JVG Etenee (kirjoittanut Laura Friman)

Alkuvuodesta luin Mikko Aaltosen kirjan Cheekistä. Sen innoittamana tulin varanneeksi kirjastosta myös JVG:stä ilmestyneen kirjan. Muutaman kuukauden odottelun jälkeen sain sen vihdoin luettavakseni. Kyseessä hyvä fanikirja yhtyeestä, joka parina viime vuonna ollut lehdissä esillä, mutta josta muuten tietämätön lukija pääsee hieman selville yhtyeen aikaisemmista vaiheista.

Jare Brandin ja Ville Gallen tie yhdeksi tämän hetken suosituimmista suomlaisista bändeistä on kirjan antaman kuvan perusteella ollut monen sattuman summa. Keskeistä on hyvän tuurin lisäksi ollut heidän tinkimätön halunsa tehdä bändistä tinkimättömästi omannäköinen. Heidän julkisuuskuvan mukaan olen pitänyt heidän hieman ylivilkkaina tapauksina, jotka pohjimmiltaan kyllä ehdottomasti ovat hyviä tyyppejä. Kirjan mukaan kaverukset ovat kuitenkin jo lapsuudestaan saakka olleet varsin kunnollisia ja hoitaneet asiansa, kuten normaalistikin nuoret miehet yleensä hoitavat.

Olen pari kertaa ollut JVG:tä kuuntelemassa. Ehdottomasti upein heidän keikoistaan oli vuoden 2016 keikka Ruisrockissa. Energia ja fiilis Niittykentällä oli lähes ennenkokematonta. Erityistä siitä teki se, ettei räppi varsinaisesti kuulu musiikkilajeihin, joita normaalisti kuuntelen.

Luin kirjan yhden päivän aikana - toki siinä on paljon kuvia, mutta sivuja kuitenkin lähes 200. Poikkeuksena normaaleihin kirja ja viini yhdistelmiin, tällä kertaa kirjan pariksi valikoitui viinin sijasta olut. Moni viinikin olisi varmasti sopinut, mutta koska luin kirjan yhtenä vuoden ensimmäisistä kesäisistä päivistä ja koska lukemisen loppupuolella alkoi jääkiekon Ruotsi-Suomi -maaottelu, sopi tunnelmaan täydellisesti vehnäolut. Juon oluita silloin tällöin, mutta en niihin ole oikeastaan yhtään perehtynyt, joten tässä samanlaisia kohtia oluesta, joihin yleensä viiniä juodessa kiinnitän huomiota.

Kyseiseksi olueksi valikoitui Saimaan Juomatehtaan Marsalkka suodattamaton luomuvehnä. Parilla viime viikkoisella Saksan matkalla olin maistanut muutamia paikallisia vehnäoluita ja pidin kovasti niiden raikkaudesta ja hedelmäisyydestä. Tämäkin olut mainostaa sellaista olevansa, mutta mielestäni tässä se ei kuitenkaan tullut samaan tapaan esille. Raikkautta ja hienoista sitruksisuutta olisi saanut makuuni olla enemmän. Suodattamattomuudesta ja maun runsaudesta sen sijaan kuitenkin pidin.

Kirjan ja Marsalkan yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Pääpiirteittäin ne käyvät yhteen. Molemmat ovat hyvin suomalaisia ja helposti lähestyttäviä tapauksia. Kyseinen olut kuitenkin ehkä erityisesti jälkimaultaan hieman haastava ja sen nauttiminen osittain janojuomana kirjan ja matsin yhteydessä ei niin kevyttä ja antoisaa kuin olisin toivonut.

JVG Etenee
kirjoittanut Laura Friman
Kustannusosakeyhtiö Siltala
Helsinki 2016
Painettu Latviassa
191 sivua

Marsalkka suodattamaton Luomuvehnä
Saimaan Juomatehdas
4,6% (0,5L)