Tulikukka (kirjoittanut Heikki Valkama)

Toimittajana, kirjailijana ja Japani asiantuntijana  tutuksi tullut Heikki Valkama on julkaissut kolmannen romaaninsa "Tulikukka" syksyllä 2019. Kirjan aihemaailma pyörii edellisten kirjojen "Pallokala" ja "Laserjuuri" tapaan gastronomian, rikosten, Japanin ja omalaatuisten hahmojen ympärillä. 

Suomalainen, Japanissa asuva huippukokki Riku Mäki tutustuu buddhalaisissa temppeleissä valmistettavaan ruokakulttuuriin. Kaikki eivät kuitenkaan pidä ulkopuolisen kokin "tunkeutumisesta" alueelle  ja paikallisten perinteiden ääreen. Niinpä Mäki joutuu jälleen jännittävien seikkailujen ääreen paetessaan luostarin asukasta. 

Kirjan tarina etenee leppoisan vauhdikkaasti. Tapahtumat eivät varsinaisesti ole jännittäviä, mutta kiehtovat lukijan mukaansa tapahtumien pyörteeseen. Eksoottinen ympäristö ja tavat lisäävät myös aiheen kiinnostavuutta ainakin kaltaiselleni lukijalle. Päähenkilö tuntuu Valkaman kirjoissa jäävän hieman etäiseksi, mutta toisaalta ehkei liiallinen samaistuminen ole aina välttämätöntä. Tapahtumat sijoittuvat vahvasti luostarimaailmaan. Kirjan lopussa poliisi Matsuzaka tutustuu suomalaisen Teerenpeli-panimo- ja tislaamoyrityksen viskiin. Tähän olisi sopinut hyvin, kirjan teema huomioiden, myös suomalaisen Valamo-luostarin viskin.

Kirja on suomalaisen kirjoittama, mutta sen tapahtumat sijoittuvat vahvasti Japaniin. Vastaavanlaisia suomalaisten kirjailijoiden ulkomaille sijoittuvia kirjoja on joitakin tullut minulle aiemmin vastaan. Aihe sai minut pohtimaan onko olemassa vastaavia ulkomaalaisten kirjoittamia kirjoja, jotka sijoittuvat Suomeen. Pienen Twitter-kyselyn perusteella tällaisia ilokseni löytyy useita, joten täytyy laittaa tällainen teos lukulistalle.

                                                    

Kesän 2020 piti olla maailmanlaajuisesi hyvin Japani-teemainen Tokiossa järjestettävien kesäolympialaisten vuoksi. Olympialaiset siirtyivät vuodella eteenpäin, mutta Alkon tilaukset japanilaisista juomista oli todennäköisesti ehditty jo tehdä, jonka vuoksi olemme saaneet tänä kesänä nauttia maan vivahteikkaista juomista. Kirjan pariksi valikoitui, ehkäpä makeaa jälkiruokaviiniä muistuttava Sparkling Umeshu, eli japaninaprikooseista valmistettu likööri. Kyseessä on kohtalaisen mieto (7%) alkoholijuoma, joka on hieman pirskahteleva, makean raikas juoma. Sen maussa on aprikoosisuutta ja luumuisuutta sekä makeutta tasapainottamassa aavistus sitruksisuutta. Tasapainoa tuo myös teemäisyys. Umeshu maistui ranskalaisen nektariinivadelma voitaikinapiirakan kanssa. Hyvä kokonaisuus maittavan pääaterian jälkeen.

Kirjan ja umeshun yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tasapainoisia nautittavia. Ne yllättävät positiivisesti ja tarjoavat uusia elämyksiä. Pitkään mieleen jääviä ajatuksia niistä ei sen sijaan juurikaan löydy.

Helmet-lukuhaaste 2020: 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva

Tulikukka
kirjoittanut Heikki Valkama
Tammi 2019
280 sivua

Kiumchi Sparkling Umeshu
Japani

7% alkoholia
9,97€/300ml (Alkosta elokuussa 2020)

                                                

Kaikki tunteet sallittuja (kirjoittanut Harri Hertell)

                                    

"Joskus aivan yllättäen 

huomaan olevani onnellinen

vaikka kaipaan ja haluan asioita

luotan että välttämättömät järjestyvät

kaikki oleellinen hyvä toteutuu

rakkaus ja tarpeet täyttyvät

me ehdimme vielä muuttaa suunnan

muuttua itsekin lähemmäksi sitä

mitä haluaisimme olla ja 

voimme kohdata toisemme ilman kateutta

olla yhteisö

jonka yhteinen hyvä 

on kaikkien tahtotila"

- Harri Hertell, Kaikki tunteet sallittuja s. 58

Yllä oleva runo tiivistä ja kuvaa hyvin miksi pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaamme pitää jatkossakin vaalia. Asiamme ovat, toki katsojasta ja mielipiteen muodostajasta riippuen, todella hyvin moneen muuhun yhteiskuntaan verrattuna. Aina voi ja varmaan pitääkin pyrkiä parempaan, mutta toisinaan on hyvä myös pysähtyä hetkeksi muistamaan, mistä kaikesta kannattaa olla tyytyväinen. Ehkä tämä ajatus sopii myös hyvin uudenlaiseen arkeemme pandemian keskellä. 

Luin Harri Hertellin runoteoksesta keväällä jostakin lehdestä ja ilokseni siihen oli kirjastossa varsin pitkä varausjono. Runoteokset kun eivät yleisesti ottaen ole kaikkein laajimmin luettua kirjallisuutta... "Kaikki tunteet sallittuja" on julkaistu koronakeväänä 2020 ja se on Hertellin kuudes runoteos. Hertell on toiminut aktiivisesti eri muotoisten runojen esiinnostajana ja ollut mukana useammassakin tapahtumassa, joissa runoutta on nostettu esille. 

                                    

Teoksen runot käsittelevät isyyttä, vanhemmuutta, parisuhdetta, urbaanisuutta, anteeksiantoa ja myös menneisyyden yksilöön jättämiä toiminta- ja käyttäytymismalleja. Ne ovat inhimillisiä, kauniita ja karuja, mutta niissä on läsnä realistista toivoa. Teoksen runot ovat koukuttavia ja mielestäni niistä saa paljon irti kohtalaisen helposti. En tunne runoutta kirjallisuustyylinä juurikaan, mutta ainakin tämä teos iskee kaltaiseeni ummikkoon. 

Runojen kanssa maistelin Chilestä tulevaa klassista loppukesän kantarellien kaveria eli Pinot Noir -rypäleen viiniä. Yrityksistä huolimatta, viinin pariksi ei tällä kertaa löytynyt vielä kantarelleja, vaan se maistui risoton ja grillatun possun sisäfileen sekä tuoreiden papujen kanssa. Pinot Noir on ehkä lempirypäleeni. Pidän sen hapokkuudesta, kirpeästä marjaisuudesta, keveydestä, mutta silti lämmöstä, jota siinä lähes aina on. Cono Surin Pinot Noir on klassikkoedustaja rypäleelle ja aina varma valinta. Se on keskitäyteläistä, puolukkaista, mutta siitä löytyy myös pehmeämpää marjaisuutta, kuten vadelmaa ja hieman kukkaisuutta. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat ovat tyylikkään kepeitä. Niihin tarttuminen on helppoa. Vaikka syvyyttä ei ehkä löydy muisteltavaksi seuraavaan vuoteen saakka, jää niiden herkkyys kuitenkin mieleen. Molemmista tulee myös sopivan iloinen olo. 

Helmet-lukuhaaste 2020: 27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani

Kaikki tunteet sallittuja

kirjoittanut Harri Hertell

Enostone Kustannus 2020

95 sivua

Cono Sur Single Vineyard 

Block 21 Pinot Noir 2017

San Antonio, Chile

14,98€ (Alkosta heinäkuussa 2020)

                                                                    

Pääomani (kirjoittanut Milja Sarkola)

Teatteriohjaajana ja käsikirjoittajana mainetta niittänyt Milja Sarkola julkaisi ensimmäisen kirjansa vuoden 2020 alussa. Kirjan pohjalta hän on ohjannut yhdessä Katariina Nummisen kanssa Q-teatteriin samannimisen näytelmän. Tarkoitukseni oli käydä esitys keväällä katsomassa ja siitä johtuen kirjan myös varasin. Näytelmän katsominen siirtyi keväältä pidemmälle tulevaisuuteen, mutta kirja tuli nyt onneksi luettua.

                                        

Autofiktiivinen teos?

Yritin kirjaa lukiessa olla tutkimatta enempää kirjailijan taustoja ja pohtia, mikä on oikeasti totta ja mikä ei. Kirja vaikuttaa autofiktiiviseltä teokselta, eli kirjailija on valinnut kirjaan haluamiansa kohtia omasta elämästään. Lukija voi yrittää olla peilaamatta henkilöä liiaksi kirjailijaan tai sitten keskittyä välillä epäolennaisesti juuri tähän, kuten itselleni meinaa tämän tyylisiä kirjoja lukiessa käydä. 

Kirjan päähenkilö peilaa ja järjestää omaa elämäänsä taloudellisten numeroiden pohjalta. Hän kerää tarkkaan ylös tiedot tileillä olevista varoistaan sekä mm. asuntolainan suuruudesta. Tämä luo hänen muuten hieman sekavaan elämäänsä tarkkaa järjestystä. Päähenkilöllä on mies ja poika. Hänen suhteensa puolisoonsa on kirjan perusteella hyvin järkevä. Yhdessä he tekevät viisaita ja yleisesti hyväksyttyjä päätöksiä. Järkevyyden lisäksi pariskunnalla ei ehkä ole muuten tarpeeksi yhdistäviä tekijöitä. 

Sekoitus taidetta ja taloutta

Analyyttisen tarkasta luonteestaan huolimatta kirjan päähenkilö työskentelee kuitenkin luovalla alalla. Hän kirjoittaa näytelmiä ja ohjaa teoksia. Haaveillessaan oman kirjan kirjoittamisesta hän lähtee parin viikon matkalle Yhdysvaltoihin ja asuu siellä taiteilijaresidenssissä. Päähenkilö vertaa itseään jatkuvasti muihin ja ehkä suomalaisille tyypilliseen tapaan, tuntee alemmuuden tunnetta. 

                            

Kirja on nopealukuinen ja mielenkiintoinen. Se jättää useita kohtia lukijan mielikuvituksen jatkojalostettavaksi. Kirjan tarina loppuu kesken, joten toivottavasti siihen on tulossa jonkinlainen jatko-osa jossakin vaiheessa. Kirjan luettuani olen hieman kahden vaiheilla uskallanko mennä siitä tehtyä näytelmää katsomaan. Toisaalta Eero Ritalan tähdittämä esitys kiinnostaa, toisaalta pelottaa, että kirjan pohjalta luomani mielikuvat henkilöistä särkyvät pahasti. Sama tilanne kuin usein lähelle tulevien kirjasta tehtyjen elokuvasovitusten kanssa. 

Suomalainen kesäjuoma

Kesään kuuluu lonkero. Perinteistä greippilonkeroa on tullut maisteltua sen verran usein, että oli ilo päästä maistamaan Teerenpelin suodattamatonta punaherukka-verigreippi lonkeroa. Se on valmistettu Teerenpelin omasta Pyyginistä, johon on sekoitettu viinimarjamehua. Lonkero on raikkaan makea. Hieman kuin joisi vanhan ajan appelsiiniimonadia, jossa on pieniä appelsiininhitusia vielä suodattamattomana mukana. Lonkero maistui kesäisen saunan jälkeen pihalla auringosta nauttien.

Lonkeron ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat hyvin suomalaisia. Kirja modernimpi kuin lonkero. Nämä sopivat hyvin kauniilla säällä yhdessä nautittavaksi. Kirja tarjoaa erinomaista seuraa myös hieman sateisemmalla kelillä.

Helmet-lukuhaaste 2020: 16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli

Pääomani

kirjoittanut Milja Sarkola

Kustannusosakeyhtiö Teos 2020

165 sivua

 

Teerenpeli Punaherukka-verigreippi lonkero

5,5%

Suomi 

4,17€/0,33l (Alkosta heinäkuussa 2020

                                                    )