Nautittava viini (kirjoittanut Oz Clarke)

Tämän kirjan lukeminen on edennyt sykäyksittäin. Välillä on mennyt kuukausi pari ettei kirja ole edennyt mihinkään ja toisinaan on iltalukemiseksi tullut ahmittua monta kymmentä sivua. Lieneekö ominaista tietokirjan lukemiselle?

Kirja on perinteinen viini-kirja aloittelijalle. Ensiksi se käy läpi peruspiirteitä valko- ja punaviineille, hieman viinin valmistamista, tavallisimpia rypälelajeja ja loppuosassa tärkeimpiä ominaisuuksia maittain. Pidin erityisesti loppuosasta - tekijä on selvästi perehtynyt myös hieman uudempien viinimaiden ominaisuuksiin, ja erityisesti ilahdutti, että myös Kanadasta löytyi oma kappaleensa. Vierailtuani juuri Kanadassa kahdella eri viinialueella - Niagaran laaksossa ja Prince Edward countyssa oli hyvin selkeästi huomattavissa, että omien viinien valmistuskulttuuri siellä on vielä hyvin nuorta. Innostusta ja yritystä kuitenkin on enemmän kuin tarpeeksi.

Kirjan teksti etenee selkeästi ja tietokirjaksi sanoma on esitetty selkeästi - toki asiaa on niin paljon, että osa takuulla unohtuu nopeasti, mutta aina osa jää kuitenkin mieleen. Kirjaa voi hyvin lukea myös selailemalla siitä pääpiirteitä ja lukeamalla osia samaan tapaan kuin artikkeleita vaikkapa aikakauslehdestä.

Viinin kanssa maistoin australialaista Yalumban Rieslingiä. Viini valikoitui osin siksi, että se pärjäsi hyvin alkukesän Viini-lehden testissä. Viini on väriltään hieman kultaisen kellertävää. Tuoksussa on hedelmää, erityisesti mieleen tulee sitrushedelmät ja ananas, sekä aavistus kukkaisuutta. Alussa on aavistus hunajaisuutta. Viini on kohtalaisen hapokasta, maussa on hieman tammisuutta, sitruksisuutta ja hieman kirpeyttä. Hedelmäisyyttä ei mielestäni löydy mausta yhtä paljon kuin tuoksusta. Maistoin viiniä kantarellipastan kanssa, jonka yhteydessä se oli hieman liian hapokasta.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Viini-aiheisen kirjan kanssa sopii toki mikä tahansa viini, josta löytyy edes hieman mielenkiintoisuutta - ja sitä tässä viinissä kyllä on. Viini on kuitenkin hieman yksiulotteista, kun taas kirjassa ulottuvuuksia ja sanomaa on merkittävästi enemmän. Kesäpäivänä nämä kyllä mukavasti käyvät yhteen, mutta molemmat ovat erinomaisia myös erikseen.

Nautitava viini
kirjoittanut Oz Clarke
suomennos Pirjo Muurinen
Alkuperäisteos painettu 2000
Kustannus-Mäkelä Oy 2001
137 sivua

Yalumba Y Series
Riesling 2016
Barossa Valley, Etelä-Australia
9,99€ (Alkosta kesäkuussa 2017)

Trump the Art of the Deal (kirjoittanut Donald J. Trump Tony Schwartzin kanssa

1980-luvun lopulta Trumpista kertova kirja, The Art of the Deal, herättää ristiriitaisia ajatuksia, samoin kuin henkilö kenestä kirja kertoo. Kirjan on kirjoittanut "yhdessä" Donald Trumpin kanssa haamukirjailija Tony Schwartz. New Yorker lehdessä vuoden 2016 heinäkuussa julkaistussa artikkelissa Tony Schwartz valottaa taustaa kirjan tekemisen takaa ja ilmoittaa suoraan, että Trumpin valinta presidentiksi saattaa hyvinkin tarkoittaa sivilisaation loppumista.


Periaatteessa kirjassa esiintyvä Trump on kaikkien hyvin tyyppien kaveri ja reilu niitä kohtaan, jotka muita kohtaan myös käyttäytyvät reilusti. Rivien välistä on kuitenkin paikka paikoin luettavissa, että tämä moraalinen punainen lanka, jota hän yrittää kirjan välityksellä esittää, ei kuitenkaan ole oikein vedenpitävä. Kirjaa lukiessa ja samaan aikaan mediaa seuratessa sekä myös Schwartzin New Yorkerin artikkelia lukiessa mieleeni muodostuu epäselvästi kuva henkilöstä, jolta tuntuu puuttuvan inhimillisyys ja, jonka moraalikäsitys ei ole samalla tavalla syy-seuraussuhteeltaan looginen kuin yleisesti sen pitäisi olla. Toisaalta haluan kuitenkin uskoa, että osa Trumpin tämän hetkisistä väittämistä liittyen siihen, että tietty media luo hänestä ja hänen toimistaan tietynlaista kuvaa on paikkansa pitävä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun media onnistuu vaikutuksellaan muuttamaan jonkin asian aivan erilaiseksi kuin mitä se todellisuudessa oikeasti on. Median toimintamalli taas taitaa pohjimmiltaan perustau taloudellisen hyödyn saamiseen mm. klikkauksia otsikoista metsästämällä.

Se politikoinnista. Kirja on aika pintapuolinen ja se yksinkertaistaa asioita ja esittää niitä vain yhdeltä, Trumpin, kantilta. Kirja on kuitenkin ollut aikansa myyntihitti ja mielenkiintoista on palata kolmekymmentä vuotta vanhaan teokseen ja lukea miten asiat ovat muuttuneet. Varmaankin pääpiirteiltään pätevät liikemaailmassa samat säännöt edelleen, mutta tekemisen vauhti ja informaation määrä on räjähdysmäisesti kasvanut. En ole varma kykenisikö Trump digiaikana samanlaiseen menestykseen vain intuitioon ja fiilikseen luottamalla, joiden erinomaisuutta hän tuo vahvasti tekstissä esille.

Tämä kirja valikoitui lukulistalleni luettuani Hesarin toimittajien (Saska ja Laura Saarikoski) kirjoittaman kirjan Trump Yhdysvaltain presidentti. Siinä viitattiin useasti tähän kirjaan, joten ajattelin että tähänkin on tutustuttava, jotta Trumpista voisi yrittää saada näkemystä myös muulta kantilta kuin mitä suomalainen ja kansainvälinen media esittävät. Saarikoskien kirjasta ja siihen sopivasta viinistä on tulossa arvostelua pikapuolin myös tähän blogiin.

The Art of the Deal kirjan pariksi valikoitui tietenkin yhdysvaltalainen viini. Kesän loppupuolella maistuu vielä hyvin valkoviini ja koska ruokalistalle viinin kanssa oli suunnitteilla kantarelli-kukkakaalirisottoa, piti ruoan laiton lomaan ja risottoa maustamaan valita kuiva ja hapokas valkoviini. Welcome to California on väriltään hyvin vaaleaa, lähes veden kirkasta. Se liikkuu lasissa hieman raskaasti ja antaa vaikutelman, että kyseessä on makea viini. Viinin tuoksussa on hapokkuutta ja hieman eksoottista kypsää hedelmää. Maultaan viini on mineraalinen ja pehmeän hapokas. Maussa on  persikkaa, mutta viini on kuivaa. Viini ei ole mielestäni erityisen hyvää tai mieleenpainuvaa, enkä tuskin tule sitä uudelleen ostamaan. Risottoa maustamaan se kyllä sopi hyvin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat hieman heppoisia ja "leikkivät vakavalla asialla" - kirja ihmisten taloudella ja epäsuorasti jopa erilaisilla ihmiskohtaloilla, viini yleensä kuvalla jonka yhdysvaltalainen viini maansa viineistä antaa. Sopivat siis tästä syystä keskenään hyvin. Trumpista kertova kirja kestää kuitenkin aikaa ja on lukemisen arvoinen vielä kolmekymmentä vuotta julkaisemisensa jälkeenkin - viini ei tähän pysty.

Trump
The Art of the Deal
kirjoittanut Donald J. Trump yhdessä Tony Schwartzin kanssa
kirja on englanninkielinen
Alkuperäisteos julkaistu 1987
367 sivua

Welcome to California Garden
Thomsopn seedles, French Colombard, Triplett Blanc
Kalifornia, Yhdysvallat
6,99€ (Alkosta elokuu 2017)

Merenneito (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Merenneito on kuudes lukemani Camilla Läckbergin dekkari. Kuten aiemmatkin Läkbergin kirjat myös tämä tuli reissussa luettua muutamassa päivässä. Teksti on helppoa ja lukeminen edistyy nopeaan tahtiin.

Tarina on mukaansatempaava. Mielestäni tämä on paras tähän asti lukemani Läckbergin teos. Loppuratkaisu avautuu lukijalle aivan lopussa ja jännitystä siihen liittyen saadaan ylläpidettyä pidempään kuin aiemmin lukemissani Läckergin dekkareissa. Myös aiempia Fjällbackan-kylään sijoittuvia dekkareita vaivannut naivistisuus on tässä kirjassa varsin vähäistä.

Juoni keskittyy kaveriporukan yhteiseen historiaan ja sieltä vuosikymmenten takaa uudelleen esiin nousseeseen tragediaan, jonka seurauksena useampi menettää henkensä. Loppuratkaisu on ehkä hieman ontuva, mutta sallittakoon se yleensä hyvän loppuratkaisun omaavissa Läckbergin kirjoissa.

Kirjan kanssa maistui uusi-seelantilainen Sauvignon Blanc. Olen tätä viiniä maistanut jo pari kertaa aiemminkin. Ensimmäisen maistelukerran jälkeen mieleen jäi lähinnä hyvin voimakas greippisyys, joka viinissä puskee vastaan. Toisen kerran jälkeen muutama kuukausi myöhemmin kesäaikaan viinistä sen sijaan paljastui paljon muitakin piirteitä. Kyseessä on ehdottomasti kesäaikaan sopiva viini, esimerkiksi raikkaan salaatin ja savulohen pariksi. Viini on myös mineraalisuutensa ja hapokkuutensa vuoksi loistava aperitiivi. Siinä on hieman herukkamaisuutta, kuten yleensä rypäleen viineille on ominaista. Joka kerran mieleen jäänyt kuitenkin erityisesti greippisyys ja vihreä omenaisuus. Mausta tulee myös mieleen Fazerin greippi-karkki (josta pidän myös kovasti).

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan  kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat helposti nautittivissa ja sekä kirjan tyyli että viinin maku etenevät loogisesti ja jämäkästi. Kirja kuitenkin liian kevyttä tälle viinille ja siitä puuttuu viinin tarjoamaa syvyyttä. Hyvät yhdessä, mutta molemmat maistuvat myös erikseen.

Loppuun vielä pieni paljastus tulevasta lukemistosta ja ennen kaikkea viineistä, jotka odottavat sopivaa maistamisparia. Olin parin viikon reissulla Kanadassa ja sieltä mukaan tarttui muutamia mielenkiintoisia viinejä. Viinikulttuuri Kanadassa on vielä varsin nuorta ja viinitiloilla maistamissani viineissä sen jonkin verran huomasi. Maasta löytyy kuitenkin jo mielenkiintoisia viini-tuttavuuksia. Näistä lisää viimeistään tulevan syksyn aikana.

Merenneito
kirjoittanut Camilla Läckberg
suomenanut Outi Menna
Alkuperäinen toes: Sjöjungfrun (200)
Gummerus Kustannus Oy 2011
486 sivua

Vicarage Lane Sauvignon Blanc
Marlborough, Uusi-Seelanti
2016
11,99€ (Alkosta kesäkuussa 2017)

Kerjäläinen ja jänis (kirjoittanut Tuomas Kyrö)

Tuomas Kyrön kirjoittaman Kerjäläinen ja jänis -teoksen lukemisen aikana tulee monta kertaa mieleen, että kirjan kirjoittajan on oltava mies. Tämä ei missään nimessä ole negatiivinen ajatus tai huomio, mutta tuntuu lähes mahdottomalta, että naispuolinen kirjailija kiinnittäisi tektissään huomiota samanlaisiin nyansseihin ja että tarinan logiikka olisi samanlainen kuin Kyröllä. Harvoin kirjoittajan sukupuoli näkyy mielestäni samalla tavalla tekstissä (ehkä joskus sovinistisesti vanhoissa kirjoissa) kuin tässä.

Kirja kertoo tarinan Romanian slummista Suomeen päätyvästä kerjäläisestä ja hänen "matkakumppanistaan" suomalaisesta citykanista. Yhdessä he kiertävät Suomen maata ja kohtaavat erilaisia sattumia. Kirja on hieman satiirinen ja sadunomainen, mutta pääpiirteiltään kuitenkin realistinen. Kirjoitustyyli on reipasta ja tarina etenee, mutta ainakin kaltaiselleni lukijalle sopivaa tahtia. Kirjan henki on pääpiirteissään positiivinen, vaikka ei tarinasta toki surullisistakaan tai dramaattisista käänteistä ole pulaa.

Olen aiemmin lukenut Kyrön Mielensäpahoittaja -kirjoja. Lauseiden napakkuus on samanlaista, mutta tässä kirjassa yleiskuva kuitenkin leppoisampi ja iloisempi. Pääpiirteissään kirjailijan tyyli on kuitenkin mielestäni tunnistettavissa.

Kirja lukemisen kanssa samaan aikaan maistui australialainen Lindeman'sin rosee viini. Lindeman'sin viinit ovat hyviä perusviinejä ja tasalaatuisia. Olen aikoinaan vieraillut Australian Hunter Valleyssa yhdellä heidän tiloistaan. Tuotanmäärät ovat valtavat, joten mitään erikoista makuelämystä ei tuottajan viineistä yleensä ole löydettävissä. Kyseinen viini on väriltään lähes pinkin vaaleanpunaista, mutta kohtalaisen läpikuultavaa. Tuoksussa on marjaisuutta - vadelmaa ja hentoa mansikkaa, sekä sitruksisuutta. Maussa hentoa marjaisuutta, omenaisuutta ja sitruksisuutta. Myös aavistus eukalyptisuutta. Alkoholi puskee jonkin verran alkumaussa läpi. Ihan ok, mutta ei erityisen tyylikästä tai mieleen jäävää. Ehkä rasvaisen kalan tai juustosalaatin kanssa voisi sopia hyvin - tai toki sellaisenaan.

Sekä kirja että viini ovat helppoja valintoja. Kirjassa on kuitenkin enemmän tyyliä ja sisältöä, lisäksi sen tarina jää edes hetkeksi sen nauttimisen jälkeen mieleen - sama ei päde viini kanssa. Yhteispisteinä annan kolme ja puoli. Ihan hyvät yhdessä, mutta samalla lailla ovat nautittavissa myös erikseen.

Kerjäiläinen ja jänis
kirjoittanut Tuomas Kyrö
Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki
Kuudes painos
Painettu Tanskassa 2013
328 sivua

Lindeman's
Bin 65 Rosé
2015 Australia
6,90€ (Tallink Megastar heinäkuu 2017)

Ghana ikuisesti (kirjoittanut Taiye Selasi)

Ghana ikuisesti on mielenkiintoinen romaani, joka on sekoitus länsimaalaista ja afrikkalaista elämää. Iso osa kirjasta sijoittuu nykyaikaan, mutta kirja sivuaa hieman myös historiaa. Siinä varakas lääkäriperhe kohtaa epäonnea ja tapahtumien seurauksena perhe hajoaa. Menneisyys ei kuitenkaan unohdu, kun perheen jäsenet vuosien päästä tapaavat toisiaan.

Kirjassa on paljon henkilöitä ja pääasiassa kaikilla afrikkalaiset nimet, joiden taustalla on runsaasti symboliikkaa. Taustoja tuntemattomalle lukijalle tämä aiheuttaa omat haasteensa, mutta sinänsä juonen seuraaminen on kuitenkin helppoa. Kirja on paikoin kyyninen ja se jättää hieman karvaan maun. Välillä tekee toki hyvää lukea hieman jopa inhorealistista kirjallisuutta, mutta tämän jälkeen tekee kyllä mieli tarttua johonkin elämänmyönteisempään kirjaan.

Kirjan kanssa maistoin etelä-afrikkalaista roseeviiniä Thandi. Olen saman valmistajan valkoviiniä maistanut aiemmin Juha Vakkurin kirjan kanssa. Thandin rosee on helppoa kesäjuomaa. Siinä on runsaasti marjaisuutta - pääasiassa maussa on vadelmaa, karhunvatukkaa ja ehkä jopa hieman mansikkaisuutta. Roseeviiniksi viini on täyteläistä ja paksuhkoa. Viini ei ole makeaa, mutta siinä on kuitenkin siirappisia piirteitä.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viini on liian positiivinen ja pehmeä kylmän kirjan kaveriksi. Afrikkalaista paahteisuutta ja säröilyä molemmissa kuitenkin on. Thandia maistoin tällä kertaa myös kinkku-parsakaalipiirakan kanssa - ne sopivat paremmin yhteen kuin kyseinen viini ja kirja.

Ghana ikuisesti
kirjoittanut Taiye Selasi
englanninkielinen nimi Ghana must go
suomentanut Marianna Kurtto
Kustannusosakeyhtiö Otava 2013
393 sivua

Thandi Shiraz Rosé
Shiraz, Pinotage
WO Stellenbosch
2016
8,99€ (Alkosta kesäkuu 2017)