Kaikki anteeksi (kirjoittanut Laura Manninen)

Kaikki anteeksi -teos osui lukulistalleni hieman sattumalta, eikä minulla ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia siitä. Ehkä ajattelin sen olevan hieman kevyehkö suomalainen romaani. Totuus oli kuitenkin toinen. Se on vahva ja koskettava kertomus uusperheen muotoutumisesta ja parisuhdeväkivallasta.

Kirjan päähenkilö tapaa miehen, ihastuu ja rakastuu. Vähitellen hän tutustuu miehen lapsiin edellisestä avioliitosta.  Kaikki tuntuu sujuvan hyvin, kunnes miehen henkinen ja fyysinen väkivaltaisuus päähenkilöä kohtaan alkaa. Väkivallan määrä ja voima kasvaa hitaasti ja päähenkilön on haasteellista päättää, milloin liika on liikaa. Kirjan ensimmäinen puolisko kuvaa suhteen alkua ja toinen puolisko väkivallan tuloa suhteeseen ja yrityksiin päästä ensin väkivallasta ja lopulta koko suhteesta eroon.

Kirja on omaelämäkerrallinen. Se on paikoin painostava ja raakakin. Aihe on kuitenkin niin tärkeä ja vakava, että oikein muunlainen lähestymistapa ei olisi oikeutettu. Kirja herätti monenlaisia kysymyksiä mm. viranomaisten toiminnasta ja lasten asemasta väkivaltaisessa parisuhteessa. Yhteiskunnasta tuntuu puuttuvan pitävä tuki- ja apuverkko väkivallasta kärsiville. Tilanteen ollessa akuutti pitäisi apua ja toimintamalleja saada heti, eikä vasta viikon päästä, kun on seuraava vapaa aika. Avun pitäisi myös olla jatkuvaa ja kokonaisvaltaisesti huolehtivaa.

Tämä oli väkivallan uhrin kertomus ja näkemys. Tekstissä kirjailija oli rohkeasti avannut suhteen sisäisiä jännitteitä ja näiden herättämiä tunteita. Kirjan kirjoittaminen ja aiheen nostaminen esille ja tabujen poistaminen sen ympäriltä oli kirjailijan hieno tapa ottaa kantaa parisuhdeväkivaltaan ja saada asialle julkisuutta. Minkäänlaista sääliä en jää väkivallan tekijää kohtaan tuntemaan, mutta olisi mielenkiintoista joskus lukea väkivaltaisista teoista parantuneen/lopettaneen (jos on edes mahdollista) kertomusta. He, kuten uhritkaan, eivät varmaan koskaan kokonaan pääse tapahtumien yli. Molempien osapuolten kuuntelemisesta voitaisiin todennäköisesti kuitenkin ottaa oppia, jotta vastaavanlaisiin tapahtumiin opittaisiin yhteiskunnassamme reagoimaan ja niiden syntymistä estämään. Parisuhdeväkivalta - ja väkivalta yleensäkin - kun on aivan liian yleistä ja koskettaa liian monia.

Kuuntelin kirjan äänikirjana ja erityismaininta täytyy antaa loistavalle lukijalle Sanna Majurille.

Viinin kanssa maistui uusi-seelantilaista Pinot Noiria autenttisesti Uuden Seelannin Tongariron kansallispuiston reunamilla olleella terassilla.

Viini on väriltään varsin tummanpunaista rypäleensä edustajaksi. Tuoksussa on karpaloa ja metsäisyyttä. Maussa jatkuu pehmeä marjaisuus ja hapokkuus. Viinissä on hieman tanniineja. Viinille tekisi hyvää kypsyä pari vuotta, jotta siitä tulisi tasapainoisempaa. Viinin kanssa maistui uusiseelantilainen Camembert-juusto.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on hyvin asiallinen ja yleismaailmallinen lähestyminen. Kumpikaan ei yritä olla liian kärkäs, vaan antaa sisällön puhua puolestaan.

Helmet-lukuhaaste 2018: 21. Kirja ei ole omall amukavuusalueellasi

Kaikki anteeksi
kirjoittanut Laura Manninen
lukija Sanna Majuri
Werner Söderström Osakeyhtiö 2018
Kuunneltu äänikirjana 9h 1min

Montana Winemakers
Pinot Noir 2017
Uusi Seelanti
N. 8€ paikallisesta supermarketista