Minun tarinani (kirjoittanut Michelle Obama)

Pitkään odotettu Michelle Obaman elämäkerta ilmestyi vajaan parin vuoden päästä siitä, kun valta Valkoisessa talossa vaihtui Obamilta Trumpeille. Viime vuodet maan politiikassa, niitä ulkoapäin seuraavalle, ovat olleet vähintään mielenkiintoisia. Michelle Obaman kirjassa lukija pääsee muistelemaan hieman tasaisemmaksi miellettyä aikaa.

Kirjan alkuosa keskittyy pitkälti Michellen lapsuuteen ja perheeseen. Hän on kotoisin hyvin tavallisesta chicagolaisesta kodista. Tummaihoisten syrjintä on hänelle aina ollut osa arkipäivää. Kirjassa hän useasti toteaa, että on ihonvärinsä vuoksi joutunut tekemään tuplasti töitä osoittaakseen taitonsa. Perhe on aina ollut kaiken tekemisen keskiössä hänen elämässään. Arvo, jota miespoliitikkojen kirjoissa ei samalla tavalla painoteta. Merkitys lienee heillekin yhtä suuri, mutta ehkä sitä pidetään tietyssä mielessä itsestäänselvyytenä tai aiheesta ei kehdata puhua.

Michelle paljastaa paljon lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Ensirakkaudet, pilvenpoltot ja aikuistumisen vaiheet tulevat lukijalle tutuksi. Elämä vaalikampanjoiden keskellä ja Valkoisessa talossa jäävät sen sijaan mielestäni perinteisen kulissin taakse. Valkoisen talon ajalta hän lähinnä keskittyy kertomaan lastensa Sashan ja Malian tarkoin säädellystä elämästä ja kehityksestä. Barack Obama on joutunut työnsä vuoksi olemaan paljon poissa perheensä luota ja tämä on luonnollisesti asettanut Michellelle entistä suuremmat paineet vanhemmuudesta.

Kirjasta huokuu inhimillisyys ja jalat maassa asenne. Se antaa kohteestaan samanlaisen kuvan, kuin hänestä julkisuuden kautta on muutenkin muodostunut. Ehkä siis paikkansa pitävä tai ainakin hyvin suunniteltu ja rakennettu. Kirja on hyvä, vaikkakin subjektiivinen teos presidentti Obaman kauden taustalta. Samalla se on myös tummaihoisen naisen kasvutarina Yhdysvalloissa. Eli kirjasta löydettävissä lähes jokaiselle jotakin.

Kirjan kanssa maistoin Ranskan Bordeauxsta tulevaa hyvin klassista Cabernet Sauvignonin, Merlotin ja Cabernet Francin sekoitetta. Viini oli väriltään purppuran tummaa ja tiivistä. Tuoksussa oli pehmeyttä ja kypsiä marjoja - luumua, kirsikkaa ja aavistus hapokasta puolukkaa. Maussa samat marjat jatkoivat tasapainossa tuoksun enteilevää etenemistä. Viinssä oli pehmeitä tanniineja. Hyvin tasapainoinen pihviviini, joka ei kuitenkaan ollut liian raskas. Viini maistui kirjan lisäksi sisäfileepihvin, bearneise-kastikkeen, itse tehtyjen maalaissipsien ja vihreän salaatin kanssa. Oikea klassikko!

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat tasapainoisia ja kestävät aikaa. Viinissä hieman enemmän särmää kuin kirjassa.

Michelle Obama
Minun tarinani
kirjoittanut Michelle Obama
Otava 2018
392 sivua (luettu E-kirjana)

Château Fontesteau
Cabernet Sauvignon, Merlot, Cabernet Franc
Bordeaux, Ranska 2012
18,40€ (Alkosta marraskuussa 2018)

Ultra Bra (kirjoittanut Mervi Vuorela ja Ville Similä)

"Ultra Bra - sokeana hetkenä" on hieman erilainen bändikirja. Hieman samoin kuin bändi, josta se kertoo. Olen aina pitänyt Ultra Bran musiikista, mutta heidän menestysvuosinaan 1990-luvulla olen ollut hieman nuori keikoilla kävijä. Viime vuonna pääsin heitä onnekseni Hartwall Areenalle kuuntelemaan ja olihan hieno musiikillinen ilta!

Kirjan ilmestyessä olin hieman vastahakoinen siihen tarttumaan, sillä jotenkin tuntui, että kirjan lukemisen jälkeen bändin yllä itselleni ollut magia varmasti hälvenisi. Kun tietokirja Finlandia-ehdokkaat julkistettiin mieleni tältä osin muuttui ja onneksi niin.

Kirjan kappaleita ja alaotsikoita on jaoteltu osin yhtyeen kappaleiden mukaan. Sinä lähdit pois, Tyttöjen välisestä ystävyydestä ja Kun vaihtuu vuosituhat ovat sellaisia hittejä, jotka alkavat soida heti mielessä, kun uusi luku alkaa. Tarina etenee kronologisesti ja tuntuu rehelliseltä. Tietysti aika saattaa vaikuttaa muistoihin ja fiiliksiin, mutta bändin jäsenet vaikuttavat aidoilta ja käsittelevät bändi-aikaa ilman turhaa dramatiikkaa.

Kirja on paitsi kertomus bändin jäsenistä, se on myös loistava ajankuva aina sen jäsenten lapsuudesta ja nuoruudesta 80- ja 90-luvuilta lähtien. Se paljastaa paljon uusia piirteitä yhtyeen jäsenistä ja toisaalta antaa hyvää kuvaa ajasta, jolloin ulkoiset seikat ja trendien mukana pysyminen, eivät ehkä olleet aivan niin tärkeitä kuin hieman myöhemmin. Toisaalta nuo ovat myös seikkoja, joiden perusteella yhtye on muista erottunut ja luonut menestystään.

Kirjan kanssa maistoin saksalaista Pinot Noir -viiniä. Jo viinin tuoksussa kirsikkaisuus ja puolukkaisuus tuntuivat varsin voimakkaina. Maussa puolukka nousi eniten esille, mutta kirsikka pehmensi taustalla mukavasti kirpsakkaa marjaa. Viinin maussa myös metsäisyys on vahvasti läsnä. Hapokkuutta on, mutta tanniineja ei juurikaan. Viini maistui kirjan lisäksi perinteisen salami-pesto perjantaipizzan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on sopivasti syvyyttä ja niiden nauttimisesta tulee hyvälle tuulelle. Aika onnistunut kombo!

Ultra Bra - Sokeana hetkenä
kirjoittanut Mervi Vuorela ja Ville Similä
Werner Söderström Osakeyhtiö 2018
190 sivua (luettu E-kirjana)

J.W Huesgen
Pinot Noir 2016
Pfalz, Saksa
10,49€ (Alkosta lokakuussa 2018)

Lasten planeetta (kirjoittanut Riikka Pulkkinen)

"Lasten planeetta" on Riikka Pulkkisen kuudes teos. Vuonna 1980 syntyneen Pulkkisen toinen kirja "Totta" oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2010. Olen vuosia sitten lukenut hänen ensimmäisen romaaninsa "Raja". Muistikuvani mukaan kirja oli hyvin kirjoitettu ja tarina oli kiehtova. "Lasten Planeetta" on ollut kesän ja syksyn aikana paljon esillä ja se päätyi myös omalle lukulistalleni. Lukeminen muuttui kuitenkin automatkojen aikana kuuntelukirjaksi.

Tarinan keskiössä on tavallinen kaupunkilainen perhe; Frederika, Henrik ja heidän alle kouluikäinen lapsensa. Vanhemmat kasvavat erilleen ja alkaa eroprosessi. Ero- ja samalla kasvuprosessia käsitellään pääasiassa perheen äidin näkökulmasta. Taustalla kulkee myös Frederikan ja tämän Julia-siskon kasvutarina. Julia on kärsniyt psykooseista ja muista mieleterveysongelmista. Sivutarina on mielenkiintoinen, mutta jää kyllä minulle kuuntelijana varsin etäiseksi verrattuna varsinaiseen tarinaan.

Kirjassa kuvailtu Frederikan ja Henrikin eroprosessi tuntuu hyvin totuudenmukaiselta ja uskottavalta. Aihe on haastava ja siihen liittyy paljon ristiriitaisia tunteita ja huomioon otettavia asioita. Tarinassa kaiken keskiöön nousee parin lapsi. Tulee tunne, että hänet otetaan kaikissa käänteissä täydellisesti huomioon. Ajoittain vanhemmat elävät vain ja ainoastaan hänen kauttaan, eivätkä uskalla astua pois äidin ja isän rooleistaan. Kun vanhempien arki eron myötä muuttuu, putoaa heiltä tavallaan pohja pois elämältä. Miten pitää toimia missäkin tilanteessa ja mitä tehdä, kun tietyssä mielessä on aivan yksin.

Kirja on loistava aikakautensa kuvaus. Erot eivät ole yhteiskunnassamme uusi asia, mutta kirja raottaa hieman sitä ajatusmaailmaa, että ehkä tavallisena pidetty perhe ei olekaan se ainoa oikea tavoiteltava tilanne. Ehkä elämää voi elää muutenkin tai elämä voi muodostua erilaisista janamaisista palikoista.

Kirjan kanssa maistoin alsacelaista Andrée Klipfeltin Gewürtzamineria. Viinissä on mineraalisuutta, sitruksisuutta ja aavistus omenaa. Viinissä on myös hapokkuutta ja aavistus mausteisuutta. Maistoin viiniä pekonilla terästetyn kanttarellikeiton kanssa. Yhteensopivuus oli hyvä, viini sopisi varmasti hyvin myös vaikka kermaisen kanan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on perusasiast kunnossa. Kirja antaa ehkä enemmän ajatuksen aihetta.

Lasten planeetta
kirjoittanut Riikka Pulkkinen
lukija Elina Ylisuvanto
Otava 2018
11h 29min (kuunneltu äänikirjana)

Andrée Klipfel
Gewurtzaminer
Alsace, Ranska
n. 9€ (ostettu alsacelaissta supermarketista)

Laserjuuri (kirjoittanut Heikki Valkama)

Heikki Valkaman toinen gastronominen dekkari "Laserjuuri" on suoraa jatkoa hänen ensimmäiselle kirjalleen "Pallokala". Kirjassa suomalainen, Japaniin ihastunut ja sinne muuttanut kokki Riku Mäki  saa tehtäväksi etsiä jo kadonneeksi kuvitellut Laserjuuri-kasvin. Palkkioksi hänelle luvataan oma ravintola Japaniin. Laserjuuren perässä on myös muita, joten etsintä muuttuu jännittäväksi seikkailuksi yltäen aina Kreikan saaristoon saakka.

Valkaman ensimmäisessä kirjassa päähenkilön taustoihin ja hänen kuvailuunsa käytettiin mielestäni enemmän aikaa. Laserjuuresssa mennään suoraan asiaan ja mielestäni on merkittävä etu, että "Pallokala" on lukijalle entuudestaan tuttu. Vauhdikkaiden, jopa mielestäni hieman bondimaisten, tapahtumien lisäksi kirjassa keskitytään gastronomiaan ja japanilaiseen ruokakulttuuriin. Sushit lienevät tuttuja, mutta niiden ja muidenkin maan herkkujen takana on varsin monisäikeinen traditiokehikko. Lukijana välillä pohdin mikä on totta, ja mikä on Valkaman itsensä keksimää informaatiota.

"Laserjuuri" on hyvä kirja, mutta pidin kyllä hieman enemmän Valkaman ensimmäisestä. Siinä etenemistahti oli rauhallisempi ja japanilaisen kulttuuriin tietämys ja tuntemus nousi siinä enemmän esille. Tämä ei välttämättä ole toki ollut tarkoitustakaan tässä toisessa kirjassa, mutta tunnelma ei mielestäni noussut yhtä aidoksi kuin "Pallokalassa".

Kirjan pariksi valikoitui aihe huomioiden ja ensimmäisen kirjan kohdalla makupariksi vinkattu japanilainen sake. Sake eli riisiviini ei ole minulle entuudestaan oikeastaan tuttua. Jossakin olen sitä saattanut maistaa, mutta siihen tietoni tästä juomasta ovat jääneet. Nyt pienen googlettelun avulla pyrin selkeyttämään itselleni tästä juomasta perustiedot. Kyseessä siis riisistä käymisteitse ja pästoroimalla valmistettu juoma, jota voidaan nauttia joko kylmänä tai lämpimänä.

Alkosta on löydettävissä useampia sake-juomia. Tällä kertaa maistettavaksi valikoitui varsin laajalti löytyvä Kura no Machi Tokubetsu Junmai Ginjo Sake. Miltä se sitten maistui? No, ei noussut lempijuomieni joukkoon, ei oikeastaan edes lähelle. Tuoksussa on hieman melonisuutta ja riisin keitinveden tuoksua. Maussa on kevyttä helmäisyyttä - lähinnä hunajamelonia ja riisin aromia. Alkoholia tässä sakessa on 14,5% eli saman verran kuin vahvahkossa viinissä. Alkoholin maku ei suoraan puske vastaan, mutta juomasta puuttuu viinille tyypillinen raikkaus ja hapokkuus. Maistoin sakea itsetehdyn sushin kanssa.

Kirjan ja saken yhteensopivuudelle annan kaksi pistettä. Yhdistävänä tekijänä molemmissa on kärsimättömyyttä. Kirjan malttaa tästä huolimatta lukea nautiskellen. Saken sen sijaan toivoo vain saavansa mahdollisimman nopeasti pois suusta. Ehdottomasti kannattaa nauttia erikseen, jos ei saken kaveri ole.

Laserjuuri
kirjoittanut Heikki Valkama
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018
296 sivua

Kura no Machi Tokubetsu Junmai Ginjo
Sake
Japani
5,38€/300ml (Alkosta lokakuussa 2018)

Kiira (kirjoittanut Jere Nurminen)

Kiira Korpea voidaan pitää yhtenä Suomen menestyneimpänä taitoluistelijana. Luistelu on ollut hänen intohimonsa yli parikymmentä vuotta. Kurinalanen harjoittelu ja halu jatkuvasti kehittyä ei ole rajoittunut vain luisteluun, vaan Kiira Korpi on menestynyt myös opiskelussaan ja kilttinä tyttönä huolehtinut myös perheestään ja kodista. "Kiira - ehjäksi särkynyt" -kirja käy läpi Kiiran uraa ja tuntoja sen aikana.

Ääneen kirjassa pääsevät myös lyhyillä lainauksilla mm. Kiiran valmentajat ja vanhemmat sekä Petra-sisko. Heidänkin elämänsä on pyörinyt pitkälti Kiiran luistelu-uran ympärillä. Vaikka Kiiraa kuvaillaan kirjassa kiltiksi ja tottelevaiseksi, niin hänellä on silti vahva oma tahto ja näkemys, joka varmasti on auttanut häntä menestyksen tiellä. Päätökset valmentajien vaihdoista, ulkomaille muuttamisesta ja erilaisten tukijoiden palkkaamisesta  Kiira on kirjan mukaan tehnyt itse. Huippu-urheilumaailmaa suuremmin tuntematta nämä tuntuvat isoilta ratkaisuilta sekä henkisesti että taloudellisesti.

Kirja avaa hieman myös huippu-urheilijoiden taloutta. Se valottaa lukijalle, kuinka sponsorointi Suomessa käynnistyy ja etenee. Urheilijoiden on oltava monitaitureita, sen lisäksi että he päätoimisesti valmentautuvat, heidän on huolehdittava tukijoukoistaan ja taloudestaan. Toki tässä joukossa jokainen tukee toinen toistaan, mutta jollakin tavalla urheilijalla on kuitenkin päävastuu, että homma pyörii. Ja kun se ei pyöri kunnolla, niin urheilija on viime kädessä vastuussa tehtävistä muutoksista. Arvostan Kiiraa suuresti siitä, että hän on valmis kantamaan vastuunsa. Kenenkään kaikki valinnat elämässä eivät välttämättä ole täysin oikeita, mutta ne ovat ainakin Kiiran kohdalla harkittuja.

Kirjan kirjoittaja Jere Nurminen on tullut tutuksi mm. Ylen Urheiluruudun ankkurina ja toimittajana. Nykyisin hän toimii Ylen ulkoisen ja sisäisen viestintätiimin esimiehenä. Ennen toimittajan uraa Nurminen on toiminut tanssijana mm. Lyonin ja Suomen Kansallisbaleteissa. Vaikka laji on eri, niin urheilumaailma on hänelle tuttu.

Kirja on tyypillinen tämän ajan urheilijaelmäkerta. Siinä ei keskitytä teknisesti lajin esittelyyn, vaan pääosassa on urheilijassa ihmisenä. Kiira Korpi on vasta 30-vuotias, joten on keskuteltu voiko hänen ikäisestään vielä elmäkertaa kirjoittaa. Mielestäni voi, kuten tämä kirja osoittaa. Asiat ovat vielä tuoreessa muistissa, eikä aika ole päässyt kultaamaan muistoja. Ja toki elämäkerta voidaan myöhemmin kirjoittaa uudestaan.

Kirjan kanssa maistoin aivan uudenlaista tuttavuutta, nimittäin romanialaista punaviiniä. Olin saanut viinin tuliaisiksi Romaniasta ja hieman arvelutti mitä tulevan piti. Kirjan lisäksi viini maistui lihaisan borsch-keiton kanssa. Cuvee Nicolae viini on sekoitetta, jossa on Cabernet Sauvignonia, Fetecasca Negra ja Pinot Noir rypäleitä. Viini on valmistettu bordeauxlaiseksi ja kyllä siitä mielestäni oli ranskalaisia piirteitä havaittavissa. Viinissä on kirsikkaista marjaisuutta, siinä on mukavasti happoja ja tanniineja. Viinissä on myös maanläheisyyttä, ehkä savea ja tupakkaa. Ihan ok, vähän ehkä yliyrittämistä ranskalaiseen suuntaan, joka näyttäytyy siten, että viinissä yrittää olla kaikkea, eikä se keskity vain yhteen tai kahteen vahvaan osa-alueeseensa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmissa on paljon yritystä. Kirja kantaa hieman pidemmälle. Toisaalta kirjasta puuttuu syvyyttä, jota viinissä on. Sopivat hyvin yhdessä tai erikseen nautittavaksi.

Kiira
kirjoittanut Jere Nurminen
Otava 2018
170 sivua (luettu E-kirjana)

Cuvee Nicolae
Tohani Winery
Cabernet Sauvignon, Frtecasca Negra, Pinot Noir
Bukarestin pohjoispuolella, Romania
n. 10€ (ostettaessa viinitilalta)