Revolution Francaise (kirjoittanut Sophie Pedder)

Revolution Francaise -kirjan kirjoittaja Sophie Pedder on vuosien ajan kirjoittanut erilaisiin amerikkalaisiin medioihin ja johtanut mm. The Economist -lehden Pariisin konttoria. Hän on haastatellut lukuisia kertoja Macronia ja tutustunut Ranskan sisäpolitiikkaan ulkomaalaisen näkökulmasta. Hän siis tietää mistä kirjoittaa. Kirja antaa hyvän henkilökuvan Ranskan 25.presidentistä, joka valtaan noustessaan oli vain 39-vuotias. Ilmeisesti vain Napoleon on maata hallitessaan ollut häntä nuorempi.

Henkilökuvan lisäksi kirja käsittelee paljon myös maan sisäpolitiikkaa ja puolueiden valtasuhteita. Koska kirjoittaja on ulkomaalainen, on asioita lähestytty taustoittaen, niin että tietämättömänkin on helppoa päästä niihin käsiksi. Mitään vankkaa yleiskuvaa Ranskan valtiosta ja sen hallitsemisesta kirja ei kuitenkaan anna, eikä se toki ole sen tarkoituskaan.

Macron on mielenkiintoinen persoona ja EU:n jäsenvaltiossa asuvalle hän oli todennäköisesti hyvin mieluisa valinta Ranskan presidentiksi, ainakin kun toisena vaihtoehtona oli kansallismielinen Marie Le Pen. Lehtiartikkeleiden perusteella Macron on kuitenkin kotimaassaan aiheuttanut paljon keskustelua ja hänen suosionsa on reilun vuoden takaisesta valinnasta laskenut. Ymmärtääkseni Ranskan presidentin valta on huomattavasti keskittyneempi myös maan sisäisten asioiden hoitoon kuin vaikkapa Suomen presidentin, jonka yhtenä merkittävimmistä virkatehtävistä on edustaa maata ulkomailla. Tältä katsantokannalta ranskalaisten mielipiteen ymmärtää, sillä Macron on hyvin kosmopoliitti henkilö ja vaikka hänessä kirjan perusteella tuntuu olevan paljon periranskalaisia piirteitä, on hän kuitenkin jonkinasteinen vallankumouksellinen, joka haluaa muuttaa maata kohti kansainvälisempää maailmaa. En Marche on liike, jonka Macron perusti ennen presidenttiytänsä ja hänet myös valittiin sitä kautta, valtapuolueiden ulkopuolelta, maan johtajaksi.

Vaikka kirjalija ei ole  ranskalainen, kuvaa teos kuitenkin sitä ihanaa ranskalaista elämänmenoa ja asennetta, joka itseäni kovasti miellyttää. Kirjassa ei ole valtavasti sivuja, mutta teksti on kohtalaisen hidaslukuista ja asiat vakavia, joten kirjan läpi kahlaamiseen kului yllättävän palkon aikaa.

Kirjan kanssa pariksi valikoitui, tietenkin, ranskalainen viini. Wolfbergerin Muscat on Alsace alueelta tuleva valkoviini. Muscat on yksi alueen tärkeimmistä rypäleistä, muita tunnettuja rypäleitä Alsacesta ovat Pinot Gris, Riesling ja Gewürztraminer. Punaisista rypäleistä käytännössä viljellään vain Pinot Noiria. Väriltään Wolfbergerin Muscat on vehnän kellertävää. Viinin tuoksussa on hedelmäisyyttä, ananasta ja persikkaa sekä omenaisuutta. Viinin suutuntuma on pehmeän hedelmäinen. Erityisesti esiin nousee ananas. Jälkimaussa on hapokkuutta, ehkä jopa liikaa omaan makuuni. Mielenkiintoinen tuttavuus, joka maistui kantarellipastan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Viinissä on paljon saksalaisia vivahteita, eikä ihme, sillä se tulee aivan maiden rajalta. Kirja on myös kansainvälinen ja Saksan ja Ranskan suhteet ovat siinäkin keskiössä. Viinissä on enemmän hapokkuutta ja kerroksellisuutta kuin kirjassa. Molemmat onnistuvat edustamaan tyylikkäästi Ranskaa ja ranskalaisuutta.

Revolution Francaise
kirjoittanut Sophie Pedder
Bloomsbury Continuum 2018
257 sivua

Wolfberger Muscat
Muscat Ottonel, Muscat D'Alsace
Alsace, Ranska 2016
12,50€ (Alkosta heinäkuussa 2018)

Punainen osoitekirja (kirjoittanut Sofia Lundberg)

Ruotsalaisen Sofia Lundbergin esikoisteos "Punainen osoitekirja" on kaunis kertomus vanhan kuolevan naisen viimeisistä päivistä. Doris käy läpi vaiherikasta elämäntarinaansa ennen sodan ajan Pariisin mannekiinimaailmasta, piileskelyyn Yhdysvalloissa ja paluustaan takaisin Ruotsiin. Doris on saavuttanut kunnioitettavan lähes 100-vuoden iän ja haluaa jakaa ainoalle lähiomaiselleen, San Franciscossa asuvalle Jennylle elämänkokemuksiaan. Hän on saanut lapsena isältään punaisen osoitekirjan, johon hän on merkinnyt ylös elämänsä varrella tapaamiaan tärkeitä henkilöitä. Näiden tietojen pohjalta hän alkaa kirjoittaa elämänvaiheitaan Jennylle.

Doris on hahmona aivan ihastuttava. Hän on moderni, tyylikäs ja pitää yhteyttä Jennyyn skypen avulla sekä käyttää muutenkin tietokonetta ja on kiinnostunut ympäröivän maailman tapahtumista. Loppua kohden hänestä on havaittavissa jonkinasteista itsesääliyttä. Tämä piirre minua ärsyttää, vaikka toisaalta se on kyllä Doriksen elämä huomioon ottaen täysin oikeutettua. Kirjan hahmot ovat hieman jankkaavia ja heidän kirjan aikana tapahtuva kasvu- tai kehitystarina tuntuu ehkä hieman epäaidolta. Tai ainakin kasvu tuntuu tapahtuvan hyvin yhtäkkiä. 

Doriksen elämäntarina on kiehtova ja monivaiheinen. Tapahtumat tuntuvat kuitenkin aidoilta ja uskottavilta. Kirjassa käsitellään paljon yhteiskunnallisiakin asioita, sotaa ja homoseksuaalisuutta, sekä lapsettomuutta ja adoptiota. Kirja on helppoa ja kevyehköä luettavaa, vaikkakin sen tarina jää kyllä mieleen pyörimään vielä päiviksi kirjan lukemisen jälkeen.

Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja välillä tuntuu, että kuuntelun kautta kokonaisuus ei hahmotu yhtä selkeästi kuin lukemalla. Kirja eteni kronologisessa järjestyksessä, toki kahdessa eri tasossa -  nykypäivässä ja menneisyydessä, joten tapahtumissa mukana pysyminen oli helppoa. Erityiskiitos loistavalle ja selkeäsanaiselle äänikirjan lukijalle Karoliina Kudjoille.

Kirjan kanssa maisteltavaksi valikoitui alkuroseviini. Kirjassa Doris toivoi viimeinä elinpäivinään siskonsa tyttärentyttäreltä, että saisi maistaa vielä kerran roseeviiniä ja mansikoita. Kun samaan aikaan Helsingin Sanomissa oli Torstai-osion arvostelussa alkuroseviini päätin valita sen tämän kirjan pariksi. Viini oli varsin kirkasta ja ranskalaiseen tyypilliseen tapaan hennon lohenpunaista. Viini tuoksussa oli marjaisuutta ja täyteläisyyttä, ehkä hieman yrttisyyttä. Viinin maussa marjaisuus, vadelma ja puolukka sekä mansikkaisuus, nousi hallitsevaan rooliin. Maussa oli myös sitruksisuutta ja se toi mukavasti hapokkuutta kokonaisuuteen. Useissa viime aikoina maistamissani ranskalaisissa roseissa rypäleen antamaa makua on saanut välillä turhankin paljon hakea, tässä ei onneksi tuota haastetta ollut. Viini oli tasapainoinen ja hyvä kokonaisuus, josta varmasti tulen jatkossakin ostamaan, kun sitä vastaan tulee. Viinin kanssa söin savukinkkukantarellirisottoa. Sopivat hyvin yhteen. 

Kirjan ja viini yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat ovat selkeitä omia itsejänsä. Viini on hieman raikkaampi kuin kirja, mutta molempia on nautittavaa nauttia ja molemmista tulee hyvä mieli. Loistavat yhdessä, mutta menevät kyllä erikseenkin.

Punainen osoitekirja
Kirjoittanut Sofia Lundberg
Kääntänyt Tuula Kojo
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
Otava 2018
Kuunneltu äänikirjana 9h, 37min

Cap Au Sud
Nature Wine 2017
Syrah, Grenache
OGP Côtes Catalanes, Ranska
14,98€ (Alkosta elokuussa 2018)

Vieraat (kirjoittanut Helmi Kekkonen)

Jokaisella vastaantulijalla, kirjoittajalla ja lukijalla, aivan  meillä kaikilla, on oma elämäntarinansa, jonka täydelliseen kertomiseen ei ihmiselämä riitä. Ajatuksia, tapahtumia ja kokemuksia on jokaisen ihmisen elämä pullollaan. Ja kun meitä ihmisiä on tällä hetkellä pallolla miljardeja, kertautuvat nämä niin suuriin määriin, etten pysty lukua edes käsittämään.

Tähän ajoittain mieleeni tulevaan ja minua kiehtovaan ajatuskehikkon tarttuu Helmi Kekkonen teoksessaan "Vieraat". Se kertoo nuoren pariskunnan järjestämästä illanvietosta, johon osallistuu keskenään hyvin erilainen joukko heidän sukulaisiaan, ystäviään ja tuttujaan. Kirja käy luvuittain läpi vieraiden elämäntarinoita ja päätyy lopulta siihen, miten vieraat ovat kyseiseen illanviettoon päätyneet. Monien tarinat ovat surullisia tai dramaattisia, mutta toisaalta totuudenmukaisia. Tarinoissa käsitellään, vanhempien ja lasten välisiä suhteita, yksinhuoltajuutta, lapsettomuutta, vanhenemista ja pettämistä. Kirjallisuuden ja median tämän hetken lempiaiheita siis.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja tarinat mukaansatempaavia. Yksi syy tähän on niiden ennalta-arvaamattomuus. Luvut ovat sopivan mittaisia, jotta ne pystyy helposti kerralla lukemaan loppuun. Tarinat ovat synkkiä ja toivottavasti oikeasti yhden illallispöydän ympärille mahtuisi myös mukavia elämäntarinoita. Mutta tämä on kirja ja fiktiota, ja lukijana minun piti muistaa nauttia siitä sellaisena.

Kirjan kanssa maistoin ranskalaista sauvignon blancia. Se on kauniin vaalean oljen kellertävää. Viinin tuoksussa on sitruksisuutta ja omenaa sekä hieman persikkaisuutta. Viinistä löytyy hapokkuutta. Maussa esiin nousee sitruksisuus ja omenaisuus sekä aavistus rypäleelle ominaista mustaherukkaa. Sauvignon Blanciksi viini on mielestäni yllättävän hedelmäistä ja pehmeää. Toimiva kokonaisuus, joka tällä kertaa päätyi pääasiassa kantarellirisottoon.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat helppoja mutta laadukkaita ja tyylilleen uskollisia. Ne edustavat aitoja omia itsejänsä.

Vieraat
kirjoittanut Helmi Kekkonen
Kustannusosakeyhtiö Siltala 2016
100 sivua (luettu E-kirjana)

Paris Seduction
Sauvignon Blanc 2017
Ranska
3,25€/0,187l (Alkosta elokuussa 2018)

Kuiskaava tyttö (kirjoittanut Marko Hautala)

Kuiskaava tyttö on kirjailija Marko Hautalan seitsemäs teos. Se liikkuu osaksi hieman todellisuuden rajamailla ja hieman pelkäsin siihen sen vuoksi tarttua. Yliluonnollisuuksista kertovat tarinat eivät varsinaisesti kuulu omalle lukumukavuus-alueelleni. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen ja olen iloinen, että sen luin.

Tarina kertoo Antonista, joka lähtee selvittämään punaisen kansion avulla tuttavansa outoa kuolemaa ja samalla hän päättää ottaa yhteyttä tyttäreensä Iidaan, jonka kanssa hänen suhteensa on ollut lähes olematon jo hyvin pitkään. Kirjassa on jännitystä, mutta ei sellaista, jonka vuoksi esimerkiksi yöunensa menettäisi. Kirjan tapahtumat ovat monitasoisia ja itseäni tämä hieman häiritsi ja sekoitti. Henkilöitä on useita ja heidän taustoistaan olisi ollut mielenkiintoista kuulla hieman enemmän.

Kirjaa on markkinoitu Stephen Kingmäisenä tarinana, jossa kirjan henkilöiden on haasteellista erottaa mikä on totta ja mikä heidän mielikuvituksensa tuotetta. Tässä kirjassa henkilöiden kuulemat kuiskaukset ja "päänsisäiset" supatukset nousevat keskiöön. Minua nämä kuiskaukset eivät oikein kuitenkaan vakuuttaneet. Olen Stephen Kingiltä lukenut vuosia sitten pari teosta, mutta valitettavasti tämä ei kyllä samalle tasolle yllä. Kirjasta puuttuu se jokin, jolla se saisi lukijan valtaansa. Kun aikaa joskus on, niin hyvin kyllä saatan toisen kirjan Hautalalta lukea. Tässä oli paljon potentiaalia, mutta tällä kertaa se ei vain onnistunut täysin itseäni vakuuttamaan.

Kirjan kanssa maistoin uusiseelantilaista Pinot Noiria. Kuuman kesän aikana on tullut maisteltua lähinnä valko- ja roseviiniä, joten oli kiva pitkästä aikaa maistaa myös punaviiniä. Silenin tilan viini on mielestäni hyvin klassinen uusiseelantilainen Pinot Noir. Se on varsin kevyttä ja puolukkaisuus sekä metsäisyys ja aavistus tammisuutta nousevat hyvin esille. Viinissä on sopivasti hapokkuutta raikkaan marjaisuuden vastapainoksi. Viini sopisi hyvin vaikkapa pitsan ksanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viini onnistui vakuuttamaan tällä kertaa paremmin kuin kirja. Kirjan puolustukseksi on todettava, että lukulistallani on takana useampi dekkari, joten erottuakseen joukosta olisi vaadittu paljon. Molemmissa on potentiaalia ja raikkautta sekä sopivasti hapokkutta.

Kirjailija esiintyy Helsingissä järjestettävillä Dekkarifestivaaleilla 2018.

Kuiskaava tyttö
Kirjoittanut Marko Hautala
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018
131 sivua (luettu E-kirjana)

Sileni Cellar Selection
Pinot Noir 2016
Hawkes Bay, Uusi-Seelanti
8,19€/0,375l (Alkosta heinäkuussa 2018)

Helikopteriryöstö (kirjoittanut Jonas Bonnier)

Tositapahtumiin perustuva dekkari rahavaraston ryöstöstä Ruotsissa on koukuttava ja taidolla kirjoitettu teos. Ennakko-odotukseni olivat korkealla ja onneksi kirja ne pääpiirteissään onnistui täyttämään. Kirjoittaja Jonas Bonnier on ennen kirjailijan uraansa toiminut sukunsa Bonnier-yhtiön toimitusjohtajana. Helikopteriryöstö on hänen kahdeksas romaaninsa. Se perustuu  Ruotsin Västbergassa vuonna 2009 tapahtuneeseen helikopterilla G4S:n rahavarastoon tehtyyn ryöstöön.

Useista dekkareista poiketen, tässä kirjassa ryöstöön osallistuvat henkilöt poikkeavat toisistaan merkittävästi. Usein dekkareissa rikoksentekijöillä tuntuu olevan vahvoja yhdistäviä piirteitä menneisyydessä, mutta tässä tapauksessa mm. heidän perhetilanteensa ovat hyvin poikkeavat. Toki kaikilla on halu ja tarve saada kerralla merkittävä rahasumma päästäkseen pois sen hetkisestä elämäntilanteestaan. Henkilöiden keskinäinen erilaisuus ja luottamuksen luonti tekee mielestäni mielenkiintoisen lähtökohdan rikoksen suunnittelulle ja toteutukselle.

Tarinan alku oli hieman pitkäveteinen ja kirja tuntui jankkaavalta. Puolen välin tienoilla ryöstön alkaessa tarina pääsi onneksi kunnolla liikkeelle ja juonenkäänteet olivat lukijaa koukuttavia. Ryöstö on kuvattu varsin yksityiskohtaisesti, mutta jotenkin kuitenkin positiivisella tavalla yksinkertaisesti. Ryöstäjillä on suunnitelma, mutta näin suuri ryöstö huomioiden, yksityiskohdat ovat suunnittelussa jääneet varsin vähäisiksi.

Kirjan tapahutumiin perustunut oikea ryöstö ei ole muistaakseni itselleni entuudestaan tuttu. Tuskin siihen haluan edes tämän jälkeen tarkemmin tutustua, jotta kirjan lumo ei katoa. Todellisuus, kun harvoin on tarua ihmeempää. Kirjailija on tulossa syyskuussa Dekkarifestivaaleille, jonka vuoksi tämä kirja myös päätyi lukulistalleni. Teos ei yllä aivan lempidekkareideni joukkoon, mutta luettava kokonaisuus kuitenkin.

Kirjan kanssa maistoin australialaista Pinot Noiria. Viini on hieman läpikuultavaa ja tiilenpunaista. Tuoksussa on puolukkaa ja vadelmaa sekä aavistus nahkaisuutta. Maussa ensin tulee esiin häivähdys  eukalyptusta, sitten marjaisuutta, lähinnä puolukkaa ja vadelmaa. Viinissä on kevyttä hapokkuutta ja hieman tanniinisuutta. Viini maistui broilerifileiden, siikli-perunoiden ja suomalaisten papujen kanssa.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat mukavaa nautittavaa vaikkapa hieman sateisena kesäpäivänä. Viinissä on huomattavasti enemmän raikkautta ja tasoja kuin kirjassa. Molemmissa on kuitenkin samantapaista tyylikkyyttä.

Kirjailija esiintyy Helsingissä järjestettävillä Dekkarifestivaaleilla 2018.

Helikopteriryöstö
kirjoittanut Jonas Bonnier
kääntänyt Kari Koski
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018
254 sivua

Logan Weemala
Pinot Noir 2016
New South Wales, Australia
13,72€ (Alkosta elokuussa 2018)

Nainen ikkunassa (kirjoittanut A.J. Finn)

 Nainen ikkunassa on kehuttu ja palkittu A.J. Finnin taitelijanimellä kirjoittavan dekkaristin esikoisteos. Teoksen hehkutuksen myötä useissa blogi- ja lehtiarvosteluissa se päätyi myös omalle lukulistalleni. Aloitin kirjan kuuntelun kertaalleen, mutta ilmeisesti tilanne ei ollut tarpeeksi rauhallinen, sillä se jäi tuolloin kesken. Helsingin Sanomissa olleen laajan artikkelin perusteella päätin antaa kirjalle toisen mahdollisuuden - ja se kannatti.

Kirja liikkuu useammalla tasolla. Kirjaa kuunnellessa tasoilta toisille liikkuminen on mielestäni haastellisempaa ja tämän vuoksi saattaa olla, että osa juonesta jää kunnellessa ymmärtämättä. Niin paljon ei kuitenkaan jäänyt, että olisin kokenut juonen tästä kärsivän. Tarinan päähenkilö, agorafobiaa sairastava keski-ikää lähestyvä New Yorkissa asuva nainen, on hahmona kiinnostava ja uskottava. Hän kärsii selvästi jonkintasoisesta mielentilahäiriöstä (ei uskalla poistua kotoansa), toisaalta hän kuitenkin ajattelee ja toimii selkeästi. Nähdessään naapuritalossa tapahtuvan murhan ikkunastaan, alkaa tapahtumien vyyhti pikku hiljaa avautua. Kirjan tapahtumat ovat pitkälti ennalta-arvaamattomia ja jännitys säilyy loppuun saakka.

Ihmisen mieli ja suojelumekanismit ovat mielenkiintoisia. En ole psykologiaa lainkaan lukenut, taikka siitä olllut koskaan erityisen kiinnostunut, mutta sen sijaan usein ajatellut, kuinka ihminen saa itseään uskottelemalla (ja samalla myös muita) uskomaan asioita, jotka eivät  ole millään tavalla totta. Tässä kirjassa lukija/kuuntelija ei tiedä, mikä päähenkilön kertoma on totta ja mikä ei. Hän on kuitenkin niin sympaattinen ja jollakin tavalla hellyyttävä, että hänen totuuttaan haluaa uskoa myös aidoksi ja oikeaksi.

Kirjan kanssa maistoin chileläistä Santa Dignan Cabernet Sauvignon punaviiniä. Viini on väriltään tummaa, mutta siinä on aavistus purppuraisuutta. Tuoksussa on marjaa ja tammisuutta. Viinissä on hapokkuutta ja täyteläisyyttä sekä runsaasti tanniineja, mutta kirsikan ja karhunvatukan marjaisuus pehmentävät suutuntumaa. Viini maistuu parhaiten ruoan kanssa, itsessään se on ainakin omaan makuuni liian vahvaa. Maistoin viiniä grillatun entrecote-pihvin, uusien perunoiden ja  kasvisten sekä maustevoin kanssa. Sopi oikein hyvin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on samantyylistä helppoa, mutta laadukasta tyylikkyyttä. Niiden maku jaksaa kantaa ja koskettaa. Kirja on ehkä pehmeämpi kuin tämä täyteläinen viini.

Nainen ikkunassa
kirjoittanut A.J. Finn
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
Lukija Krista Putkonen-Örn
Kuunneltu äänikirjana 13h, 10min

Santa Digna
Cabernet Sauvignon Reserve 2015
Valle Central, Chile
10,40€ (Alkosta heinäkuussa 2018)

Kesän lukumaraton 4.8.18

Osallistuin nopeasta päähänpistosta ensimmäiseen lukumaraton-haasteeseen. Elokuun lukumaratonia emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina T. Lopputulos taisi olla enemmänkin puolimaratonin luokkaa, mutta jostainhan sitä on aina lähdettävä liikkeelle. Kaiken kaikkiaan mukava kokemus ja oli kiva seurata myös muiden lukumaratonien edistymistä.                                                                                  

Aloitin luku-urakan perjantaina kello 17 ja kuuntelin puolitoista tuntia Lucia Berlinin "Siivojan käsikirja ja muita kertomuksia" -novellikokoelmaa. Kirjan kuuntelu on minulla loppusuoralla, mutta tuo on teos, joka olisi kannattanut mielummin lukea. Tarinat vaativat keskittymistä ja tuntuu, että kuunnellessa ei pääse täysin nauttimaan Berlinin ihanista sanailuista toisin kuin lukiessa. Kuuntelun jälkeen luin hetken aikaa Jonas Bonnierin "Helikopteriryöstöä". Bonnieria olen menossa kuuntelemaan Dekkarifestivaaleille, joten siksi hänen kirjansa päätyi myös lukulistalle loppukeväästä. Ilta päättyi lasilliseen alsacelaista Muscat-rypäleestä tehtyä valkoviiniä. Olen lähdössä reissuun Alsaceen alkusyksystä ja siksi olen yrittänyt urakalla tutustua jo Alkon valikoimiin tuolta viinialueelta. Viinin kanssa luin Ranskan presidentti Emmanuel Macronista kertovaa kirjaa "Revolution Francaise". Kirja etenee hitaasti, vaikkakin se on mielenkiintoisesti ja selkeästi kirjoitettu. Asiaa siinä on vain kovin paljon.

Toinen lukupäivä lähti liikkeelle torikahveilla ja Revolution Francaise -kirja jatkui muutamia sivuja. Aamupäivästä aloitin Jonas Bonnierin teoksen uudelleen ja päätin lukea sen loppuun. Kirjan ensimmäinen puolisko oli mielestäni hieman pitkäveteinen, mutta loppuosa oli oikein hyvä ja jännittävä. Olen iloinen, että jaksoin lukea kirjan loppuun enkä luovuttanut alussa, vaikka se kävi kyllä jossakin vaiheessa mielessä.

Näistä teoksista on tulossa omat postaukset blogiin hieman myöhemmin. Lukumaratonin saldoksi vuorokauden aikana kertyi 1,5h äänikirjan kuuntelua ja 189 sivua luettua tekstiä. Olen kohtalaisen tyytyväinen tulokseen, sillä vuorokauteen mahtui myös paljon muuta ohjelmaa lukemisen lisäksi.