Kesällä huomasin, että Sisko Savonlahdelta on alkusyksystä ilmestymässä uusi kirja "Kai minä halusin tätä". Hänen ensimmäinen kirjansa oli jäänyt mieleeni, joten odotin innolla, että pääsin myös seuraavan kirjan lukemaan. Luettuani kirjan kävin kurkkaamassa mitä olin blogin puolelle kirjoittanut hänen ensimmäisestä kirjastaan "Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu". Yllätykseksi huomasin, että olisin voinut kirjoittaa lähes samanlaisen bloggauksen myös tästä toisesta kirjasta. Kertooko siitä, että Savonlahden kirjat ovat keskenään samanlaiset tai että bloggaajana toistan itseäni kirjasta toiseen...
Päähenkilö, 30-40 vuotias Helsingissä asuva nainen, on jollakin tavoin eksyksissä ulkopuolisten vaatimusten viidakossa. Hän tuntee kyllä itsensä hyvin ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Haasteen tuovat ulkopuoliset odotukset, jotka pitkälti ovat päähenkilön itsensä määrittelemiä. Kirjan keskeiset teemat koskettavat pitkäaikaista parisuhdetta ja sen ylläpitoa sekä lasten hankintaa. Päähenkilö pohtii mitä hän oikein haluaa ja toisaalta mihin hänellä riittävät voimavarat. Teemat, jotka tavalla tai toisella koskettavat meistä useimpia jossakin vaiheessa elämää.
Kirjan käsittelemät aihepiirit eivät ole nykyisin juurikaan enää tabuja tai kosketa aiheita, joista ei puhuttaisi, mutta kirjoitustyyli tekee teoksesta jollakin tavoin häpeilemättömän, ja tämä siis positiivisessa mielessä. Päähenkilö uskaltaa hämmästellä asioita, joiden ehkä oletetaan olevan itsestäänselvyyksiä, mutta jotka tosiasiassa eivät sitä useimmille ole. Pintapuolisesti kirja voisi naurattaa, mutta kuten Savonlahden edellinen teos myös tämä hämmentää minua lukijana, enkä oikein osaa sen näennäishauskuudelle kuitenkaan nauraa. Mikäli autofiktio ja kaupunkielämä kiinnostaa, kannattaa tähän mielestäni tarttua.
Helmet-lukuhaaste 2021: 43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä
kirjoittanut Sisko Savonlahti
Gummerus 2021
176 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!