Lupaus (kirjoittanut Emma Puikkonen)

Kirjailija Emma Puikkosen vuonna 2016 julkaistu teos "Eurooppalaiset unet" oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Pidin tuosta kirjasta ja se erottui ajankohtaisuutensa vuoksi kilpailijoistaan. Kohtalaisilla odotuksilla tartuin hänen uusimpaan romaaniinsa "Lupaus". Ennakkotietoni siitä olivat olemattomat, joten ilahduin kun taas ympäristö ja erityisesti ympäristön tilan aiheuttama stressi olivat vahvasti läsnä. Ajankohtaista olivat myös talvihorroksesta heränneet punkit, joiden rooli kirjassa on merkittävä. Luonnon lisäksi kirjassa käsitellään voimakkaasti äidin ja tyttären välistä suhdetta.

Kirjan päähenkilö Rinna lupaa tyttärelleen Seelalle pelastavansa tämän kaikelta. Lupaus, josta hän, tai kukaan muukaan vanhempi, ei voi aina pitää kiinni. Erityisen vaikeaa tuo on aikana, jolloin ilmasto lämpenee ja sen aiheuttamat kerrannais- ja sivuvaikutukset koskettavat meidän kaikkien elämää tavalla tai toisella.

Seelan ollessa vielä leikki-ikäinen, löytää hänen äitinsä punkin tämän korvan takaa. Muutaman päivän päästä tytär sairastuu ja selviää, että sairauden taustalla on punkin puremasta saatu tauti. Tyttären toipuminen on hidasta ja toipumisen aikana Rinna ehtii mielessään soimata itseään lupauksensa pettämisestä. Osin tämän johdosta hänestä tulee ylisuojeleva äiti. Seelan kasvaessa ja aikuistuessa, ylihuolehtivaisuus heikentää äidin ja tyttären keskinäisiä välejä.

Kirjan aihe on synkkä, oikeastaan jopa toivoton. Lukija tietää alusta asti, että lupaus kaikelta pelastamiselta ei voi onnistua. Kirja ei mielestäni tästä huolimatta ole masentava tai epätoivoinen. Syynä tähän saattaa olla se, että kirjan hahmot pysyvät varsin etäällä lukijasta. He ovat totuudenmukaisia ja aitoja, mutta itse en koe heidän kanssaan samaistumista. Sama oli muistaakseni myös edellisen Puikkoselta lukemani kirjan "Eurooppalaiset unet" kanssa. Tämä piirre on positiivinen, sillä lehdistä ja medista saa seurata aivan tarpeeksi lannistavia uutisia ympäristön tilasta. Osassa ihmisistä epätoivo on herättänyt lannistumisen ja stressin piirteitä. Yksittäisen ihmisen, tai jopa kansan, vaikutusmahdollisuudet ympäriston tilan parantamismahdollisuuksiin, ovat vaatimattomat. Tämä ei tarkoita, että teoilla ei olisi merkitystä, vaan enemmänkin, että yksittäisen ihmisen on hyväksyttävä se, että parhaansa tekemisen on riitettävä. Kuten yleensä muissakin asioissa elämässä - enempää ei kukaan voi odottaa tai pakottaa.

Kirjan kanssa maistoin Ranskan Alsacesta tulevaa Pfaffin Riesling ja Pinot Gris -valkoviiniä. Keväällä ruokavalio yleensä muuttuu kasvis- ja kalapainotteisemmaksi ja viineiltä huomaan kaipaavani hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta. Ripauksessa sitruksista raikkautta viinissä, ei myöskään ole mitään vikaa. Puolikuiva Riesling on usein vastaus näihin toiveisiin. Pfaffin Alsacesta tuleva Riesling, jossa mukana hieman myös Pinot Gistä, on keltaluumuista, sitruksista ja kukkaista. Viinin aromit nousevat helposti esille ja antavat tilaa myös sen kanssa tumman leivän kanssa nautitulle savulohimousseelle. Viini maistuisi varmasti hyvin myös vaikkapa kalaisten sushien kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat avautuvat sopivan helposti ja ne ovat vakavasti otettavia teoksia. Niillä on myös tarpeeksi meriittiä, olla juuri sellaisia, kuin joiksi ne on suunniteltu. Yhtenäisiä pitkiä piirteitä, näiltä kuitenkin puuttuu jonkin verran.

Helmet-lukuhaaste 2019: 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

Lupaus
kirjoittanut Emma Puikkonen
Werner Söderström Osakeyhtiö 2019
129 sivua (luettu E-kirjana)

Black Tie by Pfaff
Riesling, Pinot Gris 2017
Alsace, Ranska
14,99€ (Alkosta huhtikuussa 2019)