Venäjä vailla tulevaisuutta (kirjoittanut Masha Gessen)

"Venäjä vailla tulevaisuutta" on Moskovassa syntyneen ja myöhemmin myös Yhdysvalloissa asuneen New Yorker -lehden toimittajan Masha Gessenin Yhdysvalloissa palkittu teos. Kirja käy läpi Neuvostoliiton viimeisiä vaiheita, sen romahduksen ja Venäjän uudelleen synnyn 1990-luvun alussa. Kyseessä on tietokirja, joka on kirjoitettu hieman romaanimaiseen tyyliin. Mielestäni tämä keveyttää kirjaa ja tekee historiallisten tapahtumien seuraamisesta lukijalle vaivattomampaa. Ei ihme, että on siis menestynyt erityisesti Yhdysvalloissa.

Kirjassa esitetyt faktat perustuvat sekä tutkittuun historialliseen tietoon että kirjoittajan ja tämän haasteltavien kokemuksiin ja muistoihin. Kirjan lopussa oleva lähdeluettelo on varsin vaikuttava. Tämän lisäksi suuren roolin saavat myös seitsemän oikeaa henkilöä: Masa, Zanna, Serjoza, Ljosa, Marina Arutyunan, Lev Gudkov ja Aleksandr Dugin. Tapahtumia avataan heidän kauttaan. Kaikki näistä henkilöistä eivät ole "taviksia", vaan joukossa on mm. puoluevaikuttajien lapsia ja muuten yhteiskunnallista keskustelua käyviä. Tämän kautta lukija saa enemmän ja tarkempaa tietoa maan poliittisista tapahtumista. Samalla on hyvä pitää mielessä, että yhteiskunnallisia asioita vähemmän seuraavat venäläiset ovat saattaneet kokea tapahtumat hyvin eri tavalla, eikä niiden merkitys heille ole välttämättä ollut yhtä suuri.

Kirja tarjoaa hyvän, vaikkakin puolueellisen, analyysin Neuvostoliiton ja Venäjän historiaan. Se on selkeästi kirjoitettu yhdysvaltalaisille. Tästä johtuen historian painotukset ovat hieman erilaisia, kuin mihin Suomessa on totuttu. Ja tätä pidän ehdottomasti positiivisena piirteenä. Vaikka teksti on jaoteltu selkeästi ja kerronta on sujuvaa, niin mitään kevyttä iltalukemista kirja ei ole. Lukijalta vaaditaan keskittymiskykyä - ja ainakin itselläni ajatus välillä harhaili ja tämän vuoksi jotkin kohdat eivät avautuneet tarpeeksi.

Kirjan kanssa maistoin Vuoden luomupunaviiniksi 2018 valittua italialaista Sangioveseä. Väriltään viini oli täyteläisen purppuranpunaista. Sen tuoksussa oli luumuisuutta ja hieman yrttisyyttä. Maussa esiin nousi raikas marjaisuus sekä hento tammisuus. Tammisuus tasapainotti mukavasti vadelman ja mansikan aromeita, jotka helposti tekevät vastaavista viineistä liian hilloisia. Viini sopii hyvin sellaisenaan seurustelujuomaksi, tai vaikkapa hieman täyteläisemmän pastakastikkeen kaveriksi. Maistoin viiniä kasvisversioisen pasta bolognesen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Jollakin tavoin nämä edustavat aivan erilaisia kulttuureja. Viini pyrkii selkeästi miellyttämään nauttijaansa, kun taas kirja haastaa. Toisaalta molemmat ovat mukavan selkeitä ja niihin on ilo tutustua - ehkä mielummin erikseen kuin yhdessä.

Helmet-lukuhaaste 2019: 23. Kirjan nimessä on jokin maa

Venäjä vailla tulevaisuutta
kirjoittanut Masha Gessen
suomentanut Ilkka Rekiaro
alkuperäisteos The Future Is History: How Totalitarianism Reclaimed Russia
Docendo 2018
482 sivua

Villa Valentina
Sangiovese Organic 2018
Apulia, Italia
n 10€ (ostettu Tallinnasta joulukuussa 2018)

Taivaanpallo (kirjoittanut Olli Jalonen)

Vuonna 2018 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Olli Jalosen Taivaanpallo on tyylikkäästi kirjoitettu kertomus pienen Angus-pojan elämästä ja matkasta St. Helenan saarelta Englantiin. Kirja sijoittuu 1600-luvulle valistuksen ajalle. Kuuntelin kirjan ja tapahtumien polveilevuus olisi todennäköisesti avautunut paremmin lukemalla.

Angus on tiedonhaluinen, kiltti, oppivainen ja sinnikäs poika. Hänen äitinsä Catherine huomaa nämä piirteet pojassaan ja pyytää saaren pastoria, ja rakastettuaan, herra Burchia opettamaan pojan lukemaan ja kirjoittamaan. Tämän avulla Angus saa enemmän irti päivittäin ylöskirjaamistaan raporteista liittyen mm. taivaankappaleiden liikkeisiin. Angus pohtii herra pastorin kanssa maailmaa ja kaikkeutta. Angus on erityisen kiinnostunut tähtitieteilijä Edmond Halleyn avaruuteen kohdistamista tutkimuksista. Tämän kiinnostuksen pohjalta hän pääsee laivamatkalle kaukaiselta St Helenan saarelta Isoon-Britanniaan.

Kirja on uskottava ja todentuntuinen teos. Hienoa, että suomalaiset kirjailijat uskaltautuvat kirjoittamaan myös paljon vieraammista kulttuureista. Angus-pojan silmin tutkitaan maailmaa kokonaisvaltaisesti ja pohditaan myös monia moraalisia kysymyksiä. Mistä asioista on kerrottava ja mistä parempi vaieta ja olla kuin ei niistä tietäisi mitään? Mikä on oikeasti totta ja mikä voisi olla totta? Saako ja kannattako joskus valehdella? Kysymyksiä, joita aikuisetkin joutuvat ajoittain pohtimaan.

Jotenkin kirjan päähenkilö jää kuitenkin etäiseksi. Ehkä hän on tavallaan liian täydellinen ja kiltti. Olisin kaivannut häneen hieman enemmän särmää. Angus ihmettelee ja kummastelee maailmaa sekä kyseenalaistaa asioita. Hän kuitenkin tuntuu uskovan kiltisti kaiken mitä hänelle kerrotaan ja toimivan kiltisti saamiensa ohjeiden mukaan. Kapinallisuutta, tai edes poikamaista  leikkisyyttä, hänestä ei löydy.

Kirjan pariksi valikoitui hieman harvinaisempi tuttavuus, jota ei kaupoista ole saatavilla. Jekku Pale Ale on kotiekoista (ei omassa kodissani) olutta, joka on tehty neljänlaisista maltaista insinöörimäisen tarkalla asenteella ja tutkimusotteella. En oluiden tekoa juuri tunne, mutta Jekku Pale alen maussa on hedelmäisyyttä ja humalaa. Maku on raikas, mutta kuitenkin täyteläinen. Oluen nimi tulee muuten Jekku-koiran mukaan.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on raikasta tyylikkyyttä ja perusrehellisyyttä. Jollakin tavoin molemmista on aistittavissa myös kehitystarinan alkua. Suosittelen!


Helmet-lukuhaaste 2019: 19. Et pidä kirjan nimestä

Taivaanpallo
kirjoittanut Olli Jalonen
Otava kustannus 2018
13h (kuunneltu äänikirjana)

Jekku Pale Ale
Maltaat: Pilsner, Caramel pils, caramel amber, caramel munich
Valmistettu 24.11.2018
N. 5,5% alkoholia

Tellervo (kirjoittanut Henriikka Tavi)

Henriikka Tavi on tullut tunnetuksi runoteoksista. Hänen ensimmäinen romaaninsa "Tellervo" kertoo naisesta, joka tutustuu yhdysvaltalaisen ihmissuhdekouluttajan Rory Rayen ajatuksiin ja päättää niiden avulla löytää itselleen parisuhteen. Olin kuuntelemassa Tavin haastattelua Helsingin kirjamessuilla 2018, jonka jälkeen tämä kirja päätyi lukulistalleni.

Odotukseni olivat kohtalaisen korkealla, sillä yleensä chick lit -kirjallisuus on mukavan kevyttä, mutta kuitenkin koskettavaa kirjallisuutta. Sitä on kiva lukea vakavampien teosten välissä eräänlaisena keventäjänä. Tämä kirja ei valitettavasti itseeni täysin kolahtanut. Aihe sinänsä kuulosti hyvälle ja päähenkilö Tellervon luonne ja tyyppi mielenkiintoiselta. Kirjassa käsitellään paljon myös Tellervon ystävää Heiniä. Naiset eivät sydänystäviä ole, vaan heidän suhteensa tuntuu perustuvan enemmän molemminpuoliseen hyötymiseen.

Kirja on taitavasti kirjoitettu, mutta sen hahmot ovat vaikeasti lähestyttäviä. Tellervo tuntuu hyvin yksinkertaiselta, self help -kirjallisuutta ahmivalta ja sen tarjoamia oppeja lähes varauksetta noudattavalta naiselta. Hän ei kykene pitämään omaa elämäänsä kasassa ja ystävyys- ja parisuhteet vaihtuvat nopeaan tahtiin. En päässyt oikein selvyyteen onko päähenkilö oikeasti näin pinnallinen ja vastuuntunnoton, vai olisiko minun lukijana pitänyt pystyä hahmottamaan, jokin toinen taso hänessä. Vaikka kirja oli taitavasti ja kiinnostavasti kirjoitettu, ei se kuitenkaan tarjonnut oikein mitään uutta ajateltavaa tai herättänyt kiinnostusta tai näkökantoja erilaisiin näkemyksiin.

Kirjan kanssa maistoin etelä-afrikkalaisen jättiviinitila KWV:n klassista Merlota. Punaisista rypäleistä huomaan viime aikoina suosineeni erityisesti kevyempää Pinot Noiria. Talven tultua ja ilmojen kylmettyä on tehnyt mieli hieman täyteläisempää, mutta kuitenkin marjaisaa viiniä. Merlot on usein hyvä ja takuuvarma valinta tähän kaipuuseen. KWV:n Merlot on väriltään pehmeän purppuranpunaista. Tuoksussa on paahteisuutta ja lämmintä marjaisuutta - luumua ja kirsikkaa. Viinin maussa luumuisuus ja vadelmaisuus nousevat erityisesti esille. Viinissä on hieman pehmeää tanniinisuutta ja hapokkuutta. Jälkimaku on kuitenkin varsin lyhyt ja pidempi hapettuminen lasissa ei tee viinille oikeutta. Kirjan lisäksi viini maistui poro-punajuuri-suppilovahvero-vuohenjuustopitsan kanssa. Sopivat hyvin yhteen.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Kumpikaan ei yksistään ollut aivan mieleiseni, mutta helppouden ja yksinkertaisuuden perusteella sopivat hyvin yhteen. Molemmista jää hyvä mieli ja se lienee usein kirjan ja viinin kohdalla tärkeintä.

Helmet-lukuhaaste 2019: 6. Rakkausromaani

Tellervo
kirjoittanut Henriikka Tavi
Kustannusosakeyhtiö Teos
Helsinki 2018
229 sivua

KWV Merlot
Classic Collection
Vintage 2017
W.O. Western Cape, Etelä-Afrikka
n. 8 € (ostettu Tallinnasta joulukuussa 2018)

Taisteluni (kirjoittanut Karl Ove Knausgård)

Norjalaisen kirjailija Karl Ove Knausgårdin nimi on tullut parin viime vuoden aikana eri kirjallisuuden asiakyhteyksissä esiin, joten päätin tarttua häneen kirjaansa heti sopivan ajan tullessa. Henkilönä Knausgård on mielenkiintoinen ja hän jakaa vahvasti mielipiteitä. Taisteluni on hänen useampi tuhatsivuinen kirjasarjansa, joka koostuu kuudesta kirjasta. Ensimmäinen osa on ilmestynyt norjaksi 2009 ja suomeksi 2011.

Taisteluni - Ensimmäinen kirja on omaelämäkerrallinen ja se koostuu muutamasta osasta. Ensimmäisen kirjan kohdat keskittyvät pääasiassa Karl Oven lapsuuteen ja nuoruuteen. Hänen vaimostaan Lindasta on kirjan alussa myös kerrottu. Knausgård on saanut varsin ankaran kasvatuksen ja lapsuudenperhe on hyvin tiukka mm. alkoholin käytön suhteen. Lapsuuden kasvatus ja koti on jättänyt jälkensä häneen. Isän käyttämä henkinen ja fyysinen väkivalta ovat seikkoja, joiden kanssa hänen poikansa Karl Ove ja tämän veli ovat joutuneet läpi elämänsä kipuilemaan.

Useiden lasten tapaan Karl Ove haluaa miellyttää vanhempiaan, vaikka näiden kohtelu ei joka tilanteessa sitä vaatisi. Miellyttämisen halu ei kuitenkaan estä häntä kokeilemasta rajojaan. Rajojen rikkominen vaatii kuitenkin tarkkaa suunnittelua, jotta hän ei narahtaisi vanhemmilleen. Kirjan alkuosassa hän kertoo uuden vuoden vietostaan kavereidensa parissa ja tarkoista suunnitelmista sekä toteutuksesta, jolla vuoden vaihteen vietto lopulta onnistuu kohtuullisesti.

Kirjan toinen osa kertoo Karl Oven isän kuolemasta ja siitä kuinka tämän pojat saapuvat isän talolle, jossa hän on viimeiset vuotensa elänyt alkoholisoituneena oman äitinsä kanssa. Taloa siivoamalla lapset käsittelevät tunteitaan ja heille selviää isänsä elämän viimeiset vaiheet. Jollen nyt aivan siivousfriikkinä, niin siististä asuinympäristöstä pitävänä, mieleni tekisi olla talossa paikalla puhdistamassa kaatopaikkamaiseen kuntoon joutunutta kotia. Tämä kertonee siitä, kuinka kiehtovasti Knausgård osaa tapahtumista kertoa.

Kirja on mielestäni eräänlaista ajatuksenjuoksua. Yhdestä asiasta päästään toiseen ja aina syy-seuraussuhteet eivät jälkikäteen ajateltuina ole kaikkein selvimpiä. Ihme kyllä, kirja ei kuitenkaan ole mielestäni lainkaan sekava, vaan sen kerronnassa on helppo pysyä mukana. Ihmisten ja paikkojen kuvailut ova tarkkoja ja selkeitä, mutta eivät onneksi kuitenkaan pitkäveteisiä. Jatkossa aion tutustua Knausgårdin muihinkin kirjoihin.

Kirjan kanssa maistoin italialaista Amaronea. Amarone tulee Pohjois-Italiasta, Veneton alueelta. Viini on valmistettu kuivatuista rypäleistä eli viini on usein täyteläistä ja maultaan kypsän luumuista ja marjaista. Amaronea pidetään usein yhtenä parhaista viineistä - ja tähän usein myös hinta viittaa. Amaronea valmistetaan useista erilaisista, yleensä alkuperältään italialaisista rypäleistä. 

Viini maistui joulupöydässä kinkun kanssa ja hieman vielä sen jälkeenkin ruokaa sulatellessa ja jälkiruokaa odotellessa. Amarone ei suoraan kuulu lempiviineihini, vaikka olen muutamaa todella hyvää Amaronea maistanutkin. Mielestäni sen maku muotoutuu välillä liian kuivan luumuiseksi ja täyteläiseksi. Toisinaan se taas tuntuu jäävän hieman kehittymättömäksi, kuten nyt. En tästä laita kuitenkaan kaikkea viinin syyksi, vaan uskon, että se olisi ehdottomasti kannattanut dekantoida ennen nauttimista. Nyt alkumaussa tuntui olevan kaikkea - luumua, muutakin kypsää marjaa, tammisuutta ja jopa yrttisyyttä. Maut eivät kuitenkaan limittyneet tyylikkäästi keskenään, jota Amaronen tyyppiseltä ja hintaiselta viiniltä odotan.

Kirjan ja viinin yhteen sopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat soljuvat eteenpäin. Kirjan kokonaisuus on kaikesta huolimatta selkeämpi. Potentiaalia ja kiinnostavuutta molemmista ehdottomasti löytyy. Nämä maistuvat varmasti hyvin myös erikseen.

Helmet-lukuhaaste 2019: 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Taisteluni
Ensimmäinen kirja
kirjoittanut Karl Ove Knausgård
suomentanut Katriina Huttunen
alkuteos Min kamp I
Like Kustannus 2013
489 sivua

Luigi Righetti Amarone
Della Valpolicella
Veneto, Italia
2014
Hinta ei tiedossa

Ihmettä kaikki (kirjoittanut Juha Itkonen)

 Luin viime vuonna Juha Itkosen kirjoittaman "Minun Amerikkani". Siinä Itkonen kiersi muutamaan eri otteeseen ympäri Yhdysvaltoja tutustuen maan kulttuuriin ja lähestyviin presidentinvaaleihin. Itkosen kirjoitustyyli vaikuttaa, näiden kahden häneltä lukemani teoksen perusteella, selkeältä ja hyvin tunnepitoiselta. Asioita käsitellään lähtökohtaisesti aina tunteiden kautta. Vaikka pidän myös tunteisiin vetoavasta kirjallisuudesta, menee Itkosen kirjoissa tämä ajoittain hieman liian syvälle ja faktat unohtuvat liiaksi. Ihmettä kaikki on 11. Itkoselta julkaistu kirja.

Ihmettä kaikki -kirja koostuu kahdesta osasta, jotka ovat kronologisessa järjestyksessä ja toinen osa on selkeä jatkumo ensimmäiselle. Kirja kertoo ulkoisilta seikoiltaan Itkosia muistuttavasta perheestä, johon kuuluu äiti, isä ja kaksi poikaa. Ensimmäisessä osassa äiti alkaa odottamaan kolmatta lasta, mutta valitettavan varhaisessa vaiheessa lapsivettä alkaa vuotamaan. Tilannetta seurataan ja tutkitaan jonkin aikaa. Eri lääkärit tulevat tulokseen, että lapsen selvitytymismahdollisuudet syntyä ja pysyä elävänä ovat hyvin pienet. Mahdolliset kehitysvammat tai muut kasvuun ja kehitykseen liittyvät ongelmat ovat käytännössä varmoja. Perhe jää vaikean tilanteen eteen päättämään keskeytetäänkö raskaus vai miten kannattaa menetellä. Kirjan toisessa osassa äiti tulee uudelleen raskaaksi ja tällä kertaa selviää, että hän odottaa kaksosia. Odotus etenee tällä kertaa pidemmälle hyvin, mutta vauvat syntyvät silti yllättäen aivan liian pieninä. Kirjassa käydään läpi heidän ensimmäisiä kehitysvaiheitaan ensin naistenklinikan keskososastolla ja tämän jälkeen kätilöopistolla.

Kirja on kerrottu perheen kirjailija-isän näkökulmasta ja se heijastelee pitkälti hänen tunteitaan. Hän pohtii, kuinka olla vaimonsa tukena ja osana perhettä, vaikka alussa lasten äiti, jo fyysisten ominaisuuksien pakottamana, on se joka asiat ensimmäisenä kokee ja, jolla juridisesti on päätäntävalta asioissa. Kirjassa pohditaan isyyttä myös sukupolvi-kohtaisesti. Isyyden odotukset ja isän rooli on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa merkittävästi. Nykyisin isien odotetaan ottavan vastuuta lähes samassa mittakaavassa kuin äitien. Uusi rooli ei välttämättä ole aina helppo, varsinkin kun varsinaisia esikuvia ei oikein ole. Toki se on ainakin kirjan päähenkilölle hyvin toivottu.

Omaan makuuni kirja jämähtää pohtimaan ja analysoimaan asioita liikaa. Molemmat kirjan tapaukset ovat toki hirvittäviä, varsinkin syntymättömän lapsen kohtalosta päättäminen. Kun jokin asia alkaa mennä pieleen, uskoo kirjan päähenkilö, että kaikki muukin menee ja unohtaa samalla, että moni asia on kuitenkin lopulta hyvin.

Isän tuntoja on käyty läpi monipuolisesti, mutta hieman tuli olo, että kaunistellen, tai sitten päähenkilö vain on äärettömän hyväntahtoinen ja haluaa sekä kykenee lähes aina ottamaan kaikki muutkin hienosti huomioon. Kirja on kirjoitettu aiheesta ja näkökulmasta, jollaisia ei itselleni ole ennen eteen tullut, joten siinä mielessä lunastaa varmasti paikkansa ja toivottavasti mahdollisimman moni isäksi tuleva tai jo isänä oleva tämän lukisi. Kirja antaa varmasti aihetta ajatella asioita hieman eri näkökulmista kuin itse on tottunut. Sen määrittämiseen mikä on oikein tai väärin, ei tässä kirjassa onneksi anneta vastausta. Kai yksilön tekemä ratkaisu on yleensä aina paras ne tiedot ja taidot ja tunteet huomioon ottaen, joita kullakin tuolloin on.

Kirjan pariksi valikoitui klassinen italialainen Ripasso. Viinin tuoksussa oli marjaisuutta ja yrttisyyttä. Maussa marjaisuus, näistä kirsikka ja karhunvatukka nousivat erityisesti esille. Viinin hapokkuus ja tanniinit olivat varsin maltillisia. Viini ei kuitenkaan ollut kovin pyöreä ja tarvitsi avautuakseen sekä ruokaa että lämpöä. Kirjan lisäksi viinin maistui joulupyhien pöydässä lämpimän mausteisen lihapadan kanssa (ohje Viini-lehdessä 12/2018).

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Erityisesti viinissä on syvyyttä ja voimakkuutta. Kirjan sanoma tuntuu aukeavan heti lukiessa, viini sen sijaan vaatii hieman aikaa. Molempien kokonaisuudesta tulee sen sijaan hyvä olo.

Ihmettä kaikki
kirjoittanut Juha Itkonen
Otava 2018
8h, 27min (kuunneltu äänikirjana)

Villalta
Valpolicella Ripasso Superiore 2015
Corvina, Rondinella, Molinara
Veneto, Italia
13,89€ (Alkosta joulukuussa 2018)