Alex (kirjoittanut Alexander Stubb ja Karo Hämäläinen)

Kunnian vuoden 2017 viimeisestä blogi-kirjoituksestani saa tietokirja Finlandia -ehdokkaana tänä vuonna ollut Alex. Jonkinlainen elämäkerta siis Alexander Stubbista. 90% todennäköisyydellä tähän elämäkertaan kuulemma joskus tulee jatkoa. Toivottavasti näin, sillä varmasti Stubbilla on edessä vielä paljon hienoja työtehtäviä.

Taustana, että mielikuvani Stubbista on varsin positiivinen ja ammattitaitoinen, vaikka poliittisena puolueena Kokoomus ei täysin olekaan ideologiani mukainen. Kirja on hyvin stubbmainen. Työ ja liikunta keskiössä, mutta perhe myös vahvasti taustatukena. Positiivisuus ja ratkaisuhalukkuus ja suorituskeskeisyys näkyy kirjassa. Kuten aiemminkin olen jostakin kyseisen kirjan arvostelusta lukenut, on tämä myös kirjan jonkinlainen heikkous. Olisin kaivannut paikka paikoin hieman syvällisempää katsantaa ja pohdintaa tapahtumiin. Kirjassa oli turhan paljon eri henkilöiden kehuja. Hyvin useasti tuli vastaan kehuja, kuten: "huipputyyppi, arvostan". Pidän siitä, että Stubb arvostaa ihmisiä ja heidän tekemisiään, vaikka nämä välillä edustaisivat aivan erilaistan arvomaailmaa kuin hän itse. Erikseen ei mielestäni tarvitse kovin montaa henkilöä kuitenkaan tämän tyyppisessä tietokirjassa nimeltä mainita.

Stubb kritisoi monin paikoin mediaa ja sitä, miten se on häntä erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana on kohdellut. En itse koe, että median antama kuva Stubbista olisi kovin negatiivinen tai, että hänen sanomisiaan olisi ymmärretty tai kritisoitu kohtuuttomasti. Uutisia ja erilaisia kohuja tulee päivittäin niin paljon, että tavallinen median seuraaja ei niistä jokaiseen kiinnitä huomiota tai osaa nähdä asiat suurempina kokonaisuuksina. Välillä tuntuu, että julkisuudessa olevat henkilöt seuraavat niin tarkasti itseensä kohdistuvaa uutisointia, että kokonaiskuva julkisuuden todellisesta määrästä tai siitä, kuinka kansalaiset osaavat mediaa lukea, hämärtyy. Hyvin usein kahvipöytäkeskusteluissa median otsikointia ja artikkeleita kritisoidaan, eivätkä lukijat todellakaan pidä kaikkea lukemaansa totena. Mutta tämä miten itse koen median roolin, toki sen keskiössä olevat henkilöt kokevat tilanteen varmasti hyvin erilaisena.

Kirjan tarina ei kulje perinteisesti tarkassa aikajärjestyksessä ja tämän vuoksi syy-seuraussuhteet eivät aina aukene lukijalle muuten kuin kertojan valmiiden päätelmien kautta. Toisaalta tämä piirre tekee tekstistä lennokasta ja helposti lähestyttävää. Pidin kirjasta, sillä se herätti ajatuksia ja mielipiteitä, kuten voi huomata. Olen aiemmin lukenut pari Stubbin kirjaa ja ne mielestäni samantyyppisiä tämän kanssa.

Kirjan kanssa maistoin Ranskasta ostamaani Gerard Bertrandin Cote des roses -punaviiniä. Saman valmistajan saman sarjan roseeviiniä maistoin Marko Kantomaan kirjan Ylpeydestä  kanssa. Viini on väriltään kohtalaisen kirkkaanpunaista. Sen tuoksussa on mausteisuutta ja parfyymisyyttä, kuitenkin kevyttä sellaista. Viinin maussa on kukkaisuutta ja marjaa. Se on keskitäyteläistä ja keskitanniinista. Maistoin viiniä Serrano-kinkulla päällystetyn kalkkunan rintafileen ja uuniperunoiden kanssa. Näiden kanssa viini sopi hyvin. Viinin suuntuntuma oli miellyttävän pehmeää. Viinipullon pohja on kauniin ruusun muotoinen ja korkki on lasia.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat helppoja ja selkeitä. Viinissä on enemmän tyyliä kuin kirjassa. Viini on myös ajattomampaa, kirja sen sijaan vanhenee viimeistään siinä vaiheessa, kun Alexander Stubbista julkaistaan uusi elämäkerta. Kannatta molempia kuitenkin kokeilla - yhdessä tai erikseen.

Alex
kirjoittanut Alexander Stubb ja Karo Hämäläinen
Kustannusosakeyhtiö Otava
Helsinki 2017
304 sivua

Cote des roses
Gérard Bertrand
Syrah, Grenache, Mourvédre
Languedoc, Ranska 2014
n. 7€ (joulukuussa Rankasta)