Alex (kirjoittanut Alexander Stubb ja Karo Hämäläinen)

Kunnian vuoden 2017 viimeisestä blogi-kirjoituksestani saa tietokirja Finlandia -ehdokkaana tänä vuonna ollut Alex. Jonkinlainen elämäkerta siis Alexander Stubbista. 90% todennäköisyydellä tähän elämäkertaan kuulemma joskus tulee jatkoa. Toivottavasti näin, sillä varmasti Stubbilla on edessä vielä paljon hienoja työtehtäviä.

Taustana, että mielikuvani Stubbista on varsin positiivinen ja ammattitaitoinen, vaikka poliittisena puolueena Kokoomus ei täysin olekaan ideologiani mukainen. Kirja on hyvin stubbmainen. Työ ja liikunta keskiössä, mutta perhe myös vahvasti taustatukena. Positiivisuus ja ratkaisuhalukkuus ja suorituskeskeisyys näkyy kirjassa. Kuten aiemminkin olen jostakin kyseisen kirjan arvostelusta lukenut, on tämä myös kirjan jonkinlainen heikkous. Olisin kaivannut paikka paikoin hieman syvällisempää katsantaa ja pohdintaa tapahtumiin. Kirjassa oli turhan paljon eri henkilöiden kehuja. Hyvin useasti tuli vastaan kehuja, kuten: "huipputyyppi, arvostan". Pidän siitä, että Stubb arvostaa ihmisiä ja heidän tekemisiään, vaikka nämä välillä edustaisivat aivan erilaistan arvomaailmaa kuin hän itse. Erikseen ei mielestäni tarvitse kovin montaa henkilöä kuitenkaan tämän tyyppisessä tietokirjassa nimeltä mainita.

Stubb kritisoi monin paikoin mediaa ja sitä, miten se on häntä erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana on kohdellut. En itse koe, että median antama kuva Stubbista olisi kovin negatiivinen tai, että hänen sanomisiaan olisi ymmärretty tai kritisoitu kohtuuttomasti. Uutisia ja erilaisia kohuja tulee päivittäin niin paljon, että tavallinen median seuraaja ei niistä jokaiseen kiinnitä huomiota tai osaa nähdä asiat suurempina kokonaisuuksina. Välillä tuntuu, että julkisuudessa olevat henkilöt seuraavat niin tarkasti itseensä kohdistuvaa uutisointia, että kokonaiskuva julkisuuden todellisesta määrästä tai siitä, kuinka kansalaiset osaavat mediaa lukea, hämärtyy. Hyvin usein kahvipöytäkeskusteluissa median otsikointia ja artikkeleita kritisoidaan, eivätkä lukijat todellakaan pidä kaikkea lukemaansa totena. Mutta tämä miten itse koen median roolin, toki sen keskiössä olevat henkilöt kokevat tilanteen varmasti hyvin erilaisena.

Kirjan tarina ei kulje perinteisesti tarkassa aikajärjestyksessä ja tämän vuoksi syy-seuraussuhteet eivät aina aukene lukijalle muuten kuin kertojan valmiiden päätelmien kautta. Toisaalta tämä piirre tekee tekstistä lennokasta ja helposti lähestyttävää. Pidin kirjasta, sillä se herätti ajatuksia ja mielipiteitä, kuten voi huomata. Olen aiemmin lukenut pari Stubbin kirjaa ja ne mielestäni samantyyppisiä tämän kanssa.

Kirjan kanssa maistoin Ranskasta ostamaani Gerard Bertrandin Cote des roses -punaviiniä. Saman valmistajan saman sarjan roseeviiniä maistoin Marko Kantomaan kirjan Ylpeydestä  kanssa. Viini on väriltään kohtalaisen kirkkaanpunaista. Sen tuoksussa on mausteisuutta ja parfyymisyyttä, kuitenkin kevyttä sellaista. Viinin maussa on kukkaisuutta ja marjaa. Se on keskitäyteläistä ja keskitanniinista. Maistoin viiniä Serrano-kinkulla päällystetyn kalkkunan rintafileen ja uuniperunoiden kanssa. Näiden kanssa viini sopi hyvin. Viinin suuntuntuma oli miellyttävän pehmeää. Viinipullon pohja on kauniin ruusun muotoinen ja korkki on lasia.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat helppoja ja selkeitä. Viinissä on enemmän tyyliä kuin kirjassa. Viini on myös ajattomampaa, kirja sen sijaan vanhenee viimeistään siinä vaiheessa, kun Alexander Stubbista julkaistaan uusi elämäkerta. Kannatta molempia kuitenkin kokeilla - yhdessä tai erikseen.

Alex
kirjoittanut Alexander Stubb ja Karo Hämäläinen
Kustannusosakeyhtiö Otava
Helsinki 2017
304 sivua

Cote des roses
Gérard Bertrand
Syrah, Grenache, Mourvédre
Languedoc, Ranska 2014
n. 7€ (joulukuussa Rankasta)

Jääkansi (kirjoittanut Hanna Hauru)

Finlandia-ehdokkaana tänä vuonna ollut Hanna Haurun Jääkansi on koskettava kirja. Jossakin kyseistä kirjaa käsitelleessä artikkelissa tuli vastaan käsite inhorealistinen ja se mielestäni kuvastaa kirjan tyyliä osuvasti. Kirjassa on sivuja vain reilu 100 ja tekstiäkin vähäisesti, mutta sanoma on niin voimakas, että se ei yhtään enempää tarvitse koskettaakseen lukijaansa.

Tarina sijoittuu sodan jälkeiseen aikaan ja kertoo perheestä, jossa tytön isä on kaatunut rintamalla. Tytön äiti avioituu uudelleen Pahan kanssa, kuten tyttö isäpuoltaan kutsuu. Tarina käy läpi tytön kehitystarinaa, joka on kaikkea muuta kuin idyllinen. Perheen kokemia traumoja ei käsitellä puhumalla, vaan ne purkautuvat itse kunkin kohdalla esiintyvänä erilaisena pahana olona. Kun ympäristö on mukana tukemassa suoraan puhumattomuutta ja selän takana juoruamista, käsittelemättä jäänyt ahdistuneisuus siirtyy sukupolvelta eteenpäin toiselle.

Kirjan luettuani mietin hetken aikaa, miksi kirja on kirjoitettu. Mihin kirjoittaja on halunnut ottaa kantaa? Kirjan lopusta ei löydy selkeää sanomaa tai opetusta. Oma päätelmäni, pelkän tarinan perusteella lukematta mitään kyseisen kirjailijan haastattelua, on ollut Suomen 100-vuotisen itsenäisyysjuhlavuoden kunniaksi nostaa esiin kansakuntamme traumoja. Varjot käsittelemättömien tapahtumien ympärillä siirtyvät edelleen sukupolvelta toiselle ja jäävät kummittelemaan, kunnes onneksi jossain vaiheessa niiden ympärillä oleva tabu hälvenee ja puhumalla näitä traumoja päästään lievittämään. Suosittelen ehdottomasti kirjan lukemista, enkä yhtään ihmettele, että se on Finlandia-ehdokkaana ollut. Täytyypä tarttua johonkin Haurun aikaisemmista seitsemästä teoksesta ensi vuonna.

Kirjan kanssa maistoin chileläistä Concha Y Toron Casillero del Diablon Camenére -rypäleen viiniä. Carmenére-rypälettä viljellään tällä hetkellä käytännössä ainoastaan Chilessä, vaikka alun perin se on ranskalainen rypäle. Se muistuttaa jonkin verran Tempranilloa,  Väriltään viini on sekoitus purppuraa ja tiilenpunaista. Tuoksussa on hennosti marjaisuutta ja tammea. Maussa on marjaisuutta ja hapokkuutta sekä jonkin verran tanniineja. Viini muuttuu lasissa noin puoli tuntia oltuaan selvästi pehmeämmäksi ja helpommin lähestyttäväksi. Tämä on pihviviini ja itse söin sen kanssa naudan sisäpaisia ja uunissa paahdettuja lohkoperunoita.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on voimaa ja vahvuutta, joka jaksaa kantaa loppuun saakka - ja jättää vielä lopuksi ajattelemisen aihetta. Viini on mielestäni helpompi kuin kirja, ainakin kun sen kanssa syö jotakin. Vaikka kirjan teksti on helposti luettavaa, niin sanoman voimakkuus vaatii lukijalta hieman jälkipuintia.

Jääkansi
kirjoittanut Hanna Hauru
Like Kustannus Oy
Helsinki 2017
117 sivua

Casillero del Diablo
Carmenére
Concha Y Toro
Chile 2014
n. 7€ (heinäkuussa Tallinnasta)

Big Magic - uskalla elää luovasti (kirjoittanut Elizabeth Gilbert)

En yleensä lue ns. self help -oppaita tai muutenkaan suoraan elämänmuutoksiin liittyviä teoksia. Big Magic - Uskalla elää luovasti - teoksesta oli maininta, jossakin aiemmin syksyllä lukemassani teoksessa ja tämän innoittamana laitoin kirjan varausjonoon tietämättä mitä kirja oikeastaan käsittelee. Niinpä parikymmentä sivua kirjaa luettuani ja todettuani, että kyseessä tosiaan on opas jonkinasteiseen elämänmuutokseen meinasi lukeminen jäädä kesken. Kirjan teksti oli kuitenkin helppoa ja lennokasta ja sen lukeminen eteni nopeasti. Niinpä päätin astua hieman normaalien "lukurajojeni" ulkopuolelle ja lukaista teoksen loppuun.

Kirjan keskeisimpänä yrityksenä on kannustaa lukijaansa luovempaan elämään. Tämä tapahtuu lähinnä kirjailijan omakohtaisten esimerkkien avulla. Kirjan opit ovat realistisia ja kunnioitettavia, enkä kokenut niitä missään nimessä minään huuhaana. Olisin kuitenkin kaivannut kirjan tekstiltä enemmän syvällisyyttä. Nyt monet tekstissä mainitut lähinnä luovuuden kasvattamiseen ja enemmän hetkessä elämiseen liittyvät kohdat, olivat mielestäni samoja, joita erilaisissa naistenlehdissä ym. on vuosikausia toitotettu. Toisaalta ehkä tämä tarkoittaa, että luovempi elämä on todellisuudessa varsin simppeli asia. Kuten monet asiat, tämäkin lähtee jokaisesta itsestään ja muutosten tekeminen on loppuen lopuksi varsin helppoa. Pienenä taustatietona, että Elizabeth Gilbert on kirjoittanut suositun elokuvan taustalla olevan "Eat, Pray, Love" -romaanin.


Kirjan kanssa maistoin klassikko samppanjaa - Moët&Chandonia eli tuttavallisemmin Möttöstä. Olen kyseistä juomaa maistanut pari kertaa aiemminkin ja mielestäni se on joka kerta ollut tyylikästä ja maistuvaa. Väriltään tämä samppanja on kirkkaan kellertävää ja hyvin pienikuplaista. Sen tuoksussa on kukkaista hunajaisuutta. Maku jatkuu tuoksusta, mutta hunajaisuus nousee entistä enemmän esille ja makuun liittyy myös aavistus sitruunaa. Tällä kertaa maistoin samppanjaa 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivän juhlaruokailun aloitusmaljana. Sen kanssa sopisi varmasti hyvin kylmät kalat tai vaalealihaiset miedot leikkeleet.

Kirjan ja samppanjan yhteensopivuudelle annan kaksi ja puoli pistettä. Molemmat ovat positiviisia ja reippaita, mutta siihen yhteneväisyydet loppuvatkin. Samppanjassa on tyylikkyyttä, jota ei kirjasta löydy. Jälkimaku samppanjassa on pitkä, kun taas kirjassa se loppuu käytännössä samaan pisteeseen kuin itse kirjakin. Kirja ei jää millään tavalla alitajuntaan kummittelemaan, kuten hyvän kirjan pitäisi. Suosittelen siis nauttimana Möttösen mielummin ilman tätä - tai oikeastaan mitään self help -kirjaa. Ja mikäli kyseiseen teokseen haluaa tarttua, niin se kannattaa lukea sellaisenaan yksinään.

Big Magic - Uskalla elää luovasti
kirjoittanut Elizabeth Gilbert
suomentanut Laura Beck
Gummerus Kustannus Oy
Helsinki 2016
288 sivua

Moët & Chandon Impérial Champagne Brut
AC Champagne, Ranska
Pinot Noir, Pinot Meunier, Chardonnay
46,90€ (Alkosta joulukuussa 2017)

Ylpeydestä (kirjoittanut Marko Kantomaa)

Ylpeydestä on ensimmäinen Marko Kantomaan kirjoittama romaani. Se on kertomus nuoren miehen kasvutarinasta, juoksu harrastuksesta ja oman identiteetin löytämisestä. Päähenkilö Joonas on nuori mies, jonka intohimona on juokseminen. Samassa seurassa juokseva Alex sekoittaa hänen pasmansa ja myöhemmin koulussa hän tutustuu "lommoposki" Jenniin, jonka seksuaalinen kiinnostus naisia kohtaan toimii eräänlaisena vertaistukena Joonaksen omalle seksuaalisen identiteetin löytämiselle ja hyväksymiselle.

Kirjan kuvaukset ihmisten tunteista ovat rehellisiä, mutta kunnioituksella kerrottuja. Kirjoittaja on kuvaillut tarkasti ja aidosti tilanteita. Kantomaa on opiskellut liikuntatieteitä ja tämä näkyy myös tekstissä. Kuvaukset liikuntasuorituksista ja -paikoista ovat oikeita.

Nyt vuoden verran luettuani päivittäin erilaisia kirjallisuusblogeja ja yrittäessäni analysoida hieman tarkemmin lukemiani kirjoja kuin aiemmin, olen useasti kohdannut havainnon siitä, onko tarina totuudenmukainen. Muutaman lukemani esikoisteoksen pienenä, ei varsinaisena ongelmana, mutta ehkä aloittelijan hienoisena heikkoutena, olen huomannut, että kirja ei kaikissa kohdin ole täysin johdonmukainen. Täydellinen johdonmukaisuus ja aitous ei toki aina ole tarkoituksenmukaista ja kaltaiselleni totuutta ja oikeutta haluavalle lukijatyypille, tekee aika ajoittain hyvää lukea myös aivan toisnlaisella ajatuksella kirjoitettua kirjallisuutta. Kantomaan Ylpeydestä en kuitenkaan huomaa kohtia, jotka eivät tuntuisi aidoilta. Teksti ja tarina on mielestäni muutenkin valmiiksi hiottua ja laadukasta.

Pidän kirjan kerronnan kauneudesta, asioilla ei turhaan mässäillä, mutta erilaisia vaikeitakaan aiheita ei kavahdeta, vaan niistä kerrotaan, kuten ne oikeasti ovat. Kirjassa on neljä osaa: hämmennys, sieto, myöntymys ja ylpeys. Näiden osien sisällä olevat luvut ovat varsin lyhyitä. Pidän rakenteesta. Jo osien nimet paljastavat juonen kehityksen suunnan.

Kirjasta jää lukijalle hyvä mieli. Kirjan teema tai tarina ei varsinaisesti jäänyt mieleeni muutamaa päivää pidemmäksi lukusuorituksen päätyttyä, mutta kirjan hyvä yleisfiilis oli niin hyvä, että mikäli Kantomaalta (toivottavasti) vielä uusi kirja ilmestyy, niin siihen tartun.

Luin kirjaa pienen viikonloppu aurinkoloman aikana eteläisessä Ranskassa ja tämän vuoksi viinin pariksi valikoitui tietenkin ranskalaista viiniä. Kotiin palatessani huomasin kuitenkin, että kyseistä viiniä löytyy myös Alkon valikoimista - tosin hinta lähes kolminkertainen. Ensinnä on mainittava kaunis viinipullo, joka nimensä perusteella muistuttaa ruusua. Korkki on lasinen. Viini on väriltään ranskalaiseksi roseeksi aavistuksen syvemmän punaista. Sen tuoksussa on parfyymisyyttä ja kukkaisuutta sekä aavistus marjaa. Mausta parfyymisyys puuttuu, mutta kukkaisuutta löytyy. Maussa on vadelmaa ja mansikkaa. Viini on keskihapokasta ja hieman täyteläistä roseeviiniksi. Tällä kertaa viini maistui lähinnä yksikseen ilman varsinaista ruokaa. Hieman mansikoita maistelin sen kanssa ja sopivat yllättävän hyvin. Viini sopii kuitenkin oikein hyvin esimerkiksi aperitiiviksi. Matkalta tarttui mukaan saman sarjan punaviini, jota toivottavasti joulun aikana pääsen maistelemaan, joten siitäkin tulossa analysointia blogiin varmaankin ensi vuoden puolella.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat aitoja itsejänsä, jälkimaku kummassakin kohtalaisen lyhyt, mutta toisaalta ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista, että se olisi jotakin muuta. Viinissä on runsaasti ranskalaista tyyliä. Kirja on enemmän juro suomalainen tarina. Maistuvat siis oikein hyvin yhdessä, mutta tarvittaessa toimivat myös yksinään.

Ylpeydestä
kirjoittanut Marko Kantomaa
Johnny Kniga kustannus 2017
248 sivua

Gérard Bertrand
Cote des Roses
Grenache, Cinsault, Syrah
AP Languedoc, Ranska 2016
n. 6,50€ (Monoprix Ranska joulukuu 2017)
14,90€ (Alkosta joulukuu 2017)

Palm beach Finland (kirjoittanut Antti Tuomainen)

Kirjan tapahtumapaikkana on kehitteillä oleva suomalainen rantaresortti esikuvanaan Miamin biitsit palmuineen ja lukuisine vesiharrastus ym. mahdollisuuksineen. Kirjassa häärii resortin omistava ja sitä yltiöoptimistisesti kehittävä liikemies apujoukkoineen, Kun paikkakunnalta yllättäen löytyy ruumis ja eräs piharakennus tuhopoltetaan on soppa valmis. Sitä saapuu vielä hämmentämään peitetöissä oleva poliisi, joka ihastuu yhteen mahdollisista epäillyistä.

Kirjan juoni on lennokas ja tapahtumakäänteitä on paljon. Valitettavasti juonen vauhti ja soljuvuus ei välity mielestäni lukijalle yhtä hyvin kuin aiemmassa Tuomaisen teoksessa: Mies joka kuoli. Tuomaisen kuvailut ja kieli on mukavaa luettavaa. Hahmot tässä, ja hänen edellisessä teoksessaan, ovat streotyyppisiä. Tämä on hyvä, jotta lukija ei sekoitu liiaksi henkilöiden ja juonenkäänteiden viidakossa. Kirjan henki on mukavasti pilke silmäkulmassa kirjoitettu.

Viiniksi kirjan kanssa valikoitui italialainen punaviini. Pääsin maistamaan sitä kahdelta eri vuodelta (2011 ja 2012). Erot vuosien välillä olivat huomattavat. Uudempi oli varsin marjaisa, jopa aavistuksen pehmeän hillomaista. Vanhemmassa vuosikerrassa korostui enemmän nahkaisuus ja tammisuus. Hillomaisuus puuttui siitä mielestäni kokonaan, mutta marjaisuutta löytyi. Molemmissa vuosikerroissa oli pehmeää tanniinisuutta ja varsin voimakasta hapokkuutta. Viiniä maistoin italialaisen klassikkoruoka osso bucon ja milanolaisen risoton kanssa.

Vaikka viini oli täyteläistä ja voimakasta, löytyi siitä kuitenkin soljuvuutta ja pituutta, jotka kirjasta puuttuivat. Sekä kirja että viini olivat rehellisiä omia itsejänsä. Näiden perustelujen saattelemana annan näiden keskinäiselle yhteensopivuudelle neljä pistettä ja pienen miinuksen. Hieman täydentävät toisiaan, mutta sopivat hyvin myös erikseen.

Palm Beach Finland
kirjoittanut Antti Tuomainen
Like Kustannus
Helsinki 2017
333 sivua

Borgo Salcetino
Lucarello Riserva 2012/2011
Sangiovese, Canaiolo
Toscana, Italia
21,69€ (Alkosta joulukuussa 2017)

Tristania (kirjoittanut Marianna Kurtto)

Jossain eteläisellä pallonpuoliskolla Atlantin ja Intian valtamerten läheisyydessä sijaitsee yksinäinen, eristäytynyt saari Tristania. Saarella asuu joukko omanlainen joukko ihmisiä, jotka pitävät saarensa eristäytyneisyydestä. Ajoittain osa heistä seilaa kuukausia kestävän matkan mantereelle, yleensä Afrikkaan tai välillä jopa Eurooppaan saakka. Kulttuuriperimänsä tai kansalaisuutensa mukaan asukkaat ovat ymmärtääkseni ilmeisesti Englannista.

Elämää saaressa varjostaa siellä oleva tulivuori, joka eräänä päivänä päättää alkaa purkautua. Asukkaat evakuoidaan Kapkaupunkiin. Englannissa samaan aikaan matkaava Lars, jolla on perhe Tristanissa, mutta naisystävä Englannissa, saa lukea uutisen purkauksesta lehdestä. Hänellä on ollut pitkään vaikeuksissa päättää kenen kanssa ja missä hän saa elämäänsä jatkaa.

Kirjan kieli on kaunista ja kuvailevaa. Tapahtumapaikat on kuvailtu todenmukaisesti ja on helppo kuvitella millainen paikka Tristania on. Henkilöt sen sijaan ovat toki tarinan keskiössä, mutta ovat lukijalle hieman vaikeasti hahmotettavissa. Kirjassa on paljon hahmoja, jotka esiintyvät kappaleittain. Henkilöiden välisiin suhteisiin minun oli vaikea päästä sisään heidän määränsä vuoksi. Henkilöistä ei myöskään juurikaan puhuttu nimillä kirjan kappaleissa (otsikkoja lukuun ottamatta). Tämän vuoksi kokonaiskuvan saanti kirjasta oli mielestäni hieman haastavaa, eivätkä kaikki juonen tapahtumat ja syy-seuraussuhteet minulle auenneet.

Kirjan kanssa maistui ranskalainen pinot noir punaviini, Tussock Jumper. Väriltään viini oli tummahkon purppuraista, mielestäni tummempaa kuin rypäleeltä perinteisesti odottaisi. Tuoksussa oli marjaisuuden  lisäksi myös aavistus tammea. Maussa tammisuus tuli esille lähinnä tammisena  hapokkuutena. Tanniineja viinissä ei juuri ollut. Marjojen maku tulee voimakkaammin vastaan maun loppupuolella. Marjoista esiinnousevat puolukka ja karpalo ja marjaisuus on hieman näiden rypäleiden hillomaisuutta. Tammen maku varsin mieto tuoksussa olleeseen voimakkuuden verrattuna.

Kirjassa ja viinissä on molemmissa saman tyylistä, vaatimatonta hienostuneisuutta. Viini on kuitenkin kirjan tyyliä pehmeämpää ja helposti lähestyttämpää. Molemmista jää hyvä, joskin varsin lyhyt jälkimaku. Keskinäiselle sopivuudelle annan näille kolme ja puoli pistettä. Hyvin sopivat yhteen, mutta menevät myös erikseen.

Tristania
kirjoittanut Marianna Kurtto
Werner Söderstöm Osakeyhtiö
Helsinki 2017
331 sivua

Tussock Jumper
Pinot Noir 2015
Languedoc-Roussillon, Ranska
12,48€ (Alkosta marraskuussa 2017)

Toinen tuntematon (useiden kirjailijoiden novelleja)

Kotirintaman naiset - heidän arkensa, juhlansa, epätoivonsa ja uskonsa tulevaisuuteen. Pitkälti näistä teemoista koostuvat 22 kirjailijan novellit Tuntemattoman sotilaan takana olleista naisista. Vaikka novellit ovat erityylisiä ja keskittyvät eri ajanjaksoihin, niin kokoelmassa ne nivoutuvat hienosti yhteen keskenään. Aluksi suhtauduin hieman epäilevästi, miten näin laajan omalla hienolla tyylillään kirjoittavan kirjailijan tarinoista, saataisiin sopivanlainen kokonaisuus, mutta lopputulos on mielestäni hyvin onnistunut.

Kaikki novellit pohjautuvat johonkin Tuntemattoman sotilaan osaan (novelli alkaa lyhyellä lainauksella Linnan Tuntemattomasta sotilaasta) ja näistä osista kirjailijat ovat kehitelleet hyvin erilaisia naisten näkökulmia sotien taustoilla. Sisukkuus ja periksiantamattomuus ovat läsnä kaikissa novelleissa, suuressa osassa myös sodan aiheuttama valtava tuska on läsnä. Nämä ovat tosiasioita, joiden olemassa olon sota-aikaa elämätön tietää, mutta ei tietysti pysty kuin kuvittelemaan ajan kauheutta. Hieman jäin kuitenkin kaipaamaan toivoa, jota sota-aikanakin on ollut pakko olla. Elämässä on täytynyt tuolloinkin olla pieniä ilon pilkahduksia ja uskoa tulevasta. Mielestäni tämänlaista arkea löytyy Linnan Tuntemattomasta sotilaasta, ja sitä olisin kaivannut myös näihin novelleihin.

En osaa valita suosikki-novelliani näistä, kaikissa oli hyviä ja huonoja piirteitä, mutta tähän kokoelmaan kaikki sopivat hienosti. Teos on hieno kunnianosoitus 100-vuotiaalle Suomelle ja sen keksimisestä ja koonnista kuuluu kiitos Kirsi Pihalle. Kokoelma on myös hieno "jatkokertomus" uudelle Aku Louhimiehen ohjaamalle Tuntemattomalle sotilaalle. Kävin katsomassa ensin elokuvan (josta kovasti pidin) ja luin sen jälkeen tämän kirjan ja tämä hienosti lopetti tarinan auki jääneitä kohtia.

Kirjan kanssa maistoin Viini-lehden vuoden punaviiniksi valitsemaa italialaista Tommasi Crearoa. Viinin tuoksussa on kypsää hedelmää - lähinnä luumua ja rusinaa. Alkumaku on hedelmäisen pehmeä, sitten alkumakua vastaan nousevat terävät hapot. Viinissä on tanniineja, mutta ne ovat happoihin verrattuna pehmeät. Maussa on luumua ja nahkaisuutta sekä hieman paahteisuutta. Maistoin viiniä lehtipihvin ja sienikastikkeen kanssa.

Toinen tuntematon ja Tommas Crearo saavat yhteensopivuudelleen neljä pistettä. Molemmissa on tyylikkyyttä ja maku jatkuu pitkään. Jälkimaku on kuitenkin erilainen. Viinissä se on kepeän marjaisa ja "iloinen", kun kirjassa sen sijaan pohdiskeleva ja synkkä. Menevät siis hyvin yhteen, mutta käyvät myös erikseen.

Toinen Tuntematon
kirjoittanut: Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu, Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Sirpa Kähkönen, Taina Latvala, Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo, Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius
Werner Söderström Osakeyhtiö
Helsinki 2017
376 sivua

Tommasi Crearo
Italia, Veneto 2014
Corvana Veronese, Oseleta, Cabernet Franc
18,98€ (Alkosta marraskuussa 2017)