Viiniä kaikille (kirjoittanut Matt Skinner)

Kauniilla ja rennoilla kuvilla varustettu kevyt tietokirja viinien maailmasta. Kirjoittajana ihana aussi-somelier Matt Skinner, joka tehnyt yhteistyötä mm. Jamie Oliverin kanssa. Kuten useat muutkin viiniaiheiset kirjat tämän voi lukaista kokonaan tai keskittyä vain joihinkin osiin.

Kirjan sisällön voi jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen lähinnä johdattelee viinien maailmaan, ja perustelee ettei viinin maistelu on snobien ajanvietettä, vaan kaikkien viineistä kiinnostuneiden kannattaisi viinin maistelua harrastaa. Niinhän se on, mutta tuota on toitoteltu jo niin paljon, että luulisi sen pikku hiljaa, ainakin kirjan kohderyhmälle, olevan itsestään selvyys. Tosin kirja kyllä jo kymmenisen vuotta vanha, joten se ehkä selittää tätä itsestäänselvyyden toitottelua. En ole perehtynyt kirjojen kääntämiseen, mutta osin laittaisin kirjan ensimmäisen osan heikkouden käännöstyön piikkiin. Englannin kielessä olevat hauskat vitsit, eivät suomenkielisinä vaikuta. Onneksi kirja pääsee vauhtiin kuitenkin toisessa osassa, jossa keskitytään rypäleisiin, viinitarhaan sekä viinin tuotantoon. Erityisen mielenkiintoisena pidin osiota valmistusprosessista, sillä ne muutamat viinejä käsittelevät teokset, joihin olen kerennyt tutustua ovat valmistuksen koukerot jättäneet käytännössä kokonaan käsittelemättä. Viinien mausta kiinnostuneelle, mutta vasta oppitaivaleensa alussa olevalle lukijalle, yksinkertaisesti kerrottu tieto valmistusmenetelmistä on kiehtovaa.

Kolmannen osan, eli tyypillisten viinin liittyvien maantietojen kohdalla meinaa iskeä epätoivo. Olen lähes kaikki tässä kohtaa käsitellyt asiat ennen kuullut ja lukenut, mutta silti niiden muistaminen ja asioiden linkittäminen toisiinsa on haasteellista. Ei kai auta muu kuin jatkaa viinien maistamista ja niistä lukemista.
Kertaus on opintojen äiti.

Viini-aiheisen kirjan kanssa sopii mielestäni lähes mikä tahansa hyvä viini. Harmaan helmikuisen sunnuntain piristäjäksi ja tämän kirjan kaveriksi valikoitui ranskalainen punainen Les Dauphins Rhônen alueelta. Viinissä on pehmeä suutuntuma, siinä on jonkin verran tanniineja ja pehmeää hapokkuutta. Väriltään viini on kevyen punertava. Marjoina mausta ja tuoksusta on havaittavissa tummaa marjaisuutta, ehkäpä kirsikkaisuus erottuu eniten. Viini maistui sekä ihan yksinään että stroganoffin kanssa. Stroganoff ei perinteisesti taida olla mikään varsinainen viinin kanssa tarjottava ruoka, mutta tämän viinin pehmeys ja tanniinisuus kuitenkin hyvin sen kanssa sopivat. Lisäksi ruoan maussa eivät korostuneet liikaa suolakurkut, jotka erityisesti eivät ole viinin kanssa yhteensopivia herkkuja.

Kirja ja viini sopivat yhteen kolmen tähden arvoisesti. Kirja pyrkii olemaan globaali ja käsittelemään kaikkia alueita, mutta siitä huokuu vahvasti australialaisuus. Valitsemani viini oli kohtalaisen perinteinen ranskalainen viini, joten se ei aivan tunnu istuvan yhteen modernin australialaisen kirjan kanssa. Yhdessä siis ihan ok, mutta ehkäpä pääsevät paremmin oikeuksiinsa erikseen.

Viiniä kaikille
Matt Skinner
Werner Söderström osakeyhtiö
Helsinki 2006
176 sivua

Côtes du Rhône Villages Grande Rèserve Les Dauphins 2012
11,50€ (Ei saatavilla Alkosta)

Leijonankesyttäjä (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Pohjoismaalaiset, ja erityisesti ruotsalaiset, dekkarit ovat olleet viime vuosina pinnalla. Itse olen varsin vähän aivan viime aikoina lukenut ylipäätään dekkareita. Ruotsalaisista tuttuja dekkaristeja itselleni ovat Lars Keplerin, Liza Marklundin ja Mari Jungstedtin teokset. Lisäksi olen joitakin Henning Mankellin Wallandereita lukenut.

Camilla Läckberg on kirjoittanut useita dekkareita, jotka sijoittuvat ruotsalaiseen Fjällbackaniin. Leijonankesyttäjä on hänen viimeisin suomennettu kirjansa, joka on julkaistu vuonna 2014, suomennettuna vuonan 2015. Kirjassa viitataan paikka paikoin aiempien kirjojen tarinoihin, mutta mikäli aiempia sarjan kirjoja ei ole lukenut, ei se tätä kirjaa lukiessa häiritse.

Kirjassa on tyypillisiä ruotsalaisen dekkarin hahmoja. Superonnellista perhe-elämää viettävä periruotsalainen perhe, johon kuuluu äiti isä ja aniharvoin kiukuttelevat hymyilevät lapset. Kulissiperhe, joka ulospäin esittää, että kaikki on hyvin, mutta todellisuudessa pinnan alla kytevät traumat, jotka jossakin vaiheessa purkautuvat traagisesti. Kolmantena vakiohahmona on aina ulkoiselta olemukseltaan laiska ja elämäntavoiltaan vastoin "yleisiä suosituksia" elävä poliisi, joka terävän älynsä ja havaintokykynsä avulla selvittää rikoksen kuin rikoksen. Todellinen 2000-luvun ruotsalainen Hercule Poirot. Näiden vakiohahmojen lisäksi tästä kirjasta löytyy vielä muutama muukin klassikkotapaus.

Hahmojen lisäksi myös kirjan tarina on perinteistä ja toimivaa ruotsalaista tapahtumaketjua, kohtalaisen raakaa ja tarina sijoittuu parille eri aikakaudelle. Teksti on helposti luettavaa ja tarina etenee leppoisasti, paikka paikoin lukijaa hieman aliarvioitu itsestäänselvyyksiä selittämällä ja ehkä käännöksestä johtuen jotkin ajatukset ilmaistu hieman kömpelösti. Itse pidän enemmän hieman haastavammalla kielellä kirjoitetuista dekkareista, joissa myös juonen lisäksi kirjoittajan sanasto pääsee oikeuksiinsa.

Kirja on kuitenkin mukavaa luettavaa lasillisen saksalaista Dreissigackerin rieslingiä nautiskellen. Viini on rieslingiksi varsin hapokasta, mutta erityisesti sen ulkonäössä ja suutuntumassa on havaittavissa voimaisuutta ja hieman hedelmäisyyttä. Viiniä nautin valkosipulietanoiden ja avokadoparmesaanisalaatin kanssa - suosittelen! Viini sopii hyvin kirjan pariksi, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat kesäiseen aikaan ja jollakin tavalla pienen ruotsalaiseen paikkakuntalaan, todelliseen "kyläfiilikseen" vain kuuluu kevyehkö, muttei missään nimessä liian helppo tai pehmeä valkoviini. Kirja ja viini sopivat yhteen neljän pisteen arvoisesti.

Leijonankesyttäjä
Camilla Läckberg
Gummerus Kustannus Oy
Helsinki 2016
442 sivua

Dreissigacker Organic Riesling 2016
14,95€ (Alkosta tammikuu 2017)

JHT Musta lammas (kirjoittanut Mikko Aaltonen)

JHT Musta lammas
kirjoittanut Mikko Aaltonen

Kuka muu muka? Cheek artistina ja Jare Tiihonen henkilönä sen takana, jakaa mielipiteitä, useat joko rakastavat tai inhoavat häntä - väliltä löytyy myös suuri joukko, joiden mielipide on jotakin tältä väliltä. Kuulun tuohon viimeiseen joukkoon. Cheekiltä löytyy muutama tarttuva ja sanoituksiltaan osuva biisi. Räppi musiikkilajina ja hiphop -tyylinä eivät kuitenkaan ole minuun osuneet - negatiivisesti tai positiivisesti. Musiikkilajin biisi silloin tällöin on kiva radiosta kuunnella, mutta harvoin spotifysta tulee räppiä kuitenkaan erityisesti valittua, paitsi tätä kirjaa lukiessa oli kyllä kuunneltava kirjassa käsiteltyjä Cheekin kappaleita. Arvostan räp-tekstien kirjoittajia, jotka usein hyvin osuvasti onnistuvat tiivistämään välillä haastaviakin asioita ytimekkäiksi sanomiksi. Toisaalta tekstit ovat usein ronskeja ja uhoavia, jonka tyylinä helposti koen uhkaavana.

Kirjan kirjoittaja on teoksessaan välittänyt kuvan fiksusta, lähtökohdiltaan tavallisesta nuoresta miehestä, ennen oman polun löytämistä, joka on unelmiinsa uskomalla onnistunut saavuttamaan varmasti paljon enemmän kuin nuorena lahtelaisena 1990- ja 2000-luvun vaihteen vuosina olisi voinut itsekään kuvitella. 1980-luvulla syntyneenä kirjasta löytyy useita yhtymäkohtia myös omaan lapsuuteeni - cd-romppujen polttamisesta somettomaan kanssakäymiseen kavereiden kanssa. Kirjassa on käsitelty henkilökohtaisia ja osin vaikeitakin aiheita (mieliala-vaihtelut, perhe- ja kaverisuhteet) rohkean arkisesti, ilman yritystä hakea sääliä tai liiallista hyväksyntää. Ne vain yksinkertaisesti ovat osa elämää.

Teksti on hyvin sujuvaa ja koukuttaa lukijan ensimmäisen parinkymmenen sivun jälkeen. Cheek on aikamme ilmiö ja kirja piirtää hyvän, ja toivottavasti ainakin osin oikean ja aidon kuvan, hänen elämästään. Oman paikkansa löytäminen yhteiskunnassa, opiskelu, työ- ja tunne-elämä sekä näiden keskinäinen ristiriitaisuus pinnallisessa ja kiireisessä globaalissa maailmassa, teemoja jotka kirjassa nousevat toistuvasti esille, ja myös asioita, joita yhteiskunnallisessa keskustelussa yleisesti pohditaan. On helppo ymmärtää ja jopa samaistua niihin eri-ikäisiin naisiin ja myös joihinkin miehiin, joihin Cheekin karisma vetoaa.

Kirjassa kritisoidaan terävästi mediaa ja lehdistöä. Useassa kohdassa mainitaan, ettei lehdistö ole juurikaan ole ollut Cheekistä kiinnostunut ennen Vain elämää -sarjaa, jonka kautta hän vasta nousi koko kansan tietoisuuteen. Osittain tämä on varmasti paikkansa pitävää, mutta toisaalta pienessä maassamme on nykyisin paljon julkisuuteen haluajia - sekä ammattitaitontansa että vain julkisuuden takia. Julkisuudessa oleva rooli tuntuu vasta mittaavan kuinka "tärkeä" ja "menestynyt" henkilö tosiasiassa on. Todelliselle musiikin ammattilaiselle luulisi median antaman "tunnustuksen" merkitsevän vähemmän.

Kirja ei ole kuplivan säikyvää bling blingiä, vaikka tämä ajatuksena usein hiphoppiin ensimmäisenä liitetäänkin. Joten kuohuva tai ehkä Cheekin tasoon paremmin sopiva aito samppanja, ei ole oikea valinta tälle kirjalle. Tekstissä on syvyyttä ja ajatusta ja siinä heitettyjä teemoja, huomaan pohtivani kirjan lukemisen aikana. Yhdysvaltalaista viinin on kuitenkin ehdottomasti oltava, jo räpin synnyinmaan perusteella. Juomaksi valikoitui "Fog Head Reserve Pinot Noir 2013". Yleensä tanniinittomaksi ja kevyehköksi, muttei kuitenkaan kypsän hillomaisen marjaiseksi mielletty pinot noir, on tässä viinissä yllättävän vahvaa. Viinissä on aivan hieman tanniinisuutta ja jonkin verran hapokkuutta, joten se sopiikin erinomaisesti esimerkiksi hieman tuhdin kasvispastan kaveriksi. Viinin mausta löytyy aavistus tammisuutta ja kevyitä marjoja.

Viinistä löytyvät maut kuvaavat mielestäni neljän tähden arvoisesti kirjaakin. Suurin ero löytynee jälkimausta. Viini on valmista nyt nautittavaksi, kirjan päähenkilön tarina on, onneksi, vielä täysin kesken ja varmasti siihen syntyy paljon uusia, yllättäviäkin vivahteita tulevaisuudessa.



JHT Musta lammas
Mikko Aaltonen, Liiga Music Oy
Kustannusosakeyhtiö Otava
Keuruu 2016
461 sivua

Fog Head Reserve Pinot Noir 2013
14,99€ (Alkosta tammikuu 2017)
Pinot Noir (84%), Petit Sirah (11%), Merlot (3%), Syrah (2%)

The Little Book of Hygge (kirjoittanut Meik Wiking) ja L'Auratae Nero d'Avola 2015

Mitä on hygge tai hyggeily? Tähän antaa kattavan vastauksen tanskalainen onnellisuustutkija Meik Wiking hyggeilyä käsittelevässä tietokirjassaan. Hygge-käsitteenä nousi vuonna 2016 pinnalle erityisesti britti-mediassa ja sen innoittamana päätin tutustua kirjaan. Yhtenä syynä tähän on onnellisuus-tutkimus, joka kolmannen kerran totesi, että tanskalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa. Eräänä selittävänä tekijänä tälle pidetään käsitteen hygge mukaista elämästä nauttimista.

Hyggeilylle ei ole kirjan mukaan olemassa muissa kielissä täysin vastaavaa termiä. Englanninkielessä (jolla kirja on myös kirjoitettu) on käsite coziness, jota voidaan pitää varsin lähelle osuvana sanana. Hyggeily voi vaihdella henkilöstä riippuen, mutta usein siihen kuuluu tunnelmavalaistus (syntyy esimerkiksi kynttilöistä), muutama muu mukava henkilö, miellyttävä ja rauhallinen ympäristö, mukavat vaatteet (joihin kuuluvat villasukat ja -paidat). hyvä ruoka ja juoma. Hyggeilyä voi toki harrastaa myös yksin. Tällöin esimerkiksi hyvä kirja korvaa hetken sosiaaliset suhteet.

Hyggeilemmekö me suomalaiset? Huomasin muutamaan otteeseen kirjaa lukiessani pohtivani tätä. Periaatteessa kyllä. Kansana olemme pohjoiseurooppalaisia, kuten tanskalaisetkin, mutta on meissä myös jonkin verran eroavaisuuksia. Meille pohjoismaalainen design ja sosiaalinen kanssakäyminen ei ehkä merkitse yhtä paljon rentoutumiskeinoina. Suomalaiset ovat ehkä hieman käytännönläheisempiä ja, sori tanskalaiset, mutta aidompia ja rehellisempiä kuin mitä tanskalainen hyggeily on. Toki ympäristön on oltava miellyttävä ja rauhallinen, jotta voimme rentoutua, mutta kirjan kuvailema hygge-hetki saattaa suomalaiselle syntyä hyvin myös yksin hengaillessa, eikä sitä varten tarvitse sisustuksen, valaistuksen ja ruoan tai juoman olla hygge-kuvauksen mukaisia. Usein suomalaiset taitavat myös rentoutua hyvin itsekseen - tämä ei toki tarkoita, että emme arvostaisi sosiaalisia suhteita,  mutta yksin oleminen on meille ehkä luontevampaa kuin lähes millekään muulle kansalle. Meidän tarpeemme pitää kulisseja pystyssä on uskoakseni pienempi kuin monilla muilla kansoilla. Toisaalta tämä ehkä vaikuttaa siihen, että luottamuksemme itseemme on myös useita muita kansoja heikompi. Näin ei pitäisi olla!

Sopivan viinin valinta kirjan pariksi on sinänsä helppoa, että lähes ainoaksi perusteeksi sopii, että viini koostuu sellaisista tekijöistä, joista kirjan lukija pitää. Ehkä toisena valintakriteerinä kannattaa pitää sitä, että viini on maultaan tarpeeksi simppeli, sellainen jota on helppo juoda ja nauttia yksinkertaisen ja maukkaan ruoan kanssa. Sellainenhan kirjakin on, teksti on helppolukuista ja asia saadaan välitettyä lukijalle tämän lisäksi  myös toiston avulla. Sitä kirjasta löytyy makuuni liikaa.

Tällä kertaa pizzaperjantain pariksi valikoitui italialainen, tarkemmin sisilialainen, punaviini  L'Auratae Nero d'Avola 2015. Viini on pehmeä, hieman hapokas ja aavistuksen tanninninen perusitalialainen viini. Nero d'Avola on sisilian tunnetuimpia ja arvostetuimpia lajikeviinejä, joka menestyy varsin hyvin kuumassa ilmastossa ja vulkaanisessa maaperässä. Väriltään viini on varsin tumma, mutta hieman läpikuultava. Maussa on runsaasti kypsää ja makeaa marjaisuutta. Viini sopi hyvn salamipizzan ja hygge-hetkien kaveriksi. Tosin molemmat sellaisia, joihin useampi muukin viini olisi varmasti kelvannut. Tämän vuoksi viinin ja kirjan yhteensopivuudelle 3,5 tähteä ja mikäli puolikkaita pisteitä ei lasketa, niin pyöristys sitten 4 tähteen.


The Little Book of Hygge - The Danish Way to Live Well
Meik Wiking
Penguin Life
Published 2016
285 sivua

L'Auratae Nero d'Avola 2015
7,98€ (Alkosta helmikuu 2017)