Pientä fiksausta vailla (kirjoittanut Amanda Vaara)

Niina Hakalahti on kirjoittanut kevyesti luettavan, välipalamaisen teoksen taitelijanimellään Amanda Vaara. "Pientä fiksausta vailla"-kirja on sarjan ensimmäinen osa, jolle on tähän mennessä julkaistu kaksi jatko-osaa: "Yösähköä" ja "Heti vapaa". Niina Hakalahti on julkaissut aiemmin omalla nimellään useita romaaneja ja lastenkirjoja.

Kirja on hyväntuulinen, sopii hyvin kuunneltavaksi ja siitä tulee hyvä fiilis. Tarina on ennalta-arvattava, mutta kirjassa on paljon tämän ajan piirteitä mm. blogeihin ja airbnb:hin liittyen. Syväluotaavia oivalluksia en kirjasta saanut, mutta se ei ollut tarkoituskaan, kun Kirjanmerkkinä lentolippu -blogin kirjoituksen kautta teoksen valitsin kuunneltavakseni.

Pois oravanpyörästä
Päähenkilö, kahden lapsen eronnut äiti Venla, päättää heittäytyä pois kiinteistövälittäjän oravanpyörästä. Hän muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, ostaa vanhan koulun ja remontoi sinne muutaman huoneen, joita hän vuokraa airbnb:n kautta. Hän pitää myös blogia ja saa sitä kautta jonkin verran tuloja. Kirjassa ihastutaan, kohdataan ihmissuhdehaasteita ja tutustutaan naapureihin, joista osasta tulee ystäviä, osasta taas ei. Venla on rakastava äiti ja innostunut uudesta elämästään. Hänellä on haasteita ex-miehensä kanssa, mutta heidän välinsä pysyvät asiallisina. Myös suhde teini-ikäisen tyttären kanssa aiheuttaa harmaita hiuksia. Romantiikka löytyy pitkäaikaiseen asukkaaseen, rastapäiseen Juusoon, alias Jörgeniin, ihastumisesta.

Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se sopi todella hyvin työmatkapyöräilyyn. Tapahtumien seuraaminen oli helppoa, eikä kirja juurikaan aiheuttanut ärtymystä. Jonkin verran Airbnb:n majoittaminen ja bloggaamisen taloudellinen puoli nousivat esiin. Näitä käsiteltiin hyvin pintapuolisesti ja positiivisessa hengessä. Jotenkin jäin kaipaamaan myös näiden varjopuolia (verot, hankalat asiakkaat, aika joka palveluiden ylläpitämiseen kuluu), vaikka eivät ne tarinan puolesta olisi olleet mitenkään välttämättömiä. Ehkä niiden kautta olisi tullut syvyyttä enemmän - tai sitten tästä tuli vain oma päähänpinttymäni, joka paheni kuuntelun edetessä. Kirjan on suunniteltu olevan sarjan ensimmäinen osa. Tähän mennessä jatko-osia on julkaistu kaksi, joista toinen on jo lukulistallani toivottavasti tämän vuoden puolella.

Mustikkakuohu
Kirjan kanssa maistoin suomalaista, itsenäisyyspäivän henkeen sopivaa, mustikkaista kuohujuomaa. Lehtikuohu on tullut tutuksi laadukkaana alkoholittomana vaihtoehtona kuohuviinille. Saman valmistajan, pohjoiskarjalaisen Kontiomehun, kotimaisesta mustikkatäysmehusta valmistettu kuohujuoma on mielenkiintoinen tuttavuus. Väriltään se on tumman sinertävää. Mehu kuohuaa runsaasti. Tuoksussa mustikkaisuus ja kevyt metsäisyys nousevat esiin. Maussa on paljon mineraalisuutta ja mustikkaa. Maku olisi voinut olla hieman intensiivisempi. Nyt kyseeessä oli lähinnä mehu, jossa oli hiilihappoa. Makeutta ei onneksi ollut liikaa. Mielenkiintoinen tuttavuus, jota maistoin itse mustikkakakun kanssa. Voisi sopia myös alkoholittomana vaihtoehtona jonkin hyvin makean pienen jälkiruokasuklaan tai marjapalan kaveriksi.

Kirjan ja kuohuvan yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat herttaisen kotimaisia. Ensisilmäyksellä vaatimattomia, mutta keveyden takana piilee niiden tärkein arvo, aitous ja raikkaus. Molemmissa luonto on lähellä ja se lisää osaltaan hyväntuulisuutta.

Pientä fiksausta vailla
kirjoittanut Amanda Vaara
lukija Mervi Takatalo
Karisto 2019
7h, 5min

Mustikkakuohu
Kontimehu 2019
Mustikkatäysmehu 30%, vesi, hiilidioksidi, sokeri, kaliumsorbaatti, natriumbentsoaatti
n. 13€ (ostettu Muji-kaupasta joulukuussa 2019)