Samu Haber (kirjoittanut Tuomas Nyholm)

Samu Haberin luotsaaman Sunrise Avenuen parinkymmentä vuotta kestänyt tarina päättyy Olympiastadionilla pidettäviin konsertteihin heinäkuussa 2022. Lähestyvien konserttien innoittamana sain vihdoin kuunneltua Haberin mielenkiintoisen ja koskettavan kirjan. Hienon lisän tarinaan toi vielä se, että lukijana on Samu itse.

Kirja käy läpi Samu Haberin mielenkiintoisen ja tapahtumarikkaan henkilöhistorian. Espoosta kotoisin oleva Samu on kertomansa perusteella luottanut aina intuitioon ja halunnut näyttää aina vähintään itselleen kohdatessaan erilaisia mahdollisuuksia ja hakeutuessaan erilaisiin tilanteisiin. Hänen lapsuuteensa on vaikuttanut vanhempien ero, jonka vuoksi hän on ottanut paljon henkistä vastuuta pikkusiskostaan. Myöhemmin hän on kokenut olevansa hukassa tietämättä mitä haluaisi tehdä ja mihin kohtaan suunnata. Kitaraa hän on aina tykännyt rämpyttää, mutta ei ole sen suuremmin innostunut musiikin teoriaa nuorena opiskelemaan. 

Kun Samu kohtaa mahdollisuuden lähteä Espanjaan, hyvin hulppeisiin olosuhteisiin, myymään lomahuoneistoja, hän ei voi tilaisuudesta kieltäytyä. Homma ei ole aivan niin puhtoista kuin se päällepäin on saattanut aluksi näyttää ja myöhemmin Samu kohtaa tämän tiimoilta ongelmia. Oikeudenkäynnit ja tapahtumien selvittäminen varjostavat myös Samun myöhempää musiikkiuraa pitkään. 

Kirjan loppuosassa kerrotaan Sunrise Avenuesta ja sen menestyksestä ja työstä, jota menestyksen eteen on tehty. Henkilökemioiden kanssa on ollut haasteita, samoin levytyssopimusten ja erilaisten sivutapahtumien, joihin bändi on suostunut mukaan. Mukaan on mahtunut kuitenkin haasteiden lisäksi myös lukemattomia uskomattomiltakin kuulostavia tapahtumia ja kokemuksia, jotka varmasti ovat olleet kaikkien haasteiden arvoisia. 

Suurimpana yllätyksenä itselleni oli Haberin hallitseva rooli bändissä. Vaikka hän monessa kohdassa kirjaa korostaa, että kyseessä ei ole hänen bändinsä, vaan Sunrise Avenue, niin isot päätökset Haber on tehnyt itse tai ainakin ollut päätöksissä johtoasemissa. Valtavan koneiston pyörittäminen on ymmärrettävästi vaatinut veronsa ja väsyminen hommaan lienee yksi keskeisistä syistä siihen, että yhtiön tarina päättyy tässä vaiheessa. 

Henkilönä Samu Haberissa on mielestäni jonkin verran samaa kuin Jare Tiihosessa. Intohimo musiikin tekemistä kohtaan on molemmilla valtava. Kun jotain tehdään se tehdään täysillä, eikä kolhuilta aina voi välttyä. Haberin urassa Voice of Germanylla, ja muillakin tosi-tv ohjelmilla on ollut merkittävä rooli. Cheekin kohdalla mieleen tulee ainoastaan Vain Elämää, mutta toisaalta tuo ohjelma muuttikin sitten kerralla kaiken. 

Kaiken kaikkiaan hyvä kirja, joka tuli kuunneltua kesälomareissulla Ahvenanmaalla samalla nauttien Kökarin saarella valmistettua omenasiideriä. Peders Aplagårdin Ren Äppel Cider on raikas, mutta makeahko lähes alkoholiton siideri. Siideri oli ehkä aavistuksen kevyt koko kirjan kylkeen, mutta paikka paikoin kirja ja siideri täydensivät toisiaan hyvin. 

Helmet-lukuhaaste 2022: 35. Kirjassa on oikeudenkäynti

Samu Haber
kirjoittanut Tuomas Nyholm
lukija Samu Haber
Otava 2020
15h, 59min (kuunneltu äänikirjana)

Peders Aplagård

Ren Äpple Cider

Kökar, Åland

n. 5€ (ostettu suoraan tilalta kesäkuussa 2022)

Kultamarja ja metsän salaisuudet (kirjoittanut Leena Laulajainen)

Lumi on ympäröinyt kylän ja sen reunoja vartioi sininen hevonen. Kultamarja ja hänen ystävänsä Reidar haluaisivat palauttaa tavallisen elämän kylään, mutta kuinka he pääsevät ohittamaan hevosen ja löytämään apua kylän pelastamiseksi. Sadunomaisena kuvituksena teoksessa on käytetty Anna-Liisa Hakkaraisen maalauksia. 

Kirjan on kauniisti kirjoitettu ja ideoitu. Nimensä puolesta se muistuttaa hieman useampi osaista sarjaa, jolle lukijana toivoisi olevan myös jatko-osia. 2020-luvulla kirjan aihe tuo vahvasti mieleen myös ilmastonmuutoksen, joka valitettavasti ei taida olla pelastettavissa yhtä selkeillä toimilla kuin kylä tässä kirjassa. 

Kirjan kirjoittaja Leena Laulajainen, voitti teoksella Lasten- ja nuorten kirjallisuuden Finlandia -palkinnon vuonna 1998. Hän on kirjoittanut useita muita lasten- ja tietokirjoja, sekä toiminut mm. opettajana. Kaunis kirja, jonka kuvituksessa riittä ihasteltavaa useammankin sadunluvun ajaksi.

Helmet-lukuhaaste 2022: 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

Kultamarja ja metsän salaisuudet
kirjoittanut Leena Laulajainen
kuvitus Anna-Liisa Hakkarainen
Kustannusosakeyhtiö Tammi 1998
28 sivua

Gondwanan lapset (kirjoittanut Alexis Konros)

Somekuplassani lasten- ja nuortenkirjallisuudesta ja sen esiin nostamisesta käydään paljon keskustelua. Oma, täysin noviisin mielipiteeni on, ettei kirjallisuutta lähtökohtaisesti pitäisi kategorisoida liikaa. Kirja voi olla samanaikaisesti niin dekkari, lastenkirja kuin vaikkapa romaanikin. Joskus olen lukenut jonkin fantasia-teoksen ja sen perusteella todennut, ettei ole oikein oma genreni. Tuo uskomus osoittautui nyt vuosikymmenten jälkeen virheelliseksi, luettuani Suomen ensimmäisen Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkitun teoksen vuodelta 1997. 

Alexis Kourosin kirjoittama ja Alexander Reichsteinin kuvittama teos "Gondwanan lapset" kertoo alkumantereella syntyvästä pienestä linnunpoikasesta, joka lähtee etsimään omaa paikkaansa maailmassa. Matkalla se kohtaa erinäisiä eläimiä ja kuulee niiltä erilaisia, hyviä, mutta toisistaan poikkeavia filosofioita. 

Kirjan filosofisuus, lapsenomaisuus ja kekseliäisyys tekivät itseeni vaikutuksen. Tarina etenee nopeasti ja mukavasti kiemurrellen. Vaikka teos on luokiteltu fantasia-luokkaan, on se sadunomaisuutensa vuoksi uskottava ja todellinen. Kirjan kuvat ovat valokuvan ja malaauksen sekoituksia, mustavalkoisuutensa vuoksi grafiikanomaisia. 

Alexis Kouros on iranilaissyntinen, koulutukseltaan lääkäri ja kirjoittanut Gondwanan lapset -kirjan lisäksi myös kirjan "Harmattan, kulkija ja unisieppari". Hän on ohjannut useamman elokuvan ja televisiosarjan ja on perustanut puolisonsa kanssa mediatuotantoyhtiön. 

Helmet-lukuhaaste 2022: 24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija

Gondwanan lapset
kirjoittanut Alexis Kouros
kuvat Alexander Reichstein
Lasten keskus 1997
118 sivua

Moniosaamisen renessanssi (kirjoittanut Inkeri Ruuska)

Keväällä Talouselämä-lehdessä vastaani tuli artikkeli koskien Inkeri Ruuskan uutta kirjaa "Monisaamisen renessanssi - opas työelämän edelläkävijöille". Työmaailma on muuttunut viimeisen parin vuoden aikana  koronan pakottamana useilla aloilla paljon. Etätyöt ovat lisääntyneet ja ihmiset ovat siirtyneet nopeasti uusille aloille tai uusien työtehtävien pariin, kun aiemmat tehtävät ovat muuttuneet ainakin hetkellisesti tarpeettomiksi tai mahdottomiksi tehdä. Iso kuva on, että muutos on sujunut, tilanne huomioiden, yllättävän sujuvasti ja nopeasti. Etätyökäytännöistä on paikoin tullut pysyviä ja monet työntekijät ovat työn lisääntyneistä joustoista pitäneet. Muutos on saanut monet pohtimaan myös oman työn mielekkyyttä ja tarpeellisuutta.

Työelämän murros pitää Ruuskan kirjan perusteella sisällään paljon muutakin kuin vain etätyön. Tulevaisuudessa työntekijät voivat tehdä töitä useille eri työantajille samanaikaisesti, esimerkiksi osapäiväisesti tai kuukauden kerrallaan tms. Työnantajien uskotaan arvostavan myös nykyistä enemmän monialaisuutta. Tämä ei tarkoita, että jonkin alan syvälliset osaajat eivät enää olisi arvostettuja työelämässä, mutta työura ei välttämättä rakennu enää samalla tavoin yhden asian ja koulutuksen ympärille kuin joskus aiemmin on ollut tavoiteltua ja ihannoitua. Uutta osaamista voidaan hakea harrastusten tai uusien koulutusalojen parista. Olemassa olevaa osaamista voidaan myös kasvattaa opiskelemalla jotakin aiheeseen etäisesti liittyvää ja laajentamalla tätä monialaista osaajuutta. Ura ei rakennu välttämättä enää putkimaisesti vaan laaja-alaisemmin kohti uramaisemaa, kuten Ruuska on todennut. 

Kirja on inspiroivasti ja monipuolisesti koottu. Siinä käsitellään niin palkkatyötä, yrittäjyyttä kuin kevytyrittäjyyttä. Asioita pyritään katsomaan kokonaisvaltaisesti, vaikkakaan riskeihin ei kovin syvällisesti puututa. Riskien, ehkä jopa vähättely, vaivaa mielestäni useita muitakin aihetta koskevia artikkeleita ja teoksia. Kirjoissa voitaisiin käydä läpi myös mitä tehdä ja kuinka toimia, jos ensimmäinen tai toinen yritys muuttaa työuraa ei onnistukkaan. Tuossa vaiheessa varmasti kannustuksesta ja käytännöllisistä ohjeista olisi paljon hyötyä. Toki jokainen kantaa itse vastuun, mutta aiheeseen liittyvä epävarmuus vähentää urasuuntansa vaihtavien määrää varmasti paljon. 

Kirja kannustaa mielestäni kokeilemaan itseä kiinnostavia asioita, vaikka hyvin pienesti, ja pohtimaan sitä kautta muutoksen mahdollisuutta. Kaikki eivät ole persoonina sellaisia, että kaipaavat moniosaamisaamista, vaan voivat pitää sitä enemmänkin painostavana. Se on toki hyväksyttävää ja arvostettavaa. Moni kuitenkin tekee vuosikausia työtä, joka ei ehkä tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä. Työn vaihtaminen ei ole ainoa vaihtoehto, vaan merkityksellisyyttä voi hakea vaikka rakkaan harrastuksen parista. Jos harrastuksille ei tahdo löytyä tarpeeksi aikaa, voi pohtia mahdollisuuksien mukana oman palkkatyön määrän pientä vähentämistä. Ennen kaikkea pidän tärkeänä sitä, että tunnistaa erilaisia mahdollisuuksia, joita voi itse tehdä tilanteen muuttamiseksi itseä miellyttävämpään suuntaan.

Kirjan kanssa maistoin hyvin lähestyvään keskikesään sopivaa vehnäolutta. Krombacherin alkoholiton Weizen on raikkaan täyteläinen kesäjuoma. Siinä on sitruksisuutta, mutta myös paksuutta ja viljaisaa ryhtiä. Kyseinen olut sopii hyvin kesäisen perunasalaatin kanssa tai sellaisenaan saunan jälkeiseksi juomaksi. 

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on tuoreutta ja innostavuutta. Ne saavat hyvälle mielelle ja jopa lapsenomaisesti, ainakin mielikuvituksen tasolla, heittäytymään uusien asioiden pariin. 

Helmet-lukuhaaste 2022: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana

Moniosaamisen renessanssi: opas työelämän edelläkävijöille 
kirjoittanut Inkeri Ruuska
Basam Books 2022

249 sivua

Krombacher Weizen Alkoholfrei
Saksa
1,98€/0,5l (Alkosta kesäkuussa 2022) 

Koskinen ja raadonsyöjä (kirjoittanut Seppo Jokinen)

Aivan en kesän 2022 dekkariviikolle ehtinyt enää julkaista kirjoitusta Seppo Jokisen dekkarisarjan toistesta osasta "Koskinen ja raadonsyöjä". Mutta toimikoon tämä julkaisu pehmeänä laskuna ilahduttavan runsaan dekkaripainotteisen viikon päätteeksi. 

Kirjassa jähmeä, mutta rehellinen ja hyväntahtoinen rikosylikonstaapeli Sakari Koskinen saa selvitettäväkseen ATK-osastolla tapahtuneen murhan. Murhatun miehen työkaverit tuntuvat kaikki tavallaan mahdollisilta syyllisiltä ja periaatteessa kuka tahansa heistä olisi voinut syyllistyä hieman omalaatuisena ja työporukan ulkopuolelle jätetyn miehen murhaan. Loppuen lopuksi murhatutkinta jää kirjan kerronnassa ainakin omien muistikuvieni mukaan taka-alalle ja sen sijaan huomiota vie Koskisen ja hänen työkavereidensa illanvietto ja erityisesti kosteasta illanvietosta toipuminen. 

Kosteiden työjuhlien lisäksi kirjassa on muutakin aidontuntuista ajankuvaa 1990-luvun Suomesta. Perheenisän odotetaan olevan enemmän läsnä perheelleen kuin pari vuosikymmentä aiemmin, mutta aika ja voimat eivät tahdo aina riittää töiden hoitoon ja samalla perheestä huolehtimiseen. Yhteiskunta ei myöskään vielä tunnu arvostavan samalla tavoin kotiasioista vastaavan miehen roolia kuin nyt 2020-luvulla. Kirjassa Koskinen on luvannut lähteä perheen kanssa hiihtolomalle Lappiin, mutta ajatus urheilullisesta lomasta suksilla ei tamperelaista konstaapelia kiinnosta. Toisaalta hänen poikansa ja vaimonsa ovat reissusta innoissaan ja yhdessä vietettävä loma tekisi kiireiselle perheelle hyvää.  

Perhearvojen lisäksi myös työkulttuuri on muuttunut. Alasta varmasti riippuen, alkoholi virtasi töiden merkeissä ennen vuolaammin. Kaikkien odotettiin osallistuvan yhteisiin illanviettoihin ja jos joku ei paikalle tullut jäi hän myös muutenkin helposti porukan ulkopuolelle. Tästä kirjasta on helppo jatkaa sarjan kolmanteen osaan. 

Helmet-lukuhaaste 34. Kirjailijan nimessä on luontosana

Koskinen ja raadonsyöjä
kirjoittanut Seppo Jokinen 
lukija Ola Tuominen
CrimeTime / E-kirja, Otava / Äänikirja
177 sivua / 7h 56min

Koskinen ja siimamies (kirjoittanut Seppo Jokinen)

 

Seppo Jokisen tamperelaisesta rikosylikonstaapeli Sakari Koskisesta kirjoittama dekkarisarja oli itselleni aiemmin tuttu vain kirjan kansien ja lehtimainosten kautta. Huomattuani, että Koskisesta kertovassa sarjassa on vuodesta 1996 lähtien julkaistu jo 27 osaa, tuli tarve tähän tarttua. 

Sakari Koskinen on keski-ikäinen perheenisä, joka asuu vaimonsa Raijan ja heidän poikansa Antin kanssa Tampereen Hervannassa. Hän on työlleen omistautunut, hyväntahtoinen, mutta jähmeähkö perheenisä. Koskinen muistuttaa hyvin tyypillistä dekkarissa esiintyvää rikoksia tutkivaa poliisia.

Sarjan ensimmäisessä osassa Hervannan metsästä löytyy siimalla kuristettu 16-vuotias tyttö. Koskinen tutkii työkavereidensa kanssa kiihkeästi tapausta, sillä aika meinaa loppua kesken ennen kuin uhrien määrä alkaa kasvamaan. Rikoksen tekijää lähtee jahtaamaan myös uhrin isä, jonka tunteet alkavat ohjata liiaksi toimintaa. 

Mukava dekkari, joka sopii hyvin kesään. Kirja henkii hauskasti 1990-luvusta, jolloin esimerkiksi kännykät eivät kulkeneet joka paikassa mukana kuten nykyisin. Sarjan seuraava osa on minulla jo työn alla. Luin ja kuuntelin kirjaa vaihtelevasti ja se sopii mielestäni hyvin myös kuunneltavaksi. Välillä kuunnellessa dekkareiden tapahtumien seuraaminen saattaa olla haasteellista.

Helmet-lukuhaaste 2022: 45. Palkittu esikoisteos

Koskinen ja siimamies
kirjoittanut Seppo Jokinen
lukija Ola Tuominen
Crime Time (E-kirja) / Otava (Äänikirja) 2011
164 sivua / 6h, 58min 

Kuinka puut kasvavat (kirjoittanut Saku Tuominen)

Tuomisen uusin teos "Kuinka puut kasvavat" syntyi pääosin korona-aikaan ja pandemian herättämät ajatukset kuuluvat kirjasta. Toinen merkittävä kirjan teema on ilmastonmuutos ja luontokato, joista molemmista on lukuisia teoksia jo aiemmin kirjoitettu. Kirjan katsantokanta herättelee ajattelemaan asioita puiden kautta. Ne harvat puut, jotka saavat luonnontilassa elää, elävät yleensä huomattavasti ihmistä pidempään ja saavat siksi kokea ja nähdä paljon enemmän. Kokonaismäärällisesti puita ja kaikkia muita luontokappaleita on maapallolla valtavasti ihmistä enemmän. Tuominen pohtii kirjassa, mitä voisimme puilta ja muilta luontokappaleilta oppia.  

Olen aiemmin lukenut Saku Tuomiselta "Riippumatta siitä miten kaikki on, kaikki on hyvin" -kirjan, mutta tuosta kirjasta on jäänyt blogikirjoitus muun kiireen keskellä tekemättä. Hänen edeltävä, vuonna 2020 ilmestynyt kirjansa, puhutteli ja teki omalta osaltaan vaikutuksen, vaikka kirjassa onkin paljon hyvätuloisen, keski-ikäisen henkilön paatosta ja aatosta. Mutta ehkäpä se siksi itseäni koskettikin ja sai ajattelemaan taas hieman asioita. 

Lähes kaikista ilmastonmuutosta ja yleisesti luontoa käsittelevistä kirjoista huokuu ainakin pieni syyllistäminen tavallista tallaajaa kohtaan. Lennämme liikaa, herkuttelemme tuotteilla, joiden tuottaminen kuluttaa liikaa luonnonvaroja ja muutenkin alistamme usein huomaamattamme muut luonnossa elävät omien tarpeidemme saavuttamiseksi. Useimmat tietävät tilanteen olevan tämä, mutta selittelevät silti itselleen ja muille asioita paremman omatunnon saavuttamiseksi. Näin teen myös minä ja niin myöntää tekevänsä myös Saku Tuominen. Olemme ehkä liian turtuneita tilanteeseen ja aina vain huolestuttavampiin luonnontilaa koskeviin raportteihin ja olemme valmiita tekemään vain hyvin pieniä elämänmuutoksia, jotta oma mukavuudenhalumme ei kärsisi liikaa. Tämä on inhimillistä, mutta inhimillisyys ei muuta merkittävästi tilannetta paremmaksi. 

Kirja on hyvin ja koukuttavasti kirjoitettu, eikä sen kuuntelua malttaisi lopettaa. Saku Tuominen lukee kirjan itse ja kirja sopii muutenkin hyvin myös kuunneltavaksi. Kirja herättää ajattelemaan, joka on toki tärkeää myös. Jossakin vaiheessa haluaisin kyllä lukea kirjan, joka saisi ajattelun lisäksi tekemään myös merkittäviä konkreettisia muutoksia luonnon hyväksi.   

Helmet lukuhaaste 2022: 4. Kirja, jonka tapahtumissa et haluaisi olla mukana 

Kuinka puut kasvavat
kirjoittanut Saku Tuominen

lukija Saku Tuominen
Otava 2021
6h, 24min (kuunneltu äänikirjana)

Omaelämäkerta (kirjoittanut Mikko Kuustonen)

Mikko Kuustonen on useimmille tuttu joko sanavalmiina panelistina, keskustelu- ja viihdeohjelmien juontajana tai hyväntuulisena kitaraa soittavana ja laulavana muusikkona. Hänen julkisuuskuvansa rakentuu rehellisyydestä, hyväntuulisuudesta ja ylpeydestä kahden, näyttelijöinä tunnetuiksi tulleiden tyttärien, isänä. Vuoden 2022 alkupuolella julkaistiin hänen elämäkertansa, jossa Kuustonen pääsee omin sanoin kertomaan menneisyydestään ja ajatuksistaan.   

Kirjan perusteella hänen lapsuuden ja nuoruuden aikaiset elämäntapahtumansa tuntuvat helposti lähestyttäviltä ja aidoilta, sekä kertovat mielenkiintoisesti menneestä ajasta. Vaikka hänen elämäänsä on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiä, kuten äidin kuolema pitkäaikaisen sairauden jälkeen Mikon ollessa varsin nuori, kamppailu elannon hankinnasta musiikilla, avioero myöhemmässä vaiheessa, uudelleen rakastuminen ja kunnianhimo erilaisten työprojektien kanssa, välittyy kirjasta kuitenkin elämämyönteisyys ja huumori. Kirjassa on paljon kauniita mietteitä ja ajatuksia. Osa ehkä hieman imeliä, kuten Kuustonen itsekin taitaa jossakin välissä todeta. Parhaita ovat kuitenkin pieni virne huulilla todetut lakoniset kommentit, jotka saavat kuulijan vähintäänkin hymähtämään, välillä jopa naurahtamaan. Ehdottomasti hyvänmielen kirja, joka tarjoaa paljon erilaisia näkökulmia useista elämän eri alueista. 

Tämä kirja sopii erinomaisesti kuunneltavaksi, kuten useimmat muutkin elämäkerrat. Kyseinen äänikirja ei ole vain painetun tekstin mukaan luettu, vaan se sisältää myös Kuustosen soittamaa musiikkia. Tämä elementti sopii oikein hyvin kyseiseen kirjaan. Välillä olen miettinytkin joidenkin äänikirjojen kohdalla, joihin on lisätty esimerkiksi lintujen viserrystä tai muita luontoääniä, että missä vaiheessa nuo kirjat muuttuvat äänikirjoista kuunnelmiksi?  

Helmet-lukuhaaste 2022: 17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua

Omaelämäkerta

kirjoittanut Mikko Kuustonen

lukija Mikko Kuustonen

WSOY 2022

10h, 5min (kuunneltu äänikirjana)

Sinun, Margot (kirjoittanut Meri Valkama)

Alkuvuoden maailmanpoliittiset tapahtumat ovat johtaneet rautaesiripun uudelleen laskeutumiseen läntisen maailman ja Venäjän välille. Ymmärtääkseen nykyisyyttä täytyy tuntea historiaa, pitää paikkansa tässäkin tapauksessa. Yksi keino historiallisten tapahtumien kertaamiseen on lukea niistä kertovaa romaania. Tähän kannustaa nyt huhtikuun alussa vietettävä lukuviikkokin, jonka teemana on "Lukemalla parempi maailma". 

Meri Valkaman esikoisteos kulkee kahdella eri aikatasolla ja tarinassa on myös kaksi eri kertojan ääntä. Teos voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ansaitusti vuonna 2021. Valkama on kirjaa kirjoittanut kymmenisen vuotta ja viimeistelty jälki näkyy lukijalle. Teosta oli ilo lukea sekä kekseliään tarinan että historiallisten tapahtumien vuoksi. 

Tarina kertoo Vilja-tytöstä ja hänen perheestään, jotka asuvat isän työn vuoksi 1980-luvun Itä-Saksassa. Isä raportoi sosialistisen Itä-Saksan tapahtumista suomalaiselle lehdelle ja samalla hänen vaimonsa ja kaksi lasta elävät tavallista arkea Itä-Berliinissä. Jossakin vaiheessa Viljan äiti palaa pidemmäksi ajaksi  Suomeen tämän veljen kanssa. Vilja jää Saksaan isänsä ja hänen salaisen naisystävän, joka on myös Viljan tarhahoitaja, kanssa. Lapsen silmin nähdyt kokemukset eroavat totuudesta, mutta niiden ja isän rakastajan äänellä kerrottu juoni kietoutuu kiinnostavaksi tarinaksi, jolla on kosketuspinta-alaa myös tämän hetken tapahtumiin.  

Luin kirjan pari kuukautta sitten ja sen jälkeen sen tapahtumat ovat usein tulleet mieleeni. Lukiessa, ja erityisesti myös sen jälkeen, moni kirjan kohta on loksahtanut paikoilleen. Koen tämän olevan yksi merkki siitä, että kyseessä on laatuteos, jolla on klassikkoainesta. Toki kevyttä ja viihdyttävääkin kirjallisuutta on ihanaa lukea ja ne rentouttavat, mutta nämä mieltä kutkuttamaan jäävät kirjalliset tapaukset ovat omaa lajiaan.

Helmet-lukuhaaste 2022: 6.Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija 

Sinun, Margot
kirjoittanut Meri Valkama
WSOY 2021
294 sivua 

Suurin niistä on rakkaus (kirjoittanut Ulla-Maija Paavilainen)

Kirsti Paakkasen elämäkerrassa on tyylikkäästi ja selkeästi kerrottu missä kaikessa, myös Marimekon toimitusjohtajana, työskennellyt Paakkanen on ollut mukana. Ennen Marimekkoa hän perusti Womena-nimisen mainostoimiston, jonka sai kovalla työllä ja omistautumisellaan menestymään. Hän olisi tämän jälkeen voinut unohtaa työnteon, mutta elämä ei tuntunut merkitykselliseltä, vaan hän kaipasi uutta haastetta. Konkurssin partaalla olevan vaatealan yhtiö Marimekon pelastaminen sopi hyvin uudeksi haasteeksi. Toimitusjohtajakaudellaan hän sai yrityksen suunnan käännettyä voitolliseksi, kasvatti merkittävästi yhtiön liikevaihtoa ja vei sen lopulta pörssiin, jossa yrityksen kurssikehitys on ollut tasaisen vahvaa jo reilu pari vuosikymmentä.

Paakkanen on useimmille tuttu mustahiuksisena ja mustiin vaatteisiin pukeutuvana piinkovana liikenaisena, joka saavutti asemansa kovan työnteon kautta. Vuonna 2021 menehtyneen Paakkasen henkilöhistoriaan mahtuu myös paljon uhrauksia ja menetyksiä. Iltatähtenä Saarijärvellä vanhemmilleen syntynyt tytär sai paljon vapauksia ja huomiota. Pienestä pitäen hän toisaalta tottui jonkinasteiseen niukkuuteen ja kovaan työntekoon. 

Kirsti, o.s. Poikonen, avioitui vuonna 1951 Jorma Paakkasen kanssa. He olivat onnellisesti naimisissa yli kymmenen vuotta. Kirjan mukaan lapsettomuus johti kuitenkin parin eroon. Kirstillä oli hyvin lämpimät välit vanhempiinsa, mutta heidän kuolemansa jälkeen hän koki jäävänsä yksin. Toisaalta hän myös koki olevansa erakkoluonne, joka piti osan henkilökohtaisista asioistaan visusti itsellään. Paakkanen viihtyi paitsi Espoon talossaan myös Nizzan asunnollaan, jossa hän kirjan mukaan järjesti myös lomia ystävilleen. 

Selkeästi koottu ja jäsennelty kirja luo kuvan vahvatahtoisesta, välillä ailahtelevaluontoisesta, mutta aina hyvää tarkoittavasta naisesta. Hän oli lasikaton rikkoja monessa mielessä, ei karttanut riskinottoa ja luotti aina vahvasti intuitioonsa. Kirja ei mielestäni ole mikään paljastus- tai sensaatioteos, vaan enemmänkin totuudenmukainen, mutta kauniisti kirjoitettu ja kuvailtu teos yhdestä aikamme suurnaisesta. Kudjoi lukee kirjan hyvin ja kuten elämäkerrat yleensä, niin tämäkin sopii hyvin kuunneltavaksi. 

Helmet-lukuhaaste 2022: 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle tuulelle

Suurin niistä on rakkaus 
- Kirsi Paakkasen tarina
kirjoittanut Ulla-Maija Paavilainen
Otava 2020
lukija Karoliina Kudjoi
9h, 5min

Tehokkuuden taika (kirjoittanut Leo Stranius)

Toimitusjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsen ja kirjailja ovat muutamia titteleitä, joilla Leo Straniuksen työ- ja luottamustehtävistä koostuvaa uraa voidaan pyrkiä määrittämään. Hän pyrkii perheensä kanssa elämään ekologisten arvojen mukaisesti ja moninaisten luottamustoimien kautta haluaa vaikuttaa myös yhteiskunnallisesti. Stranius on julkaissut viisi teosta, joista kolme viimeisintä ovat omakohtaisia romaaneja. 

En ole aiempia Straniuksen kirjoja lukenut, mutta kun hänen uusin teoksensa "Tehokkuuden taika" tuli itseäni vastaan parin artikkelin kautta, halusin siihen tarttua. Kirja on teemoiltaan ja sanomaltaan hieman provosoiva ja tarjoaa paljon ajateltavaa aiheesta, johon ei ole olemassa oikeaa eikä väärää vastausta. Kirja tarjoaa kirjoittajansa näkemyksen ajanhallinnasta ja kuinka monet meistä voisivat käyttää aikaansa tehokkaammin ja itselle mielekkäämmin. Kirja oli hyvin nopealukuinen ja kuten artikkelit ja aiheesta käyty keskustelu antoivat jo ennustaa, ajatuksia herättävä. 

Kirjassa on useita hyviä vinkkejä ajankäytön tehostamiseksi ja joidenkin niiden mukaan huomaan itsekin eläväni. Pyrin mm. heräämään arkena aikaisin ja usein harrastan liikuntaa jo heti aamukuudelta. Näin päivä lähtee mukavasti käyntiin, toki tämä aiheuttaa sen, että uni tulee iltaisin aikaiseen. Yöunet ovat myös asia, joista en periaatteessa ole valmis normaalioloissa enää tinkimään. 

Joskus olen kokeillut suunnitella tehokkaasti ajankäyttöäni, mutta usein erilaiset menot muodostavat jo itsessään tarpeeksi tiukan aikataulun, enkä ole halunnut niiden ulkopuolelle jäävää aikaa liian tiukasti tai määrätietoisesti täyttää. Tämä tekisi elämästäni myös liikaa suorittamista ja raksien merkitsemistä hoidettujen asioiden perään. Omalla kohdallani keskityn paremmin elämään hetkessä, kun elämä ei ole liian aikataulutettu. Mikäli olen suunnitellut tarkasti joidenkin asioiden tekemisen ja suunnitelmani syystä tai toisesta epäonnistuvat, koen helposti epäonnistuvani pieneltä osin myös ihmisenä. Ja mikäli näin kävisi lähes päivittäin, kuten Straniukselle tuntuu käyvän, kun hän muokkaa päivänsä ajankäyttöä ympäristön muuttuvien tapahtumien mukaan, joutuisin todennäköisesti päivittäin kohtaamaan näitä epäonnistumisen tunteita. Ei oma juttuni, mutta ymmärrän ja uskon, että toisille tämä saattaa hyvinkin sopia. 

Kirjassa Stranius kertoo kirjaavansa asioita jatkuvasti ylös, jotta niiden hoitamiselle tulee varattua sopiva aika, eivätkä ne jää mieltä vaivaamaan. Ajatuksena todella hyvä, mutta en tiedä miten käytännössä saisin tämän itselleni toimimaan. Ulkoillessa tai muuten touhutessa tulee usein mieleen asioita. Vaikka vierelläni usein älypuhelin onkin, niin tuntuu että siihen jatkuvasti tarttuminen ja omaan appin asioiden kirjaaminen keskeyttää taas sen hetkisen tekemisen, kuten touhuamishetken perheen kanssa tai ulkoilun koirien kanssa. Asioiden ylöskirjaaminenkin vie kuitenkin aina aikaa minuutin tai kaksi, ja jos näitä hetkiä tulee päivittäin usein, niin siihenkin kuluu lopulta yllättävän paljon aikaa. 

Verkkokauppojen ja erilaisten appien sekä muutenkin netin on uskottu helpottavan ja nopeuttavan asioiden hoitoa. Monesti näin varmaan onkin, mutta toisaalta tuntuu, että näiden kanssa päätännän tekeminen välillä vaikeutuu, kun vertailukohteita on paljon. Varmaan monelle muullekin on tuttu tilanne, kun reissun varaaminen hotellivertailuineen vie lopulta useamman tunnin, kun vaihtoehtoja on paljon. Toisaalta myöskään kaikki ohjelmat eivät ole kovin käyttäjäystävällisiä ja niiden selailu vie yllättävän paljon aikaa. Tilaan esimerkiksi jonkin verran ruokaa verkkokaupan kautta. Tällä tavoin vältän korona-aikana turhaan kaupassa kiertelyn. Sen sijaan tilauksen tekeminen netin kautta ja sen toimitukseen liittyvät vahvistukset ja toimitukset aikaikkunoineen vievät lopulta usein lähes yhtä paljon aikaa, kuin jos kävisin lähimarketissa itse tilauksen keräämässä. 

Mikäli oman ajankäyttönsä haluaa tehostaa ja hyödyntää kaiken ajan mahdollisimman hyvin, tarjoaa kirja siihen paljon vinkkejä. Etukäteen suunnittelu, turhien asioiden karsiminen ja toisaalta keskittyminen yhteen käsiteltävään asiaan kerralla jäivät kirjan perusteella keskeisimmiksi seikoiksi. Kaikki, ehkä jopa enemmistö meistä, ei tälläistä kuitenkaan välttämättä kaipaa. Kirja tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisen ja aihe huomioon ottaen varsin kiihkottoman näkemyksen tämänlaiseen elämään.

Kiinnostava teos, jonka teemat jäivät useiksi päiviksi mieleen ja saivat hieman myös pohtimaan omaa ajankäyttöään ja omaa suhtautumista siihen. Leo Straniuksen historia ja tie nykyiseen rooliinsa on myös kiinnostava, joten ehkäpä seuraavaksi tartun hänen aiemmin kirjoittamaansa omaelämäkerralliseen teokseensa "Ekoistin unelmat". Suosittelen lukemaan, mutta liian tiukkapipoinen ei lukiessa kannata olla!

Helmet-lukuhaaste 2022: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

Tehokkuuden taika

kirjoittanut Leo Stranius

Into Kustannus 2022

73 sivua

Château Inkeroinen (kirjoittanut Jari Järvelä)

Jari Järvelän teos Aino A. oli kiinnostavaa luettavaa ja sen innoittama tartuin Järvelän aiempaan, vuonna 2012 julkaistuun novelliteokseen "Château Inkeroinen". Kirjan nimen ja kannen perusteella kuvittelin lukukokemuksen olevan hyvinkin erilainen kuin miksi se lopulta osoittautui - ja ehkä hyvä niin!

Kokoelma pitää sisällään yhdeksän tarinaa, joita yhdistää kova halu päästä esille ja erottautua muista, niin hyvässä kuin pahassa. Järvelän kirjoitustyyli on karkean vekkulimaista. Hieman ehkä erikoinen kuvaus, mutta välillä teksti on itselleni hieman ärsyttävän äijämäistä ja karskia. Toisaalta teksti on kuitenkin myös raikas tuulahdus, joka perustuu itsevarmuuteen ja huumoriin. Kun lukijana olen juuri ärsyyntymässä johonkin kohtaan, niin pian tunnelma taas kevenee ja lukemista on pakko jatkaa muutama sivu eteenpäin. 

Tarinat ovat koukuttavia, mutta sen verran omaleimaisia, etten ehkä heti kaipaisi uudelleen niiden pariin. Kiva tuttavuus kuitenkin ja täytyypä jossain vaiheessa jälleen palata kirjailijan laajan tuotannon äärelle uudelleen. 

Helmet-lukuhaaste 2022: 39. Novellikokoelma

Château Inkeroinen
kirjoittanut Jari Järvelä
Tammi 2012
123 sivua 

Suomen luonto 2100 (kirjoittanut Kerttu Kotakorpi)

Ylen meteorologina tutuksi tullut Kerttu Kotakorpi tarjoaa esikoisteoksessaan tutustumiinsa tutkimuksiin perustuen näkemyksen siitä, millainen Suomen luonto on vajaan sadan vuoden kuluttua. Kirjan tarjoama maailmankuva on karua kuultavaa, mutta valitettavasti hyvin totuudenmukaista. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa myös Suomeen hyvin monin eri tavoin. Osa maamme eläimistöstä ei sopeudu nopeasti kuumenemaan kesään ja lumettomiin talviin. Haasteiden eteen joutuvat myös useat puulajit ja kasvit. Yhden lajin poistuminen maamme luonnosta aiheuttaa usein myös kerrannaisvaikutuksia muihin eliöihin. 

Aloitin kirjan kuuntelun pariinkin kertaan. Ensimmäisellä kerralla kirjan tarjoama tulevaisuudenkuva tuntui liian karulta sen hetkisessä elämäntilanteessa kuunneltavaksi. Onneksi uskaltauduin kirjaan tarttumaan kuitenkin uudelleen, Kerttu Kotakorpi lukee kirjan itse ja hänen äänensä kertojana on uskottava ja selkeä. Tämäkin kirja, kuten monet muutkin artikkelit ja teokset, joita olen ilmastonmuutoksesta lukenut, pitävät itseni hereillä ja muistuttavat, että jokainen voi toimillaan vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen. Toki suurista linjoista päättävät valtiot ja yritykset. Kirja tarjoaa konkreettisen näköalan luonnon muutoksista, eikä keskity ehkä vähemmän konkreettisemmalta tuntuvaan ilmasto-käsitteeseen yhtä vahvasti. 

Kirja ei ollut aivan tyypillinen äänikirja, sillä tekstin lomaan oli lisätty joitakin ääniefektejä, kuten linnunlaulua tai myrskyn kohinaa. Ihan mukavia kuulijalle, mutta aiheuttavatko sen, että luettu ja kuunneltu kirja poikkeavat tunnemaisemaltaan toisistaan paljon? Kirjan lopusta jäi mieleen kirjoittajan toteamus siitä, että useille vuosi 2020 jää mieleen ainoastaan koronasta, mutta hänelle tämän kirjan kirjoittaminen on ollut vuoden kohokohta. Mukavaa ja virkistävää kuulla, että vuoteen mahtuu myös muuta kuin korona, vaikka uutisten perusteella siltä harvemmin on tuntunutkaan.

Suomen luonto 2100

kirjoittanut Kerttu Kotakorpi

Bazar 2021

6h, 27min (kuunneltu äänikirjana)