Koti koivun alla (kirjoittanut Tarja Leinonen)

"Koti koivun alla" on kaunis ja aidontuntuinen kertomus lestadiolaisperheessä asuvasta, mutta sen uskonnosta irtautuneesta Seijasta. Hän on tullut 17-vuotiaana raskaaksi ja vaikka hän on edelleen osa lapsuudenperhettään, on hänet toisaalta eristetty sen ulkopuolelle mm. laittamalla hänet asumaan talon pihalla olevaan asuntovaunuun. Perheen lasten, Seija mukaan lukien, ja äidin välillä tuntuu vallitsevan yhteisymmärrys ja kunnioitus. Perheen isä sen sijaan ei pysty hyväksymään tyttärensä uutta elämänkatsomusta, saati että hänelle uskallettaisiin kertoa tulevasta perheenlisäyksestä. Kirjan edetessä soljuvasti eteenpäin tuli olo, että isä on oikeastaan se, joka on jätetty ulkopuolelle.

Kirjassa eletään perheen tavallista arkea. Nuoremmat lapset viettävät viimeisiä kesälomapäiviään ja aloittavat uuden kouluvuoden, samalla kun vanhemmat käyvät päivisin töissä. Peruskoulusta valmistunut Seija hoitaa taloutta päivisin ja suunnittelee tulevaa. Lapsen isä Hannu, on itsekin vielä lapsi, eikä tunnu pystyvän ottavan vastuuta. Kirjailija Tarja Leinosen hieman omaelämäkerrallisessa tarinassa käsitellään vakavaa aihetta, kauniisti ja ilman turhia dramatisointeja. Kirjan tarina jää mielestäni turhan paljon lopussa kesken, mutta tarkoituksena on ilmeisesti ollut antaa vain ajankuvaa.

Kirja tuli vastaani Kirjanmerkkinä lentolippu -blogin arviosta. Olin kirjasta ohimennen kuullut jotakin muuta kautta, mutta lukiessani edellä mainittua hyvin kirjoitettua postausta, kirja muistui mieleeni ja lisäsin sen lukulistalleni. Kirja etenee sulavasti ja sen lukee nopeasti. Vaikka kirjan aihe on raskas, niin kirjan lukemisesta jää kuitenkin hyvä ja toiveikas mieli.

Tämän kirjan aiheen pariksi olisi parhaiten sopinut varmaankin jonkinlainen marjamehu. Kirjan tekstin kauneus ja sujuvuus kuitenkin houkuttelivat valitsemaan kesäisen lämpötilan suodessa raikkaan chileläisen roseviinin. Santa Digna on väriltään pinkkiin menevää. Tuoksu on hyvin marjainen, jopa makea. Viinissä on hapokkuttaa, mutta marjaisuus puskee kyllä hapokkuuden yli. Viini on mielestäni selkeästi uuden maailman viiniä, jonka maut tulevat helposti esille. Erityisesti viinissä maistuu vadelmaisuus ja mansikkaisuus. Viini sopii kirjan lisäksi hyvin myös seurusteluun tai vaikkapa grillatun broilerin kaveriksi. Maistoin samalla viikolla tämän viinin kanssa myös saman valmistajan samoista rypäleistä tehtyä Cabernet Sauvignon punaviiniä. Uuden maailman makujen lisäksi en niistä juuri muuta yhteneväistä löytänyt.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat helppoja ja kesäisiä. Niiden nauttiminen sujuu nopeasti ilman sen suurempia juhlallisuuksia. Kirjassa on kuitenkin paljon enemmän todellista sisältöä ja annettavaa kuin viinissä.

Helmet-lukuhaaste 2018: 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo

Koti koivun alla
kirjoittanut Tarja Leinonen
Karisto Oy 2018
244 sivua

Santa Digna
Cabernet Sauvignon Rosé 2017
Central Valley, Chile
10,40€ (Alkosta kesäkuussa 2018)

Pallokala (kirjoittanut Heikki Valkama)

Suomalainen huippukokki Riku Mäki saa kutsun Japanissa järjestettäviin kokkikilpailuihin. Kuten Japanissa yleensäkin monet asiat, myös tämä kilpailu, otetaan hyvin vakavasti ja siihen osallistujia sekä erityisesti voittajia arvostetaan suuresti. Mäkeä jännittää paljon tuleva kilpailu ja hän valmistautuu siihen hyvin mm. assistenttinsa avulla. Kilpailupäivän koittaessa ja ensimmäisen maistelun alussa tuomaristo kuitenkin sairastuu äkisti, ja osa heistä jopa menehtyy. Pian selviää, että myrkytyksen on aiheuttanut suuren herkun, mutta väärin valmistettuna tappavan myrkyllisen pallokalan maksassa ollut myrkky. Riku Mäki ja toinen brittikokki ovat ainoita kenen annoksia tuomaristo oli myrkytyksen tapahtuessa ehtinyt maistaa, joten poliisin epäilyt kohdistuvat suoraan heihin. Alkaa usean tahon selvitystyö, joka johtaa mm. takaa-ajoon.

Kirjasta paistaa kirjalijan kiinnostus ja tietämys Japania ja erityisesti sen ruokakulttuuria kohtaan. Kirjan päähenkilö Riku Mäki vaikuttaa sympaattiselta kaverilta, mutta jää lukijalle hieman etäiseksi. Tämä on mielestäni hieman sääli, sillä kirjan tapahtumapaikat ja juoni ovat varsin mainiot. Kirjailija Heikki Valkama on toimittaja  ja kirjailija, joka on julkaissut mm. sarjakuvia ja Japani-aiheisia ruokakirjoja sekä matkaoppaita. Japani on itselleni  vielä varsin vieras sekä maana että kulttuurina. Kirja onnistui hieman raottamaan maan kulttuuria positiivisessa mielessä.

Pallokala-dekkarin kanssa maistoin uusiseelantilaista kesäistä roseeta. Juoman väri oli vaalean ruusunpunainen. Sen tuoksussa oli marjaisuutta - vadelmaa ja puolukkaa sekä sitruksisuutta. Maussa oli hentoa hapokkuutta, mutta mielestäni sitruksisuus sai maussa pääroolin. Tuoksun marjaisuus mausta puuttui lähes kokonaan. Viinissä on tyyliä ja se käy hyvin sellaisenaan nautittavaksi. Sen kanssa voisi sopia hyvin myös kevyehkö juustosalaatti tai vaikka italialainen bruschetta-leipä.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat olivat periaatteessa hyviä, mutta niiden kokonaisuus olisi loistavaan suoritukseen päästäkseen vaatinut jonkinasteisen loppuhuipennuksen. Valkaman toinen dekkari Laserjuuri julkaistaan syksyllä ja varmaan sen myös syksyn aikana tulen lukemaan.

Kirjailija esiintyy Helsingissä järjestettävillä Dekkarifestivaaleilla 2018.

Pallokala
kirjoittanut Heikki Valkama
Kustannusosakeyhtiä Tammi 2017
145 sivua (luettu E-kirjana)

Yealands
Estate Single Vineyard
Pinot Noir Rose 2017
Marlborough, Uusi-Seelanti
15,48€ (Alkosta heinäkuussa 2018)

Hidas kuolema (kirjoittanut Emelie Schepp)

Hidas kuolema on kolmas Emelie Scheppin kirjoittama dekkari. Ennen tätä olen lukenut tämän sarjan toisen osan Valkoiset jäljet. Vaikka nämä teokset muodostavat selkeän jatkumon, on ne kirjoitettu niin, ettei välttämättä niiden lukemisjärjestyksellä ole väliä. Tarinasta löytyy käänteitä ja jännitystä.

Omaan makuuni kirjan hahmot eivät ole täysin uskottavia. Päähenkilö, syyttäjän ammatissa toimiva Jana Berzelius taistelee menneisyytensä paljastumista vastaan. Lukijana on paikka paikoin haasteellista käsittää, kuinka kauhea ihmisen menneisyyden on oltava, jotta sen paljastumisen estämiseksi kannattaa uhrata useiden henkilöiden henkiä. Toinen hahmo, jonka stereotyyppistä roolia lukiessa pohdin, on Lina Engström, ambulanssikuskin vaimo, jonka rooli loppua kohden nousee keskeisemmäksi (tämän enempää en juonta paljasta). Hän on nuori, hiljattain naimisiin mennyt nainen, jonka suurena unelmana on lapsen saanti ja perheen perustaminen. Jotenkin minusta tuntuu, että hänestä on tehty vain tavoitteiden ympärille keskittynyt hahmo, jonka äly ei tunnu paljon muuhun riittävän.

Näitä paria juttua lukuun ottamatta, tarina on koukuttava ja kirjan lukee nopeasti, vaikka siinä pieniprinttistä tekstiä onkin paljon. Scheppin paikkojen kuvaukset ovat hyviä ja itse ainakin pystyin hyvin eläytymään tapahtumapaikkoihin. Jännitystä on myös sopivasti - yöunet eivät mene, mutta tarinan lukemista ei malttaisi jättää kesken. Hahmoja kirjassa on useita, mutta heidän perässään pysyminen onnistuu lukijalta vaivattomasti. Kuten jo Valkoiset jäljet -kirjan yhteydessä totesin, niin mielestäni Scheppen kirjat muistuttavat useilta osin Lars Keplerin kirjoja. Näissä on naisellista näkökulmaa, mutta uskoisin, että sopivat aivan yhtä hyvin niin miehille kuin naisillekin.

Kirjan kanssa maistoin italialaista Zenaton Bardolino Chiaretto roseeviiniä. Viini on väriltään lohenpunaista. Sen tuoksussa on hentoa marjaisuutta ja sitruksisuutta. Viinin mineraalinen raikkaus on parhaimmillaan kylmänä. Lämmetessään hapot vievät mielestäni maulta liikaa tilaa. Viini maistui lohen ja kantarellikastikkeen sekä uusien perunoiden kera.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Kirjassa on enemmän intensiivisyyttä ja yllätyksellisyyttä kuin viinissä. Molemmat ovat kuitenkin helposti nautittavia ja omassa lajissaan tyylikkäitä.

Helmet-lukuhaaste: 42. Kirjan nimessä on adjektiivi

Hidas kuolema
kirjoittanut Emelie Schepp
Suomentanut Meri Ala-Tauriala
HarperCrime 2018

Zenato Bardolino Chiaretto
Corvina, Rondinella, Merlot
Bardolino Chiaretto, Italia 2017
10,99€ (Alkosta heinäkuussa 2018)

Olet valaissut minun tietäni (kirjoittanut Päivi Storgård)

Päivi Storgård on kirjassaan "Olet valaissut minun tietäni" kuvaillut ja kertonut lyhyesti Suomen  yhdentoista presidentin puolison elämän vaiheista. Teos antaa hyvän yleiskuvan 2010-luvun suomalaiselle, menemättä kuitenkaan juurikaan syvällisemmin henkilöiden taustoihin tai tekemisiin, kunkin ajan poliittisen johdon yhteiskunnasta. Tämän ansiosta kirjasta on mielestäni turha hakea paljastuksia tai suurempia sensaatioita. Kirja käy myös hyväksi kertaukseksi presidenteistämme.

Maamme presidenttien puolisot ovat olleet ihastuttavan tarmokkaita ja roolinsa arvoa kunnioittavia. Presidenttien puolisot eivät ole juurikaan suurempia kohuja aiheuttaneet, mutta heillä ollut kuitenkin mahdollisuus puolisonsa työn taustalla vaikuttaa asioihin. Toiset heistä ovat tarttuneet tähän mahdollisuuteen hanakammin kuin toiset. Kirjan mukaan kaikki ovat olleet myös hyvin jalat maassa tyyppejä. He eivät ole pyrkineet tuomaan omaa persoonallisuuttaan juurikaan esille ja ovat tulleet rooliinsa "tavallisten" suomalaisten joukosta. Varsinkin aiemmin tämä tavallisuus on korostunut, kun vaikkapa naapurimaissa valtion päämiesten tehtävät ovat perityneet, eikä esimerkiksi kuninkaan puolisoksi ole sopinut kuka tahansa.

Olisin kaivannut kirjaan hieman enemmän myös kriittisyyttä. Kirjassa pääasiassa kehuttiin puolisoita heidän tuestaan maamme kulloisellekin päämiehelle. Vaikka kaikista heistä toki on löytynyt persoonallisuutta, ei varsinaista kritiikkiä heidän toimistaan mielestäni kirjan sivuilta löytynyt. Osittain tämä johtunee siitä, että presidentin puolison valta on varsin pientä. Vaikka viimeisimmät puolisot ovat jatkaneet osittain omaa työuraansa, lienee presidentin puolison rooli kuitenkin ainoita sellaisia puolison rooleja Suomessa, joka merkittävästi vaikuttaa myös heidän omaan päivittäiseen työhönsä.

Kirjan kanssa maistoin Ranskan Alsacen alueelta tulevaa Sylvaner-rypäleen valkoviiniä. Sylvaner-rypälettä kasvatetaan lähinnä Keski-Euroopassa - Itävallassa, Saksassa ja Ranskassa. Rypälettä käytetään tyypillisesti paljon sekoitteena mm. Rieslingin kanssa. Sylvaner-rypäleelle on tyypillistä sen maanläheinen, omenainen ja sitruksinen maku sekä keskihapokkuus.

Maistamani Gustave Lorentzin Sylvaner -viini oli väriltään hieman hunajaisen kellertävää. Sen tuoksussa oli jopa runsasta hedelmäisyyttä ja sitruksisuutta. Mausta hedelmän tuoma pehmeys kuitenkin tuntui pääosin puuttuvan. Lähinnä hapokkuus ja yrttisyys, sekä pehmeä sitruksisuus tulivat esille. Maistoin viiniä paistettujen silakkapihvien ja uusien Siikli-perunoiden kanssa. Niiden pariksi viini sopi varsin hyvin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa oli tyylikkyyttä, maanläheisyyttä ja selkeyttä. Kummankaan jälkimaku ei ollut kovin pitkä - kirjassa hieman pidempi kuin viinissä. Molemmat ovat mielestäni ihan ok, mutta tuskin kovin pitkää muistikuvaa kuitenkaan tulevat jättämään.

Olet valaissut minun tietäni - presidenttien puolisot
kirjoittanut Päivi Storgård
Kustantamo S&S 2017
2.painos
195 sivua

Gustave Lorentz
Sylvaner Reserve
Alsace, Ranska 2016
10,99€ (Alkosta heinäkuussa 2018)

Ikäneidon testamentti (kirjoittanut Marja Aarnipuro)

Ikäneidon testamentti on toinen Marja Aarnipuron Kaarina Riikonen ratkaisee -sarjaan kuuluvista kirjoista. Ensimmäisen Maakellarin salaisuus -teoksen luin vajaa vuosi sitten. Muistikuvani ja myös blogitekstini perusteella tuossa kirjassa oli potentiaalia, mutta esikoisteoksen lapsuksia. Tämä toinen noudattelee henkilöhahmoiltaan paljon ensimmäistä, mutta kirjoitusasu ja tarinan johdonmukaisuus ovat mielestäni tässä paljon viimeistellympiä.

Kirjan henkilöhahmot muistuttavat hieman ruotsalaisen dekkaristi Camilla Läckbergin hahmoja. Niissä on samaa herttaisuutta ja viattomuutta. Hahmot ovat jopa liian kilttejä ollakseen totta - ainakin dekkarissa. Mutta, kun lukijana tästä pääsen yli, niin kirjan tarina vetää minut mukaansa. Lapsensa aikuistumisen, kiireisen työn, vaihdevuosien ja jonkinlaisen parisuhdekriisin ympärillä elävä toimittaja Kaarina Riikonen kohtaa läheisen naapurinsa kuoleman. Pian selviää, ettei 88-vuotiaan naisen kuolema ollutkaan luonnollinen, vaan jollakin oli jostakin syystä aihetta päästä hänestä eroon. Murhan syyn selvittäminen pyörii varsin samojen perusteemojen ympärillä kuin vaikkapa kuuluisalla yksityisetsivällä Hecule Poirotilla. Kenellä oli mahdollisuus, osaaminen ja motiivi suorittaa murha. Syyllinen saadaan lopulta kiinni ja siinä sivussa muutama muukin asia ratkottua.

Kirjasta jäi erityisesti mieleen monet tarkkaan ja omasta mielestäni oikein kuvaillut paikat ympäri Helsinkiä ja jopa Nizzaa sekä Monacoa pitkin. Lukija voi hyvin kuvitella olevansa liikkeelle samoilla paikoilla kuin kirjan päähenkilökin. Todentuntuisuutta ja jonkinasteista aitoutta kirjasta kuitenkin puuttui. Hyvin mahdollista, ettei kirjailija ole tähän edes täysin pyrkinyt, vaan halunnut tehdä tarinasta hieman leppoisamman dekkarin. Kirja etenee nopeasti ja sen lukee helposti parissa illassa. Toivottavasti Kaarina Riikonen -sarjaan on tulossa jatkoa, sillä mielelläni haluaisin kuulla päähenkilöstä vielä jatkossakin.

Kirjan kanssa maistoin itävaltalaista Zweigelt-rypäleestä tehtyä punaviiniä. Rypäleessä on samaa tyyliä ja perimää kuin vaikkapa ranskalaisessa Gamayssa. Viinissä oli maltilliset ja pehmeät tanniinit. Hapokkutta sopivasti, jotta viinin (metsä)marjaisuus pääsi esille. Viinissä on myös runsaasti kirsikkaisuutta. Viini on parhaimmillaan hieman viileänä (15-20 astetta). Se maistuu sellaisenaan seurustelujuomana. Ruoaksi sen kanssa kokeilin itse tehtyä mehevää burgeria. Mielestäni viini pärjäsi hyvin myös tällaisen ruoan parina.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on raikkautta ja sopivat hyvin kuumiin kesäpäiviin. Keveys ja helposti nautittavuus yhdistää myös näitä.

Ikäneidon testamentti
kirjoittanut Marja Aarnipuro
Crime Time 2018
327 sivua

Pratsch
Zweigelt Classic 2016
Niederösterreich, Itävalta
14,40€ (Alkosta heinäkuussa 2018)

Angela Merkel (kirjoittanut Stefan Kornelius)

Stefan Korneliuksen Angela Merkelistä kirjoittama kirja jätti minut mietteliääksi. Se käy läpi varsin kriittisesti Angela Merkelin elämää ja erityisesti hänen viime vuosiaan liittokanslerina. Muistaakseni Merkel ei ole juurikaan henkilökohtaisella tasolla kohuja herättänyt. Enemmänkin asiat ovat riidelleet, mutta kompromissien kautta on päästy ratkaisuihin. Hänen poliittinen uransa on vielä kesken - ja entistä enemmän se oli kesken vuonna 2014, kun tämä kirja ilmestyi. Kirjassa ei ole suuria henkilökohtaisia paljastuksia hänestä. Itä-Saksan vaikutus hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa lienee merkittävin taustatekijä, josta lukija saa jotakin irti.

Kirjan suurin heikkous piilee varmaankin juuri tässä. Elämäkertoja voi toki kirjoittaa vielä elävistä henkilöistä, mutta jotta niihin saataisiin selkeä rytmi ja johtopäätöksiä voitaisiin tehdä, niin kirjassa yhtenä keskeisenä johtolankana pitäisi olla aihe, jonka kirjan kohde on saanut jollakin tasolla päätökseen. Esimerkiksi jos joku nyt vuonna 2018 kirjoittaisi Suomen presidentti Sauli Niinistöstä elämäkerran, joka keskittyisi hänen presidenttiyteensä, niin todennäköisesti hieman pieleen menisi. Työ on vielä kesken, eikä keskeneräisistä asioista kannata mitään suuria johtopäätöksiä tehdä. Isot kokonaisuudet vaativat aikaa, jotta niistä voidaan tehdä kunnollisia loppupäätelmiä.

Kirjan loppuosassa on keskitytty eurokriisiin, jota ei vielä 2014 oltu saatu kunnolla päätökseen. Samoin Angela Merkelin ura Saksan liittokanslerina ja Euroopan Unionin keskeisenä vaikuttajana on kirjan julkaisun jälkeen jatkunut, ja jatkuu yhä. Kirjassa ei onnistuta tekemään kunnollista "välitilinpäätöstä", todennäköisesti koska sellaista ei Angela Merkelin urasta liittokanslerina vielä oikein ole. Kirjan olisi pitänyt keskittyä Merkelin uraan ennen kuin hänestä vuonna 2005 tuli Saksan liittokansleri tai sitten odottaa julkaisuaan jonnekin tulevaisuuteen, jolloin hän ei enää kyseisessä virassa toimi.

Teoksen viimeinen kappale kruunaa kirjalijan pessimismin - tai sitten se on jotakin saksalaista huumoria, jota en ymmärrä. Onneksi Angela Merkelin ura jatkunut ainakin neljä vuotta vielä tämän jälkeenkin.

"Mutta vielä joskus häneen (Angela Merkel) kyllästytään, ja puolue kääntyy häntä vastaan. Helmut Kohlillekin kävi niin. Silloin ymmärretään, että myös Angela Merkelin kaudella oli rajansa. Kun ajanhenki muuttuu, silloin aika on pysähtynyt."

Kirja valikoitui lukulistalleni Kauppalehti Optiossa olleen Finnairin digijohtaja Katri Harra-Salosen suosituksesta. Saksan rooli EU:ssa ja myös Suomen kauppakumppanina on niin merkittävä, että jonkinlaiseen yleissivistykseen kuuluu mielestäni tietää jotakin myös maan päämiehestä. Merkelistä kertovia kirjoja ei vastaani juurikaan ole tullut, joten päätin  tämän lukea.

Kaikessa on aina jotakin positiivista, joten loppuun myös niitä, sillä kritiikistäni huolimatta, kirjasta huomaa, että sen kirjoittaja Stefan Kornelius tuntee hyvin saksalaisen politiikan. Hänellä on hyvä käsitys sekä Saksan sisäpolitiikan että Euroopan unionin sisäpiiriläisten välisistä suhteista. Hän myös perustelee laajalti eri tilanteita ja niissä tehtyjä päätöksiä. Ja jääpähän itselleni hyvä syy lukea tulevaisuudessa jokin muu Merkelistä kirjoitettu kirja. 

Saksalaisesta kertovan kirjan pariksi piti valita perussaksalaista viiniä - eli Moselin laakson Riesling. Blitz Riesling on hyvin klassista Rieslingiä. Se on puolikuivaa. Usein tulee valittua vain kuivia viinejä, mutta puolikuivat Rieslingit ovat usein positiivisia yllätyksiä, joten niihin kannattaa myös joskus ainakin koemielessä tarttua. Viinin tuoksussa on sitruksisuutta ja omenaisuutta. Viinissä on hieman voimainen suuntuntuma. Maussa sitruksisuus ja omenaisuus jatkavat kulkuaan sopusoinnussa. Viinissä on sopivasti hapokkuutta taittamaan makeutta. Sopii loistavasti vaikka kesäisen juustosalaatin tai kasvispaistoksen pariksi.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viinillä on selkeä alku ja loppu ja se on johdonmukainen. Samaa ei voi kirjasta sanoa. Molemmissa löytyy saksalaista jämäkkyyttä ja rakennetta. Viinistä saa kyllä enemmän irti ilman kirjaa.

Angela Merkel
Kirjoittanut Stefan Kornelius
Suomennos Auditorium ja Ilpo Jäppinen
Alkuteos Angela Merkel - Die Kanxlerin und ihre Welt
Auditorium 2014
251 sivua

Blitz Riesling
2017
Mosel, Saksa
9,98€ (Alkosta kesäkuussa 2018)

Chasing Hillary (kirjoittanut Amy Chozick)

New York Times -lehden toimittaja Amy Chozickin kirja tuli vastaani ja siirtyi lukulistalleni lehden podcastia kuunnellessani. Kirja kertoo toimittajan näkövinkkelistä Hillary Clintonin presidentin vaalikampanjoista vuosilta 2008 ja 2016-2017. Amy Chozick seurasi Hillary Clintonia ja tämän vaalikampanjoita, lukuisten muiden toimittajien tapaan, vuosikymmenen ajan.                                                                              Heti aluksi on myönnettävä, että kuuntelin tämän äänikirjana, jolloin osa teoksen nyansseista on varmasti jäänyt minulta huomaamatta. Mielenkiintoista sen sijaan oli, että äänikirjan lukijana oli itse kirjan kirjoittaja. Tämä toi tekstin lähelle ja teki kuuntelusta entistä miellyttävämpää. Näkökulma on vahvasti journalistinen, vaikka paikka paikoin tulee olo, että kirjailija on useissa asioissa myös Hillaryn kannattaja. Hän on tavannut ja keskustellut lukuisia kertoja henkilökohtaisesti Hillaryn ja tämän perheen jäsenten kanssa. Kirjailijan Hillarysta antama kuva "kulissien takana" ei juurikaan muuta mielikuvaani hänestä.

Yhdysvaltain vaalikampanjat, sekä presidenttien esivaalit (tässä kirjassa käsiteltiin vuotta 2008, jolloin Hillary kisasi Barack Obamaa vastaan demokraattien ehdokasvaaleissa) että varsinaiset vaalit (vuosi 2016 ja 2017, jolloin vastassa oli Donald Trump) keskittyvät pitkälti sisäpolitiikkaan ja retoriikkaan. Suomalaiselle lukijalle nämä eivät ole normaalisti kovin tuttuja käsiteltävien asioidensa puolesta, jonka vuoksi teoksen pikkutarkkuus tuntui paikoin hieman puuduttavalta ja toistolta. Toisaalta näistä asioista ei voi oppia, jollei niihin lukemalla tutustu.

Kirja valoittaa hienosti toimittajan, ja oikeastaan kenen tahansa amerikkalaisen työkulttuuria. Kun rauta on kuumaa, niin silloin on taottava. Tämän totesi myös kirjoittaja Amy Chozick, joka pakasti munasolujaan, sillä vaalikampanjoiden aikaan, hän ei yksinkertaisesti olisi voinut jäädä pois lähes 24/7 -työstään. Hillaryn kampanjaa seuranneet toimittajat olivat täysin sitoutuneita elämään täysin hänen aikataulunsa ja menojensa mukaan. Toisaalta tämä toi joukkoon myös yhteisöllisyyttä ja mm. synttäreitä juhlittiin "työporukan" kesken, joka korvasi perheen kampanjan ajan. Nyt presidenttikampanjan päätyttyä Chozickille muodostui viimein mahdollisuus myös perheen perustamiseen. 

Kirjan kanssa maistoin uusi-seelantilaista Saint Clairin Pinot Gris Roseeta. Vierailin heidän tilallaan viime keväänä. Tämä pullo ei kuitenkaan kulkeutunut mukanani sieltä kotiin saakka, vaan ostin sen Alkosta. Viini on lähes vadelmanpunaista. Sen tuoksussa on marjaa, mutta ei niin paljon kuin ehkä värin perusteella voisi olettaa. Maussa on marjaa - mansikkaa ja vadelmaa - sekä sitruksisuutta. Viini on tyylikäs kokonaisuus ja helposti nautittava kesäjuoma vaikka ruokaisen kalasalaatin tai broilerin kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirjasta ei välity viinin maun ja tuoksun johdonmukainen jatkumo. Kirja on myös pitkähkö, kun taas juoman monipuolisuus helpottaa sen nautittavuutta erilaisissa tilaisuuksissa. Molempien parissa saa kuitenkin hyvin aurinkoisen kesäpäivän kulumaan.

Helmet 2018 lukuhaaste: 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

Chasing Hillary
kirjoittanut Amy Chozick
HarperCollins UK
Kuunneltu äänikirjana 12h, 33min

Saint Clair 
Pinot Gris Rose 2016
Marlborough, Uusi-Seelanti
14,99€ (Alkosta heinäkuussa 2018)

Valkoiset jäljet (kirjoittanut Emelie Schepp)

Olin kuuntelemassa Emelie Scheppiä Korjaamon dekkarilauantaissa kesäkuussa. Hänen innostuneisuutensa kirjoittamisesta, erityisesti dekkareista ja kirjan hahmoista, sai minut tarttumaan hänen kirjaansa. Ensimmäisenä vastaan osui muutaman vuoden vanha Valkoiset jäljet.

Valkoiset jäljet -kirjan henkilöhahmoissa ja tapahtumissa on paljon samaa kuin Lars Keplerin kirjoissa. Päähenkilö on ylikyvykäs eli tuntuu kykenevän kohtaamaan suurempia henkisiä ja fyysisiä haasteita kuin lähes kukaan muu. Hänellä on myös menneisyys, josta hän ei halua kenenkään muun tietävän. Päähenkilöltä tuntuu puuttuvan empaattisuus sekä itseään että muita kohtaaan. Henkilöhahmona kiinnostava, mutta vaikeasti ymmärrettävä tai käsiteltävä.

Yhteneväisyydet Keplerin kirjojen kanssa jatkuvat myös tapahtumapaikoissa, jotka nekin tuntuvat olevan jollakin tavoin äärimmäisiä. Tässä kylmyyttä ja kosteutta sekä erämaamäisyyttä. Scheppisin kirja etenee kuitenkin nopeammalla temmolla kuin Keplerin ja ehkä juonenkäänteitä ei ole aivan yhtä paljon. Henkilöhahmoja on paljon, mutta heidän perässään pysyminen sujuu kyllä varsin helposti. Tästä iso plussa, sillä usein itse huomaan sekoittavani kirjan hahmoja. Kaiken kaikkiaan positiivinen löytö ruotsalaisessa dekkaritarjonnassa.

Tuntuu, että melkein aina ruotsalaisten kirjojen pariksi tulee valittua valkoviiniä. En osaa sanoa tarkkaan, mistä mistä johtuu, ehkä miellän ruotsalaisuuden jotenkin keveäksi kala- ja kasvisruoka henkiseksi. Nyt viini valikoitui ensisijaisesti sen kanssa tarjottavan ruoan pariksi. Loimutetun lohen ja uusien perunoiden kaveriksi Alkon myyjä suositteli nappiosumana etelä-afrikkalaista Chardonnäytä, joka pärjäsi varsin hyvin myös Helsingin Sanomien Torstai-liitteen 5.7.18 viinivertailussa. Chardonnay on itselleni haastava. Tammisuus on valkoviinissä ok, mutta viinin kanssa tarjottavan ruoan on sovittava tammen kanssa hyvin yhteen. Vain seurustelu- tai kirjan kanssa nautittsessa en ole vielä kohdannut tammista Chardonnayta josta pitäisin. Tämän viinin tuoksussa on tammea, runsaasti erilaisia eksoottisia makeanpuoleisia hedelmiä ja sitruksisuutta. Maussa hedelmäisyys, erityisesti ananaisuus, sitruksisuus ja makeahko hunajaisuus vievät voiton. Vaikka makuvariaatioita on paljon, on tämä viini kuitenkin tyylikäs kokonaisuus - sopivan ruoan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmissa on vauhtia ja eksotiikkaa. Ovat myös positiivisia yllätyksiä ja sopivat tyyliltään loistavasti yhteen.

Valkoiset jäljet
kirjoittanut Emelie Schepp
Vita Spår
suomentanut Meri Ala-Tauriala
HarperCollins 2017
394 sivua

Lourensford The Dome
Chardonnay 2016
Coastal Region, Etelä-Afrikka
13,30€ (Alkosta kesäkuussa 2018)

Nimeni on Rigoberta (toimittanut Elisabeth Burgos)

Nimeni on Rigoberta -kirja kertoo guatemalalaisen intiaanin Rigoberta Menchún elämästä, perheestä ja kulttuurista. Kirjan on Rigobertan sanelun perusteella muokannut kirjalliseen muotoon Elisabeth Burgos. Rigoberta Menchú on saanut vuonna 1992 Nobelin rauhanpalkinnon intiaanien oikeuksien puolesta taistelun vuoksi. Kirjassa taustoitetaan hyvin intiaanikulttuureja, vaikka se kertookin pääasiassa quiche-heimosta.

Kirjan tapahtumat ovat raskasta luettavaa. Ne keskittyvät köyhyyden, alistamisen, nälän, ihmisoikeuksien puuttumisen, orjuuden ja kansanmurhan ympärille. Rigoberta kertoo kirjassa elämästään ja erilaisista kokemuksista, joita hän sekä hänen läheisensä ovat kohdanneet vähemmistö asemassa eläessään. Intiaaneja on kohdeltu, ja varmaan edelleen kohdellaan, ei vain toisen luokan kansalaisina, vaan oikeastaan vailla ilman minkäänlaisia ihmisoikeuksia. Näiden teemojen lisäksi kirjassa avataan hyvin keski-amerikkalaista elämän menoa. Maaseudun ja kaupunkien väliset erot ovat valtavia ja arkipäiväinen elämä näissä poikkeaa toisistaan merkittävästi. Ainoat intiaani-heimot, joihin olen edes hieman tutustunut ovat mayat ja inkat. Näihinkin lähinnä koulun penkillä ja Perun sekä Meksikon reissuilla. Sorrettuja ihmisryhmiä on aina ollut ja valitettavasti tuntuu, että jatkossa suuntaa parempaa ei myöskään ole näkyvissä.

Elisabeth Burgos on toimittanut kirjan Rigobertan kerronnan perusteella. Hän ei ole puuttunut asioiden oikeellisuuteen tai jättänyt joitakin teemoja oma-aloitteisesti pois. Kirjallisena tuotoksena teksti ei ole erityisen hyvää, mutta tämän kirjan kohdalla sanoman merkityksellisyys ja tarina ovat pääosassa. Kirja etenee kronologisessa järjestyksessä. Kerronta on selkeää, vaikkakin paikka paikoin varsin pikkutarkkaa.

Vinkin tähän kirjaan sain Kirjarikas elämäni -blogista. Guatemala on minulle hyvin tuntematon, joten oli mielenkiintoista päästä tutustumaan maahan tämän kirjan kautta. Toki tämä on hyvin negatiivinen lähestymiskanta sorron ja kansanmurhan  näkövinkkelistä. Mielenkiintoista olisi lukea jokin toista aihetta käsittelevä guatemalalainen kirja.


Kirjan kanssa maistoin samalta mantereelta tulevaa chileläistä valkoviiniä, Cono sur Bicicleta Rieslingiä. Aavistuksen viilenneessä viinissä tuoksu on hyvin hedelmäinen. Tuoksussa on eksoottista hedelmää, kuten persikkaa ja ananasta. Aromikkaan tuoksun perusteella en välttämättä arvaisi viiniä Riesling-rypäleestä tehdyksi. Viinissä on hapokkuutta, ehkä aavistus tammen tuomaa karheutta. Hedelmäisyys ei seuraa maussa yhtä vahvasti kuin tuoksu olisi antanut olettaa. Maussa hieman vihreää ominaisuutta ja voimakkuutta.

Kirjan ja viinin yhteensopivuus saa neljä pistettä. Molemmissa on tuoreutta ja karheutta. Jälkimaku on pitkä, mutta kumpikaan tuskin pääsee aivan TOP10-listalle nousemaan. Nautittavissa hyvin yhdessä tai erikseen.

Helmet-lukuhaaste 2018: 24. Surullinen kirja

Nimeni on Rigoberta
toimittanut Elisabeth Burgos
alkuperäinen nimi: Me llamo Rigoberta Menchú
suomentanut Anita Mikkonen
Kääntöpiiri 1990 Helsinki
353 sivua

Cono Sur Bicicleta
Riesling 2017
Bio Bio Valley, Chile
9,98€ (Alkosta kesäkuussa 2018)