Myrskyn sisar (kirjoittanut Lucinda Riley)

"Myrskyn sisar" on Lucinda Rileyn toinen osa "Seitsemän sisarta" -sarjassa. Kirjat kertovat kuuden sisaruksen tarinan. Kaikki osat lähtevät liikkeelle tilanteesta, jossa tytöt adoptoinut isä, Papa Salt on kuollut. Hän on aina huolehtinut tytöistään todella hyvin ja ollut heille rakas. Kuollessaan Papa Salt jättää kaikille tytöilleen kirjeet, joiden avulla nämä voivat halutessaan selvittää menneisyyttään ennen adoptiotaan.  Sarjan osat on kirjoitettu siten, että ne voi lukea tai kuunnella missä järjestyksessä tahansa. Tähän mennessä suomeksi on julkaistu kolme sarjan osaa. Ensimmäinen, aiemmin kuuntelemani on "Seitsemän sisarta", kertoo sisarista vanhimman Mayan tarinan.

Ensimmäisen osan tavoin myös tämä toinen on romanttinen draama. Se kertoo purjehdusta rakastavan Ally-siskon suhteesta tuntemaansa isään Papa Saltiin. Kirjassa hän lähtee selvittämään myös biologista taustaansa ensin Norjasta käsin. Tutkimusmatkan aikana hän rakastuu aiemmin tapaamaansa Theoon. Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin saaden aikaan dramatiikkaa ja muuttaa kokonaan tulevaisuuden suunnan.

"Myrskyn sisar" ei ole aivan yhtä koukuttava kuin sarjan ensimmäinen osa. Tässä on enemmän henkilöitä ja eri aikajaksoilla liikkumista ei mielestäni ole aivan yhtä helppoa seurata kuunnellen kuin sarjan ensimmäisessä osassa. Tapahtumat menevät tässä myös hieman enemmän epäuskottavuuden puolelle. Viimeinen negatiivinen maininta koskee vielä kirjan pituutta, joka omaan makuuni alkaa jo olla turhan pitkä. En kirjaa malttanut kuitenkaan jättää kesken, ja kolmas suomennettu osa odottaa jo lukulistalla.

Jostakin blogista luin hieman moitetta koskien kirjan suomennosta (en muista koskiko ensimmäistä vai toista osaa). Itsekin kiinnitin parissa kohtaa huomiota hieman hassuihin sanontoihin ja vertauskuviin. Harvoin suomennoksiin tulee sen enempään kiinnitettyä huomiota. Todennäköisesti ovat yleensä niin laadukkaasti tehtyjä. Mikäli sitten ongelmia esiintyy, nousee pienikin heikkous heti esille.

Kirjan kanssa maistoin alkavaan syksyyn ja sienien kanssa yhteen loistavasti sopivaa chileläistä pinot noiria. Kantarellipastan kanssa maistuva viini oli hyvin marjaista. Erityisesti puolukka ja vadelma nousivat esiin sekä kevyt yrttisyys. Viini oli keskitäyteläistä, mutta kuitenkin pehmeää. Tanniineja tai tammea viinissä ei ollut.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat hieman kehittymättömiä, mutta maistuvat silti varmasti parhaiten näin nuorena. Nuoruuden innokkuus on myös molemmista helposti havaittavissa. Viinissä on raikkautta ja tyylikkyyttä kirjaa enemmän.

Helmet lukuhaaste 2019: 17. Kirjassa on kaksoset

Myrskyn sisar
kirjoittanut Lucinda Riley
kääntänyt Hilkka Pekkanen
lukija Usva Kärnä
Bazar kustannus 2018
19h, 31min (kuunneltu äänikirjana)

Kalfu Kuda
Pinot Noir 2017
Valle de Leyla, Chile
14,90€ (Alkosta elokuussa 2019)

Ei, ei ja vielä kerran ei (kirjoittanut Nina Lykke)

Norjalaisen Nina Lykken kolmas romaani "Ei, ei ja vielä kerran ei" on viihdyttävää luettavaa. Se kertoo pitkään naimisissa olevasta pariskunnasta Ingridistä ja Janista. Ingrid kokee elämänsä merkityksettömäksi kahden, vielä kotona asuvan poikansa vaatteiden pyykkääjäksi ja siivoojaksi. Parisuhde ei kukoista, eikä aikoinaan unelmien työltä tuntunut opettan virkakaan, enää oikein jaksa kiinnostaa. Kun Ingridin mies Jan rakastuu nuorempaan kollegaansa  Hanneen, on ero ja sen käynnistämä elämänmuutos lopulta suuri helpotus Ingridille.

Kirjan kappaleilla on eri kertojat, Ingrid, Jan ja Hanne. Kirjailija on onnistunut pääsemään hienosti kaikkien, keskenään hyvin erilaisten hahmojen, pään sisään. Kaikki lähestyvät länsimaisen nykyihmisen ongelmia, jonkinlaisen tarkoituksen hakemista mielekkäälle ja itselle sopivalle elämälle, omasta näkövinkkelistään. Ingrid tekee kolmikosta kaikkein omanlaisimmansa ratkaisun ja luopuu perusmukavuuksista, kuten suihkusta ja vessasta. Hän pakkaa auton ja lähtee kiertämään Eurooppaa.

Kaikista kirjan hahmoista paistaa läpi tunnekylmyys. Vaikka heillä on tuttavia ja sukulaisia, niin nämä eivät kuitenkaan jaksa heitä oikeasti kiinnostaa. Esimerkiksi Ingridin ja Janin poikia ei juurikaan vaikuta hetkauttavan vanhempiensa ero tai näiden tukeminen eron ja uudenlaisen elämäntilanteen hetkellä. Kukin huolehtikoon vain itsestään.

Teksti on jonkinasteista satiiria ja tragikomiikkaa ja vaikkei minua sentään aivan ääneen naurata sitä lukiessa, niin moni kohta kyllä huvittaa. Hahmojen tavat reagoida tapahtumiin ovat toisaalta hyvin inhimillisiä ja ymmärrettäviä, vaikka perusjärki niistä välillä puuttuukin. Ilahduttavaa, että henkilöt eivät jämähdä kaavoihinsa tai kokonaan lamaannu tapahtumien melskeessä, vaan alkavat toimia, kukin itselle omimmalla tavalla.

Kirjan kanssa maistoin todellista harvinaisuutta, jonka virallisesta olemassa  olosta en ole edes ihan varma. Mongolian pääkaupungin Ulan Batorin State Department Storen ruokaosaston hyllyltä löytyi Merlot-pullo, joka etiketin mukaan on valmistettu Mongoliassa. Pakkohan tuo, punaista viiniä jäljittelevä viinipullo, oli ostaa mukaan.

Viinin makumaailma oli mielenkiintoinen. Viinin väri oli varsin vaaleaa ja tiilenpunaista. Usein merlot-rypäleen viinit, kun ovat hieman tummempia. Tuoksussa oli marjaisuutta, mutta vahvempaa aromimaailmaa ei tuoksusta saanut irti. Viinin maku oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että piti varsin tarkkaan makunystyröitään herkistää, jotta viinin aromeita juomasta sai irti. Pehmeää ja jopa hillomaista marjaisuutta viinissä oli, mutta muuten juoma oli varsin mehumainen. Jälkimakua ei käytännössä ollut ja viinistä puuttui sille normaalisti kuuluva runko. Myös hapokkutta oli varsin vähän ja tanniineja ei käytännössä lainkaan. Ihan mielenkiintoinen makuelämys, vaikka varsin kauas perinteiseksi mielletystä viinistä juoma jäikin. Prosentteja juomassa oli 12%

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat onnistuvat yllättämään - kirja positiviisemmin kuin viini. Ne toivat kuitenkin uusia näkökulmia ja aiheuttivat keskustelua. Se lienee tärkeää sekä kirjojen että viinien osalta.

Helmet lukuhaaste 2019: 45. Kirjan nimessä on kieltosana

Ei, ei ja vielä kerran ei
Kirjoittanut Nina Lykke
Kääntänyt Sanna Manninen
Gummerus 2019
181 sivua (luettu E-kirjana)

Tses Khairkhan Vinery
Merlot
Mongolia
1,98e/500 ml (ostettu ulan batorilaisesta supermarketista)

Sydämen asioita - Perhe ja planeetta kriisissä (kirjoittanut Marlena Ernman, Svante, Beata ja Greta Thunberg)

Ilmastoaktivisti, vuonna 2003 Ruotsissa syntynyt, Greta Thunberg on perheensä kanssa kirjoittanut kirjan ilmastoaktivismistaan ja perheensä taustoista. Lukulistalleni kirja päätyi Facebookissa olevan Lankisen lukupiirin suosituksen kautta. Kirja on, juuri nyt syyskuussa 2019, hyvin ajankohtainen maailmanlaajuisesti vietettävän ympäristöviikon vuoksi.

Kirja on hyvin puhutteleva ja pysäyttävä. Aloitin kirjan lukemisen lentokentällä, joka osaltaan varmasti lisäsi aiheen kolahtavuutta. Kirjan ensimmäinen osa kertoo näyttelijä Svante Thunbergistä ja oopperalaulaja Marlena Ernmanista ja heidän keskinäisestä suhteestaan. He saavat kaksi lasta - Gretan ja myöhemmin tälle pikkusisko Beatan. Nuorena koululaisena Greta alkaa oireilla ja lopettaa mm. syömisen. Gretan suhde ruokaan on hyvin haasteellinen ja hän suostuu syömään vain hyvin harvoja ruokia ja näitäkin hyvin hyvin hitaasti. Greta poikkeaa toimillaan myös "tavallisista" ikäisistään ja useiden vuosien kestävien tutkimusten jälkeen hänellä todetaan Aspergerin oireyhtymä. Pian myös nuorempi tytär Beata alkaa oireilla ja myös hänellä havaitaan Aspergerin oireyhtymä sekä ADHD. Syitä näille ei tiedetä. Kriittinen lukija voisi syyttää mm. perheen kiertävää asumista ympäri maailmaa lasten ollessa pieniä tai muuten joiltain osin epätyypillistä arkea, jota perhe on elänyt äidin uran mukana. Todellisuudessa mitään yksittäistä syytä ei välttämättä ole tai niitä voi olla lukuisia. Selittely ei auta ketään, eivätkä vanhemmat alennu kirjassa muutenkaan selittelemään, vaan ovat enemmänkin ylpeitä tyttäriensä erikoislaatuisuudesta, jota ilman he tuskin olisivat lähteneet ajamaan meille kaikille elintärkeitä asioita.

Kirjan edetessä myös lukijat oppivat ymmärtämään tyttärien erikoislaatuisuuksien hyötyjä. Greta on vuonna 2015 lopettanut lentämisen ja pikku hiljaa muu perhe on seurannut perässä aloittaen mm. omien kasvisten kasvattamisen ja autolla matkustamisen vain pakottavissa tilanteissa - ja nekin sähköautolla. Loppukesästä 2019 Greta matkusti purjehtimalla Iso-Britanniasta New Yorkiin, jossa hän osallistuu YK:n ilmastokokoukseen ja johtaa erilaisia ilmastoon liittyviä mielenosoituksia ja pitää puheita mm. Yhdysvaltojen kongressissa.

Kirjan sanoma ei ole helppoa sulateltavaa. On hyvin epätodennäköistä, että maailma tulee yltämään Pariisin ilmastosopimuksen asettamiin tavoitteisiin päästövähennyksiin liittyen. Mikäli tavoitteisiin ei päästä tulee maapallon ilmasto lämpenemään niin paljon, ettei ihminen enää nykyisin käytössä olevien keinoin kykene muutoksesta ehjin nahoin selviämään. Gretan puheet perustuvat tieteen tutkimuksiin ja johtopäätöksiin. Maailman politiikot ja asioihin isoissa mittakaavoissa vaikuttamaan pystyvät tahot, eivät ole ottaneet tieteen tutkimustuloksia tarpeeksi vakavasti. Greta Thunberg ei halua pehmentää viestiään tai antaa lukijoille turhaa toivoa. Pelkkä autoilun vähentäminen tai asunnoissa lämpötilan laskeminen eivät yksinkertaisesti ole riittäviä toimenpiteitä. Hän toteaa useammassakin kohdassa, että kun ainoa maapallo kerran on saatettu tähän tilaan, niin ihmisten on kestettävä kuulla totuus sen tulevaisuudesta.

Kuten alussa totesin, aloitin kirjan lukemisen lentokoneessa ja pitkän välilaskun aikana pohdin, että oma jeesusteluni autoilun vähentämisestä ja kierrättämisestä ym. ei kyllä riitä. Ympäröivä yhteiskunta ei suoranaisesti kannusta kulutuksen vähentämiseen ja oman elintason pienentämiseen. Omalle hyvinvoinnille nämä sen sijaan varmasti tekisivät hyvää. En tee selkeitä lupauksia, esimerkiksi lopettamalla kokonaan lentomatkustamista, mutta ajatteluani kirja kyllä muuttaa ja sitä myötä varmasti myös toimiani. Suomessa kulutetaan nykyisin vuodessa uusiutumattomia luonnonvaroja lähes neljän maapallon verran. Se ei ole oikein tuleville sukupolville, mutta ei voi tehdä hyvää myöskään meille. Tahtia on jollakin tavoin hidastettava. Vastuu on meillä kaikilla, eikä millekään selittelylle ole aikaa tai sijaa. Toivottavasti hallinto ja yritykset ottavat muutoksiin liittyen kuitenkin vetovastuun, kuten heille kansa on tähän mennessä mm. taloudellisin perustein valtuudet antanut. 

Kirjan kanssa juomaksi valikoitui todennäköisesti kaikkein ympäristöystävällisin juoma - hanavesi. Helsinkiläisen avatessa kraanansa on sieltä tuleva vesi peräisin 120 kilometrin päästä Päijänteestä. Sen jälkeen se on Vanhassakaupungissa ja Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksilla puhdistettu ja johdettu Helsingin putkistoa pitkin asuntoihimme käytettäväksi. Kuten kaikki tiedämme, puhdas hanasta tuleva juomavesi ei ole mikään itsestäänselvyys joka puolella palloa. Erityisen harvinaista on raikas ja vain vähän kloorilta vivahtava kirkas vesi, jota saamme päivittäin hyvin pienin taloudellisin kustannuksin nauttia. Helsingin vesi on väriltään kirkasta, eikä siinä ole silmämääräisesti havaittavissa minkäänlaista sakkaa tai muutakaan epäpuhtautta. Vedessä ei ole tuoksua ja suutuntuma on raikas sekä puhdistava. Maussa on aistittavissa mineraalisuutta. Vesi maistuu kaiken kanssa ja sitä käytetään myös lähes kaikessa ruoanvalmistuksessa, puhdistuksessa, pesemisessä ja jopa wc-pöntön huuhtelussa. Monikäyttöistä ainetta, jota ei pitäisi väheksyä. Itse nautin vettä päivittäin ruokajuomana - usein sellaisenaan tai välillä lisään siihen happoja.

Kirjan ja veden yhteensopivuudelle annan viisi pistettä. Vesi on meille kaikille elintärkeää ja pikku hiljaa alkaa näyttämään, että samoin kyseiseen kirjaan pitäisi kaikkien tutustua, jotta meillä riittäisi elintärkeää vettä nautittavaksi. Molemmat ovat raikkaita ja kestäviä.

Helmet 2019: 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.

Sydämen asioita - Perhe ja planeetta kriisissä
kirjoittanut Marlena Ernman, Svante, Beata ja Greta Thunberg
kääntänyt Raija Rintamäki
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2019
154 sivua (luettu E-kirjana)

Hanavesi Helsingissä
Päijänne 2019
Hinta vaihtelee mm. asunnon yhtiömuodon ja koon mukaisesti. Esimerkiksi 200m2 omakotitalossa laskennallinen perusmaksun hinta on 10,17€/kk. Tämän lisäksi tulee käyttömaksu 1,45€/m3 ja jätevesimaksu 1,75€/m3.

Tosi kivat juhlat (kirjoittanut Tuomas Kokko)

Tuomas Kokon esikoisteos "Tosi kivat juhlat" on pinnallisesti helppoa luettavaa. Karikatyyliseen tapaan muodostetun teoksen takaa lukija löytää todellisen tarinan yksinäisestä ja yhteiskunnasta eksyksissä olevasta 30-vuotiaasta miehestä. Mieheltä puuttuu suunta elämästä, jonka löytämistä vaikeuttaa entisestään parisuhteen ja pysyvän työpaikan puute. Mies ei kuitenkaan ole lannistunut, vaan yrittää, joskin hieman ponnettomasti, löytää paikkansa.

Kirjaa on verrattu Sisko Savonlahden kirjaan "Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu" ja molemissa on tosiaan paljon samoja autofiktiivisiä piirteitä. Tuomas Kokon päähenkilö on perinteiseksi miellettyyn vahvaan ja jämptiin mieshahmoon verrattuna kiltti ja sympaattisen heiveröinen. Hän suhtautuu asioihin pinnallisen kevyesti, ja hänen ajattelustaan ja toiminnastaan puuttuu perinteinen miehinen jämptiys. Hän ei suoranaisesti lannistu epäonnistumisista, mutta hänen tekemisistään ja yrittämisistään tuntuu puuttavan oikea tarmo ja tahto saada asiat hoidettua.

Kirja ei jäänyt samalla tavoin mieleeni kummittelemaan kuin Savonlahden kirja, mutta onnistui kuitenkin lukiessa koskettamaan ja samalla tavoin muistuttamaan kaupunkilaisen individualistisen yhteiskuntamme julmuudesta. Mikäli tiukka turvaverkko puuttuu, jää ihminen lopulta hyvin yksin ja kohtaamiset muiden kanssa pinnallisiksi. Pitkään jatkuessaan tämä aiheuttaa hyvin todennäköisesti syrjäytymistä ja yhteiskunnan vauhdista putoamista.

Kirjan kanssa maistoin Ukrainan Krimiltä tulevaa punaviiniä. Maistelin viiniä parina eri päivänä ja näiden välillä viinin maku kehittyi merkittävästi. Viini on väriltään hieman purppuraan taittavaa tiilenpunaista. Tuoksussa on metsää ja kirpeää marjaa. Maussa kirpeys ei juurikaan tunnu, vaan ennemminkin kypsempien ja täyteläistempien marjojen (vadelma, mansikka ja jopa luumu) nousevat enemmän esille. Toisella maistelukerralla viinistä oli tullut entistä hilloisempaa. Sinänsä hyvää viiniä, mutta ei kovin tyypillistä pinot noiria, joka usein mielletään puolukkaisen happamaksi ja kohtalaisen kevyeksi. Viini maistui ruokaisan pastasalaatin kanssa Moskovassa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat pintapuolisesti hyviä, mutta syvyys puuttuu. Sekä kirja että viini tuntuvat etsivän vielä paikkaansa, mutta onnistuvat muodostamaan tutustumisen arvoisen hieman tavallisesta virrasta poikkeavan kokemusmaailman.

Helmet lukuhaaste 2019: 14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimeilla kuin omasi

Tosi kivat juhlat
Kirjoittanut Tuomas Kokko
Kosmos 2019
41 sivua (luettu E-kirjana)

Tavridia
Pinot noir 2018
Krim, Ukraina
N. 7€ (moskovolaisesta supermarketista syyskuussa 2019)

Hytti nro 6 (kirjoittanut Rosa Liksom)

Rosa Liksomin "Hytti nro 6" on Finlandia-voittaja vuodelta 2011. Minulta on jäänyt se aikanaan lukematta, mutta nyt ollessani matkalla Moskovan kautta Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin ja sieltä kahdelle jurtta-leirille, tuntui sopivalta tarttua vihdoin teokseen.

Liksomin kirjan tarina kertoo Moskovasta useampien venäläisten kaupunkien kautta Ulan Batoriin matkaavan junan yhden hytin kahdesta asukkaasta. Vadim on keski-ikäinen sekatyöläinen Moskovasta. Samassa hytissä nro 6 matkustaa hänen lisäkseen suomalainen tyttö. Epäsuhta ja toisilleen entuudestaan vieras pari joutuvat kohtamaan toistensa erilaiset elämäntavat ja näkemykset usean päivän kestävän junamatkan aikana. Miehen kielenkäyttö ja käytös ovat tytöstä röyhkeää ja sopimatonta. Mies kertoo vaimostaan Katjunskasta ja erilaisista naisista, joita hän on elämänsä aikana kohdannut. Kaikki miehen kertoma ei ole totta tai on vähintäänkin hyvin liioiteltua. Miehen tarinoiden kautta viaton tyttö joutuu kohtaamaan itselleen täysin vieraan maailman.

Mielestäni kirja jättää paljon kysymysmerkkejä ja asioita, jotka lukija voi itse mielessään päättää ja kuvitella. Tapahtumapaikat ja junan hytti sen sijaan kuvaillaan hyvin, ja omien kokemusteni perusteella, totuudenmukaisesti. Moskovan nähtävyydet: Kreml, Leninin mausoleumi, Gum-tavaratalo, Stalinin hammas -talot ja kehätiet ovat kirjaa lukiessani tuoreessa muistissa. Kirja on täydellinen matkakumppani Venäjältä Mongoliaan suuntautuvalle matkalle. Vaikka tarina ja kieli ovat paikoin hyvin karkeita, oikeuttaa ympäristön karuus, ja neuvostoajan historian näkyminen joka paikassa tämän.

Kirjan kanssa maistoin Mongolian parhaaksi kehuttua Golden Gobi -olutta. Oluen kirkas kullankeltaisuus, jopa lähes hunajaan viettävä väri, antoi odottaa raikasta ja tyylikästä makukokemusta. Ulkonäön antama lupaus piti paikkansa ja olut oli maultaan kohtalaisen kevyttä ja raikasta. Maussa oli aavistus pehmeää sitruksisuutta ja vain hyvin vähän mallasta ja humalaa. Olut maistui mongolialaisessa jurttateltta-ravintolassa lampaan selästä keitetyn lihapalan ja vihannesten kanssa.


Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Oluen raikkaus piristi aikakautensa puolesta hieman tunkkaista tarinaa. Molemmista henki kuitenkin siperialainen elämäntyyli ja ihmisen sopeutumineen alueen karuun luontoon.

Hytti nro 6
kirjoittanut Rosa Liksom
Werner Söderström osakeyhtiö 2011
187 sivua

Golden Gobi
Mongolia
5,1%
4000 tugrik/0,33l (n. 1,50€ mongolialaisen jurttaleirin ravintolasta)

Bolla (kirjoittanut Pajtim Statovci)

Kesän 2019 yksi merkittävimmistä kirjallisuuskohahduksista  oli kolmas Pajtim Statovcilta julkaistu romaani. Bolla-kirja kertoo kosovolaisen Arsimin ja serbialaisen Milosin kiihkeässä suhteesta. Miesten välisellä intohimoisella rakkaudella ei voi olla tulevaisuutta lähenevän Balkanin sodan, Arsimin vaimon ja saman sukupuolten välisten suhteiden totaalisen kielteisyyden vuoksi.

Tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Koskettavuudestaan ja kiireettömyydestään huolimatta se onnistuu käsittelemään laajasti erilaisia teemoja: rakkautta, sodan aiheuttamaa erottamista, mielenterveydellisiä ongelmia, perheväkivaltaa ja sukupolvien kautta jatkuvan pahanolon kierrettä. Arsim haluaisi olla tavallinen perheenisä, joka pystyisi huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan. Hän on pienestä lähtien kokenut olevansa heikko ja kokee, että tämän vuoksi on joutunut isänsä pahoinpitelemäksi. Todellisuudessa hänen isänsä häneen kohdistama pahoinpitely juontaa juurensa todennäköisesti jostakin kaukaa historiasta, monien sukupolvien takaa. Arsim ei itse onnistu pysäyttämään tätä väkivallan kierrettä. Perheväkivalta ei kirjassa ole keskeisin teema, joten siitä johtunee tunne että väkivalta lähes kuuluu asiaan, eikä Arsim kovin suuria tunnontuskia siitä koe. Tämä voi johtua myös kulttuurisista tekijöistä.

Kun Arsim kohtaa Milosin ihastuvat miehet heti toisiinsa ja aloittavat salaisen suhteen ja sitä kautta kaksoiselämän. Arsim tuntuu kostavan osin  ehkä huonoa omaatuntoa tai omaa selkärankansa puutetta täydelliselle vaimolleen Ajshelle. Ajshe kestää aivan kaiken käytöksen mieheltään ja puolustaa tätä niin pitkälle, kunnes sodan päättymisen jälkeen Arsim sortuu tekoihin, joista ei voi enää edes yrittää palata kulissielämään. Sodan jälkeen ei ole enää paluuta entiseen ja sen jälkeensä jättämä raadollisuus ja kohtalokkuus avautuvat lukijalle loistavasti kirjan välityksellä.

Pidin kirjasta todella paljon. Se on raikas, eikä pyri mässäilemään tai taivastelemaan tapahtumilla. Asiat vain menevät, kuten menevät. Virheistä pitää pyrkiä oppimaan, mutta samalla hyväksymään se, ettei yksi yksittäinen ihminen voi oikein ulkoisiin olosuhteisiin vaikuttaa.

Luin kirjaa Moskovassa ja lähikaupasta löytyi kelvollista georgialaista viiniä. Georgia maana yleensäkin, ja samalla myös maan viinit, ovat viime aikoina nostaneet päätään myös Suomessa ja ilokseni georgialaisia viinejä löytyy jonkin verran myös Alkon valikoimista. Viini oli väriltään jopa purppuraan menevää ja aika tiiviin väristä. Tuoksussa oli puolukkaa, vadelmaa ja luumua. Viini oli maultaan keskitäyteläistä, tanniineja ei ollut ja tammea vain hitunen ryhdittämässä marjaisuutta. Marjaisuus oli kevyttä, ei lainkaan hilloista, mutta jaksoi hyvin kantaa jälkimakuun saakka. Viini maistui tuhtien voileipien kanssa, mutta olisi varmasti sopinut hyvin jonkin tomaattipohjaisen pastan seuraan.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Pidin siitä kuinka molemmat olivat ryhdikkäitä, mutta eivät liian jämptejä ja joustamattomia. Kirja on jo nyt ainakin oman aikakautensa klassikko, tämän tyyppisestä viinistä on toivottavasti pian sellainen tulossa.

Helmet lukuhaaste 2019: 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

Bolla
kirjoittanut Pajtim Statovci
Otava 2019
128 sivua (luettu E-kirjana)

Badagoni
Kvasnoe syhoe 2018
Akhmeta-alue, Georgia
N. 8 euroa (syyskuu 2019 moskovalaisesta supermarketista)

Walden - Elämää metsässä (kirjoittanut Henry David Thoreau)

"Walden - elämää metsässä" teos on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1854. Se on Henry David Thoreun omiin kokemuksiin pohjautuva kirja siitä miltä tuntuu asua reilu kaksi vuotta käytännössä omavaraistaloudessa Massachusetissa Walden-järven rannalla. Kirjassa on paljon mielenkiintoisia havaintoja. Osa asioista on aivan itsestäänselvyyksiä, mutta niitä kiireen keskellä, ilman pysähtymistä, meinaa huomata.

Vaikka kirjan julkaisemisesta on kulunut aikaa jo yli 150 vuotta ovat sen teemat edelleen hyvin ajankohtaiset. Tämä yllätti minut hyvin positiivisesti. Usein tuntuu, että maailma on muuttunut valtavasti jo vaikkapa viimeisen 50 vuoden aikana, niin loppuen lopuksi monet isot ja perustavanlaatuiset asiat ovat pysyneet samoina. Ihminen on edelleen ahne ja haluaa aina enemmän omaisuutta ja rahaa sekä statusta. Se taitaa olla yksi selviytymiseen ja hengissä pysymiseen liittyvistä vaatimuksista. Samalla ihminen pyrkii hallitsemaan luontoa, mutta aika ajoin luonto osoittaa, ettei näin kuitenkaan ole. Ruoka tulee edelleen vedestä, pelloilta, metsästä jne. ja sen tavoittaakseen ihmisen on tehtävä tavalla tai toisella - suoraan tai epäsuorasti - työtä.

Sain kirjasuosituksen töideni kautta, eikä kirja ole tullut minua muuta kautta vastaan. Ilmeisen suosittu se kuitenkin on, sillä Helsingin kaupunginkirjaston varausjono on pitkä. Vaikka aihe on vakava, niin kirjoitustyylistä löytyy myös sarkasmia. Kirjailija on pyrkinyt usealla tavalla elämään täysin luonnonmukaista elämää, mutta edes tuolloin se ei ole ollut täysin mahdollista, vaan hän on joutunut muutamissa kohdin turvautumaan muiden ihmisten apuun. Myös henkisellä puolella turvaa on varmasti tuonut ajatussa siitä, että "elämäntapa-kokeilusta" on mahdollista päästä eroon koska vain.

Kirjan kanssa maistoin uusiseelantilaista Sauvignon Blanc -valkoviiniä. Fernway tulee eteläsaarelta, maan kuuluisimmalta Marlborough'n viininviljelysalueelta. Viini on kuivaa ja sen sitruksisuus tuntuu kirpeytenä ikenissä asti. Viinin makumaailmassa on hyvin selkeästi havaittavissa mustaherukanlehteä. Viini on hintalaatusuhteeltan toimiva ja sopii erinomaisesti kesäiseen alkupalapöytään kalojen ja tuoreiden kasvisten pariksi. Itse maistoin sitä lohiskagen voileipien kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat ajattomia ja raikkaita. Niissä on alkukantaisuutta ja konstailemattomuutta. Sopivat hyvin yhteen ja entistä paremmin jos molempien kanssa saa myös jotakin pientä syödäkseen.

Helmet lukuhaaste 2019: 36. Kirjassa ollaan yksin

Walden - Elämää metsässä
Kirjoittanut: Henry David Thoreau
Kirjapaja Helsinki 2010
Alkuteos: Walden, or Life in the Woods (vuonna 1852)
Suomentanut: Antti Immonen
368 sivua

Fernway
Sauvignon Blanc 2017
Marlborough, Uusi-Seelanti
11,95 (Alkosta heinäkuussa 2019)