Parin vuoden tauon jälkeen oli jälleen mukava päästä fyysisesti paikan päälle ihmettelemään messuhulinaa sekä tietenkin kirjallisuutta ja siitä käytävää keskustelua. Viime vuonna seurasin messuja tarkkana verkon kautta. Konsepti oli mielestäni hyvin toimiva ja keskusteluiden seuraaminen omassa rauhassa ja hiljaisuudessa oli ihanaa. Paikan päällä samanlaista rauhaa harvemmin löytyy. Messutunnelma ei tosin kotiin saakka kunnolla välity.
Tänä vuonna kahden lavan (Senaatintori ja Töölönlahti) tapahtumia on mahdollista seurata verkon välityksellä. Keskustelut myös säilyvät verkossa katseltavissa noin kuukauden verran, joten niihin on mahdollista palata myös myöhemmin. Todella hieno juttu!
Ensimmäinen messupäiväni alkoi heti kymmeneltä avajaisten seuraamisella, jonka jälkeen kiertelin ympäri messuhallia ja kuuntelin osia muutamista keskusteluista. Koululaisia oli liikkeellä ilahduttavan paljon, mutta muuten halleissa oli vielä väljää. Näytteilleasettajien tarjontaa sai selailla rauhassa ja suunnitella ostoslistaa. Jokunen kirja tarttui jo heti matkaan mukaan. Käytävät tuntuivat aiempaa leveämmiltä ja samoin lavojen edustoilla oli hyvin tilaa. Suurin osa kävijöistä tuntui myös käyttävän maskeja. Uutuutena on äänikirjalava (Töölönlahti), jonka kopissa keskustelun avasivat Jari Sinkkonen ja Anja Snellman. Päivä jatkui iltapäivällä kotoa käsin, kun seurasin netin välityksellä Senaatintorin lavan keskusteluja.
Tämän vuoden teemana on dialogi, joka näkyy mm. runsaina kirjallisuuspiirien keskusteluina. Esiintyjiä nelipäiväisillä messuilla on yli 1000, joista vain 30 on kansainvälisiä. Keskusteluja messut tarjoavat huikeat 900, joten valinnan vaikeus noiden välillä on itselleni suuri. Keskustelut ja haastattelut kun ovat ehdottomasti pääsyy, miksi messut vetävät puoleensa.
Huomenna edessä monen monta mielenkiintoiselta vaikuttavaa keskustelua. Saa nähdä, mitä niistä päädyn hulinan keskellä kuuntelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!