Sanna Marin. Poikkeuksellinen pääministeri. Kirjoittanut Salla Vuorikoski

Kuuntelin ensin Yle Areenan audiodraaman "Sanna Marin - miljoonat seuraat". Kymmenosainen sarja oli miellyttävää ja viihdyttävää kuunneltavaa. Se mukailee Sanna Marinin nousua politiikkaan ja toimimista Suomen pääministerinä vaativina korona- ja Ukrainan sotavuosina. Draaman tekijät ovat haastatelleet lukuisia henkilöitä käsikirjoitukseen, mutta toki monet sarjan tulkinnat ovat tekijöiden omia näkemyksiä. Ääninäyttelijöinä toimivat mm. Anna-Maija Tuokko ja Jukka Puotila. 

Sarjan innoittamana kuuntelin toimittaja Salla Vuorikosken kirjan "Sanna Marin. Poikkeuksellinen pääministeri". Kirja nousi myös vuoden  2024 tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi. Vuorikoski kertoo kirjan alussa, että häntä pyydettiin kyseinen kirja kirjoittamaan ja hetken hän mietti, onko hänestä kyseistä teosta kirjoittamaan, sillä hän ei kokenut olevansa riittävän kiinnostunut Sanna Marinista. Hieman samaa pohdin itsekin, kun mietin kirjaan tarttumista. Olenko riittävän kiinnostunut viettämään tuntikausia aikaa kuuntelemalla teosta entisestä pääministeristämme, josta lehdet edelleen viikottain kirjoittavat juttuja - lähinnä Sanna Marinin julkaisemien Instagram-julkaisujen perusteella. 

Onneksi kirjaan kuitenkin tartuin, sillä se on mielestäni hyvin informatiivinen ja kiinnostava. Kirja on koottu varsin puolueettomasti, koin että se ei puolustanut tai vastustanut Marinia, vaan pyrki esittämään asiat sellaisina kuin ne ovat - tai kuin niiden on uutisoitu olevan. Henkilökuvan lisäksi teos on myös mainio katsaus lähihistoriaan. Teoksen sisältö on mielestäni hyvin linjassa myös Ylen audiodraaman kanssa.

Kirja on hyvin vahvasti tämän aikakauden tuote, voi olla, ettei se ajankohtaisuutensa vuoksi ole enää kiinnostava vaikkapa viiden vuoden päästä. Tosin presidentti Alexander Stubb totesi Helsingin Kirjamessujen haastattelussa, että saattaa tähän tai samoihin aikoihin julkaistuun Lauri Nurmen Sanna Marinia käsittelevään kirjaan tarttua jossakin vaiheessa tulevaisuudessa. 

Sanna Marin. Poikkeuksellinen pääministeri
kirjoittanut Salla Vuorikoski
lukija Satu Paavola
WSOY 2024

12h, 55min

Tunturikettu - Pohjolan naalin tarina. Kirjoittanut Kimmo Ohtonen

Kimmo Ohtonen on useista luonto-ohjelmista ja parista aiemmasta kirjastaan tutuksi tullut toimittaja ja kuvaaja. Hänen uusin teoksensa "Tunturikettu. Pohjolan naalin tarina" on tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana vuonna 2024. Aiemmin hän on julkaissut kirjat: Metsä elää, Metsäkansan tarina, Karhu Voimaeläin (myös Tieto-Finlandia ehdokas 2016), Ikimaa - Kadotettu valtakunta, Ikimaa - Kuiskaajien kilta ja Ikimaa - Soturin tie. 

Naalit ovat nykyisin hyvin uhanalaisia ja ne ovat pohjoismaissa lähes sukupuuttoon kuolleita. Kimmo Ohtonen kiinnostui naaleista useamman eri sattuman kautta. Yksi näistä oli naalin näkeminen Huippuvuorilla, jossa hän oli kuvaamassa dokumenttisarjaa aivan toisesta aiheesta. Kyseinen Huippuvuoria koskeva dokumentti on nähtävillä Yle Areenassa ja sitä voin myös suositella. 

Kirjassaan Ohtonen lähestyy, ehkä aluksi hieman epäkiinnostavalta tuntuvaa aihetta, helposti ymmärrettävästi ja hieman tarinanomaisesti. Kirja vetääkin kuulijan nopeasti mukaansa ja teoksen seuraaminen äänikirjana on mielestäni helppoa. Toki Ohtonen itse kirjan lukijana on myös toimiva ratkaisu. Naalin lisäksi kirja antaa mielenkiintoista ja uutta tietoa uhanalaisten eläinten seurannasta ja kuvaamisesta arktisissa olosuhteissa. 

Kirjassa on myös hyvä esimerkki, kuinka yksi väärä faktatieto, saattaa johtaa vuosikymmenten erheelliseen käsitykseen. Ohtosen mukaan kaikissa lähteissä, joihin hän oli tutustunut on mainittu, että naali on Suomessa suojeltu vuonna 1940. Käydessään Riihimäen metsästysmuseossa hänelle oli kuitenkin selvinnyt, että todellisuudessa naali on suojeltu Suomessa presidentti Relanderin kaudella jo vuonna 1930. Kyseenalaistaminen ja asioiden ihmettely siis kannattaa ja samoin lähteiden tarkistus. 

Tunturikettu. Pohjolan naalin tarina
Kirjoittanut Kimmo Ohtonen
Lukija Kimmo Ohtonen
Otava 2023
8h, 2min

Rannalla - Miten kirjailijat löysivät meren. Kirjoittanut Sanna Nyqvist

"Rannalla - Miten kirjailijat löysivät meren" on kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvistin kolmas teos. Kirjassa pohditaan, keskittyen muutaman kirjailijan tuotantoon, kuinka ranta näkyy kirjoissa ja kirjallisuudessa. Kirja keskittyy erityisesti Jane Austenin, Virginia Wolfin ja Tove Janssonin teoksiin.

Kirjan idea on mielestäni nerokas. Aihe on todella laaja, mutta toisaalta sellainen, johon liittyvää kirjaa en muista koskaan lukeneeni - huolimatta siitä, että ranta on jollakin tavoin läsnä hyvin monessa lukemassani kirjassa. Kirjan kuuntelu Karoliina Kudjoin lukemana on rauhoittavaa ja kerronta pitää hyvin otteessaan läpi koko teoksen. Nyqvist on valinnut kirjaan kiinnostavan lähtökohdan ja monipuolisen lähestymistavan. Kirjan aihepiiriä ei ole esimerkiksi rajattu vain suomalaisiin tai tietyn lajityypin kirjoihin. Tämä valinnan seurauksena aihetta koskevasta kirjallisuudesta saadaan vain pintaraapaisu, mutta mielestäni rajaus on silti hyvin toimiva. 

Teoksessa avataan rannan merkitystä kirjallisuudessa näkymisen lisäksi myös yhteiskunnan tasolla eri vuosisadoilla ja niin matkailun kuin yrittäjyyden näkökulmasta. Tulkinnat erilaisista rannoista ovat mielenkiintoisia ja toisaalta rannan merkitys vaihtelee mm. vuodenaikojen ja säiden mukaan. 

Teos on ehdolla tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2024. 

Rannalla - Miten kirjailijat löysivät meren.
Kirjoittanut: Sanna Nyqvist
Lukija: Karoliina Kudjoi
Tammi 2024
7h, 13 min (kuunneltu äänikirjana)

Dialogikirja. Kirjoittanut Kai Alhanen

Kirja tuli vastaani Helsingin Kirjamessujen 2024 ohjelmasta, jossa se oli esitelty seuraavasti: "Dialogi on keskustelu, joka tähtää parempaan ymmärrykseen asioista, toisista ja itsestä. Erityisen vaativaksi sen käyminen tulee tilanteissa, joissa asiat ovat monimutkaisia, ihmisten näkemykset kaukana toisistaan ja tunteet kuohuvat.". Kävin messuilla myös paikan päällä kuuntelemassa osan keskustelusta. Kirjailija Kai ALhanen on politiikan filosofian tutkija ja hän on aiemmin julkaissut mm. teoksen: "Dialogi demokratiassa",

Kai Alhasen teos on selkeä ja se sisältää lukuisia konkreettisia esimerkkejä. Kirjassa käydään mielenkiintoisesti läpi dialogin moninaista merkitystä. Dialogin käyminen auttaa mm. ymmärryksen ja luottamuksen luomisessa sekä toisinpäin. 

Keskeisiä dialogin osia, joita kirjassa on käyty tarkemmin läpi, ovat: kuuntelu, liittyminen, puhuttelu ja kysyminen, yhteinen kieli, erojen ja jännitteiden työstäminen, piiloon jääneiden etsintä sekä yhteyksien ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Dialogin osien merkitys on tiivistetty hyvin: "jokainen askel dialogin ihanteen suuntaan parantaa keskustelun laatua."

Kaiken kaikkiaan kiinnostava teos, jonka esittelemät kohdat ovat pääosin tuttuja, mutta niistä muistuttaminen ja niiden kokoaminen kiinnostavaan muotoon auttaa painottamaan hyvän dialogin merkitystä yhteiskunnastamme. Vuorovaikutus ja laadukkaan keskustelun käynti tuntuvat välillä jäävän paitsioon ja tämä aiheuttaa väärinymmärryksiä ja sitä kautta haasteita erilaiselle yhteistyölle.

Dialogikirja

kirjoittanut Kai Alhanen
Into Kustannus 2024
161 sivua

Samaan virtaan. Putinin sota naisia vastaan. Kirjoittanut Sofi Oksanen

Sofi Oksaselta vuonna 2023 julkaistu teos "Samaan virtaan" on väkevä kannanotto ja essee Venäjän sodankäynnistä niin Ukrainassa kuin muissakin sen käymissä sodissa. Kirja keskittyy, usein vähän huomiota saaneeseen, hyvin erilailla ilmentyvään väkivaltaan ja sortoon naisia kohtaan. Kirjan käsittelemältä vallankäytöltä tunnumme usein ummistavamme silmät. 

Kirjan tarjoama näkökulma näin selkeästi ja laajasti sanoitettuna ja esitettynä on itselleni uusi. Naisiin sodissa tapahtuvan väkivallan olemassa olo on sinänsä yleisessä tiedossa, mutta harvoin siihen paneudutaan yhtä syvällisesti ja konkreettisesti erilaisten esimerkkien avulla kuin tässä kirjassa. Sofi Oksanen peilaa väkivaltaa sekä oman isotätinsä kokemusten että nyt Ukrainassa tapahtuvien kauheuksien kautta. Tällä keinolla hän saa hyvin perusteltua väkivaltaa, jota Venäjä on käyttänyt jo useiden vuosikymmenten, jollei -satojen ajan. 

Aihe on kauhea ja tapahtuvat usein niin karmivia, ettei niitä haluaisi ajatella tai edes tiedostaa. Kunnioitan suuresti, että Oksanen on uskaltanut aiheeseen tarttua selkeäsanaisesti ja suoraan. Naisiin kohdistuva väkivallan uhka ja käyttö ovat yksi taktinen tapa, jolla Venäjä - ja mahdollisesti monet muutkin sotaa käyvät maat - pyrkivät alistamaan vastustajiaan. 

Kirja esittelee myös mielenkiintoisia eroja mm. suomalaisten ja virolaisten kielten ja kulttuurien eroista, jotka selittävät osaltaan enemmän miksi joissakin maissa asioihin reagoidaan erilailla kuin olemme tottuneet.

Samaan virtaan. Putinin sota naisia vastaan
Kirjoittanut Sofi Oksanen
Like Kustannus 2023
227 sivua

Levoton lukija - kirjoittanut Kirsi Piha

Olen lukenut ja kuunnellut useita Kirsi Pihan kirjoittamia kirjoja ja luen usein hänen kolumnejaan ja kirjoituksiaan sanoma- ja aikakauslehdistä. Arvostan hänen näkemyksiään ja arvojaan sekä ennen kaikkea sitä, että ainakin julkisuuteen luodun kuvan perusteella hän tuntuu elävän niiden mukaan. Hän vaikuttaa luonnonläheiseltä, positiiviselta ja rehelliseltä persoonalta. Samalla hän ei kuitenkaan tuo itseään liikaa esiin ja tekee, ja avoimesti kertoo myös, tekemistään virheistä. Hän on ehtinyt työskennellä ja olla monessa mukana, mutta silti keskiössä hänen elämässään ovat erilaisten vaikuttamiskeinojen lisäksi myös läheiset - ja kirjat, jotka nousevat tässä teoksessa esille.

"Levoton lukija" julkaistiin vuonna 2023 ja luin sitä heti sen julkaisun jälkeen paperiversiona, mutta se jäi minulla silloin kesken (kirjaston kirja, jolla oli pitkä varausjono). Kirja tuli uudelleen vastaan äänikirjana ja päätin kokeilla sen kuuntelemista. Aiemmin keväällä kuuntelin Hannu Mäkelän ja Kirsi Pihan yhdessä kirjoittaman "Pimeän yli", joka sijoittui koronan keskelle. Se soveltui todella hyvin kuunneltavaksi. Ilokseni "Levoton lukija" osoittautui samanlaiseksi kirjaksi, jota oli ihanaa kuunnella yöllä kun yritin saada unesta kiinni, ulkoillessa ja autoillessa.  

"Levoton lukija" on ihanaa lukemisen fanfaaria, joka tarjoaa myös konkreettisia vinkkejä lukemiseen ja kirjallisiin keskusteluihin. Mieleen jäi esimerksi Pihan tapa kalenteroida aika lukemiselle siten, että hän ehtii viikossa lukemaan 3 kirjaa ja kuuntelemaan yhden. Tähän aika löytyy mm. vähentämällä somen selailua ja television katselua. Hän myös lukee ja analysoi kirjoja yhdessä puolisonsa kanssa. Kirjakeskustelun ei aina tarvitse olla kovin syvällistä tai ajallisesti pitkää, vaan omien kokemusteni mukaan välillä muutaman lauseen vaihtaminen tai jonkin anekdootin kertominen jostakin kirjasta riittää tuoden paljon syvyyttä ja ymmärrystä keskusteluun ja sitä käyvien henkilöiden välille. 

Kirjassa on paljon hyvää pohdintaa ja vaikkei siitä mitään selkeää lukuvinkki-luetteloa löydy, niin se sisältää paljon ajatuksia ja ideoita siitä millaisiin kirjoihin voisi seuraavaksi tarttua. Itse aloitin Pihan kirjan innoittamana Paul Austerin New York -trilogian. 

Minun Ukrainani - kirjoittanut Maxim Fedorov

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Saman vuoden toukokuussa Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa aloitti ulkomaankirjeenvaihtajana Maxim Fedorov. Hänen selkeät ja rauhalliset raporttinsa sodasta ovat tulleet television katsojille ja radion kuuntelijoille tutuiksi. "Minun Ukrainani" on Maximin ensimmäinen kirja ja siinä hän kertoo havaintojaan ja näkemyksiään sodasta ja Ukrainasta huomioiden oma historiansa ja kokemuksensa. 

Ulkomaankirjeenvaihtajat seuraavat ja välittävät tietoa paikan päällä suomalaisesta näkökulmasta. Olen aiemmin lukenut mm. pitkään Yhdysvalloissa ja nyt Kiinasta tietoa välittävän Mika Hentusen kirjan "Miehemme maailmalla". Ulkomaan kirjeenvaihtajien työ on hyvin mielenkiintoista ja arvostan kovasti heidän näkemyksiään ja omistautumistaan työlleen. Heidän kirjoihinsa ja muuhun materiaaliin on aina kiinnostavaa tarttua. Olen kuunnellut ulkomaankirjeenvaihtajien tuottamian podcasteja, joista seuraavaksi otan kuuntelulistalle Ylen nykyisen kirjeenvaihtajan Iida Tikan Yle Areenasta löytyvän "Mureneva maa" -sarjan. 

Henkilöhistoriansa puolesta Maxim Fedorov on myös kiinnostava, sillä hänen äitinsä on ukrainalainen ja isänsä venäläinen. Kirjassaan hän käy läpi asemaansa, historiaansa, tietotaitoa ja kokemuksiaan tästä lähtökohdasta käsin. Hän on aloittanut uransa Ylellä vuonna 2013 venäjänkielisten uutisten toimittajana ja Venäjän hyökkäyssodan alettua saanut tilaisuuden muuttaa Kiovaan ja raportoimaan sieltä tapahtumia. 

Olin kuuntelemassa Maxim Fedorovin haastattelua Töölön Kirjastossa syyskuun 2024 lopulla, jossa hän esitteli myös seuraavaksi julkaistavaa kirjaansa: "Sodan näyttämöt". Hän vastasi tilaisuudessa runsaslukuisen yleisön kysymyksiin ja esitteli näkemyksiään mm. sodan syistä, sen etenemisestä ja mahdollisuuksista sen loppumiseen. Hänen molempia kirjoja lukiessa tai kuunnellessa kannattanee pitää låhettyvillä Ukrainan karttaa, jotta tapahtumapaikoista ja niiden sijainneista saa enemmän irti. 

Tiivistettynä kirja on ajankohtainen, tarjoaa paljon yleistietoa ja sen kirjailija on hyvin mielenkiintoinen persoona, jonka seuraavaan kirjaan aion myös tarttua. 

Minun Ukrainani 
kirjoittanut Maxim Fedorov
Minerva 2023
7h, 17 min (kuunneltu äänikirjana)