Afrikkalainen iltapäivä (kirjoittanut Juha Vakkuri)

Afrikkalainen iltapäivä on mielenkiintoinen teos. Siinä on lukuisia aivan erilaisia teemoja ja vaikka kaikki nämä käsiteltävät teemat nivoutuvat teoksessa loogisesti hyvin yhteen, niin aiheen kuvailu lyhyesti ja selkeästi on haastavaa. Kirjassa on parisuhdeongelmia - tai ehkäpä ylipäätään parisuhdetta vailla oleva pariskunta, tutkija, joka etsii itseään lähtemällä töihin Afrikkaan, kulttuurieroja niin afrikkalaisten kuin Afrikassa asuvien länsimaalaisten välillä. On matkustamista, kolmiodraamaa, ystävyyssuhteita, sosiologiaa ja Vakkurin ominta alaa eli Afrikkaa.

Kirja on mukaansatempaava ja sen aloitettuani oli se nopeasti saatava luettua loppuun. Vaikka kieli on paikoin karskia, niin tarinan soljuvuus ja osittain ennalta arvattomuus on koukuttavaa. Pidän siitä, että kirjassa on useita eri henkilöiden minä-muodossa kertomia tarinoita, näin näkökulmiin tulee hieman vaihtelevuutta. Tämä kerrontatyyli antaa myös tarinalle ulottuvuutta, kun esimerkiksi kuva päähenkilöstä ei perustu vain hänen omaan tai yleisnäkemykseen hänestä. Kuten yleensäkin, jokin piirre ihastuttaa jotakin henkilöä kun taas sama piirre saattaa vihastuttaa toista.

Afrikkalaisen kirjan kanssa maistui luonnollisesti afrikkalainen viini. Olen muutamaan otteeseen maistanut Thandin roseeviiniä, jonka hinta-laatusuhde on hyvä. Tämän kirjan kanssa päätin kokeilla saman valmistajan Sauvignon Blanc -rypäleen viiniä.

Viinin tuoksussa ensimmäisenä esiin tulee kukkainen greippisyys. Tuoksussa on myös hieman herukkaa ja italialaista yrttiä. Väriltään viini on sauvignon blanciksi varsin kellertävää. Viinin maussa greippisyyttä pehmentää makean hunajan aromit. Maussa on myös pehmeyttä ja pyöreyttä. Viini on mielestäni helposti tunnistettavissa uuden maailman viiniksi ja hyvin helpoksi juotavaksi. Omaan makuuni siitä puuttuu syvyyttä, mutta toisaalta siinä olevat lukuisat eri aromit sopivat mielenkiintoisesti yhteen.

Kirjan ja viinin yhtensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirjassa on enemmän laatua ja moniulotteisuutta. Yhdistävää kutienkin on, että kirja etenee kevyesti ja helposti, samoin kuin kyseisen viinin nauttiminen.

Afrikkalainen iltapäivä
kirjoittanut Juha Vakkuri
Weilin + Göös
Espoo 1978
339 sivua

Thandi Sauvignon Blanc
Stellenbosch, Etelä-Afrikka
2016
5,49€/0,375l (Alko kesäkuussa 2017)

Maalaus ajanvietteenä (kirjoittanut Winston S. Churchill)

Winston Churchillin kirja, tai pituutensa puolesta ennemminkin essee Maalaus ajanvietteenä on positiivisella tavalla herttainen teos. Siinä Churchill käy muutamalta eri kantilta läpi mikä hänet alun perin sai maalaamaan ja miksi hän siitä niin suuresti nauttii.

 Kirjasesta huomaa, että sen kirjoittaja on politiikko. Siinä kirjailija tarkastelee kohdettaan useasta näkökulmasta perustellen kuitenkin oman näkemyksenä oikeaksi. Tekstissä on myös valistavaa tyyliä. Siinä kerrotaan miksi jokaisella tulisi olla jokin rakas harrastus arjensa vastapainoksi ja miksi juuri maalaaminen sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Tulee mieleen tuolle ajalle tyypillinen paatoksellisuus.

 En ole itse taiteellisesti lahjakas, enkä juurikaan maalaustaiteesta mitään ymmärrä. Silloin tällöin käyn kyllä erilaisissa näyttelyissä. Kirjasen lopussa on useita jäljennöksiä Churchillin maalauksista. Mielestäni ne ovat kaikki tyylikkäitä ja sellaisia, että varmasti omille seinilleni ne hyväksyisin. Ne ovat tavallaan helppoja, eivätkä ärsytä. Niissä on kuitenkin oma juonensa ja niitä jaksaa ehdottomasti jonkin aikaa tutkailla.

Kirjasen parina maistoin ranskalaista Chateau Bonnin Pichon punaviiniä. Viini on väriltään kohtalaisen tummaa ja läpinäkymätöntä. Tuoksu on lupaava  -aavistuksen hedelmäinen. Maussa hyvin pehmeät kevyet tanniinit. Hapokkuus myös hillittyä ja pehmeää. Bordeaulaiseksi punaviiniksi, jossa sekoitteena merlota ja cabernet francia ja sauvignonia,  viini oli helposti lähestyttävää, mutta ranskalaisen tyylikästä. Viini maistui naudan ulkofileen ja valkosipuliperunoiden sekä papujen kanssa.

Viini ja kirja sopivat todella hyvin yhteen, pisteitä tästä saavat neljä puoli. Molemmissa hienostunutta tyylikkyyttä, ajattomuutta, mutta myös keimailevaa helppoutta. Suosittelen erityisesti yhdessä.

Maalaus ajanvietteenä
kirjoittanut Winston S. Churchill
suomentanut Leena-Kaisa Laitakari
K.J. Gummerus Osakeyhtiö
Jyväskylä 1966
37 sivua ja näiden lisäksi useita sivuja, joissa jäljennöksiä maalauksista

Chateau Bonnin Pichon
Merlot, Cabernet Franc, Cabernet Sauvignon
2011
14,95€ (Alkosta helmikuu 2017)

Enkelintekijä (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Enkelintekijä on Camilla Läckbergin vuonna 2013 suomenkielisenä ilmestynyt dekkari. Se jatkaa saman Fjällbackan-kylän rikosten ja ihmissuhteiden selvittelyä kuin hänen aiemmatkin kirjansa. Kirjan päähenkilönä on kirjailija Erica Falck ja hänen poliisimiehensä Patrik Falck. Kummankin ammattia ja tuttavuuksia täydentäen he onnistuvat ratkaisemaan rikoksia, jotka tavalla tai toisella juontuvat kaukaa historiasta.

Kirjan tarina etenee kohtalaista vauhtia ja teksti on soljuvaa. Aiemmista Läckbergin dekkareista poiketen tässä kirjassa on enemmän jännitystä ja ehkäpä naivit ja hieman lapselliset toteamukset eivät pistä enää samalla tavalla silmään. Tämä saattaa kyllä johtua siitäkin, että olen useita hänen kirjojaan jo lukenut ja tottunut hänen, mielestäni paikka paikoin lapselliseen kerrontatyyliinsä. Läckbergin kirjat ovat mukavaa kesäluettavaa - sopivasti jännitystä ja teksti hyvin helppolukuista.

Kuten aiempienkin Läckbergin kirjojen, niin myös tämän kanssa sopii mielestäni erityisen hyvin valkoviini. Kirja on keveä, mutta siinä on kuitenkin tyyliä, sama juttu kuin usein valkoviinien kanssa. Tällä kertaa makupariksi valikoitui  uusiseelantilainen Sauvignon Blanc. Kyseessä on hyvin nuori viini (vuosimallia 2016), joten muutaman vuoden kypsytys olisi ehkä hieman tukevoittanut ja antanut viinille syvyyttä. Tällä hetkellä viini oli väriltään aavistuksen kullan kellertävää. Sen tuoksussa oli kyseiselle rypäleelle tyypillistä herukkaa (erityisesti valkoherukkaa). Maussa oli hienon herukan lisäksi myös greippiä ja hieman mineraalisuutta. Viinissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta toisaalta se ei myöskään jäänyt erityisesti mieleen sävähdyttävänä. Viinin kanssa maistui kevyt kinkkuparsakaalipiirakka.

Viinin ja kirjan yhteensopivuus saa tällä kertaa kolme ja puoli pistettä. Yhteistä on helppous ja keveys sekä toisaalta näiden tekijöiden aiheuttama tylsyys. Makumaailma ei näitä kuitenkaan erityisesti yhdistä ja vaikka ovat keskenään ihan hyviä niin oikeastaan ihan yhtä hyviä ovat myös erikseen.

Enkelintekijä
kirjoittanut Camilla Läckberg
suomentanut Outi Menna
Gummerus Kustannus Oy Helsinki
Scandbok Ruotsi 2013
483 sivua

Villa Maria Private Bin
Sauvignon Blanc
Marlborough 2016
Uusi-Seelanti
7,99€/0,375l (Alko kesäkuu 2017)

Tellervo Koivisto - elämäkerta (kirjoittanut Anne Mattsson)

Tellervo Koivistosta julkaistiin virallinen ensimmäinen elämäkerta vuoden 2017 alussa. Kirja käy mielenkiintoisesti läpi Tellervon elämänvaiheita lapsuudesta aina puolison Mauno Koiviston presidenttikauden lopun jälkeiseen aikaan. Kirja antaa kuvan vaatimattomasta, hiljaisesta ja hieman syrjäänvetäytyvästä satakuntalaisesta. Vaikka Tellervon elämäntyön yksi keskeisimmistä työtehtävistä on ollut puolisonsa poliittisen uran tukeminen ja vierellä avustaminen ja edustaminen, on Tellervo toiminut myös itsenäisesti mm. kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna sekä ollut mukana sosiaalidemokraattisen puolueen toiminnassa.

Kirja pohjautuu paitsi Tellervo Koiviston haastatteluihin, päiväkirjoihin, aikalaishaastatteluihin niin myös moniin muihin kirjallisiin lähteisiin, joihin kirjoittaja Anne Mattsson on tutustunut. Kurioriteettina mainittakoon Lauantaiseuran kirjoittaman Tamminiemen pesänjakajat, jota tässäkin blogissa on aiemmin käsitelty. Pidin siitä, että lähteinä on paljon kirjallisuutta, sillä kuten kirjassa on muutamaan otteeseen todettu, niin aika usein muuttaa muistoja. Näin ollen mielipiteet ja ajatukset, joita kirjassa esitetään ovat todennäköisimmin mahdollisimman oikeita tuntemuksia kyseisestä ajasta ja tapahtumista. Toisaalta tämä myös etäännyttää lukijaa ja tietokirjamaisuus nousee vahvasti esille, kun samaistuminen faktatietoihin.

Mauno Koiviston kuoleman vuoksi Koivistot ovat viime viikkoina olleet paljon esillä lehdissä ja muussakin mediassa. Kirja antaa mielestäni hyvää taustaa ja perspektiiviä moniin viime aikaisiin artikkeleihin ja oikeastaan myös koko Mauno Koiviston elämäntyölle. Kirja on myös hieno kuvaus erityisesti muutaman kymmenen vuoden takaisesta historiasta, josta itselläni ei ole oikeastaan kuin vasta 2000-luvulta eteenpäin muistikuvia ajankohtaisten tapahtumien ja politiikan tasolta.

Kirjan kanssa nautin pitkästä aikaa australialaista kolmen rypäleen sekoitepunaviiniä (Cabernet, Shiraz, Merlot). Viinin tuoksussa ja maussa oli runsaasti tummaa marjaisuutta ja erityisesti maussa oli selkeästi havaittavissa eukalyptusta. Tästä sekoituksesta johtuen mielestäni hyvin tyypillinen aussi-viini. Viini on hyvä perusviini joka menee hyvin sellaisenaan kirjaa lukiessa, mutta maistuu myös miedon grilliruoan kanssa. Itse maistoin viiniä grillatun kanan ja uusien perunoiden kanssa. Viinissä on hieman hapokkuutta ja tanniinisuutta. Viini on edullisesta päästä ja hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvää.

Tellervo Koiviston kirja on hieno aikalaisteos ja tulee varmasti kuulumaan oman tyylinsä klassikkoteoksiin. Yhteispisteinä annan näille neljä. Nyt sopivat oikein hyvin yhteen, mutta voi olla että parinkymmenen vuoden päästä kirja vaatisii itselleen hieman tuhdimpaa viiniä, jossa olisi enemmän syvyyttä ja haastetta maussa.


Tellervo Koivisto - elämäkerta
kirjoittanut Anne Mattsson
Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki
Bookwell Oy
Juva 2017
412 sivua

Rawson's Retreat Organic Series
Cabernet, Shiraz. Merlot
Australia, Victoria 2015
8,99€ (Alkosta toukokuu 2017)

Salka Valka (kirjoittanut Halldór Laxness)

Vuonna 1955 islantilainen Halldór Laxness voitti kirjallisuuden Nobelin palkinnon. Yksi hänen Suomessa tunnetuimmista kirjoistaan on Salka Valka, joka on kirjoitettu 1930-luvun alussa. Lukemani teoksen on vuonna 1966 suomentanut Jyrki Mäntylä ja teoksen suomennuksen myöhemmin tarkistanut Tapio Koivukari.

Teos kertoo Salka Valka -nimisen tytön kasvutarinan. Tyttö tulee äitinsä kanssa kiertolaisena köyhään islantilaiseen kalastajakylään ja pyrkii saamaan elantoansa erilaisin työtehtävin. Teoksessa kuvataan elävästi hänen kehitystään yksinhuoltajaäidin parissa kasvavasta aina aikuiseksi naiseksi saakka. Kirja on aidon kasvutarinan lisäksi myös hieno kuvaus tuon ajan islantilaisesta pienestä kylästä. Siinä käydään läpi mm. sosialismin ja kommunismin tuloa paikkakunnalle ja tuon ajan ihmisten välisiä suhteita ja hierarkia-eroja.

Kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin, niin todennäköisesti seuraava ulkomaanmatka tulee suuntautumaan tähän mielenkiintoiseen saarivaltioon. Teoksesta saa pienen kuvan maan historiasta ja kansalaisten luonteesta. Kuten Satu Rämö kirjassaan totesi, niin islantilaiset tuntuvat selviytyvän lopulta kaikesta kunnialla. Tästä kertomuksesta huokuu mielestäni samanlaista positiivisuutta, joka yleensä ei välttämättä ole mielestäni kovin ominaista vastaavanlaisille vanhoilla klassikko-teoksille. Lukemisen arvoinen klassikko, joka tarjoaa sopivasti lukuhaastetta vaikkapa sateiseksi kesäpäiväksi. Kirjan ensimmäinen neljännes sujuu kohtalaisen leppoisasti, mutta puolivälin tienoilla tarina muuttuu hieman paasaavaksi ja mielestäni pitkäveteiseksi. Leppoisampi loppupuoli kuitenkin onnistuu jättämään kirjasta positiivisen vaikutelman.

Kirjan kanssa maistui hyvin mielenkiintoinen tuttavuus eli Alkon valikoimista löytyvä urugualainen punaviini Garzón Tannat. Etelä-Amerikassa, pihvivaltio Argentiinan vierestä tuleva punaviini, on rehellinen pihviviini. Siinä on runsaasti pehmeitä tannineja ja sopivasti hapokkuutta. Marjaisuutta ei ole niin paljon kuin yleensä uuden maailman viineissä, mutta pehmeyttä löytyy kuitenkin sopivasti. Maussa myös mokkaisuutta. Viini maistui Entrecote-pihvin kanssa.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmissa on jämäkkyyttä ja aromikkuutta, mutta viinissä on myös pehmeyttä, joka mielestäni kirjasta puuttuu. Sopivat siis yhteen, mutta oikein mainiosti maistuvat myös erillään.

Salka Valka
kirjoittanut Halldór Laxness
suomentanut Jyrki Mäntylän 1966 suomennoksen tarkistanut Tapio Koivukari
476 sivua

Garzón Tannat 2014
Uruguay
13,98€ (Alkosta toukokuu 2017)

Nainen junassa (kirjoittanut Paula Hawkins)

Englantilainen dekkari/romaani Nainen junassa on muutamalla eri tasolla etenevä teos. Teksti on sujuvaa ja kirja etenee jouhevasti eteenpäin. Kirjan kirjoittaja on brittiläinen Paula Hawkins, joka noin 15-vuoden toimittajauransa jälkeen aloittanut fiktion kirjoittamisen. Kirjasta on kuvattu myös elokuva.

Alkutietoni kirjasta olivat varsin heikot. Kannen perusteella oletin, että kyseessä olisi kohtalaisen hyytävä trilleri. Kirjan tapahtuvat ovat toki raakoja, mutta kirjasta puuttuu jatkuva painostava jännitys, joka mielestäni esimerkiksi Lars Keplerin kirjoista löytyy. Se ei kuitenkaan missään nimessä ole negatiivinen seikka. Sen sijaan dekkariksi tähän kirjaan on saatu mukaan mm. alkoholismin käsittelyä. Kirjan päähenkilö Rachel on aivan tavallinen englantilainen pulliainen, omine tragedioineen ja ongelmineen.

Kirjan alussa meni jonkin aikaa ennen kuin lukijana ymmärsin sen rakenteen ja että kertojina oli kolme eri henkilöä, joista päähenkilö kyllä eniten "äänessä". Lisäksi pientä sekoitusta aiheutti se, että päähenkilö oli keksinyt osalle henkilöistä omat lempinimet. Viimeistään teoksen puolivälissä kirjan juoneen ja kulkuun olin kuitenkin päässyt kokonaan mukaan ja kirja oli pitkästä aikaa sellainen, joka teki mieli mahdollisimman nopeasti saada luettua loppuun. Kirja ei pääse aivan lukemieni huippudekkareiden joukkoon, mutta ehdottomasti tämä on sellainen, joka kannattaa lukea.

Kirjan kanssa maistui saksalainen rosee-viini. Zähringer Pinot Noir Rosé -viini on väriltään hennon lohenpunaista ja täysin läpikuultavaa. Viinin tuoksussa on kirpeyttä, sitruunaa ja hieman eksoottista hedelmää. Maultaan viini on varsin kuivaa ja hieman greippisen kirpeää. Siihen tuo kuitenkin hieman makeutta eksoottiset hedelmät - ehkä aprikoosi ja hento mansikan maku. Viini on mielestäni hyvin tasapainoista ja siitä tulee mieleeni tyylikkään helppo ranskalainen rosee-viini, vaikka kyseessä onkin saksalainen tuotos. Maisteltuani viiniä selvisi, että se on valittu vuonna 2017 Viini-lehden puolesta vuoden rosee-viiniksi.

Kirjassa ja viinissä on molemmissa tyylikkyyttä ja selkeyttä, jonka vuoksi annan niiden yhteensopivuudelle neljä pistettä. Viini on hieman keveämpää kuin kirjan teksti, mutta muuten ne sopivat mielestäni oikein hyvin yhteen. Itse maistoin viiniä parmankinkku-pitsan, kanasalaatin sekä muutaman erilaisen leikkeleen kanssa. Sopi hienosti yhteenä näiden kaikkien kanssa.

Nainen junassa
kirjoittanut Paula Hawkins
suomentanut Oona Timonen
Kustannusosakeyhtiö Otava
Helsinki 2015
381 sivua

Zähringer Pinot Noir Rosé
Baden 2016
12,89€ (Alko toukokuu 2017)