Mitä tapahtuu, kun Englannin kuningattaren corgit karkavat ja kuningatar saa ne kiinni Westministerin linnan pihalta, jossa on samaan aikaan kirjastoauto käymässä? Kuningatar kokee velvollisuudekseen käydä kirjastoautossa, eikä kehtaa lähteä sieltä lainaamatta kirjaa. Lukuharrastusta innoittaa entisestään palatsin keittiössä työskentelevä ja kirjoista hyvin tietävä nuori mies.
Epätavallinen lukija on hieman satiirinen kirja uusien asioiden löytämisestä ja niihin uppoamisesta. Kun ihminen sattumalta löytää mielenkiinon kohteen, jonka ei ole aiemmin uskonut olevan lainkaan kiinnostava, voi lähes kaikki ympärillä oleva tuntua muuttuvan. Aina nämä muutokset eivät lähipiiriä miellytä. Uudet asiat antavat erilaisia näkökulmia maailmaan ja asioihin. Oli sitten Englannin kuningatar tai suomalainen maanviljelijä.
Viittauksia kirjailijoihin
Kuten kirjan nimi hieman antaa olettaa, käsitellään teoksessa jonkin verran kirjallisuutta. Kuningatar saa suosituksia lukea eri tyylien kirjallisuutta yleisesti tunnetuilta kirjailijoilta. Välillä hyvän kirjan lukemista ei malttaisi jättää kesken ja kirjoja tulee luettua oman kodin lisäksi myös ruokaillessa tai matkustaessa. Myös kuningatar on kirjassa saman haasteen edessä. Hän on kehittänyt taidon lukea kirjaa samalla, kun matkustaa kärrykyydillä hurraavien faniensa joukossa. Kirjalaatikon unohtuminen kotiin valtiovierailulta on puolestaan vaarassa pilata koko matkan.
Idean kirjan lukemiseen sain Kirjarikas elämäni -blogista. Seuraan jonkin verran Englannin kuninkaallisia ja on mukava lukea välillä heitä koskevaa kirjallisuutta. Kun kyseessä vielä oli tunnetun englantilaisen Alan Bennetin ensimmäinen suomennettu satiiriteos ja sivumääräkin oli hyvin kohtuullinen, oli kynnys kirjan lukemiseen matala. Mielestäni kirja on kiva, hyvänmielen kirja, ja hieman erilaista kirjallisuustyyliä kuin yleensä luen. Vaikka sivuja kirjassa on vain reilu sata, meni kirjan lukemiseen kuitenkin yllättävän paljon aikaa.
Cremant-kuohuvaa Jurasta
Kirjan pariksi valikoitui, kuninkaallisillekin sopiva, ranskalainen Cremant-kuohuviini. Kuohuvassa on helmeilevän keyyet kuplat ja väri on raikkaan kellertävä. Maussa on sitruksisuutta ja päärynäisyyttä. Viinissä on myös kypsyyden tuntua ja voimaisuutta, vaikka se onkin hapokas ja kuiva. Viini maistui kirjan lisäksi itsetehtyjen blinien kanssa.
Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat perinteisillä asioilla hieman leikitteleviä. Erityisesti kirjasta puuttuu syvyyttä ja myös pitkäjänteisyyttä. Mukavat nautittavat ja muistuttavat pian alkavasta keväästä.
Helmet-lukuhaaste 2020: 15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö
Epätavallinen lukija
kirjoittanut Alan Bennett
suomentanut Heikki Salojärvi
Basaam Books 2008
115 sivua
Charles de Fere
Cremant du Jura Brut
Chardonnay, Pinot Noir
AOC Jura, Ranska
14,98€ (Alkosta helmikuussa 2020)
Blogissa on kolme teemaa - lukeminen ja viinien maistelu sekä kulttuuri. Teemoja on yhdistetty blogissa analysoimalla kirjoja, viinejä sekä kulttuurin herättämiä ajatuksia täysin subjektiivisesti.
sunnuntai 23. helmikuuta 2020
tiistai 18. helmikuuta 2020
Mutkanlukutaito (kirjoittanut Pirjo Puukko)
Pirjo Puukon kirjoittama novellikokoelma "Mutkanlukutaito" on rauhoittavaa luettavaa. Kyseessä on pienen, vuonna 2017 perustetun Stresa kustantamon julkaisema novellikokoelma. Novelleja kirjassa on yhteensä 18 kappaletta.
Tunnelman säilyttäjä
Osa kirjan novelleista on keskenään hyvin saman henkisiä. Lukijana pidän siitä, että tunnelma ei vaihdu liikaa siirryttäessä novellista toiseen. Novellit on kirjoitettu hyvin ja ne vievät mukanaan. Niissä on ihastuttavasti mukana pieniä elämän kommelluksia. Sellaisia, jotka tapahtuessaan tuntuvat suurilta, mutta jälkikäteen niitä ei meinaa edes muistaa. Tämän tyyppiset tarinat muistuttavat hyvin siitä, ettei asioita aina pidä ottaa liian vakavasti.
Mitään hassun hauskan keveitä nämä novellit eivät ole, vaan niistä löytyy dramatiikkaa. Vaikka kirjoitukset ovat hyviä, ne eivät jää alitajuntaan pyörimään, kuten jotkut kertomukset. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole mitenkään negatiivista. Välillä tekee hyvää lukea jotain koskettavaa, mutta kuitenkin kevyehköä.
"Mutkanlukutaito" on Pirjo Puukon esikoiskirja. Vuonna 2019 häneltä on ilmestynyt toinen teos "Kunnes jalkasi kantavat". Muina töinään Pirjo Puukko toimii mm. ohjaajana ja kriitikkona eri medioissa.
Alkuviini Ranskasta
Ranskalaisen J.Lebeguen punainen alkuviini L'Intrepide on ulkonäkönsä, tuoksunsa ja makunsa puolesta hyvin sopusuhtainen viini. Viini ei ole täysin suodatettua, vaan siinä on pieniä jäänteitä käymisen ajalta. Väriltään viini on tiilenpunaisen ja purppuran väliltä. Tuoksussa on pehmeää marjaisuutta. Maussa on vadelmaisuutta, kirsikkaa ja mausteisuutta. Viinissä on jonkin verran ikenissä tuntuvaa tanniinisuutta. Mielenkiintoinen tuttavuus, joka on edukseen vaihtelevien alkuviinien joukossa.
Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat hennon rohkeita. Ne antavat arasti oman osaavan panostuksensa sekä kirja- että viinimaailmaan. Viinin tarina jaksaa kantaa mielessä hieman pidempään kuin kirjan.
Mutkanlukutaito
kirjoittanut Pirjo Puukko
Stresa Kustannus 2017
135 sivua
L'Intrepide
Natural Wine 2018
Merlot, Cabernet Sauvignon
Bordeaux, Ranska
14,99€ (Alkosta tammikuussa 2020)
Tunnelman säilyttäjä
Osa kirjan novelleista on keskenään hyvin saman henkisiä. Lukijana pidän siitä, että tunnelma ei vaihdu liikaa siirryttäessä novellista toiseen. Novellit on kirjoitettu hyvin ja ne vievät mukanaan. Niissä on ihastuttavasti mukana pieniä elämän kommelluksia. Sellaisia, jotka tapahtuessaan tuntuvat suurilta, mutta jälkikäteen niitä ei meinaa edes muistaa. Tämän tyyppiset tarinat muistuttavat hyvin siitä, ettei asioita aina pidä ottaa liian vakavasti.
Mitään hassun hauskan keveitä nämä novellit eivät ole, vaan niistä löytyy dramatiikkaa. Vaikka kirjoitukset ovat hyviä, ne eivät jää alitajuntaan pyörimään, kuten jotkut kertomukset. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole mitenkään negatiivista. Välillä tekee hyvää lukea jotain koskettavaa, mutta kuitenkin kevyehköä.
"Mutkanlukutaito" on Pirjo Puukon esikoiskirja. Vuonna 2019 häneltä on ilmestynyt toinen teos "Kunnes jalkasi kantavat". Muina töinään Pirjo Puukko toimii mm. ohjaajana ja kriitikkona eri medioissa.
Alkuviini Ranskasta
Ranskalaisen J.Lebeguen punainen alkuviini L'Intrepide on ulkonäkönsä, tuoksunsa ja makunsa puolesta hyvin sopusuhtainen viini. Viini ei ole täysin suodatettua, vaan siinä on pieniä jäänteitä käymisen ajalta. Väriltään viini on tiilenpunaisen ja purppuran väliltä. Tuoksussa on pehmeää marjaisuutta. Maussa on vadelmaisuutta, kirsikkaa ja mausteisuutta. Viinissä on jonkin verran ikenissä tuntuvaa tanniinisuutta. Mielenkiintoinen tuttavuus, joka on edukseen vaihtelevien alkuviinien joukossa.
Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat hennon rohkeita. Ne antavat arasti oman osaavan panostuksensa sekä kirja- että viinimaailmaan. Viinin tarina jaksaa kantaa mielessä hieman pidempään kuin kirjan.
Mutkanlukutaito
kirjoittanut Pirjo Puukko
Stresa Kustannus 2017
135 sivua
L'Intrepide
Natural Wine 2018
Merlot, Cabernet Sauvignon
Bordeaux, Ranska
14,99€ (Alkosta tammikuussa 2020)
lauantai 15. helmikuuta 2020
Fem söker en skatt (kirjoittanut Enid Blyton)
Enid Blytonin kirjoittama Viisikko-sarja kuuluu lapsuuden lukemistooni. Kolme sisarusta ja heidän serkkunsa sekä Tim-koira viettävät kesiä yhdessä Englannin maaseudulla ja kokevat yhdessä erilaisia seikkailuja. Viisikko-kirjat nousevat aika ajoin blogeissa esille ja monesti olen ajatellut palaavani niiden ääreen.
Jokken kirjanurkka nosti esille Keskisuomalainen-lehdessä olleen sadan kirjan klassikkolistan, jossa Viisikot ovat sarjana mukana. Tuon innoittamana päätin aloittaa sarjan kuuntelun. Hieman haastetta lisätäkseni valitsin kuuntelukieleksi ruotsin. Vaikka ruotsia on tullut vuosia opiskeltua, on sen käyttö jäänyt vähäiseksi. "Fem söker en skatt", suomeksi "Viisikko aarresaarrella" sopi loistavasti kielen mieleen palauttamiseksi. Sanasto on kohtalaisen helppoa ja lauserakenteet selviä. Myös juoni on selkeästi kuvailtu, joten tapahtumissa mukana pysyminen sujui vaivatta.
Viisikko
Sarjan ensimmäisessä osassa kolme sisarusta Anne, Dick ja Julian matkaavat meren rannalle setänsä perheen luokse kesähoitoon. Perheessä on vain yksi lapsi, Georgina (suom. Paula), joka haluaa itseään kutsuttavan Georgeksi (suom. Pauli). Hänellä kestää hieman sopeutua serkkujensa tapoihin, sillä hän on tottunut ainoana lapsena huolehtimaan vain itsestään ja rakkaasta Tim-koirastaan. Serkukset käyvät usein perheen omistamalla saarella, jossa he epäilevät olevan kultaa. Samoja aavistuksia saaren rikkauksista on myös liikemies-ryhmittymällä, joka pyrkii ostamaan saaren itselleen. Kilpailu kullasta ja muista saarella olevista aarteista kiihtyy ja johtaa serkukset tiukan paikan eteen.
Sarja on opettavainen, varsin realistinen ja aito. Sen teemat ovat pitkälti edelleen ajankohtaisia, vaikka kirjan kirjoittamisesta on kulunut lähes 80 vuotta aikaa. Monelle kirjan lukeminen tai kuuntelu mahdollistavat myös paluun lapsuuden lukumuistoihin. Luulen, että Viisikot ovat sukupolvia yhdistävä nuoruuden kirjasarja.
Pehmeää hillomaisuutta Italiasta
Kirjan kanssa maistoin italialaista Zensa punaviiniä Apuliasta, kaakkois-Italiasta. Viini on täyteläisen punaista ja liikkuu lasissa hieman raskaasti. Tuoksussa on tummaa hedelmäisyyttä, luumua ja vadelmaa. Maku on hieman hillomainen, mutta viinissä on mukavasti hapokkuutta ryhdittämässä muuten pyöreää suutuntumaa. Viini maistuu hyvin seurustelujuomana tai illanistujaisissa erilaisten tapasten kanssa. Itse maistoin viiniä pinaatti-fetapiirakan kanssa .
Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Kirjan tyyneys ja perinteikkyys sopivat hyvin yhteen eteläisemmästä Euroopasta tulevan viinin kanssa.. Molemmissa on täyteläisyyttä ja sisältöä, joka jaksaa kantaa ensisivuilta ja -tuoksusta loppuun saakka.
Helmet-lukuhaaste 2020: 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä
Fem söker en skatt
suomeksi Viisikko aarresaarella
alkuperäinen nimi Five on a Treasure Island
julkaistu ensimmäisen kerran 1942
kirjoittanut Enid Blyton
kääntänyt ruotsiksi Kerstin Lennerthson
lukija Anna Maria Käll
Storyside 2016
3h, 41min
Zensa
Nero di Troia Organico
2018
Apulia, Italia
12,98€ (Alkosta helmikuussa 2020)
Jokken kirjanurkka nosti esille Keskisuomalainen-lehdessä olleen sadan kirjan klassikkolistan, jossa Viisikot ovat sarjana mukana. Tuon innoittamana päätin aloittaa sarjan kuuntelun. Hieman haastetta lisätäkseni valitsin kuuntelukieleksi ruotsin. Vaikka ruotsia on tullut vuosia opiskeltua, on sen käyttö jäänyt vähäiseksi. "Fem söker en skatt", suomeksi "Viisikko aarresaarrella" sopi loistavasti kielen mieleen palauttamiseksi. Sanasto on kohtalaisen helppoa ja lauserakenteet selviä. Myös juoni on selkeästi kuvailtu, joten tapahtumissa mukana pysyminen sujui vaivatta.
Viisikko
Sarjan ensimmäisessä osassa kolme sisarusta Anne, Dick ja Julian matkaavat meren rannalle setänsä perheen luokse kesähoitoon. Perheessä on vain yksi lapsi, Georgina (suom. Paula), joka haluaa itseään kutsuttavan Georgeksi (suom. Pauli). Hänellä kestää hieman sopeutua serkkujensa tapoihin, sillä hän on tottunut ainoana lapsena huolehtimaan vain itsestään ja rakkaasta Tim-koirastaan. Serkukset käyvät usein perheen omistamalla saarella, jossa he epäilevät olevan kultaa. Samoja aavistuksia saaren rikkauksista on myös liikemies-ryhmittymällä, joka pyrkii ostamaan saaren itselleen. Kilpailu kullasta ja muista saarella olevista aarteista kiihtyy ja johtaa serkukset tiukan paikan eteen.
Sarja on opettavainen, varsin realistinen ja aito. Sen teemat ovat pitkälti edelleen ajankohtaisia, vaikka kirjan kirjoittamisesta on kulunut lähes 80 vuotta aikaa. Monelle kirjan lukeminen tai kuuntelu mahdollistavat myös paluun lapsuuden lukumuistoihin. Luulen, että Viisikot ovat sukupolvia yhdistävä nuoruuden kirjasarja.
Pehmeää hillomaisuutta Italiasta
Kirjan kanssa maistoin italialaista Zensa punaviiniä Apuliasta, kaakkois-Italiasta. Viini on täyteläisen punaista ja liikkuu lasissa hieman raskaasti. Tuoksussa on tummaa hedelmäisyyttä, luumua ja vadelmaa. Maku on hieman hillomainen, mutta viinissä on mukavasti hapokkuutta ryhdittämässä muuten pyöreää suutuntumaa. Viini maistuu hyvin seurustelujuomana tai illanistujaisissa erilaisten tapasten kanssa. Itse maistoin viiniä pinaatti-fetapiirakan kanssa .
Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Kirjan tyyneys ja perinteikkyys sopivat hyvin yhteen eteläisemmästä Euroopasta tulevan viinin kanssa.. Molemmissa on täyteläisyyttä ja sisältöä, joka jaksaa kantaa ensisivuilta ja -tuoksusta loppuun saakka.
Helmet-lukuhaaste 2020: 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä
Fem söker en skatt
suomeksi Viisikko aarresaarella
alkuperäinen nimi Five on a Treasure Island
julkaistu ensimmäisen kerran 1942
kirjoittanut Enid Blyton
kääntänyt ruotsiksi Kerstin Lennerthson
lukija Anna Maria Käll
Storyside 2016
3h, 41min
Zensa
Nero di Troia Organico
2018
Apulia, Italia
12,98€ (Alkosta helmikuussa 2020)
perjantai 14. helmikuuta 2020
Viiniköynnöksen kasvatus Suomessa (kirjoittanut Juha Karvonen)
Saan varsin usein, ainakin omasta mielestäni, loistavia ideoita. Innostun niistä hetkellisesti ja kehittelen niitä hetken mielessäni. Suurin osa ideoista jää toteutumatta huomatessani pienen pohdiskelun jälkeen ne tavalla tai toisella toimimattomaksi. Tämä ei ole huono juttu, sillä ideointi jo itsessään on innostavaa ja saa mielen tuntumaan virkeältä.
Tuusulassa viiniköynnöksiä kasvattanut Juha Karvonen on kirjoittanut useampia kirjoja viinin viljelemisestä Suomessa. Hän on perehtynyt viininviljelyyn perinpohjaisesti ja tietää mistä kirjoittaa. Ennen kirjan lukemista olin itsekin ideoinut pienen pienen viiniviljelyksen kasvatuksen kokeilusta. Kirjan lukemisen jälkeen tuo haave ehkä muuttui hieman epärealistisemmaksi, mutta ei ainakaan vielä täysin kadonnut.
Viinin kasvatusta kokonaisvaltaisesti
Kirja on selkeästi koottu ja jäsennelty. Se käy hyvin seikkaperäisesti läpi viiniköynnöksen viljelyä sekä Euroopassa että myös Suomessa, jossa viljelijöitä on vain hyvin vähän. Kirjassa lähdetään liikkeelle viinin historiasta, oikeanlaisesta kasvumaaperästä, sen tutkimisesta, lannoittamisesta, istutus- ja kasvatusprosessista. Kirja päättyy Suomessa viljeltävän viiniköynnöksen mahdollisuuksiin koti- ja ulkomailla. Mikään edellä mainittu vaihe ei ole helppo ja pieleen meno mahdollisuuksia on huomattavasti enemmän kuin mahdollisuuksia onnistumiseen.
Kirja ei ole pessimistinen, vaan realistinen. Viininviljelyä Suomessa, tai missä tahansa muuallakin, suunnittelevan täytyy perehtyä tarkasti asiaan. Pelkkä taimen istuttaminen ja syksyllä sadon korjaaminen, eivät aivan riitä, vaan elävän köynnöksen kasvattamiseksi ja siitä edelleen maistuvan viinin aikaansaamiseksi vaaditaan aika paljon muutakin. Suomen ilmastoon sopivia hybridi-lajeja on kehitelty ja ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu kasvattavat sadon onnistumismahdollisuuksia myös täällä.
Kemiaa ja biologiaa
Juha Karvosen kirjoittama teos on tietokirja, jossa on jonkin verran mukana myös hänen omia kokemuksiaan. Asiapitoinen teksti on selkeää, vaikkakaan oma kiinnostukseni ei aivan riitä tarkempiin biologisiin ja kemiallisiin vaiheisiin, joita kasvattamiseen liittyy. Aiheesta kiinnostuneelle kirja on kuitenkin loistava käsikirja. Omat romanttiset kuvitelmani viininköynnöksen viljelystä muutamana kesäviikonloppuna kaukana kotoa, kirja onnistui muuttamaan realistiseksi.
Kirjan kanssa maistoin klassista samppanjaa. Tyylikkäillä ja maltillisen pienillä kuplilla varustellun kuohuvan tuoksussa oli sitruksisuutta ja pyöreää pähkinäisyyttä. Maussa hento omenaisuus, rohkea sitruksisuus ja pehmeä pähkinäisyys nousivat voimakkaimpina esille. Tämäkin samppanja on kaikin puolin sopusuhtainen kokonaisuus, jonka ulkonäkö, tuoksu, maku ja jälkimaku kantavat kaikki eteenpäin tyylikkään suoralinjaisesti. Kirjan lukemisen jälkeen myös arvostus viininviljelijää kohtana nousi entisestään.
Kirjan ja samppanja yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat selkeitä ja virheettömiä, ehkä jopa hieman yllätyksettömiä. Kuohuva antaa paljon toivoa ja uskoa, kirjassa nämä piirteet jäävät enemmän taustalle.
Helmet-lukuhaaste 2020: 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja
Viiniköynnöksen kasvatus Suomessa
kirjoittanut Juha Karvonen
Mediapinta 2010
257 sivua
Pannier
Selection Champagne Brut
Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier
AC Champagne, Ranska
19,49€/0,375l (Alkosta joulukuussa 2019)
Tuusulassa viiniköynnöksiä kasvattanut Juha Karvonen on kirjoittanut useampia kirjoja viinin viljelemisestä Suomessa. Hän on perehtynyt viininviljelyyn perinpohjaisesti ja tietää mistä kirjoittaa. Ennen kirjan lukemista olin itsekin ideoinut pienen pienen viiniviljelyksen kasvatuksen kokeilusta. Kirjan lukemisen jälkeen tuo haave ehkä muuttui hieman epärealistisemmaksi, mutta ei ainakaan vielä täysin kadonnut.
Viinin kasvatusta kokonaisvaltaisesti
Kirja on selkeästi koottu ja jäsennelty. Se käy hyvin seikkaperäisesti läpi viiniköynnöksen viljelyä sekä Euroopassa että myös Suomessa, jossa viljelijöitä on vain hyvin vähän. Kirjassa lähdetään liikkeelle viinin historiasta, oikeanlaisesta kasvumaaperästä, sen tutkimisesta, lannoittamisesta, istutus- ja kasvatusprosessista. Kirja päättyy Suomessa viljeltävän viiniköynnöksen mahdollisuuksiin koti- ja ulkomailla. Mikään edellä mainittu vaihe ei ole helppo ja pieleen meno mahdollisuuksia on huomattavasti enemmän kuin mahdollisuuksia onnistumiseen.
Kirja ei ole pessimistinen, vaan realistinen. Viininviljelyä Suomessa, tai missä tahansa muuallakin, suunnittelevan täytyy perehtyä tarkasti asiaan. Pelkkä taimen istuttaminen ja syksyllä sadon korjaaminen, eivät aivan riitä, vaan elävän köynnöksen kasvattamiseksi ja siitä edelleen maistuvan viinin aikaansaamiseksi vaaditaan aika paljon muutakin. Suomen ilmastoon sopivia hybridi-lajeja on kehitelty ja ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu kasvattavat sadon onnistumismahdollisuuksia myös täällä.
Kemiaa ja biologiaa
Juha Karvosen kirjoittama teos on tietokirja, jossa on jonkin verran mukana myös hänen omia kokemuksiaan. Asiapitoinen teksti on selkeää, vaikkakaan oma kiinnostukseni ei aivan riitä tarkempiin biologisiin ja kemiallisiin vaiheisiin, joita kasvattamiseen liittyy. Aiheesta kiinnostuneelle kirja on kuitenkin loistava käsikirja. Omat romanttiset kuvitelmani viininköynnöksen viljelystä muutamana kesäviikonloppuna kaukana kotoa, kirja onnistui muuttamaan realistiseksi.
Kirjan kanssa maistoin klassista samppanjaa. Tyylikkäillä ja maltillisen pienillä kuplilla varustellun kuohuvan tuoksussa oli sitruksisuutta ja pyöreää pähkinäisyyttä. Maussa hento omenaisuus, rohkea sitruksisuus ja pehmeä pähkinäisyys nousivat voimakkaimpina esille. Tämäkin samppanja on kaikin puolin sopusuhtainen kokonaisuus, jonka ulkonäkö, tuoksu, maku ja jälkimaku kantavat kaikki eteenpäin tyylikkään suoralinjaisesti. Kirjan lukemisen jälkeen myös arvostus viininviljelijää kohtana nousi entisestään.
Kirjan ja samppanja yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat selkeitä ja virheettömiä, ehkä jopa hieman yllätyksettömiä. Kuohuva antaa paljon toivoa ja uskoa, kirjassa nämä piirteet jäävät enemmän taustalle.
Helmet-lukuhaaste 2020: 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja
Viiniköynnöksen kasvatus Suomessa
kirjoittanut Juha Karvonen
Mediapinta 2010
257 sivua
Pannier
Selection Champagne Brut
Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier
AC Champagne, Ranska
19,49€/0,375l (Alkosta joulukuussa 2019)
lauantai 8. helmikuuta 2020
Perustulokoe-eläin (kirjoittanut Tuomas Muraja)
Tuomas Muraja valittiin mukaan vuosina 2017-2018 pidettyyn perustulokokeiluun 2000 muun henkilön kanssa. Kirjassaan hän kertoo omia tuntemuksiaan kokeen ajalta, sekä käsittelee aihetta laajalti haastatteluiden ja tilastotietojen sekä yleisen keskustelun pohjalta. Sosiaalipolitiikka saattaa ajoittain tuntua kuivalta, mutta kirjassa Muraja on onnistunut käsittelemään sitä kiinnostavasti, vaikkakin puolueellisesti.
Perustulokokeilu?
Perustulokokeilussa mukana olleille maksettiin kahden vuoden ajan kuukausittain 560 euroa. Kokeeseen osallistuneet olivat 25-58 -vuotiaita ja olivat marraskuussa 2016 saaneet Kelalta työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa. Vaikka tuen saajat seuraavan kahden vuoden aikana työllistyivät, saivat he pitää Kelan maksaman rahan. Kokeilu herätti paljon kiinnostusta ulkomaita myöten. Sen tulokset riippuvat kokijasta ja siitä mitä tilastoja katsoo ja kuinka hän niitä tulkitsee. Työllisyys ei kokeeseen osallistuneiden kesken suoraan lisääntynyt, tyytyväisyys ja aloitehalukkuus sen sijaan kylläkin. Molemmat seikkoja, joiden tulokset eivät näy heti eurotasolla tuloksia tarkasteltaessa. Voi olla, etteivät myöskään tulevaisuudessa, mutta epäsuoremmin saattavat näkyä vaikka syrjäytymisen vähenemisenä tai yhteiskunnan maksamien terveysmenojen pienemisenä.
Kirja esittelee selkeästi ja kansantajuisesti perustulomallin. Muraja suhtautui kokeiluun myönteisesti, mutta sitä kritisoivien näkemykset on myös tuotu monipuolisesti esille. Perustulomallilla on pyritty byrokratian vähentämiseen. Muraja on ammatiltaan tietokirjailija ja esiintyy paljon erilaisissa tapahtumissa puhujana. Hänen statuksensa työelämässä vaihtelee freelancerin, yrittäjän ja työllisen välillä. Kelan virkailijan näkemyksestä riippuen hänen ajoittain hakemiaan tukia tulkitaan eritavoin.
Sosiaaliavustusviidakkko
Asiaan perehtymättömälle erilaisten avustusten moninaisuus tulee yllätyksenä. Tämä on sääli, sillä ns. tavalliset työsuhteet vähenevät ja muuttuvat jatkuvasti lyhyemmiksi. Ihmisten tulee olla joustavampia työelämässä ja kyetä sukkuloimaan erilaisten tehtävien välillä ketterästi. Aina erilaiset työtehvät eivät kuitenkaan osu putkeen vaan väleihin saattaa muodostua jaksoja, jolloin yhteiskunnalta tarvitaan talodellisia tai sosiaalisia avustuksia. Juuri niitä, joita töissä käyntikausina verorahoin maksetaan. Avustusten käsittelyajat venyvät ajoittain ja mikäli itseltä ei löydy säästöjä, niin on ruokaa lautaselle saadakseen turvauduttava, ehkä siihen noloimpana pidettyyn apuun, eli toimeentulotukeen.
Muraja taitaa kiehtovan provosoinnin taidon. Hän ei pelkää sanoa asioita suoraan ja hieman kärkkäästi. Tämä saattaa toisia ärsyttää, mutta rauhallisemmalla ilmaisulla sanottavaa ei tahdo saada kuuntelijoiden ulottuville. Kirjan aihe on tärkeä ja Murajalla on siitä todella paljon tietoa sekä itse kokijana että myös teoreettisemmalla tasolla. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi se on julkaistu hyvin nopeasti kokeen päättymisen jälkeen, joka puolestaan tehnyt kirjasta tulosten puolesta hieman pintapuolisen.
Faustino-perhe
Kirjan kanssa maistoin Espanjasta tulevaa Faustino-perheen punaviiniä numero VI. Viinien numerointi menee suunnilleen kypsytysajan mukaan. I on vanhin jne. Faustino VI, kuten muutkin valmistajan viinit tulevat Riojan alueelta. Viini on täyteläistä ja siinä on tammisuutta. Vaikka lämmin marjaisuus ei ole viinin hallitsevin piirre makumaailmassa, on viinin tymäkkyyttä pehmentämässä lievä hillomaisuus. Luumuisuus ja rusinaisuus jäävät tammen ja seetripuun jälkeen makumaailmasta mieleen. Viini maistui parmankinkkuun käärityn kalkkunan ja uunijuuresten kanssa.
Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat yrittävät ehkä olla hieman enemmän kuin mihin pystyvät. Eivät toisaalta kylläkään kaunistele mitään tai yritä esittää jotakin muuta. Viini pysynee ajankohtaisena ja nautittavana pidempään kuin kirja.
Helmet-lukuhaaste 2020: 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
Perustulokoe-eläin
kirjoittanut Tuomas Muraja
Vastapaino 2019
162 sivua
Faustino VI
Crianza 2015
Rioja, Espanja
n. 10€ (ostettu Virosta joulukuussa 2019)
keskiviikko 5. helmikuuta 2020
Komisario Palmun erehdys (kirjoittanut Mika Waltari)
"Komisario Palmun erehdys" on toinen Mika Waltarin kirjoittama etsiväpoliisi Palmusta kertovassa kolmen kirjan sarjassa. Kirjasarjan ensimmäinen, mutta täysin itsenäinen, osa on "Kuka murhasi rouva Skrofin?". Siitä tehdyn elokuvan nimi on "Kaasua, komisario Palmu". Kirjat, ja erityisesti niiden pohjalta Matti Kassilan ohjaamat elokuvat, ovat klassikkoja. Tarkoituksenani on kevään aikana tutustua kaikkiin kolmeen kirjaan ja neljään elokuvaan.
Valitettavasti Yle Areenasta ei löytynyt tällä hetkellä "Komisario Palmun erehdystä", vaan sen katsominen jää tulevaisuuteen. Koska kyseessä kuitenkin on kirjablogi, niin voinen tässä arvioida pelkkää kirjaa. Kuuntelin kirjan ja lukuisista hahmoista ja heidän välisistä suhteistaan ja ajoittain vauhdikkaasti etenevistä tapahtumista johtuen, juonen tarkka seuraaminen oli välillä hieman haasteellista. Waltarin luoma 1930- ja 1940-luvun Helsingin tunnelma kirjasta välittyi kuitenkin hyvin. Persoonallinen ja tiukka, mutta houkutuksille altis komisario Palmu, on mainio hahmo. Hänen äksyilevä luonteensa ja hieman alaspäin apulaistaan Toivo Virtaa katsova asennoituminen tuovat mieleen perinteisen kirjallisuudessa esiintyvän konstaapelin
Murha Kaivopuistossa
Palmu on viekas ja onnistuu kirjassa nerokkaan ajatuksenjuoksunsa vuoksi olemaan koko ajan askelta kahta lukijaa ja kertojana toimivaa Toivo Virtaa edellä. Kun Kaivopuistossa asuva Bruno Rygseck löydetään kylpyhuoneestaan menehtyneenä, päättelee Palmu onnistuneesti ensimmäisenä kyseessä olevan murha tapaturman sijaan. Epäiltyjä on puolet Rygseckin suvusta, sekä hänen eriskummallinen hovimestarinsa Batler.
Kirjassa tapahtuu murhia ja niitä selvitellään, mutta kyseessä ei ole hyytävän jännittävä dekkari. Ennemminkin hieman humoristinen kirja. Mieleeni ei tule viime vuosina julkaistua vastaavanlaista teosta. Vastaavat kirjat eivät taida olla nykyisin kirjoittajien tai lukijoiden suosiossa. Agatha Christien Hercule Poirot -sarjan kirjat ovat samansuuntaisia Komisario Palmujen kanssa. Äänikirjan lukee oivallisesti Lars Svedberg. Hänen sopivan maltillinen eläytymisensä tuo oman lisänsä kirjan kuunteluun. Waltarin kirjoittama kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1940. Elokuvassa ovat samat näyttelijät kuin "Kaasua, komisario Palmu" filmatisoinnissa. Palmua näyttelee Joel Rinne ja hänen apulaistaan Toivo Virtaa Matti Ranin. Elokuvassa on suuri joukko tuon ajan merkittäviä näyttelijöitä mukana, ja se onkin äänestetty suomalaisten toimesta maamme parhaaksi elokuvaksi (Yle 2012). Toivottavasti pian pääsen leffaa katsomaan.
Runebergin torttu ja mantelilikööri
Valitettavasti Yle Areenasta ei löytynyt tällä hetkellä "Komisario Palmun erehdystä", vaan sen katsominen jää tulevaisuuteen. Koska kyseessä kuitenkin on kirjablogi, niin voinen tässä arvioida pelkkää kirjaa. Kuuntelin kirjan ja lukuisista hahmoista ja heidän välisistä suhteistaan ja ajoittain vauhdikkaasti etenevistä tapahtumista johtuen, juonen tarkka seuraaminen oli välillä hieman haasteellista. Waltarin luoma 1930- ja 1940-luvun Helsingin tunnelma kirjasta välittyi kuitenkin hyvin. Persoonallinen ja tiukka, mutta houkutuksille altis komisario Palmu, on mainio hahmo. Hänen äksyilevä luonteensa ja hieman alaspäin apulaistaan Toivo Virtaa katsova asennoituminen tuovat mieleen perinteisen kirjallisuudessa esiintyvän konstaapelin
Murha Kaivopuistossa
Palmu on viekas ja onnistuu kirjassa nerokkaan ajatuksenjuoksunsa vuoksi olemaan koko ajan askelta kahta lukijaa ja kertojana toimivaa Toivo Virtaa edellä. Kun Kaivopuistossa asuva Bruno Rygseck löydetään kylpyhuoneestaan menehtyneenä, päättelee Palmu onnistuneesti ensimmäisenä kyseessä olevan murha tapaturman sijaan. Epäiltyjä on puolet Rygseckin suvusta, sekä hänen eriskummallinen hovimestarinsa Batler.
Kirjassa tapahtuu murhia ja niitä selvitellään, mutta kyseessä ei ole hyytävän jännittävä dekkari. Ennemminkin hieman humoristinen kirja. Mieleeni ei tule viime vuosina julkaistua vastaavanlaista teosta. Vastaavat kirjat eivät taida olla nykyisin kirjoittajien tai lukijoiden suosiossa. Agatha Christien Hercule Poirot -sarjan kirjat ovat samansuuntaisia Komisario Palmujen kanssa. Äänikirjan lukee oivallisesti Lars Svedberg. Hänen sopivan maltillinen eläytymisensä tuo oman lisänsä kirjan kuunteluun. Waltarin kirjoittama kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1940. Elokuvassa ovat samat näyttelijät kuin "Kaasua, komisario Palmu" filmatisoinnissa. Palmua näyttelee Joel Rinne ja hänen apulaistaan Toivo Virtaa Matti Ranin. Elokuvassa on suuri joukko tuon ajan merkittäviä näyttelijöitä mukana, ja se onkin äänestetty suomalaisten toimesta maamme parhaaksi elokuvaksi (Yle 2012). Toivottavasti pian pääsen leffaa katsomaan.
Runebergin torttu ja mantelilikööri
Kirjan kanssa maistoin, sopivan vinkin saatuani, mantelilikööriä. Kirjan lisäksi likööri maistui myös Runebergin päivän kunniaksi tortun kanssa. Eri valmistajien runebergin torttujen vertaaminen on vuosittainen traditio, johon osallistun aina mielelläni. Italialainen Disaronno likööri on väriltään kullankeltaista. Mantelin tuoksu tuntuu jo kaukaa. Mantelin lisäksi tuoksussa on hieman omenaisuutta ja hunajaisuutta, kenties hieman paahteisuuttakin. Karvasmantelin maku on hallitseva. Likööriä käytetään avec juomana nauttimisen lisäksu usein myös tiramisun kostutukseen. Oikein hyvä kaveri myös runebergin tortun kylkeen.
Kirjan ja liköörin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat ovat kiistattomia klassikkoja, jotka kestävät aikaa ja sukupolvia. Manteliliköörillä on kirjassa merkittävä rooli.
Helmet-lukuhaaste 2020: 24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa
Komisario Palmun erehdys
kirjoittanut Mika Waltari
lukija Lars Svedberg
Werner Söderström Osakeyhtiö 2017
9h, 16min (kuunneltu äänikirjana)
Disaronno Originale
Maustelikööri
Italia
2,70€/0,05l (Alkosta tammikussa 2020)
sunnuntai 2. helmikuuta 2020
Seitsemän veljestä (kirjoittanut Aleksis Kivi)
2.2.1870 eli 150 vuotta sitten julkaistiin Aleksis Kiven kirjoittama "Seitsemän veljestä", jota voidaan perustellusti pitää yhtenä kansakuntamme keskeisimmistä teoksista. Kirja ei ilmestyessään saavuttanut suurta suosiota, vaan sen merkitys Suomen kirjallisuuden merkkiteokseksi on kasvanut historian saatossa. Alun perin kirja julkaistiin neljänä novellikokoelmana ja vasta vuonna 1873, vuosi Aleksis Kiven kuolen jälkeen, se julkaistiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana.
Kirja kertoo, nimensäkin mukaisesti, seitsemästä veljeksestä. Ikäjärjestyksessä, vanhimmasta nuorimpaan, he ovat Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Veljekset ovat jääneet orvoiksi ja asuvat kaukana muista erakoituneina. Lukutaidottomuus, eristyneisyys ja seitsemän miehen aatteet ovat muokanneet heistä juroja. Jokaisella veljeksellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Luonteeltaan he ovat yllättävän erilaisia ottaen huomioon, että ovat eläneet tiivisti keskenään.
Merkkiteos
Seitsemän veljestä -kirjan olen lukenut muistaakseni yläasteella. Omalla tavallaan se on vaikuttanut, mutta ennen kirjan juhlavuotta en ole tullut tarttuneeksi siihen uudelleen. Tarina on polveileva, ja vaikka kerronta on yllättävän modernia, vaatii juonen seuraaminen pitkäjänteistä keskittymistä. Taitoa, joka 2020-luvun ihmiseltä on katoamassa.
Höyryolut
Kirjan pariksi valikoitui, toiseksi vanhimman veljeksen Tuomaksen nimen mukainen olut. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistama höyryolut on maltainen, mutta kuitenkin kevyehkö. Höyryolut on käytetty perinteisesti valmistettavia pintahiivaoluita korkeammassa lämpötilassa. Tämä valmistustapa antaa oluelle usein hedelmäisemmän maun, kuin lagereille on tavallista. Valmistusmenetelmän katsotaan syntyneen Yhdysvalloissa 1800-luvulla.
Tuomas höyryolut on valmistettu 25 vuoden ajan Olutliiton taholta myöntämän "Hyvä Tuomas" -kiertopalkinnon kunniaksi. Olut on tummahkoa ja kuohu maltillista. Maussa on runsaasti hedelmäisyyttä sekä ruista. Maltaisuutta on, mutta se ei peitä alleen oluen muuta makumaailmaa. Olut maistui hyvin raikkaan salaatin ja hapanjuurileivän kanssa.
Perinteikkäät piirteet
Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat henkivät perinteitä, mutta eivät ole paikalleen jämähtäneitä, vaan onnistuvat antamaan ajattelemisen aihetta myös pitkän ajan päähän. Oluessa on kirjaa enemmän twistiä ja kokeilunhalua.
Helmet-lukuhaaste 2020: 1. Kirja on vanhempi kuin sinä
Seitsemän veljestä
kirjoittanut Aleksis Kivi
Gummerus Kustannus 2009
alunperin ilmestynyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana 2.2.1870
336 sivua
Tuomas Höyryolut
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
vesi, ohramallas, humala, hiiva
5,0% alk.
n. 3,50€/0,33l (Alepasta tammikuussa 2020)
Kirja kertoo, nimensäkin mukaisesti, seitsemästä veljeksestä. Ikäjärjestyksessä, vanhimmasta nuorimpaan, he ovat Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Veljekset ovat jääneet orvoiksi ja asuvat kaukana muista erakoituneina. Lukutaidottomuus, eristyneisyys ja seitsemän miehen aatteet ovat muokanneet heistä juroja. Jokaisella veljeksellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Luonteeltaan he ovat yllättävän erilaisia ottaen huomioon, että ovat eläneet tiivisti keskenään.
Merkkiteos
Seitsemän veljestä -kirjan olen lukenut muistaakseni yläasteella. Omalla tavallaan se on vaikuttanut, mutta ennen kirjan juhlavuotta en ole tullut tarttuneeksi siihen uudelleen. Tarina on polveileva, ja vaikka kerronta on yllättävän modernia, vaatii juonen seuraaminen pitkäjänteistä keskittymistä. Taitoa, joka 2020-luvun ihmiseltä on katoamassa.
Höyryolut
Kirjan pariksi valikoitui, toiseksi vanhimman veljeksen Tuomaksen nimen mukainen olut. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistama höyryolut on maltainen, mutta kuitenkin kevyehkö. Höyryolut on käytetty perinteisesti valmistettavia pintahiivaoluita korkeammassa lämpötilassa. Tämä valmistustapa antaa oluelle usein hedelmäisemmän maun, kuin lagereille on tavallista. Valmistusmenetelmän katsotaan syntyneen Yhdysvalloissa 1800-luvulla.
Tuomas höyryolut on valmistettu 25 vuoden ajan Olutliiton taholta myöntämän "Hyvä Tuomas" -kiertopalkinnon kunniaksi. Olut on tummahkoa ja kuohu maltillista. Maussa on runsaasti hedelmäisyyttä sekä ruista. Maltaisuutta on, mutta se ei peitä alleen oluen muuta makumaailmaa. Olut maistui hyvin raikkaan salaatin ja hapanjuurileivän kanssa.
Perinteikkäät piirteet
Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat henkivät perinteitä, mutta eivät ole paikalleen jämähtäneitä, vaan onnistuvat antamaan ajattelemisen aihetta myös pitkän ajan päähän. Oluessa on kirjaa enemmän twistiä ja kokeilunhalua.
Helmet-lukuhaaste 2020: 1. Kirja on vanhempi kuin sinä
Seitsemän veljestä
kirjoittanut Aleksis Kivi
Gummerus Kustannus 2009
alunperin ilmestynyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana 2.2.1870
336 sivua
Tuomas Höyryolut
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
vesi, ohramallas, humala, hiiva
5,0% alk.
n. 3,50€/0,33l (Alepasta tammikuussa 2020)