Melania Trump tämän ajan tuhkimotarina (kirjoittanut Pozar ja Omerza)

 Melania Trump on tullut erityisesti tutuksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin puolisona. Maailmalla Melania Trump varsin huonosti tunnettu. Hänellä tiedetään olevan urheilija- ja mallitaustaa - ja että hän on syntyjään Sloveniasta, mutta siinä oikeastaan kaikki. Donald Trumpin ollessa hyvin kiistelty ja vaikeasti ymmärrettävä persoona, olen muutaman kirjan lukenut häneen liittyen. Ne eivät ole onnistuneet juurikaan mitään uutta paljastamaan Yhdysvaltain 45.presidentistä. Päätin yrittää tutustumista hieman eri vinkkelistä, eli lukemalla kirjan hänen nykyisestä vaimostaan.

Kirjan on kirjoittanut kaksi slovenialaista oman alansa vaikuttajaa. Teoksessa he keskittyvät lähinnä Melania Trumpin perheeseen, tämän lapsuuteen ja nuoruuteen. Kirja on aivan uusi, mutta tiedot Melaniasta presidenttikampanjassa tai presidentin puolisona ovat varsin vähäiset, eivätkä tarjoa mielestäni mitään uutta siihen, mitä media on jo uutisissaan kertonut. Teoksen luoma kuva varsinkin nuoruuden ajan Melaniasta (alkuperäinen nimi Melanija Knavs) on varsin neutraali, mutta Melanian muutettua Yhdysvaltoihin ja yrittäessään pyristellä eroon slovenialaisuudestaan, on kirjasta havaittavissa kritiikkiä. Kritiikki tarttuu kyllä lukijaankin, sillä Donald Trump on vieraillut Sloveniassa ainoastaan kerran - ja tuolloin hyvin pikaisesti vain muutaman tunnin ajan. Myöskään Melania Trump ei ole kotimaassaan muuttonsa jälkeen ilmeisesti moneen kertaan käynyt, ja heidän poikansa Barron ei ole äitisä kotimaassa koskaan vieraillut.

Kirja on hieman poukkoileva ja toistaa samoja asioita muutamaan kertaan. Tämä tuntuu huolimattomalta kirjoittamiselta, mutta hyvä puoli on, että kirja on helposti luettavaa, eikä sen ajatukseen keskittyminen vaadi turhaa keskittymistä. Kirjoittajat tuntevat hyvin Slovenian ja sen kulttuurin, mutta Yhdysvallat on heille haasteellinen ja kirjasta välitty useissa kohdin, että heidän tietonsa mm. maan hallinnosta ovat varsin puutteelliset.

Kirja ei onnistu paljastamaan Melaniasta mitään uutta ja radikaalia. Monia pieniä seikkoja mm. hänen Yhdysvaltoihin töihin tulemisesta ja menestymisestä mallimaailmasta kirja arvuuttelee, mutta edes kirjoittajat eivät tunnu uskovan siihen, että tämän hetkiset julkiset tiedot asioista, ovat välttämättä oikeita ja totuudenmukaisia. Melania Trump pysyy siis samanlaisena mysteerinä kuin miehensä. Vaikka nämä kaksi henkilöä ovat paljon julkisuudessa - molemmat olleet jo vuosikymmeniä - en heidän ajatuksen juoksuunsa ja logiikkaansa pääse mukaan.
 
Melania Trumpia käsittelevän kirjan kanssa maistui luonnollisesti slovenialainen viini. Näiden valikoima Alkossa on muuten varsin vähäinen ja näistä muutamasta, tällä hetkellä hyllystä löytyviä yksilöitä on sitäkin vähemmän. Maistamani valkoviini on väriltään hieman helmeilevän kellertävää. Sen tuoksussa on sitruunaa ja vihreää hedelmää sekä aavistus hunajaa. Ensivaikutelma maun perusteella muistuttaa hieman Rieslingiä sitruksisuuden ja hienoisen öljymäisyytensä vuoksi. Viinissä on kuitenkin runsaasti hapokkuutta ja sitruksista hedelmäisyyttä. Viinin kokonaisuus ei ole kovin selkeä, mutta mielenkiintoinen tuttavuus kuitenkin. Tuoksu, alku- ja jälkimaku tuntuvat kaikki poikkeavan merkittävästi toisistaan. Kaikki ne ovat kuitenkin hyviä ja selkeitä. Viini maistui kirjan lisäksi hyvin myös lammasmakkaran ja ruusukaali-paprika sekoituksen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmista löytyy runsaasti moniulotteisuutta ja erilaisia näkökulmia. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole selkeä ja loppujen lopuksi sekä kirja että viini unohtuvat nopeasti.

Melania Trump
Tämän ajan tuhkimotarina
kirjoittanut Bojan Pozar ja Igor Omerza
suomentanut (englannin kielestä) Päivi Paju
Minerva Kustannus Oy
Helsinki 2017
298 sivua

Puklavec Gomila Exclusive
Furmint
Slovenia 2013
12,99€ (Alkosta lokakuussa 2017)

Talous ja utopia (kirjoittanut Sixten Korkman)

Talous ja utopia on hieman oppikirjamainen teos, jossa Sixten Korkman käy läpi makrotalouden ilmiöitä. Teksti on selkeää ja ymmärrettävää. Asiat ovat pääsääntöisesti hyvin ymmärrettävissä, vaikka talouteen liittyvät asiat olisivat lukijalle hieman hakusessa.

Mikäli talous ei lukijaa alunperinkään kiinnosta, ei tämä teos mielestäni, saa intoa aihetta kohtaan heräämään. Kirjan välityksellä syntyy kuitenkin kuva, että talousasiat eivät loppuen lopuksi mitään ydinfysiikkaa ole, vaan ilmiöiden taustalla on selkeitä syy-seuraussuhteita. Loppujen lopuksi talouden nousu- ja laskukausiin vaikuttavat aivan tavallisten tallaajien tekemiset. Näitä tekemisiä talouteen perehtyneet sitten tulkitsevat erilaisin tavoin. Ja pääosin näiden tulkintojen pohjalta tehdään kansallisia ja kansainvälisiä talouspoliittisia ratkaisuja.

Korkman on hyvinvointivaltion kannattaja ja puolestapuhuja, mutta teksti on kiihkotonta ja pyrkii olemaan kohtalaisen puolueetonta. Kirjasta paistaa läpi huolestuneisuus siitä, että kansalaiset eivät tiedä ja eivät ole oikein kiinnostuneita taloudesta. Tämä on kirjoittajasta sääli, sillä talouspolitiikassa tehtävät ratkaisut (ja ratkaisijat ovat kansan vaalien kautta valitsemia) vaikuttavat kaikkien elämään ja varallisuuden kehitykseen.

Kirja on muutaman vuoden vanha ja sen kirjoittamisen aikaan Suomi on ollut varsin syvässä lamassa. Nyt pienen talouskasvun alettua ja toivon näkyessä myös talouden tulevaisuudessa, eivät Korkmanin tulevaisuuden ennusteet ole onneksi täysin (ainakaan vielä) toteutuneet, vaan taloutta tarkemmin tuntemattomalle tuntuu, että nousu on alkanut hieman samoin perustein kuin aina.

Itse koin kirjan keskeisimmäksi hyödyksi sen, että se kertasi hieman, osin jo varsin tuttuja, talouden lainalaisuuksia ja toisaalta painotti jälleen kerran aiheen seuraamisen tärkeyttä. Mikäli koet, että talouden tuntemisen perusteet ovat hieman hakusessa, on tämä teos oiva väline muistin virkistämiseen. Tämän luettua on varmasti helpompi ymmärtää myös julkista keskustelua aiheesta. Asiat voivat tuntua monimutkaisilta, mutta loppupeleissä, talouden ydin on onneksi kuitenkin varsin yksinkertainen ja toimintalogiikalta johdonmukainen.

Kirjan kanssa maistoin Frankfurtin lentokentältä ostamaani ranskalaista Bordeauxn alueelta peräisin olevaa Chateu Magnol punaviiniä. Viini on kolmen rypäleen sekoite (48% Merlot, 40% Cabernet Sauvignon ja 12% Cabernet Franc) Bordeaux'n vasemmalta rannalta. Viini on väriltään varsin tummaa, mutta ei kuitenkaan kovin syvää. Viinin tuoksussa lämmintä marjaa, erityisesti luumua. Maku on pehmeä ja marjaisa. Maussa myös hieman kuivattua marjaa. Viinissä on pehmeät tanniinit ja hieman hapokkuutta. Jälkimaku on pitkä. Väri, tuoksu ja maku luovat selkeän kokonaisuuden. Kirjan lisäksi viini maistui sienisen burgundin padan kanssa.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmista paistaa vahva oman asian osaaminen ja edustaminen. Molempien jälkimaku myös kantaa pitkälle. Kirja on mielestäni hieman kuivahko viinin marjaisaan makumaailmaan ja keveyteen verrattuna. Tämä laskee yhteispisteet muuten lähelle viidestä yltäneestä yhteensopivuudesta. Hyvät yhdessä, mutta lähes yhtä hyvät myös erikseen.

Talous ja utopia
kirjoittanut Sixten Korkman
Docendo Oy 2015
Saarijärven Offset Oy
264 sivua

Chateau Magnol
Haut-Medoc 2014
Bordeaux, Ranska
Merlot, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc
hinta noin 15€ Frankfurtin lentokentältä toukokuussa 2017

Oneiron (kirjoittanut Laura Lindstedt)

Laura Lindstedtin Oneiron voitti Finlandia palkinnon vuonna 2015. Voittaja-kirjan raadin ehdotuksista valitsi tuona vuonna Hector. Loppuvuodesta Finlandia-palkinnosta kilpailevat kirjat nousevat puheenaiheeksi, joten päätin tutustua hieman jo aiempien vuosien voittajiin, joista moni jäänyt itseltäni lukematta. Oneiron on Lindstedtin toinen romaani.

Kirja antoi pitkästä aikaa erilaisen, mutta mielenkiintoisen lukuelämyksen. Alun varsin raju erotiikka pehmeni ja lopulta seksuaalisuudella ei mielestäni kirjassa kovin suurta merkitystä ollutkaan. Toisaalta pidin siitä, että alku oli kohahduttava, mutta ehkä koko kirjan pari päivää sitten loppuun lukeneena, se tuntuu hieman irtonaiselta ja muuhun tyyliin sopimattomalta.

Kirjassa seitsemän naista käy läpi kohtalonsa ja kuolemansa hetkenä, jolloin he ovat kuoleman ja kadotuksen (tai miksi tätä kokonaista universumista häviämistä kukin haluaakin nimittää) välisellä alueella. Kirja pitäisi varmaan lukea vähintään kahteen kertaan, jotta sen tarinan yksityiskohdat aukeaisivat kunnolla - sen verran monta kerrosta siinä kulkee samanaikaisesti. Kerroksellisuus tämän teoksen kohdalla kuitenkin vain positiivinen seikka, sillä se haastaa lukijaa, eikä tuo asioita eteen valmiiksi pureskeltuina, kuten niin moni asia nykyään kuluttajille tunnutaan tarjoilevan.

Päähenkilöt tulevat aivan eri kulttuurialueilta ja heidän kohtalonsa on hienosti saatu kehitettyä lehtiuutisten lomaan. Yhden kertomuksen naishahmon kohtalo liittyy tiiviisti aivan etelä-Saksaan sijoittuvaan Berchtesgadeniin ja Kotkanpesään, jossa kävin edelliskesänä. Myös toisen hahmon kotipaikka Afrikan Beninissä on tullut itselleni tutuksi tässäkin blogissa käsiteltyjen Vakkurin teosten kautta. Tämä luo hahmoihin tuttuutta ja tekee muuten abstraktista tarinasta todentuntuisempaa. Kirjan kieli on kaunista ja näinkin "taiteelliseksi" kirjaksi se etenee kohtalaisen soljuvasti. Tämän tyylilajin kirjoja ei voi lukea montaa putkeen, mutta yksi silloin tällöin haastaa ihanasti.

Kirjan kanssa maistoin vuoden viinit 2017 hanaviinipakkaus-osiossa voittanutta Faustinon Tempranilloa. Olen samaa viiniä ennenkin maistanut, ja muistikuvani siitä pitivät hyvin paikkansa. Kyseessä mielestäni hyvä ja laadukas perusviini, joka sopii useammankin erilaisen ruoan ja tilaisuuden kanssa. Väriltään viini on kohtalaisen täyteläisen väristä, mutta liikkuu kuitekin kevyesti lasissa. Tuoksussa on marjaisuutta ja yrttiä. Suutuntuma on aluksi pehmeä, mutta muuttuu pian varsin hapokkaaksi, toisaalta hapokkuus myös katoaa nopeasti. Tämän jälkeen suuhun jää pehmeä tanniinisuus.  Makumaailmasta löytyy tummien marjojen ja puolukan lisäksi lyijykynää ja yrttisyyttä. Viini maistui perinteisen kinkkuparsakaalipiirakan kanssa.

Yhteispisteinä annan näille kolme. Molemmat ovat parempia erikseen, mutta käyvät kyllä yhteenkin. Tasoltaan kirja ja viini ovat samanlaisia, mutta tyyleiltään eroavat kyllä mielestäni merkittävästi. Kirjassa on terävyyttä ja haastavuutta ja se puuttuu tästä selkeärakenteisesta viinistä. Kirjan lennokkuus tarvitsisi parikseen ehkä jonkin hieman hyökkäävämmän tai hyvin erikoisen makumaailman omaavan viinin. Tämä, kylläkin muuten hyvä viini, on sille aivan liian tavallinen. Viini sopii paremmin vaikka sen kinkkupiirakan pariksi kuin tälle kirjalle.

Oneiron
kirjoittanut Laura Lindstedt
Teos, painattanut Bookwell Oy Juva 2015
432 sivua

Faustino
Tempranillo
Espanja
32,90€/hanapakkaus 3L (Alkosta syyskuu 2017)

Mies joka kuoli (kirjoittanut Antti Tuomainen)

Mies joka kuoli (ja jonka nimestä mielestäni puuttuu pilkku) on Antti Tuomaisen kirjoittama kuudes romaani. Itse en ole aiemmin hänen teoksiaan lukenut. Kirja on mielenkiintoinen sekoitus komiikkaa, draamaa ja jännitystä. Kirjan tapahtumat etenevät loogisesti ja sopivan vauhdikkaasti. Kirjaa lukiessa ei tule oloa, että koskahan tämä loppuu tai että tekisi mieli hyppiä sivuja eteenpäin.

Kirjan lähtökohta on synkkä, kun mies erilaisten oireiden jälkeen saa lääkärikäynnillä diagnoosikseen kuolevansa pian jonkinlaisen myrkytyksen johdosta. Tämä lähtökohta, ja miehen kohtaamat vaikeudet, ovat kuitenkin jollakin tasolla koomisia, eikä kirjan tekstissä ole juurikaan synkistelyä. Asiat ovat niinkuin ne ovat ja tekstissä keskitytään enemmän tapahtumien etenemiseen kuin tilanteen surkutteluun.

Päähenkilön ponnistelut tuntuvat jossakin vaiheessa menevän ehkä hieman yli, kun erilaisissa kamppailutilanteissa hän koko ajan toimii "viimeisillä voimillaan". Eipä minulta tietenkään löydy omakohtaista kokemusta tällaisesta tilanteesta, mutta luulisi ihmisen yleensä olevan sen verran mukavuudenhaluinen ja laiska, ettei viimeisinä päivinään ja samaan aikaan erilaisia kipuja tuntiessaan jatkuvasti jaksaisi heittäytyä lisävaikeuksiin ja tappeluihin.

Olen aiemminkin tässä blogissa todennut, että jostakin kirjasta tietää heti sen kirjoittajan sukupuolen. Tämä kirja kuuluu ehdottomasti tuollaiseen joukkoon. Tämän kirjoittajasta voi heti päätellä, että kyseessä on mieskirjoittaja. Lisäsin Tuomaisen juuri ilmestyneen Palm Beach Finland -kirjan lukulistalleni. Mielenkiinnolla jään odottamaan, millaisen lukuelämyksen sen kanssa kohtaan.

Kirjan kanssa maistoin kanadalaista jääkiekkoilija Wayne Gretzkyn tilalta ostamaa punaista Baco Noir -rypäleen viiniä. Baco Noir rypäle on itselleni entuudestaan tuntematon. Kanadan reissulla pääsin muutamaan otteeseen tuon rypäleen viiniä maistamaan. Kyseessä näiden maistelujen perusteella varsin marjainen ja hilloinen rypäle, josta ei kovin paljon tanniinisuutta tai happoja löydy.
Gretzkyn versiossa on paljon marjaisuutta ja hilloisuutta sekä hieman hapokkuutta. Väriltään se on  hyvin tumma ja tuoksussa on tummia kypsiä marjoja ja luumua. Maussa on marjaisuutta ja makeaa hilloisuutta. Niagara Fallsin alueelta hankittua viiniä maistoin Prince Edward County alueella valmistetun tryffeli-juuston kanssa. Viini sopi sen kanssa varsin hyvin. Se sopisi varmasti hyvin myös grillatun rasvaisen lihan kanssa. Viinissä on hapokkuutta mutta ei tanniineja.

Kirjalle ja viinille annan yhteispisteinä neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat itsevarmoja ja hyvin helposti lähestyttäviä. Niistä löytyy jälkimakuja, mutta eivät jää kovin pitkäksi aikaa kuitenkaan erityisinä huippuina mieleen. Omintakeisuutta ja persoonallisuutta löytyy kummastakin.

Mies joka kuoli
kirjoittanut Antti Tuomainen
Like Kustannus Oy
Helsinki 2016
301 sivua


Wayne Gretzky
No.99 Baco Noir
Kanada
n. 11,50€ (ostettu suoraan viinitilalta Niagara Fallsilta Kanadasta)