Viinin aika (kirjoittanut Jens Priewe)

Mikäli erilaisten rypälelajien ja -aromien sijasta olet kiinnostunut mm. viinien tarjoilusta, säilyttämisestä ja esillepanosta, on tämä kirja sinua varten. Kirja on olemukseltaan hieman vanhahtava ja jotkin sen neuvot tuntuvat hieman aikansa eläneiltä, mutta muuten kirjaa voi pitää kelpo teoksena omassa sarjassaan.

Kirjan lukeminen onnistuu samaan tapaan kuin vaikkapa jonkin aikakauslehden selaaminen. Itse en edennyt määrätietoisesti alusta loppuun vaan selailin eri osia sen hetkisen kiinnostukseni mukaan. Tämä onnistuu hyvin, sillä osiot ovat pääosin toisistaan selkeästi erillään, eikä eri osissa viitata aiempiin osioihin. Teoksen nimi on mielestäni hieman harhaanjohtava. "Viinin aika" tuo mieleen erilaiset makumailmat ja vivahteet, joita viini eri aisteille aiheuttaa. Tosiasisassa kyseessä on kuitenkin teoreettisempi ja kliinisempi teos. Kirjan kirjoittaja on saksalainen Jens Priewe, joka on kirjoittanut muitakin viini-aiheisia teoksia. Teoksessa on paljon kuvia, jotka ajoittain onnistuman taustoittamaan artikkeleita paremmin. Ehkä kuvat ja teksti olisivat voineet olla hieman innostavampia - kyseessä kuitenkin viini!

Viini-aiheisen kirjan kanssa nautittavaksi valikoitui yhdysvaltalainen punaviini Ironstone. Se on kolmen rypäleen sekoitus - Zinfandelin, Petit Sirahin ja Syrahin. Viini on peräisin Kaliforniasta. Väriltään viini on purppuraisen marjan punaista. Tuoksussa on runsaasti marjaisuutta ja aavistus tervaisuutta. Maussa mustikkaa ja vadelmaa. Jälkimaku kohtalaisen pitkä. Pehmeä ja kohtalaisen täyteläinen viini. Jälkimakuun jää ehkä turhan paljon hilloisuutta.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä, joka on varmaan yleisin antamani pistemäärä. Molemmat ovat hyviä, mutta eivät erityisen mieleenpainuvia. Kirjassa on enemmän asiapainoista hapokkuutta kuin viinissä. Maistuvat yhdessä, mutta lähes yhtä hyvin myös erikseen. Viinin kanssa olisi käynyt jokin jenkkidekkari ehkä paremmin, mutta toisin päin kirjan kanssa ei tule mieleen erityisen hyvin yhteensopivaa viiniä - mahdollisesti jokin saksalainen Riesling olisi voinut ajaa asiansa.

Viinin aika
kirjoittanut Jens Priewe
alkuperäisteos: Wein - Die praktische Schule
suomentanut Auli Hurme-Keränen
Karisto Oy Hämeenlinna 2001
123 sivua

Ironstone Old Vine Zinfandel
2015
Zinfandel, Petit Sirah, Syrah
Kalifornia, Yhdysvallat
11,90€ (Alkosta syyskuu 2017)

Osta, vuokraa, vaurastu (kirjoittanut Joonas Orava ja Olli Turunen)

Todetaan heti alkuun, että tämä on aihe, joka joko kiinnostaa tai sitten tuntuu itselle täysin vieraalta. Itse kuulun pääasiassa ensimmäiseen kategoriaan. Asuntosijoittaminen on mielestäni hyvin ymmärrettävää ja paljon konkreettisempaa kuin vaikkapa rahastoihin tai osakkeisiin sijoittaminen. Lisäksi ainakin pääkaupunkiseudulla tämä sijoitusmuoto on lähes jatkuvasti viimeisten parin-kolmenkymmenen vuoden aikana ollut tuottoisaa toimintaa. Hieman yksinkertaistaen kyseessä siis tilanne, jossa (usein) osittain velkarahalla ostetaan yksiö tai kaksio, johon ei muuteta itse, vaan joka vuokrataan. Saatavalla vuokralla lyhennetään asuntolainaa, maksetaan yhtiövastiketta ja pääomaveroa. Vuosien tai vuosikymmenten päästä asunnon on määrä olla velaton ja siitä eteenpäin asunto tuottaa ylimääräistä rahaa ja toisaalta on kerryttänyt omistajansa omaisuutta.

Joonas Orava ja Olli Turunen ovat kirjoittaneet hyvin selkeän teoksen aiheesta. Kirjassa he ovat käyneet vaihe vaiheelta selkeästi ja riittävän tarkasti läpi eri asuntosijoituksiin liittyvät tilanteet ja riskit. He ovat myös esitelleet varsin avokätisesti omia kokemuksiaan ja toimintatapojaan. Pääasiassa olen hyvin samaa mieltä heidän toimintaperiaatteiden   kanssa. Kirjassa he usein painottavat, että sijoittavat pääasiassa vain pieniin yksiköihin, koska ne tuottavat parhaiten. Tämä on ainakin hyvin kallillla asuinalueilla varmasti paikkansa pitävä lähtökohta. Ehkä keskustojen ulkopuolella asuntojen hintojen laskiessa aivan pienimpien yksiköiden vuokraaminen on haasteellisempaa kuin vaikkapa 30-40 neliöisten. Lisäksi ihmisten varallisuuden pikku hiljaa kasvaessa useimmat ovat valmiita maksamaan kympin tai kaksi kuussa enemmän vuokraa saadakseen hieman suuremman asunnon.

Kirja toistaa mielestäni hieman itseään ja useita asioita on toistettu useampaankin kertaan. Mikäli aihe on lukijalle haastava, on tämä ehkä hyvä juttu, mutta itse koin, että tällä pyrittiin lähinnä hakemaan lisäsivuja kirjalle. Pidin siitä, että kirjailijat vaikuttavat mielipiteissään hyvin rehellisiltä, asiasta oikeasti innostuneilta ja siihen käytännönläheisesti perehtyneiltä.

Kirjan kanssa olisi periaatteessa pitänyt olla vaikka jokin arvokas sijoittamiseen liittyvä juoma, kuten kallis konjakki tai shamppanja. Tällä kertaa pariksi valikoitui kuitenkin vuohenjuustolasagnen kanssa nautittu uusi-seelantilainen Pinot Noir. Olen tässä blogissa aiemmin maistanut saman, osin suomalaisen viiniviljelijän, Sauvignon Blancia. Tämän viini näyttää pullossaan jotenkin siihen sopimattomalta - ehkä pullon väritys tai etiketti tavalla tai toisella häiritsee silmääni. Jollain tavalla juomasta tulee mieleen jokin lähes musta juoma. Lasissa viini on tumman tiilenpunaista, kuten Pinot Noirit yleensäkin. Viinin tuoksussa on marjaa, vadelmaa ja puolukkaa sekä hieman savuisuutta ja ehkä jopa aavistus eukalyptusta. Viinin suutuntumassa on sopivasti hapokkuutta, tanniinisuutta en siitä oikeastaan juurikaan löydä. Maussa on marjaa, mutta mikään erityinen marja ei puske läpi. Viini on mukavan kevyttä ja helposti lähestyttävää. Voisi sopia hyvin jonkin hieman suolaisen, mutta ilman kermaa olevan pastan tai vaikkapa tomaattibruschettan kaveriksi.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Kirja on ehkä toistonsa vuoksi liian heppoisa tälle viinille makupariksi. Molemmista löytyy kuitenkin selkeyttä ja menevät hyvin yhdessä, mutta ainakin viini, aavistuksen paremmin ilman tätä kirjaa.

Osta, vuokraa, vaurastu
kirjoittanut Joonas Orava ja Olli Turunen
Alma Talent
Helsinki 2016
346 sivua (ja 380 sivua liitteineen)

Vicarage Lane
Pinot Noir 2014
Canterbury, Uusi-Seelanti
14,99€ (Alkosta syyskuu 2017)

Pahanilmanlintu (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Pahanilmanlintu on seitsemäs tänä vuonna lukemani Camilla Läckbergin teos. Arviointini kaikista hänen kirjoistaan ovat hyvin samantapaisia ja kaikkien kirjojen kohdalla olen todennut kirjojen olevan ihan ok. Miksi siis tartun kerta toisensa jälkeen näihin, kun maailma ja minun kohdallani erityisesti pääkaupunkiseudun kirjastot, ovat täynnä mitä erilaisempia dekkareita? Itsekin tätä ajoittain ihmettelen, mutta Läckbergin romaaneissa/dekkareissa kiehtoo niiden leppoisuus ja hyväntuulisuus. Vaikka tapahtumat ja ihmisten kohtalot ovat ajoittain karmivia, näkevät henkilöt kuitenkin runsaasti toivoa tulevassa.

Toinen syy, miksi näihin tulee tartuttua kerta toisensa jälkeen, on niiden helppolukuisuus. Tieto-ja elämäkertojen väliin on ihana ajoittain valita nopeasti luettavia kirjoja, joista taittuu sivuja nopeasti ja tarinan etenemistä ei tarvitse jäädä pidemmäksi aikaa pohtimaan. Lisäksi ruotsalaisessa kerronnassa on tyylikkyyttä - tunnelmallista arkirealismia - joka puuttuu mielestäni useiden muiden maiden kirjailijoilta.

Tässä kirjassa kirjalija-poliisipariskunnalla on jälleen murhasarja selvitettävänä. Samalla on huolehdittava pienestä Maja-lapsesta, Erican siskosta ja tulevista häistä. Tarinan rinnalla kulkee myös noin neljänkymmentä vuotta aiemmaksi sijoittunut tapahtumasarja, joka vaikuttaa ihmisten elämänkulkkuun yhä tänä päivänä.

Kirjan kanssa maistoin uusi-seelantilaista (joka taitaa olla ainakin tämän syksyn viinimaa) Pinot Noiria. Matean Pinot Noir on rypäleelle tyypillisesti väriltään tiilenpunaista. Tuoksussa on marjaisuutta ja yrttisyyttä. Mausta löytyy puolukkaa, hitunen tammea ja mineraalisuutta. Viini on hieman hapokas. Kokonaisuudessaan tasapainoinen ja mielestäni klassinen Pinot Noir. Maistui munakoiso-tomaatti-basilikapaistoksen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on keveyttä ja helppotta, positiivisessa mielessä. Kirjan lukee muutamassa päivässä ja viinin nauttiminen ei myöskään vaadi suurempaa aikaa mm. lämpeämiseen tai makujen aukeamiseen. Viini sopii helpon kasvisruoan tai kevyen liharuoan kanssa. Ehkä viinistä löytyy hieman enemmän syvyyttä kuin kirjasta.


Pahanilmanlintu
kirjoittanut Camilla Läckberg
suomentanut Outi Menna
alkuperäisteos Olycksfågeln
Schildrs Kustannut Oy, Juva 2009
418 sivua

Matua
Pinot Noir
Marlborough  2015
Uusi-Seelanti
14,95€ (Alko syyskuu 2017)

Rytmihäiriö (kirjoittanut Kirsi Piha)

Rytmihäiriö on viestintään keskittynyt, hieman populistinen teos. Entinen kansanedustaja ja mm. viestintätoimiston perustaja Kirsi Piha käsittelee yritysten sisäistä ja ulkoista viestintää esimerkkien ja tekemiensä havaintojen perusteella. Teksti on selkeää ja alaan perehtymätönkin ymmärtää mistä on kyse. Teksti etenee kohtalaisen loogisesti ja näpsäkästi. Kirjoitustyyli on koukuttava ja teoksen lukee muutamassa päivässä.

Kirjassa on mielenkiintoisia ja pääosin itsellekin julkisuuden kautta tuttuja tapauksia, joita Piha ruotii viestinnän näkökulmasta. Muutaman tapauksen kohdalla nousee, että jälkiviisaudesta on merkittävästi hyötyä vanhoja tapauksia analysoitaessa. Viestinnän onnistumisen arviointi on myös mielestäni hieman subjektiivista. Vaikka ympärillä toitotetaan usein, että paras mainos yritykselle on julkisuus - olkoon hyvää tai huonoa, niin mielestäni tämä ei kaikkiin yrityksiin tai brändeihin sovi. Toki se vaikuttaa tehdäänkö arviointi kvartaalitasolla tai pidemmällä aikajänteellä kuten vuoden tai jopa useamman vuoden perusteella.

Kirjan pariksi valikoitui uusi-seelantilainen Pinot Noir Marlboroughsta (eteläisen saaren pohjoisosa).
Viinin väri vivahtaa hieman purppuraan, eikä ole aivan niin kylmää kuin usein Pinot Noir -rypäleen viinit ovat. Viinin tuoksussa on marjaisuutta, erityisesti vadelmaa ja hieman mansikkaa sekä kukkaisuutta. Viini on keskihapokasta ja aavistuksen tanniinista. Maussa on marjaisuutta ja nahkaisuutta. Makumaailma ei täysin seuraa tuoksua makeuden perusteella. Viini on tasapainoista ja hyvin alkusyksyyn sopivaa. Sen kanssa maistui vaaleaorakkaasta, jauhelihapihvistä ja tuoreesta vaaleasta leivästä koostettu metsästäjänleipä.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat keveitä ja helposti lähestyttäviä ja ne vastaavat odotuksia. Kummastakaan ei myöskään löydy suuria miinuspuolia, mutta ehkä jälkimaku on lyhyt, eikä näitä enää muutaman viikon päästä juurikaan muista. Kirja on pureksittu ja sen asiat selkeästi ilmaistu, viini sen sijaan paljastaa itsestään varmasti vuosien päästä vielä enemmän.

Rytmihäiriö
Tartu mahdollisuuksiin tai kuole
kirjoittanut Kirsi Piha
Talentum Pro, Helsinki 2015
227 sivua

Saint Clair Vicar's Choice
Pinot Noir 2015
Marlborough, Uusi-Seelanti
14,98€ (Alkosta syyskuu 2017)

Nuoruuteni (kirjoittanut Winston Churchill)

Churcillin kirjoittama omaelämäkerta nuoruusvuosistaan sijoittuu pääasiassa aikaan ennen kuin hänestä tuli pääministeri. Kirja on hieno teos sekä suurmiehestä, joka omalta osaltaan oli mukana luotsaamassa Iso-Britanniaa läpi maailmansotien, että kuvaus ajasta, jolloin Iso-Britannia vielä oli yksi maailman mahtivaltioista. Kirjan tyyli on ihanan brittiläistä 1900-luvun alun tyyliä. Hyvin voisi kuvitella, että kirjan tapahtumissa ja sodissa olisi seikkaillut jokin Agatha Christien hahmoista.

Kirjasta löytyy ajan tapaan hieman paatoksellista politiikkaa ja joitakin ajatuksia ja havaintoja, joiden kohdalla Churchill todennäköisesti vanhempana valtiomiehenä on muuttanut mieltään. Nämä seikat tekevät kirjasta kuitenkin vilpittömän ja aidon. En mikään sotakirjojen ystävä ole, mutta tämän kirjan kautta pääsee hieman lukemaan sotien inhimillisempää puolta, kun Chucrhill kertoo kokemuksistaan mm. Etelä-Afrikassa ja Intiassa. Kirja avaa myös hieman mm. buurisotien asettelua Etelä-Afrikassa. Churchillin seikkailut ja selviäminen mm. afrikkalaiselta sotaleiriltä tuntuvat uskomattomilta, varsinkin kun tietää että aika ja yhteydet ovat reilu sata vuotta sitten olleet varsin erilaiset kuin nykyään. Toisaalta hän on elänyt jo nuorena kohtalaisen etuoikeutettua elämää.

Kirjassa on riittävästi lukemista, mutta toisaalta teksti etenee mukavasti, eikä oikeastaan tunnu puuduttavalta. Suurmieskuvauksen lisäksi kyseessä erinomainen historian kuvaus.

Hieman pitkähköä aasinsiltaa pitkin kirjan pariksi valikoitui entinen Iso-Britannian siirtomaa ja edelleenkin Iso-Britannian perutuslailliseen monarkiaan osaltaan kuuluvan maan punaviini. Kanadalainen Inniskillin Pinot Noiria maistoin pariin eri otteeseen eri pulloista ja mielestäni viini ei ollut täysin tasalaatuista molemmissa pulloissa.  Viini oli väriltään varsin vaaleaa ja tiilenpunaista, kuten Pinot Noirit yleensäkin ovat. Viinissä oli hieman hapokkuutta, mutta ei juurikaan tanniineja. Maussa ja tuoksussa oli runsaan puolukan lisäksi nahkaisuutta ja hieman korkkia sekä tammea. Saattaa olla, että muutaman vuoden lisäkypsyttäminen olisi hieman pehmentänyt viiniä parempaan suuntaan. Mielenkiintoinen makuelämys kuitenkin, jonka kanssa maistui toisella kerralla kanttarellirisotto grillatun porsaan sisäfileen kanssa ja toisella kerralla grillattua hirvenlihaa kanttarellipekonikastikkeella.

Kirjan ja  viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmissa oli nuoruuden intoa ja kypsymättömyyttä. Kirjassa oli kuitenkin enemmän tyyliä ja nyt reilu 60 vuotta sen painamisen jälkeen tyylikkyys oli kypsynyt säilyttäen kuitenkin särmän, joka tämän tapaiseen kirjaan ehdottomasti kuuluu. Viinissä tuota särmää tuskin tulee olemaan. Kanadalaiset viinit ovat mielestäni nyt joidenkin maistamieni perusteella mielenkiintoisia ja uskoisin, että niissä on paljon kehityspotentiaalia. Olosuhteet viinin kasvatukselle ovat maassa (etenkin Ontarion alueella, jossa talvisin sataa lunta) haasteelliset, mutta useiden kymmenien viinitilojen olemassa olosta päätellen kuitenkin kannattavat.

Nuoruuteni
kirjoittanut Winston S. Chruchill
Alkuperäisteos My Early Life
Suomentanut Erkki Arni
Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino
Helsinki 1954
380 sivua

Innskillin
Pinot Noir 2015
VQA Ontario, Kanada
15,95$ CAD (elokuussa 2017 Kanadassa)

Maakellarin salaisuus (kirjoittanut Marja Aarnipuro)

Marja Aarnipuron esikoisteos Maakellarin salaisuus on romaanin ja dekkarin välimuoto. Se kertoo keski-ikäisestä toimittajasta, joka kohtaa vuoden uutisloopin mökillään. Kirja etenee leppisasti yhdessä tasossa seuraten Kaarinan haastatteluja ja niiden myötä myös koko murhamysteerin selviämistä. Kirjan henkilöhahmot ovat hyvin inhimillisiä ja todenmukaisia. Kirja ei ole jännittävä, mutta siinä selvitettävän murhan perusteella kyseessä kuitenkin mielestäni dekkaria lähenevä romaani.

Kirjan tyyli on hieman naivi ja kirjasta löytyy muutamia epäjohdonmukaisuuksia. Teksti on kuitenkin sujuvaa ja kirja on helppo lukea parissa illassa. Mukavaa myös, että kirjan tapahtumat sijoittuvat aivan lähihistoriaan ja myös itselleni tutuille paikoille. Jotenkin kirja jää kuitenkin varsin heppoisaksi, eikä siitä löydy kerroksellisuutta taikka juonesta kohtia, joita huomaisin jääväni pohtimaan kirjan lukemisen jälkeen. Kirjailija Aarnipuro on toiselta ammatiltaan toimittaja ja hänen kirjan päähenkilönsä vaikuttaa hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa elävältä henkilöltä kuin Aarnipuro itse.


Kirjan kanssa maistoin chileläistä Casillero del Diablo Pinot Noiria. Väriltään viini on rypälelajikseen varsin tummaa ja täyteläistä. Sen tuoksussa on voimakkaasti puolukkaa ja hieman yrttisyyttä sekä lakritsaa. Mausta löytyy puolukan lisäksi myös muita tummia marjoja ja hieman pippurisuutta. Viini on kohtalaisen hapokas ja hyvin miedosti tanniininen. Kirjan lisäksi viinin kanssa maistui tomaattinen, pitkään haudutettu pasta bolognese.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat helppoja, mukavan keveitä, mutta eivät kuitenkaan liian helposti nieltävää. Niissä on alkusyksyyn sopivaa tunnelmaa. Yhdessä tai erikseen kumpikaan ei kuitenkaan mikään varsinainen huippu ole tai jää erityisesti mieleen.




Maakellarin salaisuus
kirjoittanut Marja Aarnipuro
Crime Time, Turku
2017
294 sivua

Casillero del Diablo
Pinot Noir 2016
Casablanca, Chile
10,08€ (Alkosta heinäkuussa 2017)