Jääkansi (kirjoittanut Hanna Hauru)

Finlandia-ehdokkaana tänä vuonna ollut Hanna Haurun Jääkansi on koskettava kirja. Jossakin kyseistä kirjaa käsitelleessä artikkelissa tuli vastaan käsite inhorealistinen ja se mielestäni kuvastaa kirjan tyyliä osuvasti. Kirjassa on sivuja vain reilu 100 ja tekstiäkin vähäisesti, mutta sanoma on niin voimakas, että se ei yhtään enempää tarvitse koskettaakseen lukijaansa.

Tarina sijoittuu sodan jälkeiseen aikaan ja kertoo perheestä, jossa tytön isä on kaatunut rintamalla. Tytön äiti avioituu uudelleen Pahan kanssa, kuten tyttö isäpuoltaan kutsuu. Tarina käy läpi tytön kehitystarinaa, joka on kaikkea muuta kuin idyllinen. Perheen kokemia traumoja ei käsitellä puhumalla, vaan ne purkautuvat itse kunkin kohdalla esiintyvänä erilaisena pahana olona. Kun ympäristö on mukana tukemassa suoraan puhumattomuutta ja selän takana juoruamista, käsittelemättä jäänyt ahdistuneisuus siirtyy sukupolvelta eteenpäin toiselle.

Kirjan luettuani mietin hetken aikaa, miksi kirja on kirjoitettu. Mihin kirjoittaja on halunnut ottaa kantaa? Kirjan lopusta ei löydy selkeää sanomaa tai opetusta. Oma päätelmäni, pelkän tarinan perusteella lukematta mitään kyseisen kirjailijan haastattelua, on ollut Suomen 100-vuotisen itsenäisyysjuhlavuoden kunniaksi nostaa esiin kansakuntamme traumoja. Varjot käsittelemättömien tapahtumien ympärillä siirtyvät edelleen sukupolvelta toiselle ja jäävät kummittelemaan, kunnes onneksi jossain vaiheessa niiden ympärillä oleva tabu hälvenee ja puhumalla näitä traumoja päästään lievittämään. Suosittelen ehdottomasti kirjan lukemista, enkä yhtään ihmettele, että se on Finlandia-ehdokkaana ollut. Täytyypä tarttua johonkin Haurun aikaisemmista seitsemästä teoksesta ensi vuonna.

Kirjan kanssa maistoin chileläistä Concha Y Toron Casillero del Diablon Camenére -rypäleen viiniä. Carmenére-rypälettä viljellään tällä hetkellä käytännössä ainoastaan Chilessä, vaikka alun perin se on ranskalainen rypäle. Se muistuttaa jonkin verran Tempranilloa,  Väriltään viini on sekoitus purppuraa ja tiilenpunaista. Tuoksussa on hennosti marjaisuutta ja tammea. Maussa on marjaisuutta ja hapokkuutta sekä jonkin verran tanniineja. Viini muuttuu lasissa noin puoli tuntia oltuaan selvästi pehmeämmäksi ja helpommin lähestyttäväksi. Tämä on pihviviini ja itse söin sen kanssa naudan sisäpaisia ja uunissa paahdettuja lohkoperunoita.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on voimaa ja vahvuutta, joka jaksaa kantaa loppuun saakka - ja jättää vielä lopuksi ajattelemisen aihetta. Viini on mielestäni helpompi kuin kirja, ainakin kun sen kanssa syö jotakin. Vaikka kirjan teksti on helposti luettavaa, niin sanoman voimakkuus vaatii lukijalta hieman jälkipuintia.

Jääkansi
kirjoittanut Hanna Hauru
Like Kustannus Oy
Helsinki 2017
117 sivua

Casillero del Diablo
Carmenére
Concha Y Toro
Chile 2014
n. 7€ (heinäkuussa Tallinnasta)