen pinot noirin tapaan viini on punaviiniksi hyvin läpinäkyvää ja väriltään tiilenpunaista. Tuoksussa hieman puolukkaisuutta ja tammea. Maussa aluksi iskee vastaan hapokkuus, joka loppuen lopuksi kuitenkin mielestäni on miellyttävä ominaisuus. Maussa myös runsaasti puolukkaisuutta ja hieman mineraalisuutta. Kevyehkö tasapainoinen ja lyhyt viini. Kirjan lisäksi viini maistuu blankon parsa-kinkku pitsa kanssa.
Kirja ja viini sopivat yhteen neljän pisteen arvoisesti. Viini aavistuksen turhan hapokas kirjan hienostuneisuudelle, mutta molemmat mukavan kevyitä jättäen kuitenkin sopivasti jälkimakua ja ajateltavaa.
Tuntemani Winston Churchull
kirjoittanut Violet Bonham Carter
suomentanut Tauno Kuosa
Werner Söderström Osakeyhtiö
Porvoo 1965
484 sivua
Brancott Estate Pinot Noir 2014
Pinot Noir
South Island, Uusi-Seelanti
13,08€ (Alkosta huhtikuu 2017)
keskiviikko 19. huhtikuuta 2017
Veljet keskenään (kirjoittanut Juha Vakkuri)
Veljet keskenään on Juha Vakkurin ensimmäinen julkaistu teos. Olen pari hänen Afrikkaa käsitteleväänsä kirjaa lukenut aiemmin, jotka hän on kirjoittanut 2000-luvulla. Tämä lähes neljäkymmentä vuotta aiemmin kirjoitettu teos poikkeaa lähes täysin noista Afrikka-kirjoista. Kirjoitustyylissä on kuitenkin jo havaittavissa hieman poikamaisia kirjoitus-piirteitä, jotka Afrikka-kirjoista tekevät aidon tuntuiset ja realistiset, sekä helposti lähestyttävät.
Kirja kertoo kolmen veljeksen ja muutaman heidän naistutun viikonlopun vietosta huvilalla. Viikonloppu kuluu rattoisasti juodessa, syödessä, saunoessa ja toisilleen eri tavoin seuraa pitäen. Kirja on mielestäni yllättävän rohkea ottaen huomioon, että aika jota tuolloin on eletty, on käsittääkseni ollut hieman konservatiivisempaa kuin nykyään. Toisaalta ehkä maailma ei olekaan 1970-luvun alun muuttunut niin paljon kuin 80-luvun lopulla syntynyt luulee.
Vaihteeksi oli kiva lukea kirja, joka ei ymmärtääkseni mikään bestseller ole ilmestyessään ollut, mutta joka kuitenkin on tyylikkäästi kirjoitettu. En ole juurikaan 1960- ja 1970-luvun kirjoja kovin paljon lukenut, joten senkin puolesta tämän lukeminen oli kiinnostavaa. Ehkä kirjan tarina jäi kuitenkin hieman pintapuoliseksi, eikä siitä oikein jäänyt mitään teemaa tai sanomaa, jota olisin huomannut lukukertojen välissä pohtivani.
Kirjan kylkeen valitsin etelä-afrikkalaisen Sustainable -viinin, joka on valmistettu Shiraz-rypäleistä. Kyseessä luomuviini 2016 sesongista, joka on keskitäyteläinen ja hieman tanniininen. Maistelin viiniä parin päivän sisään muutaman kerran. Viini aukeaa vasta, kun se on noin 20 asteista ja saanut hapettua lasissa tunnin kaksi. Tuoksussa on marjaisuutta. Väriltään viini on hyvin tumman punainen, mutta ei kuitenkaan kovin vahva tai läpinäkymätön. Maussa on marjoista eriyisesti puolukkaa ja sen kanssa jotakin makeampaa, tummempaa marjaa. Viini on hieman kevyttä. Pehmeitä tanniineja ja aavistus hapokkuutta löytyy myös - nämä molemmat eivät kuitenkaan missään nimessä hallitsevassa roolissa. Viini sopii varmasti monen italialaisen "perusruoan" kuten tomaattisen pastan tai pizzan kaveriksi. Itse nautin sitä kirjan lisäksi myös yrttisten lampaanjauhelijapullien ja höyrytettyjen ruusukaalien sekä uuden sadon porkkanoiden kanssa.
Sekä kirja että viini ovat helposti nautittavia, viini ehkä hieman tasokkaampaa kuin kirja. Jonkinasteisen keveytensä ja monipuolisuutensa vuoksi ne sopivat yhteen kuitenkin 3,5 arvoisesti. Sopivat siis ihan ok yhteen, mutta oikeastaan myös hyvin erikseen.
Yhteiskuvaa pullosta ja kirjasta en tällä kertaa kerennyt napata, ennen kuin pullo lähti kierrätykseen.
Veljet keskenään
kirjoittanut Juha Vakkuri
K.J Gummerus Osakeyhtiö
Jyväskylä 1971
162 sivua
Sustainable Shiraz Organic 2016
Winestate
Etelä-Afrikka, Coastal Region
9,80€ (Alkosta huhtikuu 2017)
Kirja kertoo kolmen veljeksen ja muutaman heidän naistutun viikonlopun vietosta huvilalla. Viikonloppu kuluu rattoisasti juodessa, syödessä, saunoessa ja toisilleen eri tavoin seuraa pitäen. Kirja on mielestäni yllättävän rohkea ottaen huomioon, että aika jota tuolloin on eletty, on käsittääkseni ollut hieman konservatiivisempaa kuin nykyään. Toisaalta ehkä maailma ei olekaan 1970-luvun alun muuttunut niin paljon kuin 80-luvun lopulla syntynyt luulee.
Vaihteeksi oli kiva lukea kirja, joka ei ymmärtääkseni mikään bestseller ole ilmestyessään ollut, mutta joka kuitenkin on tyylikkäästi kirjoitettu. En ole juurikaan 1960- ja 1970-luvun kirjoja kovin paljon lukenut, joten senkin puolesta tämän lukeminen oli kiinnostavaa. Ehkä kirjan tarina jäi kuitenkin hieman pintapuoliseksi, eikä siitä oikein jäänyt mitään teemaa tai sanomaa, jota olisin huomannut lukukertojen välissä pohtivani.
Kirjan kylkeen valitsin etelä-afrikkalaisen Sustainable -viinin, joka on valmistettu Shiraz-rypäleistä. Kyseessä luomuviini 2016 sesongista, joka on keskitäyteläinen ja hieman tanniininen. Maistelin viiniä parin päivän sisään muutaman kerran. Viini aukeaa vasta, kun se on noin 20 asteista ja saanut hapettua lasissa tunnin kaksi. Tuoksussa on marjaisuutta. Väriltään viini on hyvin tumman punainen, mutta ei kuitenkaan kovin vahva tai läpinäkymätön. Maussa on marjoista eriyisesti puolukkaa ja sen kanssa jotakin makeampaa, tummempaa marjaa. Viini on hieman kevyttä. Pehmeitä tanniineja ja aavistus hapokkuutta löytyy myös - nämä molemmat eivät kuitenkaan missään nimessä hallitsevassa roolissa. Viini sopii varmasti monen italialaisen "perusruoan" kuten tomaattisen pastan tai pizzan kaveriksi. Itse nautin sitä kirjan lisäksi myös yrttisten lampaanjauhelijapullien ja höyrytettyjen ruusukaalien sekä uuden sadon porkkanoiden kanssa.
Sekä kirja että viini ovat helposti nautittavia, viini ehkä hieman tasokkaampaa kuin kirja. Jonkinasteisen keveytensä ja monipuolisuutensa vuoksi ne sopivat yhteen kuitenkin 3,5 arvoisesti. Sopivat siis ihan ok yhteen, mutta oikeastaan myös hyvin erikseen.
Yhteiskuvaa pullosta ja kirjasta en tällä kertaa kerennyt napata, ennen kuin pullo lähti kierrätykseen.
Veljet keskenään
kirjoittanut Juha Vakkuri
K.J Gummerus Osakeyhtiö
Jyväskylä 1971
162 sivua
Sustainable Shiraz Organic 2016
Winestate
Etelä-Afrikka, Coastal Region
9,80€ (Alkosta huhtikuu 2017)
perjantai 14. huhtikuuta 2017
Viha, ystävyys, rakkaus (kirjoittanut Alice Munro)
Kanadalainen, Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013 voittanut Alice Munro on kirjoittanut useita novelleja ja novelli-kokoelmia. Viha, ystävyys, rakkaus on ensimmäinen hänen kirjansa, jonka olen lukenut. Kirja on ilmestynyt englanninkielisenä Hateship, friendship, courtship, loveship, marriage vuonna 2001 ja sen suomenkielinen painos vuonna 2002. Muista blogeista ehdin muutaman arvostelun lukea ennen kirjaan tarttumista, ja niistä saamani kuvan perusteella kirjaa pidettiin ehkäpä hieman keskivertoa parempana teoksena.
Minä pidin teoksesta paljon. Ei se ehkä aivan Top 10 -lukemieni kirjojen joukkoon pääse, mutta kohtalaisen lähelle kylläkin. Pidin erityisesti siitä, että kirjailijan teksti on sopivan haasteellista, mutta kuitenkin luettavaa ja novellien tarinat ymmärrettäviä. Novelleissa (joita tässä teoksessa on yhdeksän kappaletta) on kuitenkin syvempää merkitystä, joka ei myönnettäköön, kaikkien teoksen novellien kohdalla itselleni aivan aukea. Siitä syytän kuitenkin pääasiassa itseäni ja keskittymisen puutetta, enkä niinkään teoksen novelleja.
Nimensä mukaisesti kirjan novellit käsittelevät erilaisia ihmissuhteita - joista kaikki eivät ole alkuunkaan hyviä, eikä mikään ole täydellinen, tai edes kovin lähellä sitä. Kirjan tarinoissa on paljon realismia ja kohtalon tuomia haasteita, mutta nehän kuuluvat elämään - on sitten itsestämme kiinni miten niihin suhtaudumme ja annamme hankaluuksien vaikuttaa erilaisiin ihmissuhteisiin. Tarinat eivät kuitenkaan ole mielestäni liian negatiivisia, eikä niistä tule ahdistava olo.
Haaveenani olisi, että yksi seuraavista, itselleni vielä tuntematon, matkakohde olisi Kanada. Tästä syystä, mutta ennen kaikkea Alice Munron mielenkiintoisista tarinoista ja niiden "kanada-fiiliksistä" johtuen, tulen varmasti vielä kevään tai alkukesän aikana tarttumaan johonkin toiseenkin hänen kirjoittamaansa teokseensa.
Kanadalaisen kirjan pariksi sopii tietysti kanadalainen viini. Novellien seuraksi valikoitui myös "lyhyempi" viini ja itselleni yhtä itävaltalaista tapausta lukuun ottamatta aiemmin tuntematon, eiswein tai kuten Yhdysvalloissa ja Kanadassa kutsutaan ice wine. Ice wine tarkoittaa viiniä, jonka rypäleet on poimittu vasta sen jälkeen, kun ne ovat kerran ehtineet jäätyä. Kyseessä on siis makea viini, joka on tarkoitus juoda hyvin kylmänä ja esimerkiksi jälkiruoan kanssa. Alkoholia ice winessa ei kuitenkaan ole kuin korkeintaan saman verran kuin tavallisessa viinissä, usein vieläkin vähemmän.
Domaine Pinnacle Ice Apple Wine on rypäleiden sijaan valmistettu omenoista. Viinitila sijaitsee Kanadan ja Yhdysvaltain rajan läheisyydessä, kaakkoon Montrealista. Maahantuojan mukaan kyseessä on luonnontuote, ilman säilöntäaineita, ja yhden pullon (375ml) valmistamiseen tarvitaan yli 80 käsin poimittua omenaa.
Maistoin viiniä hyvin jäähdytettynä (valmistajan ohje on noin 5 asteisena) pavlova-jälkiruoan kanssa. Maultaan viini on toki hyvin omenainen, mutta siinä on myös makeutensa lisäksi raikkautta. Viini-terminä on tämän jälkiruoka-juoman kohdalla osin hämäävä, sillä ymmärtääkseni sen valmistamiseen ei varsinaisesti viinirypäleitä ole lainkaan käytetty. Osittain mausta tulee mieleen jopa omenasiideri hapokkuutensa ja aavistuksen omaisen hiivaisuutensa vuoksi. Pieni määrä kyseistä viiniä jälkiruoan kanssa tai yksinään pääruoan jälkeen on loistava lopetus illalliselle. Pidän erityisesti siitä, että viini on varsin mietoa (alkoholia 12%), eikä siitä tule alkoholi samalla tavalla läpi kuin vaikkapa likööreistä tai konjakista ym.
Munron kirjalle ja viinille antaisin yhteispisteenä 4+. Molemmissa on hienostuneisuutta ja syvyyttä - ehkä kirjassa syvyyttä on hieman enemmän kuin viinissä. Molemmissa on myös pitkä jälkimaku ja vivahteikkuuksista huolimatta, tai ehkä juuri niistä johtuen jälkimaku on pitkä ja antava.
Viha, ystävys, rakkaus
kirjoittanut Alice Munro
Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki
Painettu Liettuassa 2010, 3.painos
398 sivua
Domaine Pinnacle Ice Apple Wine
Domaine Pinnacle
Kanada
31,97€ (Alkossa maaliskuussa 2017)
Minä pidin teoksesta paljon. Ei se ehkä aivan Top 10 -lukemieni kirjojen joukkoon pääse, mutta kohtalaisen lähelle kylläkin. Pidin erityisesti siitä, että kirjailijan teksti on sopivan haasteellista, mutta kuitenkin luettavaa ja novellien tarinat ymmärrettäviä. Novelleissa (joita tässä teoksessa on yhdeksän kappaletta) on kuitenkin syvempää merkitystä, joka ei myönnettäköön, kaikkien teoksen novellien kohdalla itselleni aivan aukea. Siitä syytän kuitenkin pääasiassa itseäni ja keskittymisen puutetta, enkä niinkään teoksen novelleja.
Nimensä mukaisesti kirjan novellit käsittelevät erilaisia ihmissuhteita - joista kaikki eivät ole alkuunkaan hyviä, eikä mikään ole täydellinen, tai edes kovin lähellä sitä. Kirjan tarinoissa on paljon realismia ja kohtalon tuomia haasteita, mutta nehän kuuluvat elämään - on sitten itsestämme kiinni miten niihin suhtaudumme ja annamme hankaluuksien vaikuttaa erilaisiin ihmissuhteisiin. Tarinat eivät kuitenkaan ole mielestäni liian negatiivisia, eikä niistä tule ahdistava olo.
Haaveenani olisi, että yksi seuraavista, itselleni vielä tuntematon, matkakohde olisi Kanada. Tästä syystä, mutta ennen kaikkea Alice Munron mielenkiintoisista tarinoista ja niiden "kanada-fiiliksistä" johtuen, tulen varmasti vielä kevään tai alkukesän aikana tarttumaan johonkin toiseenkin hänen kirjoittamaansa teokseensa.
Kanadalaisen kirjan pariksi sopii tietysti kanadalainen viini. Novellien seuraksi valikoitui myös "lyhyempi" viini ja itselleni yhtä itävaltalaista tapausta lukuun ottamatta aiemmin tuntematon, eiswein tai kuten Yhdysvalloissa ja Kanadassa kutsutaan ice wine. Ice wine tarkoittaa viiniä, jonka rypäleet on poimittu vasta sen jälkeen, kun ne ovat kerran ehtineet jäätyä. Kyseessä on siis makea viini, joka on tarkoitus juoda hyvin kylmänä ja esimerkiksi jälkiruoan kanssa. Alkoholia ice winessa ei kuitenkaan ole kuin korkeintaan saman verran kuin tavallisessa viinissä, usein vieläkin vähemmän.
Domaine Pinnacle Ice Apple Wine on rypäleiden sijaan valmistettu omenoista. Viinitila sijaitsee Kanadan ja Yhdysvaltain rajan läheisyydessä, kaakkoon Montrealista. Maahantuojan mukaan kyseessä on luonnontuote, ilman säilöntäaineita, ja yhden pullon (375ml) valmistamiseen tarvitaan yli 80 käsin poimittua omenaa.
Maistoin viiniä hyvin jäähdytettynä (valmistajan ohje on noin 5 asteisena) pavlova-jälkiruoan kanssa. Maultaan viini on toki hyvin omenainen, mutta siinä on myös makeutensa lisäksi raikkautta. Viini-terminä on tämän jälkiruoka-juoman kohdalla osin hämäävä, sillä ymmärtääkseni sen valmistamiseen ei varsinaisesti viinirypäleitä ole lainkaan käytetty. Osittain mausta tulee mieleen jopa omenasiideri hapokkuutensa ja aavistuksen omaisen hiivaisuutensa vuoksi. Pieni määrä kyseistä viiniä jälkiruoan kanssa tai yksinään pääruoan jälkeen on loistava lopetus illalliselle. Pidän erityisesti siitä, että viini on varsin mietoa (alkoholia 12%), eikä siitä tule alkoholi samalla tavalla läpi kuin vaikkapa likööreistä tai konjakista ym.
Munron kirjalle ja viinille antaisin yhteispisteenä 4+. Molemmissa on hienostuneisuutta ja syvyyttä - ehkä kirjassa syvyyttä on hieman enemmän kuin viinissä. Molemmissa on myös pitkä jälkimaku ja vivahteikkuuksista huolimatta, tai ehkä juuri niistä johtuen jälkimaku on pitkä ja antava.
Viha, ystävys, rakkaus
kirjoittanut Alice Munro
Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki
Painettu Liettuassa 2010, 3.painos
398 sivua
Domaine Pinnacle Ice Apple Wine
Domaine Pinnacle
Kanada
31,97€ (Alkossa maaliskuussa 2017)
maanantai 10. huhtikuuta 2017
Majakanvartija (kirjoittanut Camilla Läckberg)
Vaikka Läckbergin Fjällbackan-dekkareita olen kritisoinut, niin siitä huolimatta tartuin vielä kolmanteen hänen kirjaansa. Kirjoitustyyli on tässä samaa omaa itseänsä, helppoa ja hieman naivia. Henkilöt eivät ehkä ole kaikin puolin aivan todenmukaisia tai aitoja, mutta jokin noissa tarinoissa minua kuitenkin koukuttaa. Itse asiassa neljäs hänen kirjansa on minulla jo odottamassa sopivaa lukuhetkeä.
Tarina sijoittuu kirjailijalle tyypilliseen tapaan kahdelle eri aikatasolle. Yksi tarinan muutamista kertomishaaroista tapahtuu 1800-luvulla ja muut nykypäivässä. Tästä kirjasta löytyy hieman raakuutta - ei toki yhtä paljon kuin vaikkapa Marklundin dekkareista. Jännitystä on myös jonkin verran, mutta ei (onneksi) kauhua.
En näitä teoksia ole lukenut kronologisessa järjestyksessä, eikä se mielestäni ole mitenkään välttämätöntä. Helppolukuisen mutta koukuttavan kirjan kaveriksi sopii loistavasti lasillinen ranskalaista kuohuviiniä.
Vouvray on kevyehköä, maussa on aavistus mielestäni useissa shampanjoissa maistamaani hiivaisuutta ja omenaa. Sopii tämän vuoksi erinomaisesti vaikkapa seurustelun yhteyteen tai maljan nostamiseen. Olen kyseistä chenin blanc -rypäleen kuohuviiniä juonut muutamaan kertaan ja kaikki kohdalleni osuneet pullot ovat sisältäneet tasalaatuista juomaa. Kyseinen varsin hienostunut kuohuviini on hieman liian kuivaa makuuni, varsinkin kun sen hedelmäisyys ja muu twisti on varsin mietoa. Maistuu hyvin yksinään vain kirjan kanssa, tai sitten yhtenä juhlajuomana pyöreitä vuosilukuja juhliessa yhdessä lohipiirakan tai vaikkapa perinteisen prinsessakakun kanssa. Näistä kaikkia vaihtoehtoja kokeilin ja kaikki osoittautuivat enemmän kuin sopiviksi.
Kirjan ja Vouvray:n sopivuudelle annan nelosen. Molemmista puuttuu hieman sitä jotakin mutta yhdessä ne tuntuvat tukevan toisiaan. Ehkä Vouvray omalla hienostuneella maullaan vie hieman voiton Läcbergin kirjasta, jossa tuota samaa hienostuineisuutta ei samalla tavalla ole havaittavissa.
Majakanvartija
kirjoittanut Camilla Läckberg
Gummerus Kustannus Oy, Helsinki
Bookwell Oy, Juva 2012
501 sivua
Vouvray
De Chanceny Vouvray Tete de Cuvee Brut
Chenin Blanc
Ranska
15,89€ (Alkosta maaliskuu 2017)
Tarina sijoittuu kirjailijalle tyypilliseen tapaan kahdelle eri aikatasolle. Yksi tarinan muutamista kertomishaaroista tapahtuu 1800-luvulla ja muut nykypäivässä. Tästä kirjasta löytyy hieman raakuutta - ei toki yhtä paljon kuin vaikkapa Marklundin dekkareista. Jännitystä on myös jonkin verran, mutta ei (onneksi) kauhua.
En näitä teoksia ole lukenut kronologisessa järjestyksessä, eikä se mielestäni ole mitenkään välttämätöntä. Helppolukuisen mutta koukuttavan kirjan kaveriksi sopii loistavasti lasillinen ranskalaista kuohuviiniä.
Vouvray on kevyehköä, maussa on aavistus mielestäni useissa shampanjoissa maistamaani hiivaisuutta ja omenaa. Sopii tämän vuoksi erinomaisesti vaikkapa seurustelun yhteyteen tai maljan nostamiseen. Olen kyseistä chenin blanc -rypäleen kuohuviiniä juonut muutamaan kertaan ja kaikki kohdalleni osuneet pullot ovat sisältäneet tasalaatuista juomaa. Kyseinen varsin hienostunut kuohuviini on hieman liian kuivaa makuuni, varsinkin kun sen hedelmäisyys ja muu twisti on varsin mietoa. Maistuu hyvin yksinään vain kirjan kanssa, tai sitten yhtenä juhlajuomana pyöreitä vuosilukuja juhliessa yhdessä lohipiirakan tai vaikkapa perinteisen prinsessakakun kanssa. Näistä kaikkia vaihtoehtoja kokeilin ja kaikki osoittautuivat enemmän kuin sopiviksi.
Kirjan ja Vouvray:n sopivuudelle annan nelosen. Molemmista puuttuu hieman sitä jotakin mutta yhdessä ne tuntuvat tukevan toisiaan. Ehkä Vouvray omalla hienostuneella maullaan vie hieman voiton Läcbergin kirjasta, jossa tuota samaa hienostuineisuutta ei samalla tavalla ole havaittavissa.
Majakanvartija
kirjoittanut Camilla Läckberg
Gummerus Kustannus Oy, Helsinki
Bookwell Oy, Juva 2012
501 sivua
Vouvray
De Chanceny Vouvray Tete de Cuvee Brut
Chenin Blanc
Ranska
15,89€ (Alkosta maaliskuu 2017)
maanantai 3. huhtikuuta 2017
Kivenhakkaaja (kirjoittanut Camilla Läckberg)
Vaikkei ensimmäinen lukemani Camilla Läckbergin romaani/dekkari saanut itseltäni kovinkaan suuria kehuja, en silti malttanut olla varaamatta kirjailijan toista teosta matkalukemiseksi Namibian matkalle. Kirjan lukeminen vastaa hieman samaa kuin jonkin saippuasarjan seuraaminen televisiosta. Mukavaa ajanvietettä, eikä lukemiseen tarvitse juonen hankaluuden tai tekstin monimutkaisuuden vuoksi liiaksi keskittyä. Hyvin leppoisaa ja samalla omalla tavallaan viihdyttävää ajanvietettä, jonka vuoksi tulossa on vielä ainakin kolmas lukukokemus Läckebergin tuotannosta.
Kivenhakkaajassa kulkee kaksi tarinaa rinnakkain. Toinen sijoittuu yli sadan vuoden takaiseen aikaan ja toinen nykypäivään. Yllätys yllätys, kirjan lopussa nämä nivoutuvat toisiinsa. Kirjan teksti on kuten ensimmäisessäkin, hieman lukijaa aliarvioivaa ja ehkä lapsellista tai vähän naivia, mutta ehkäpä se on yksi seikka, joka koukuttaa kirjaa lukemaan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen kirjailijan lukeman teoksen tapaan Fjällbackaniin ja kirjaa lukiessa pääsee tutustumaan erilaisiin ihmisiin, joista suurin osa on oikeita enkeleitä, jotka omaa jaksamistaan tai osaamattomuuttaan, kokevat väsymystä tai riittämättömyyden tunnetta. Toinen osa hahmoista sen sijaan ovat täysin totaalisen pahoja ja itsekkäitä, jotka eivät ajatusmaailmaltaan ja toiminnaltaan sovi ruotsalaiseen yhteiskuntaan - eivätkä kyllä amerikkalaiseenkaan, kuten tämä kirja osoittaa. Tästä huolimatta mukavaa ja viihdyttävää matkalukemista. Tämä kirja muuten ajallisesti sijoittuu ennen, aiemmassa kirjoituksessa käsittelemääni Leijonankesyttäjä romaania. Mielestäni kirjailijan Fjällbackan-sarjaa voi kuitenkin lukea muussakin kuin kronologisessa järjestyksessä.
Tämän kirjan kanssa maistui hyvin klassinen Vergelegenin Sauvignon Blanc vuodelta 2015. Kyseinen Sauvignon Blanc edusti tuoksunsa ja makunsa puolesta hyvin tyypillisesti rypälettään. Jo tuoksussa oli havaittavissa mustaherukan lehteä ja tämän lisäksi maussa karviaista sekä hieman vihreää omenaa ja sitrusta. Viini sopi lähes täydellisesti jokirapusalaatin seuraan, sillä hapokkuuttakin oli sopivasti. Viinissä oli raikkautta, mutta myös syvyyttä. Valmistajan mukaan vuoden 2015 vuoden Sauvignon Blanc rypäleet kerättiin ennätyksellisen aikaiseen. Vergelegen on varsin suuri viinintuottaja Etelä-Afrikassa, Stellenboschin kaupungista hieman etelään. Valitettavasti ainakaan tällä hetkellä, heidän viinejään ei ole saatavilla Alkosta. Olen muutama vuosi sitten vieraillut heidän upealla viinitilallaan (jossa muistaakseni yöpyneet myös mm. kuningatar Elisabeth ja Clintonit) ja tuolloin päässyt maistelemaan useita heidän viinejään. Vergelegenin viinit ovat mielestäni toisen etelä-afrikkalaisen viinintuottaja KWV:n tapaan varsin klassisia uuden maailman edustajia puhtaiden rypäleviinien joukossa. Suosittelen kokeilemaan tätä tai muitakin Vergelegenin viinejä, jos niitä sattuu jossakin ravintolassa tai ulkomailla kohtaamaan.
Miten Läckbergin kirja ja viini sitten sopivat yhteen? Kuten ensimmäisen Läckbergin kirjan, myös tämän kanssa valkoviini on aika ehdoton. Ehkä tämä viini on kuitenkin hieman ylemmällä ja laadukkaammalla tasolla kuin kirja. Samaa makumaailmaa niissä kuitenkin ehdottomasti on, joten annan pisteeksi kolmosen.
Kivenhakkaaja
kirjoittanut Camilla Läckberg
Gummerus Kustannus Oy, Helsinki
ScandBook, Ruotsi 2016
583 sivua
Vergelen
Sauvignon Blanc 2015
Hinta Johannesburgin lentokentällä noin 10€ (maaliskuu 2017)
Ei saatavilla Alkosta
Kivenhakkaajassa kulkee kaksi tarinaa rinnakkain. Toinen sijoittuu yli sadan vuoden takaiseen aikaan ja toinen nykypäivään. Yllätys yllätys, kirjan lopussa nämä nivoutuvat toisiinsa. Kirjan teksti on kuten ensimmäisessäkin, hieman lukijaa aliarvioivaa ja ehkä lapsellista tai vähän naivia, mutta ehkäpä se on yksi seikka, joka koukuttaa kirjaa lukemaan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen kirjailijan lukeman teoksen tapaan Fjällbackaniin ja kirjaa lukiessa pääsee tutustumaan erilaisiin ihmisiin, joista suurin osa on oikeita enkeleitä, jotka omaa jaksamistaan tai osaamattomuuttaan, kokevat väsymystä tai riittämättömyyden tunnetta. Toinen osa hahmoista sen sijaan ovat täysin totaalisen pahoja ja itsekkäitä, jotka eivät ajatusmaailmaltaan ja toiminnaltaan sovi ruotsalaiseen yhteiskuntaan - eivätkä kyllä amerikkalaiseenkaan, kuten tämä kirja osoittaa. Tästä huolimatta mukavaa ja viihdyttävää matkalukemista. Tämä kirja muuten ajallisesti sijoittuu ennen, aiemmassa kirjoituksessa käsittelemääni Leijonankesyttäjä romaania. Mielestäni kirjailijan Fjällbackan-sarjaa voi kuitenkin lukea muussakin kuin kronologisessa järjestyksessä.
Tämän kirjan kanssa maistui hyvin klassinen Vergelegenin Sauvignon Blanc vuodelta 2015. Kyseinen Sauvignon Blanc edusti tuoksunsa ja makunsa puolesta hyvin tyypillisesti rypälettään. Jo tuoksussa oli havaittavissa mustaherukan lehteä ja tämän lisäksi maussa karviaista sekä hieman vihreää omenaa ja sitrusta. Viini sopi lähes täydellisesti jokirapusalaatin seuraan, sillä hapokkuuttakin oli sopivasti. Viinissä oli raikkautta, mutta myös syvyyttä. Valmistajan mukaan vuoden 2015 vuoden Sauvignon Blanc rypäleet kerättiin ennätyksellisen aikaiseen. Vergelegen on varsin suuri viinintuottaja Etelä-Afrikassa, Stellenboschin kaupungista hieman etelään. Valitettavasti ainakaan tällä hetkellä, heidän viinejään ei ole saatavilla Alkosta. Olen muutama vuosi sitten vieraillut heidän upealla viinitilallaan (jossa muistaakseni yöpyneet myös mm. kuningatar Elisabeth ja Clintonit) ja tuolloin päässyt maistelemaan useita heidän viinejään. Vergelegenin viinit ovat mielestäni toisen etelä-afrikkalaisen viinintuottaja KWV:n tapaan varsin klassisia uuden maailman edustajia puhtaiden rypäleviinien joukossa. Suosittelen kokeilemaan tätä tai muitakin Vergelegenin viinejä, jos niitä sattuu jossakin ravintolassa tai ulkomailla kohtaamaan.
Miten Läckbergin kirja ja viini sitten sopivat yhteen? Kuten ensimmäisen Läckbergin kirjan, myös tämän kanssa valkoviini on aika ehdoton. Ehkä tämä viini on kuitenkin hieman ylemmällä ja laadukkaammalla tasolla kuin kirja. Samaa makumaailmaa niissä kuitenkin ehdottomasti on, joten annan pisteeksi kolmosen.
Kivenhakkaaja
kirjoittanut Camilla Läckberg
Gummerus Kustannus Oy, Helsinki
ScandBook, Ruotsi 2016
583 sivua
Vergelen
Sauvignon Blanc 2015
Hinta Johannesburgin lentokentällä noin 10€ (maaliskuu 2017)
Ei saatavilla Alkosta