Mitä on hygge tai hyggeily? Tähän antaa kattavan vastauksen tanskalainen onnellisuustutkija Meik Wiking hyggeilyä käsittelevässä tietokirjassaan. Hygge-käsitteenä nousi vuonna 2016 pinnalle erityisesti britti-mediassa ja sen innoittamana päätin tutustua kirjaan. Yhtenä syynä tähän on onnellisuus-tutkimus, joka kolmannen kerran totesi, että tanskalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa. Eräänä selittävänä tekijänä tälle pidetään käsitteen hygge mukaista elämästä nauttimista.Hyggeilylle ei ole kirjan mukaan olemassa muissa kielissä täysin vastaavaa termiä. Englanninkielessä (jolla kirja on myös kirjoitettu) on käsite coziness, jota voidaan pitää varsin lähelle osuvana sanana. Hyggeily voi vaihdella henkilöstä riippuen, mutta usein siihen kuuluu tunnelmavalaistus (syntyy esimerkiksi kynttilöistä), muutama muu mukava henkilö, miellyttävä ja rauhallinen ympäristö, mukavat vaatteet (joihin kuuluvat villasukat ja -paidat). hyvä ruoka ja juoma. Hyggeilyä voi toki harrastaa myös yksin. Tällöin esimerkiksi hyvä kirja korvaa hetken sosiaaliset suhteet.
Hyggeilemmekö me suomalaiset? Huomasin muutamaan otteeseen kirjaa lukiessani pohtivani tätä. Periaatteessa kyllä. Kansana olemme pohjoiseurooppalaisia, kuten tanskalaisetkin, mutta on meissä myös jonkin verran eroavaisuuksia. Meille pohjoismaalainen design ja sosiaalinen kanssakäyminen ei ehkä merkitse yhtä paljon rentoutumiskeinoina. Suomalaiset ovat ehkä hieman käytännönläheisempiä ja, sori tanskalaiset, mutta aidompia ja rehellisempiä kuin mitä tanskalainen hyggeily on. Toki ympäristön on oltava miellyttävä ja rauhallinen, jotta voimme rentoutua, mutta kirjan kuvailema hygge-hetki saattaa suomalaiselle syntyä hyvin myös yksin hengaillessa, eikä sitä varten tarvitse sisustuksen, valaistuksen ja ruoan tai juoman olla hygge-kuvauksen mukaisia. Usein suomalaiset taitavat myös rentoutua hyvin itsekseen - tämä ei toki tarkoita, että emme arvostaisi sosiaalisia suhteita, mutta yksin oleminen on meille ehkä luontevampaa kuin lähes millekään muulle kansalle. Meidän tarpeemme pitää kulisseja pystyssä on uskoakseni pienempi kuin monilla muilla kansoilla. Toisaalta tämä ehkä vaikuttaa siihen, että luottamuksemme itseemme on myös useita muita kansoja heikompi. Näin ei pitäisi olla!
Sopivan viinin valinta kirjan pariksi on sinänsä helppoa, että lähes ainoaksi perusteeksi sopii, että viini koostuu sellaisista tekijöistä, joista kirjan lukija pitää. Ehkä toisena valintakriteerinä kannattaa pitää sitä, että viini on maultaan tarpeeksi simppeli, sellainen jota on helppo juoda ja nauttia yksinkertaisen ja maukkaan ruoan kanssa. Sellainenhan kirjakin on, teksti on helppolukuista ja asia saadaan välitettyä lukijalle tämän lisäksi myös toiston avulla. Sitä kirjasta löytyy makuuni liikaa.Tällä kertaa pizzaperjantain pariksi valikoitui italialainen, tarkemmin sisilialainen, punaviini L'Auratae Nero d'Avola 2015. Viini on pehmeä, hieman hapokas ja aavistuksen tanninninen perusitalialainen viini. Nero d'Avola on sisilian tunnetuimpia ja arvostetuimpia lajikeviinejä, joka menestyy varsin hyvin kuumassa ilmastossa ja vulkaanisessa maaperässä. Väriltään viini on varsin tumma, mutta hieman läpikuultava. Maussa on runsaasti kypsää ja makeaa marjaisuutta. Viini sopi hyvn salamipizzan ja hygge-hetkien kaveriksi. Tosin molemmat sellaisia, joihin useampi muukin viini olisi varmasti kelvannut. Tämän vuoksi viinin ja kirjan yhteensopivuudelle 3,5 tähteä ja mikäli puolikkaita pisteitä ei lasketa, niin pyöristys sitten 4 tähteen.
The Little Book of Hygge - The Danish Way to Live Well
Meik Wiking
Penguin Life
Published 2016
285 sivua
L'Auratae Nero d'Avola 2015
7,98€ (Alkosta helmikuu 2017)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!