Ikäneidon testamentti (kirjoittanut Marja Aarnipuro)

Ikäneidon testamentti on toinen Marja Aarnipuron Kaarina Riikonen ratkaisee -sarjaan kuuluvista kirjoista. Ensimmäisen Maakellarin salaisuus -teoksen luin vajaa vuosi sitten. Muistikuvani ja myös blogitekstini perusteella tuossa kirjassa oli potentiaalia, mutta esikoisteoksen lapsuksia. Tämä toinen noudattelee henkilöhahmoiltaan paljon ensimmäistä, mutta kirjoitusasu ja tarinan johdonmukaisuus ovat mielestäni tässä paljon viimeistellympiä.

Kirjan henkilöhahmot muistuttavat hieman ruotsalaisen dekkaristi Camilla Läckbergin hahmoja. Niissä on samaa herttaisuutta ja viattomuutta. Hahmot ovat jopa liian kilttejä ollakseen totta - ainakin dekkarissa. Mutta, kun lukijana tästä pääsen yli, niin kirjan tarina vetää minut mukaansa. Lapsensa aikuistumisen, kiireisen työn, vaihdevuosien ja jonkinlaisen parisuhdekriisin ympärillä elävä toimittaja Kaarina Riikonen kohtaa läheisen naapurinsa kuoleman. Pian selviää, ettei 88-vuotiaan naisen kuolema ollutkaan luonnollinen, vaan jollakin oli jostakin syystä aihetta päästä hänestä eroon. Murhan syyn selvittäminen pyörii varsin samojen perusteemojen ympärillä kuin vaikkapa kuuluisalla yksityisetsivällä Hecule Poirotilla. Kenellä oli mahdollisuus, osaaminen ja motiivi suorittaa murha. Syyllinen saadaan lopulta kiinni ja siinä sivussa muutama muukin asia ratkottua.

Kirjasta jäi erityisesti mieleen monet tarkkaan ja omasta mielestäni oikein kuvaillut paikat ympäri Helsinkiä ja jopa Nizzaa sekä Monacoa pitkin. Lukija voi hyvin kuvitella olevansa liikkeelle samoilla paikoilla kuin kirjan päähenkilökin. Todentuntuisuutta ja jonkinasteista aitoutta kirjasta kuitenkin puuttui. Hyvin mahdollista, ettei kirjailija ole tähän edes täysin pyrkinyt, vaan halunnut tehdä tarinasta hieman leppoisamman dekkarin. Kirja etenee nopeasti ja sen lukee helposti parissa illassa. Toivottavasti Kaarina Riikonen -sarjaan on tulossa jatkoa, sillä mielelläni haluaisin kuulla päähenkilöstä vielä jatkossakin.

Kirjan kanssa maistoin itävaltalaista Zweigelt-rypäleestä tehtyä punaviiniä. Rypäleessä on samaa tyyliä ja perimää kuin vaikkapa ranskalaisessa Gamayssa. Viinissä oli maltilliset ja pehmeät tanniinit. Hapokkutta sopivasti, jotta viinin (metsä)marjaisuus pääsi esille. Viinissä on myös runsaasti kirsikkaisuutta. Viini on parhaimmillaan hieman viileänä (15-20 astetta). Se maistuu sellaisenaan seurustelujuomana. Ruoaksi sen kanssa kokeilin itse tehtyä mehevää burgeria. Mielestäni viini pärjäsi hyvin myös tällaisen ruoan parina.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on raikkautta ja sopivat hyvin kuumiin kesäpäiviin. Keveys ja helposti nautittavuus yhdistää myös näitä.

Ikäneidon testamentti
kirjoittanut Marja Aarnipuro
Crime Time 2018
327 sivua

Pratsch
Zweigelt Classic 2016
Niederösterreich, Itävalta
14,40€ (Alkosta heinäkuussa 2018)