Tämän teoksen myötä Vakkuri on keskittynyt aivan uuteen aihepiiriin, eli Suomen presidenttinäkin toimineeseen Mannerheimiin. Viime vuonna luin pari Mannerheimista kirjoitettua epävirallista elämäkertaa ja kävin hänen syinnyinkodissaan Louhisaaren kartanossa sekä Helsingin Kaivopuistossa sijaitsevassa Mannerheim-museossa. Ilman näitä "pohjatietoja", olisi kirjasta todennäköisesti useampi kohta jäänyt hieman hämärän peittoon. Vakkurin teos pohjautuu tositapahtumiin, mutta kirjailija on ottanut paljon vapauksia tapahtumien yksityiskohdista kertoessaan. Kirjan tyylistä tulee mieleeni paikka paikoin viime vuotisen Finlandia palkinnon voittanut Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Taustalla tositapahtumat, mutta kirjailija jatkanut tätä omaan, hieman kepeään tyyliinsä.
Kirja on jaettu kahteen osaan eli näytökseen. Vakkurihan on teosta kirjoittaessaan tiennyt, että siitä tehdään näytelmä Suomi 100 -juhlavuotena. Ensimmäinen osa keskittyy aikaan Suomen itsenäistymistä seuraavaan vuoteen. Tähän ajanjaksoon sijoittuu mm. kansalaissota ja sen lähitapahtumien selvittäminen ja Suomen kansan uudelleen yhdistäminen. Maailmalla puolestaan ensimmäinen maailmansota loppui ja erityisesti Euroopan valtioita muotoiltiin uudelleen. Yksityiselämänsä puolella Mannerheim tapasi yhden tärkeän elämänsä rakkauden eli Kitty Linderin. Kirjassa on kaksi kertojaa Mannerheim ja hänen virallisen elämäkertansa kirjoittanut eversti Aladár Paasonen.Toisessa osassa Suomi pohtii asemaansa maailmassa juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä. Sodan sytyttyä se hakee asemaansa Euroopassa ja kumppaneita sodassa. Maan hyökätessä jatkosodassa Venäjälle on Mannerheimilla merkittävä rooli Suomen sotapäällikkönä ja myöhemmin presidenttinä Saksan, Venäjän, Iso-Britannian, Ruotsin ja Yhdysvaltojen puristuksessa. Kirjassa ensimmäinen ja toinen osa olivat mielestäni luonnollista jatkumoa ja loppu oli selkeä ja kokosi yhteen sopivalla tavalla tapahtumat. Näytelmän ensimmäinen osa kirjallisine tehosteineen oli mieleeni, mutta toinen keskittyi liiaksi sotaan. Loppu olisi vaatinut mielestäni samantapaisen summaamisen kuin kirjassa oli.
Kirjasta löytyy politikointia ja kertomusta sotilasvallanjohtamisesta. Siinä on Suomen ja maailmanhistoriaa, hieman romantiikkaa ja se on erinomainen kertaus tärkeistä tapahtumista satavuotiaan maamme historiassa. Tämän vuoksi kirjan pariksi valikoitui Alkon Suomi 100 -sarjaan kuuluva rosee kuohujuoma. Valkia on suomalainen hedelmäkuohuviini. Se on puolikuiva, mielestäni enemmän kuiva kuin makea. Tuoksu on hyvin marjainen ja erityisesti mustikka tuntuu tuoksussa. Tästä johtuen makuelämyksen odottaa olevan varsin makea - samoin väri ja viinin olemus lasissa viittaavat tähän. Mausta löytyy suomalaisten marjojen kimaraa - on vadelmaa, mustikkaa, mansikkaa ja viinimarjaa. Lisäksi on hieman sitruksisuutta tuomassa hapokkuutta. Viini soveltuu mielestäni erinomaisesti aperitiiviksi tai aterian päättäväksi kuivaksi kuohujuomaksi. Mielestäni viini maistuu parhaiten yksinään - sen monimuotoisuuteen ei itselleni tullut mieleen yhdistää mitään muuta ruokaa.Sekä viinissä että kirjassa on aisittavissa suomalaisuutta, toisaalta juroutta, mutta toisaalta pienen kansan kekseliäisyyttä. Kirjan historialliset tapahtumat ja sodan läsnäolo vaatisivat ehkä hieman vakavampaa juomaa, mutta eivät nämä mikään aivan hassu yhdistelmä keskenäänkään ole. Annan näiden yhteensopivuudelle kolme ja puoli pistettä.
Mannerheim ja saksalainen suudelma
kirjoittanut Juha Vakkuri
Like Kustannus Oy
Helsinki 2017
246 sivua
Valkia 100
Suomi
19,98€ (Alkosta marraskuussa 2017)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!