Anni Ihlbergin esikoisteos Ilonpilaaja on kertomus 2010- ja 2020 -lukujen nuorisosta. Kaveriporukoiden merkitys, jako naisiin ja miehiin, menestyjiin ja epäonnistujiin sekä valtavat paineet, joita nuoret kohtaavat, ovat kirjan kantavia teemoja. Kirjaa lukiessa tunsin itseni vanhaksi ja tällaista tunnetta ei vielä montaa kertaa ole tullut vastaan romaaneja lukiessa.
Päähenkilö Lotta kipuilee kasvamisen ja kehittymisen parissa. Nuoren naisen paineet koskien sekä ulkonäköä, että myös sisäistä kehitystä, ovat raastavia ja sairastuttavat päähenkilöä. Vaikka naiset ovat kohdanneet vastaavia ongelmia läpi historian, ovat kirjassa esitellyt Lotan kohtaamat vaatimukset raastavan suoria. Lukiessa tulee tunne, että miten tahansa Lotta toimii tai tekee, niin hän saa siitä kärsiä. Jäädessään kaveriporukan ulkopuolelle, ei hänelle jää minkäänlaista turvaverkkoa, johon turvautua.
Kirjan luettuani en ihmettele, että nuoret kärsivät entistä enemmän mieleterveys ja muista ongelmista. Maailma, ja erityisesti somessa tapahtuvat kohtaamiset ja vertailut muihin, ovat rankkoja. Kirja on koskettava ja paljastaa lukijalle yhden katsantokannan tämän päivän nuorison elämään. Teksti on pitkistä lauserakenteistaan huolimatta yllättävän soljuvaa. Kirjan lukeminen kesti yllättävän kauan ja muutaman kerran harkitsin jopa jättäväni sen kesken. Puolivälin jälkeen teksti ja tarina vei kuitenkin lopulta kunnolla mukaansa ja olen tyytyväinen, että kirjan sain luettua kokonaan.
Helmet-lukuhaaste 2021: 7. Kirjassa on kaveriporukka
kirjoittanut Anni Ihlberg
Tammi 2021
268 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!