Trauma ja rakkaus (kirjoittanut Harri Virtanen)

Harri Virtasen Trauma ja rakkaus - eli kuinka selviytyä mahdottomasta, kirja tuli vastaani parin blogin kautta ja sai niissä paljon kehuja. En varsinaisesti ole self help -kirjallisuuden ystävä, mutta välillä on hyvä laajentaa omaa lukukenttäänsä tutustumalla uudenlaisiin kirjoihin.

Harri Virtanen kertoo kirjassa, liiankin, selkeästi parisuhteiden ongelmien taustoilla mahdollisesti olevista lapsuuden traumoista. Itse en kokenut saavani kirjasta juurikaan mitään uutta. Samoja, kirjassa käsiteltyjä asioita, käsitellään iltapäivä- ja naistenlehtien elämä-aiheisissa kirjoituksissa viikottain. Kirjassa asioihin päästiin ehkä hieman syvemmin, kuin lehtiartikkeleissa, mutta itse asiat olivat mielestäni samoja.

Kehuja täytyy kuitenkin antaa kirjan selkeälle jaottelulle ja kerronnalle. Lukijalle ei voi jäädä epäselväksi kirjan jaottelu aihealueiden ympärille. Kirjan hyvin vähäistä teoreettisuutta on pyritty avaamaan mielenkiintoisin esimerkein.

Mielestäni kirja sopii helposti lähestyttävää kirjallisuutta parisuhteiden haasteista kaipaaville. Kirja on hyvin nopeasti luettava - itselläni siihen kului aikaa Berliinistä Helsinkiin matkanneen lennon verran. Kirjan lukemisesta on kulunut jo jonkin verran aikaa, eivätkä sen opetukset tai havainnot ole juurikaan minua lukemisen lisäksi jääneet pohdituttaman.

Kirjan kanssa maistoin italialaista Primitivo-punaviiniä. Viinin täyteläisyys ja hapokkuus, sekä toisaalta hillomaisuus ovat mukavasti tasapainossa. Marjaisuus, vadelmat ja karhunvatukka, nousevat selkeästi esille ja kaipaavat seurakseen ruokaa. Kirjan lisäksi viini maistui itse tehtyjen jauhelihatäytteisten cannelonien ja raikkaan salaatin kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viini seuraa johdonmukaisempana ja täyteläisempänä kokonaisuutena valitsemaansa linjaa. Kirja sen sijaan poukkoilee hieman, eikä lopulta tunnu oikein pääsevän asiaan. Molemmat ovat selkeitä ja helposti nautittavia.


Helmet-lukuhaaste 2019: 37. Pienkustantamon julkaisu

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Romantiikka

Trauma ja rakkaus
kirjoittanut Harri Virtanen
Suomalaisen Kirjallisuuden seura 2019
58 sivua (luettu E-kirjana)

Ti Amo Primitivo
Puglia, Apulia, Italia 2017
14,85€ (Alkosta toukokuussa 2019)

Kultahäkki (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Camilla Läckebergin Kultahäkki on uuden sarjan avaus, hänen aiempien Fjällbackan-kylään sijoittuvien dekkariensa joukossa. En oikein osaa sanoa oliko muutos mieleeni vai ei. Kirjassa kosto, feminismi ja ruotsalainen yläluokkaisuus näyttelevät merkittävää roolia. Tarina on selkeää seurattavaa ja veti mukaansa.

Mutta mutta... ison osaa kirjaa kuunnellessa oli olo kuin olisin tutustunut johonkin harlekiini-kirjaan, vaikka en kyllä sellaista myönnä koskaan lukeneeni. Kirjan tarina pohjautuu sen päähenkilö Fayen kostonhimoisuuteen ja katkeruuteen. Lukijalle tämä esitetään oikeutettuna, sillä hänen aviomiehensä on pettänyt Fayen kaikin mahdollisin tavoin. Faye on antanut kaikkensa hänen ja Jackin liitolle - oman uransa, osin ulkonäkönsä ja omat haaveensa. Heidän tyttärensä ollessa muutaman vuoden ikäinen Jack yllättäen haluaa erota. Raapaisevan eron myötä Fayen koko elämä romahtaa ja hänelle selviää tuskallisen hitaasti Jackin menneisyys. Tosin ei Fayen oma nuoruus myöskään ole täysin viaton. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin ruotsalaisen porvariston ja kulissiavioliittojen ympärille, joissa asiat todellisuudessa eivät koskaan tunnu olevan sitä miltä ensin näyttävät.

Tasa-arvo ja feminismi ovat tärkeitä arvoja, mutta tässä kirjassa useimpien miesten halveksunta menee jo oman sietorajani yli. Eivät kaikki miehet toivottavasti ole pettureita tai kaksinaismoralisteja. Myös vuosikausien katkeruus ja sen aiheuttama pinnallisuus häiritsivät itseäni tässä. Lopussa tuntui, ettei kukaan hahmoista oppinut mitään, eikä maailma muutenkaan muuttunut yhtään paremmaksi paikaksi. Ei kirja kuitenkaan aivan surkea ollut, sillä kuuntelin sen varsin nopealla aikavälillä loppuun. Kirjasta on tunnistetavissa Camilla Läckbergin kepeä ja selkeä kirjoitustyyli - ehkä se Fjällbackan-kirjoissa on vain enemmän mieleeni kuin tässä.

Kirjan kanssa maistoin mielenkiintoista uutta tuttavuutta Alkosta. Spätburgunder-rypäleestä (punainen) valmistettua valkoviiniä. Alko on tuonut kyseisiä viinejä muutaman laadun erikoiserän valikoimiinsa. Viini on väriltään hieman kellertävää, rehellistä valkoviiniä. Tuoksussa on sitruksisuutta ja yrttiä. Makunsa puolesta viinissä on paljon chardonnay-rypäleen piirteitä - hapokkuutta, hieman tammea ja rapsakkaa hedelmäisyyttä. Punaviinimäisyys tuntuu mielestäni eniten hapokkaana marjaisuutena. Mielenkiintoinen puna-/valkoviiniyhdistelmä, jota kannattaa kokeilla, mutta ei ihan omaksi suosikikseni tämän perusteella vielä noussut.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat yrittävät paljon, eivätkä aivan yllä tavoitteisiinsa. Toisaalta kunnioitettavaa, että pyritään kehittämään ennakkoluulottomasti uutta, vaikkei lopputuloksessa aina täysin onnistuttukaan.

Helmet-lukuhaaste 2019: 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Kultahäkki
kirjoittanut Camilla Läckberg
suomentanut Aleksi Milonoff
Otava 2019
10h, 46min (kuunneltu äänikirjana)

Baron Von Maydell Spätburgunder
Blanc de Noirs 2017
Pinot Noir
Baden, Saksa
14,99€ (Alkosta kesäkuussa 2019)

Idiootit ympärilläni (kirjoittanut Thomas Erikson)

Ruotsalaisen Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni, on kirja, jonka kaikki tietokirjallisuuden aallon harjalla ratsastaa haluavat, lienevät lukeneen. Se on ruotsalaiseen tapaan kohteliaan provokatiivinen ja haluaa haastaa vallitsevia ajatuksia. Samanlaista populismia on mielestäni myös toisessa ruotsalaisten Roslingien ja Rönnlundin kirjassa Faktojen maailma.

Thomas Erikson on kirjassa jakanut ihmiset luonteenpiirteidensä perusteella neljään eri luokkaan: punaisiin, sinisiin, keltaisiin ja vihreisiin. Kaikilla väreillä on omat selkeät tunnuspiirteensä. Punaiset ovat esimerkiksi usein tyypillisesti johtajaluonteita, jotka välittävät suurista linjoista. Harva ihminen on Erikssonin mukaan vain yhtä väriä, vaan useimmissa meissä on piirteitä kahdesta tai jopa kolmesta väristä.

Eriksonin havainnot ovat hyviä ja hän on esittänyt ne selkeästi. Kirjan otsikolla "Idiootit ympärilläni" hän viittaa siihen, kuinka eri värejä edustavien luonteissa nousevat esillä omia näkökantoja vastakkaiset piirteet. Näin ollen välillä saattaa tuntua, että ympärillä olevat ihmiset ovat täysiä idiootteja. Pidän kirjassa siitä, että asioita ja ihmisiä pyritään ajattelemaan kokonaisuuksina. Heidän tekemisiinsä vaikuttavat useat seikat ja kaikissa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka usein poikkeavat omistamme. Minään raamattuna ihmisten luokittelusta tätä kirjaa ei kuitenkaan tule pitää. Helppo ja nokkela jaottelu tekee tekstistä raflaavaa ja selittää miksi kirja on noussut suosioon ja siitä on tehty erilaisia versioita aiheesta koukuttuneille lukijoille. Kirja soveltui hyvin äänikirjana kuunneltavaksi.

Kirja sortuu hieman toistamaan itseään ja puolenvälin jälkeen ei vastaan tule oikein enää mitään uutta. Erikson on kirjoittanut saman mallin mukaisesti useampia kirjoja, mutta voi olla etten niihin tule tämän perusteella tarttuneeksi. Mukava kuuntelukokemus kuitenkin ja kiva tietää tarkemmin mistä ympärillä ihmiset puhuvat.

Kirjan kanssa maistoin ranskalaista roseeta. Gem on valmistettu rypäleestä grenache gris. Se on väriltään kauniin hehkuvan lohenpunaista. Viinin tuoksussa on hentoa marjaisuutta ja sitruksisuutta. Maussa toistuu vadelmaisuus ja sitruuna. Sitruunan kanssa hapokkuutta lisää myös yrttisyys. Viinin maussa on hieman katkeruutta ja ruohomaisuutta. Tämän vuoksi se vaatii ruokaa parikseen. Maistoin viiniä tumman levain -leivän sekä kasvispastavuoan kanssa.  Hyvä kesäinen roseeviini, jonka pulloa voi käyttää myöhemmin vaikka tyylikkäänä vesipullona.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molempiin on helppo tarttua ja sopivat hyvin kesällä nauttitavaksi. Kirja sortuu itsensä toistamiseen, viini ei.

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Piirroskuva

Idiootit ympärilläni - Kuinka ymmärtää muita ja itseään
Kirjoittanut Thomas Erikson
Kääntänyt Riie Heikkilä
Lukija Aku Laitinen
Atena E-kirja 2018
8h, 24min (kuunneltu äänikirjana)

Gem
Rosé
Grenache Gris
IGP Pays d'Oc, Ranska
13,49€ (Alkosta kesäkuussa 2019)

Stockmann Yard (kirjoittanut Antto Terras)

Antto Terras on työskennellyt mm. stand up -koomikkona, kirjailijana ja myymäläetsivänä tavaratalo Stockmannilla. Myymäläetsivän kokemuksistaan hän on kirjoittanut humoristiseen tyyliin kirjan Stockmann Yard. Kirja koostuu pienistä tapauksista, caseista. Tapauksien mukaan Stockmannilla ja sen lähikulmilla on nähty ja koettu kaikkea mahdollista - ja paljon sellaistakin, joka tuntuu täysin mahdottomalta.

Tapausten lomassa on myös kerrottu henkilökunnan, erityisesti etsiväosaston, näkökulmasta elämästä Suomen tunnetuimmassa tavaratalossa. Kaikki ei aina ole kovin positiivista, mutta mielestäni kirjan yleishenki on kuitenkin hyvä ja jotenkin Stockmann-myönteinen. Tästä tosin tavaratalon johto saattaa olla eri mieltä.

Kirjassa kulminoituu hyvin se, että tittelistä, koulutuksesta, varallisuudesta tai asuinpaikasta huolimatta olemme kaikki ihmisiä, jotka emme ehkä aina toimi fiksuimmalla ja pitkäjänteisimmällä tavalla. Tämä tekee hommasta kuitenkin mielenkiintoista ja ennen kaikkea inhimillistä.

Ymmärtääkseni useimmat kirjan tapahtumat perustuvat todellisuuteen, mutta todellisuuspohjaa on jonkin verran väritetty. Tapaukset kuvastavat hyvin ihmisten viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Osa kirjassa mainituista rötöksistä saattaa olla sellaisia, ettei läheskään kaikille kuluttajille syntyisi edes kunnollisia tunnontuskia niiden tekemisistä. Tällaisesta esimerkkinä, vaikka tilanne, jossa ostaja lisää vielä yhden perunan vihannespussiin, kun punnitus on jo tehty.

Kirja sopii todella hyvin kuunneltavaksi. Äänikirjan lukee siihen sopivasti eläytyen Antti Virmavirta.

Kirjaa kuunnellessa maistelin saksalaista rieslingiä. Hyvin jäähdytetty viini on väriltään hennon keltaista - ehkä vaaleampaa kuin  rieslingit yleensä. Tuoksussa on runsaasti hedelmäisyyttä ja sitruksisuutta. Maussa on ananaksisuutta ja muita hieman eksoottisempia hedelmiä. Tyylikäs sitruksisuus tuo hapokkuutta muuten makeahkoon hedelmäpommiin. Oikein hyvää kesäistä rieslingiä vaikka mökkituliaisiksi. Kirjan lisäksi viini maistui lähijärvestä kalastetun kuhan, uusien perunoiden, nokkospeston ja nokkoslettujen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat kesäisen kepeitä ja helppoja. Kirjan huumorin takaa paistoi ehkä pieni katkeruus, joka viinistä puuttui. Sopivat hyvin yhteen, mutta mainiosti myös erikseen.


Helmet lukuhaaste 2019: 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

Stockmann Yard
kirjoittanut Antto Terras
lukija Antti Virmavirta
Like Kustannus 2018
8h, 7min (kuunneltu äänikirjana)

Erlenbacher Kayberg
Riesling 2018
Württemberg, Saksa
12,48€ (Alkosta kesäkuussa 2019)

Kimlandia (kirjoittanut Mika Mäkeläinen)

Yleisradion ulkomaankirjeenvaihtaja Mika Mäkeläisen omiin kokemuksiin ja haastetteluihin pohjautuva "Kimlandia" on koukuttavaa luettavaa. Mika Mäkeläinen on toiminut aiemmin Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajana ja vuonna 2015 hän siirtyi Ylen Aasian kirjeenvaihtajaksi, päätoimipisteenään Kiinan Peking. Sieltä käsin hän pääsi tutustumaan muutamaan otteeseen yhteen maailman suljetuimmista valtioista, Pohjois-Koreaan.

Pohjois-Koreassa eivät ulkomaalaiset pääse kiertämään käytännössä lainkaan ilman paikallisten "oppaiden" seuraa. Turisteille ja toimittajille näytettävät paikat ja asiat poikkeavat jonkin verran toisistaan. Toimittajat pääsevät todennäköisesti hieman lähemmäs etukäteen valittuja paikallisia haastattelemaan. Turistien ainoa kohtaaminen pohjoiskorealaisten kanssa koostuu yleensä oppaista, autonkuljettajista ja myyjistä, tarjoilijoista sekä nähtävyyksien esittelijöistä. Omien havaintojen tekeminen on rajattua, kun esiteltävät paikat on etukäteen tarkasti valittu ja kuljettavat reitit todennäköisesti osin "lavastettu".

Kuten totesin Markku Toimelan ja Kaj Aallon kirjan "Salakahvilla Pohjois-Koreassa" kohdalla olen itse vieraillut maassa muutamia vuosia sitten. Mika Mäkeläisen kokemukset parilta viime vuodelta ovat tuttu, mutta päivitetty versio, omistani. Mäkeläinen on tehnyt kirjan eteen paljon taustatutkimusta. Takana oleva lähde- ja viiteluettelo on kunnioitusta herättävä. Erityisen mielenkiintoisia Mäkeläisen omien kokemusten lisäksi ovat loikkareiden ja Pohjois-Korean tutkijoiden haastattelut. Kirja on hyvin ajankohtainen, vaikka maahan liittyen saamme Suomessakin lukea lähes viikottain uutisointia. Asioden selkeä ja looginen taustoittaminen varmasti antaa kirjan kestää myös hieman aikaa, eikä se vanhene nopeasti. Kirja on kirjoitettu kunnioittaen ja ymmärtäen, sekä asioita monelta kantilta pohtien. Samalla tavoin kuin maassa vieraileva turistikin pärjää siellä parhaiten.

Länsimaalaisen silmin maa on hyvin kummallinen paikka, jossa aivan ylintä johtoa lukuun olematta kaikkia sorretaan, eivätkä ihmiset saa elää ihmisarvoista elämää. Tämä näkökanta on varmasti paikkansa pitävä. Mäkeläinen on tehnyt kuitenkin mielenkiintoisen havainnon siitä, kuinka varsin usea Etelä-Koreaan loikannut ja siellä jonkin aikaa asunut, ei syystä tai toisesta kuitenkaan pääse integroitumaan paikalliseen kulttuuriin. Etelä-Korea on varmasti yksi kaupallisimmista ja kilpailuhenkisimmistä yhteiskunnista, jossa pärjätääkseen yksilön on kyettävä toimimaan nopeasti vallitsevien tapojen ja olosuhteiden mukaan. Osa on jopa loikannut takaisin Pohjois-Koreaan. On ymmärrettävää, että sosialistisesta yhteiskunnasta, jossa markkinatalous ei juurikaan myllää, ja selviytyminen perustuu lähinnä tarkkojen ohjeiden ja sääntöjen noudattamiseen ja mahdollisista epäkohdista hiljaa pysymiseen, aivan päinvastaiseen yhteiskuntaan saapuva, ei koe paikkaa paremmaksi. Olemme länsimaalaisina tottuneet, kuten useiden muidenkin kulttuurien edustajat, pitämään omaa vaihtoehtoamme parhaana ja muillekin tavoittelemisen arvoisena. Tämän katsannon kautta saattaa kuitenkin helposti jäädä huomaamatta useita vallitsevia epäkohtia.

Kirjan tekstin yhteydessä on paljon kuvia. Tämä keventää osaltaan lukemista. Kirja on selkeästi muotoiltu ja suomalaiseen näkökantaan suunnattu. Suosittelen kirjan lukemista jos Pohjois-Korea sekä ulkomaankirjeenvaihtajan työ kiinnostavat!

Kirjan kanssa maistoin Etelä-Afrikasta tulevaa tumman marjaisaa The Storyteller punaviiniä. Viini on väriltään tummanpuhuvaa ja liikkuu lasissa raskaasti. Sen tuoksu paljastaa runsaan luumun, karhunvatukan ja tammen kimaran, jota maussa raikastaa myös vadelmaisuus. Viini on lähellä täyteläistä ja siinä on mukavasti tanniinisuutta ja hapokkuutta, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole raskasta, vaan sopii nautittavaksi sellaisenaankin. Tällä kertaa viini maistui kirjan lisäksi naudanlihasta tehdyn souvlakin ja yrttisen granaattiomenansiemen couscosin kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat mielenkiintoisia, selkeitä ja kiihkottoman rauhallisia tuttavuuksia. Sopivat hyvin yhteen, mutta molemmat ovat nautittavissa myös erikseen.

Helmet -lukuhaaste 2019: 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja

Kimlandia
kirjoittanut Mika Mäkeläinen
Atena Kustannus Oy 2019
277 sivua

The Storyteller
Cabernet Sauvignon 2017
WO Western Cape, Etelä-Afrikka
14,99€ (Alkossa kesäkuussa 2019)