Minun Amerikkani (kirjoittanut Juha Itkonen)

Minun Amerikkani, on ensimmäinen lukemani Itkosen kirja. Tähän asti kirjailija oli  tullut tutuksi lähinnä erilaisista keskusteluohjelmista ja kommenteista. Kirja ei ole mielestäni varsinaisesti romaani tai elämäkerta, vaan ennemminkin jonkinlainen matkakertomusten, ajankuvan ja poliittisen teoksen yhdistelmä. Itkonen käy kirjassa läpi neljä matkaansa Yhdysvaltoihin. Ensimmäinen matka sijoittui 2016 vuoden alkuun ja viimeisin vuoden 2017 alkuun, aikaan jolloin Donald Trump antoi virkavalansa Washingtonissa.

Olen muutamia Yhdysvaltojen 2017 presidentinvaaleihin liittyviä kirjoja lukenut. Itkosen teos ei sinänsä antanut mitään uutta tietoa vaaleista ja niiden vaikutuksista, mutta sen suomalainen näkökulma oli mielenkiintoinen ja tuo aiheen lähelle. Kirja oli helposti luettavaa ja sen vaiheet etenivät kepeästi. Olen itse reissannut muutamaan kertaan Yhdysvalloissa ja Route 66 -ajoretkellä ehdin muodostaa jonkinlaisen käsityksen Keskilännestä, joka on jotakin aivan muuta kuin vaikkapa suurkaupungit New York tai Los Angeles. Itkonen on onnistunut hyvin ottamaan huomioon eri alueiden ja väestönosien vaikutuksen viimeisimpien presidentinvaalien tulokseen. Hän myös valottaa selkeästi ja omien kokemusteni mukaisesti aidosti tekijöitä, jotka ovat johtaneet Donald Trumpin valintaan maansa presidentiksi.

Luettuani nyt useampia Yhdysvaltain presidentinvaaleja käsitteleviä kirjoja, olen tehnyt niissä esiintyvän, mahdollisesti todenmukaisen, mutta hieman epäloogisen huomion. Kirjoissa haetaan lukemattomia erilaisia selityksiä sille, miksi Trump voitti. Useat näistä selityksistä ovat varsin monimutkaisia ja monimutkaisten seikkojen kautta syntyneitä. Samalla kaikissa kirjoissa on kuitenkin todettu, että useat yhdysvaltalaiset ovat lähinnä kiinnostuneita ja tietoisia vain oman kuntansa (county) ja korkeintaan osavaltionsa asioista. Maaseudulla asuville on usein samantekevää, mitä kaupungeissa tapahtuu ja samoin toisinpäin. Lähtökohdan ollessa tämä tuntuu mielestäni erikoiselta, että syyt äänestäjien ehdokasvalinnoille olisivat kovin laajoja tai maailmanpoliittisia. Syitä valinnoille on varmasti yhtä paljon kuin on äänestäjiäkin, mutta yleistäen luulen, että valinnat ovat varsin pinnallisia. Kun valinta on tehtävä käytännössä vain kahden ehdokkaan välillä, saattaa perusteena olla usein sen ehdokkaan äänestäminen, joka tuntuu vähemmän huonolta vaihtoehdolta.

Itkosen maanläheinen ja jotenkin stubbmainen asiantuntevan letkeä kerrontatyyli saavat varmasti minut tulevaisuudessa tarttumaan myös johonkin hänen toiseen teokseensa. Kirjassa keskitytään sekä suuriin linjoihin, että kevennetään näitä havainnoita pienillä arkipäivää koskevilla havainnoilla ja huomioilla.

Kirjan kanssa maistoin saksalaista Pinot Noir -rypäleen punaviiniä. Saksalaisten punaviinien tarjonta Alkossa on hyvin vaatimatonta, joten kun Alkossa tuli vastaan yksi tämän hetken suosikkirypäleistäni, oli tuota pakko kokeilla. Viinin tuoksu ja väri ovat tyypillisiä Pinot Noirille. Väri on tiilenpunaista ja tuoksussa on marjaisuutta - puolukkaa ja karpaloa, sekä metsäisyyttä. Viinissä on hapokkuutta, mutta ei tanniineja. Maussa on puolukan lisäksi savuisuutta ja metsää. Viini on tasapainoinen, hieman saksalaisesti twistattu Pinot Noir. Viini maistui uunissa paahdetun lehtikaalin, salaatin ja saksalaisen bratwurstin kanssa.

Kirjalle ja viinille annan yhteispisteiksi kolme. Nämä ovat eri maista ja maanosista ja sen huomaa. Molemmat ovat omissa luokissaan hyviä, mutta en näille oikein löydä yhteistä säveltä.

Helmet lukuhaaste: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka

Minun Amerikkani
kirjoittanut Juha Itkonen
Kustannusosakeyhtiö Otava
Helsinki 2017
349 sivua

Karl May
Pinot Noir
Rheinhessen, Saksa 2016
15,30€ (Alkosta helmikuussa 2018)