Niin monta Mount Everestiä (kirjoittanut Diana ja Victoria Webster)

Niin monta Mount Everestiä on äidin ja tyttären yhteinen teos lähinnä tyttären elämänvaiheista. Tytär Victoria, perheensä kesken Spratty, sai todennäköisesti syntyessään CP-vamman ja sen vaikutukset ovat olleet aina vahva osa hänen elämäänsä. CP-vamma ei kuitenkaan ole estänyt häntä kouluttautumasta aina peruskoulun läpi lukioon ja sieltä edelleen lääketieteellisestä valmistumiseen.

Kirjan alkuosan on kirjoittanut Diana Webster ja se lähtee liikkeelle Victorian syntymisestä. Äidin osuus on varsin realistista kerrontaa, siinä ei missään nimessä haeta syyllisiä tai kaivata myötätuntoa. Äidille tyttären sairaus ja tämän elämän ohjaaminen mm. oikeanlaisen koulun pariin on haaste, jonka hän on päättänyt selättää. Mahdollisiin virheratkaisuihin ei jäädä märehtimään, vaan eteenpäin etsitään parempi ratkaisu. Kerronan läpi välittyy rauhallisuus ja varmuus siitä, että asiat aina järjestyvät tavalla tai toisella.

Kirjan toisessa osassa elämästään, erityisesti peruskoulun jälkeisestä ajasta, kertoo Victoria. Hänen kertomansa kuvastaa mielestäni hienosti opiskelija-aikaa 1970-luvun Suomessa, Ruotsisssa ja Britanniassa. Tytär ei ole terästä, vaan häneen vammastaan johtuvat epäilyt hänen mahdollisuuksiinsa pärjätä erilaisten koulutusten parissa, saavat hänet pohtimaan omia mahdollisuuksiaan uransa lisäksi myös elämässä. Hän tiedostaa, että esimerkiksi kirurgin työ ei ole hänelle mahdollista, mutta moneen muuhun tehtävään lääketieteen alalla hän sen sijaan soveltuu todella hyvin, vaikka epäilijöitä asialle riittää. Eihän "tervekään" ihminen pysty kaikkea tekemään. Harvasta meistä esimerkiksi on oikeasti sekä lentäjäksi, lääkäriksi, että vaikkapa levyseppähitsaajaksi - ja hyvä niin.

Pidän kirjan henkimästä loistavasta asenteesta, jossa Britanniasta Suomeen 1950-luvulla muuttanut perhe tuntuu säilyttävän optimisminsa, vaikkei se aina tuon ajan Suomen ilmapiirissä mm. vammaisia kohtaan ole millään saralla helppoa. Webstereiden perheen elämään on sisältynyt paljon epäonnea ja järkyttäviäkin tapahtumia. Menneiden muuttaminen ei ole kuitenkaan mahdollista, vaan on keskityttävä nykyhetkeen ja pidettävä oma asenne oikeana. Periaate, jota itsekin on aika ajoin pyrittävä itselleen muistuttamaan. 

Kirjan teksti on helposti soljuvaa ja sen lukee muutamassa illassa. Vaikka aihe on vakava, jää kirjasta hyvä mieli. Vammaisuuden käsittelyn lisäksi se on mielestäni myös hyvä teos, brittiläisen perheen elämästä 1950-luvusta eteenpäin Suomessa, ja kansainvälisyydestä, jota jo tuolloin tuntui maastamme onneksi löytyvän.

Kirjan kanssa maistoin Suomi 100 -sarjaan kuuluvaa valkoviiniä Ranskasta. Blanc de Carsin Suomi Finland 100 2016 on raikas ja kohtalaisen hedelmäinen viini, joka maistuu yhteen monen ruoan kanssa. Sen tuoksu on hento , mutta siitä löytyy sitruksisuutta ja herukkaa. Viinin maussa on hieman omenaa ja todennäköisesti semillon rypäleen tuomaa hunajaisuutta. Viini koostuu Bordeaux'n alueelle tyypillisistä valkoisista rypäleistä Sauvignon Blancista ja Semillonista. Kirjan lisäksi viini maistui graavisiian ja suolasienitäytteisten ruisnappien kanssa.

Sekä kirjasta että viinistä löytyy klassista tyylikkyyttä. Kirjassa on kaunista herkkyyttä, eikä se yritä olla muuta kuin mitä se rehellisesti on. Se on helppo lukea ja siitä jää hyvä mieli. Sama juttu viinin kanssa. Juominen on nautinto ja jälkimaun pehmeä raikkaus on hyvä. Kumpikaan ei pyri alansa huipuksi, mutta yhdessä toimivat loistavasti. Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle pisteitä siis neljä ja puoli!

Niin monta Mount Everestiä
kirjoittanut Diana ja Victoria Webster
englanninkielinen alkuteos So Many Everests
suomentanut Aki Salmela
Kustannusosakeyhtiö Tammi  2011
281 sivua

Blanc de Carsin Suomi Finland 100
Bordeaux, Ranska 2016
Semillon, Sauvignon Blanc
12,49€ (Alkosta marraskuu 2017)