Seitsemän sisarta (kirjoittanut Lucinda Riley)

Lucinda Riley on irlantissyntyinen kirjailija, joka on julkaissut reilu 20 kirjaa. Teini-ikäisenä hän on muuttanut Englantiin ja tehnyt uraa myös näyttelijänä. Häneltä on suomennettu useita kirjoja aiemmin. Lucinda Riley on minulle nimeltä tuttu, mutta en ole ennen "Seitsemän sisarta" kirjaa lukenut häneltä muita teoksia.

Hieman taustaa, ennen kuin aloitan kirjan tarkemman ruotimisen. Seitsemän sisarta on ymmärtääkseni seitsemän kirjasarjan aloittava teos. Lähtökohtana kaikissa on sama. Kuuden adoptiotytön rakastava isä Papa Salt on menehtynyt ja sisarukset kokoontuvat Sveitsiin Geneven-järven rannalle lapsuudenkotiinsa Atlantikseen muistelemaan isäänsä. Kaikkien tyttöjen adoptioon ja varhaisvaiheisiin liittyy oma tarinansa, jonka Papa Salt paljastaa tytöille kuolemansa jälkeen kirjeitse. Kirjeissä on vihjeitä tyttöjen menneisyydestä ja halutessaan he voivat tutustua biologisiin vanhempiinsa tarkemmin. Kaikki tytöt ovat eläneet onnellisen lapsuuden Papa Saltin ja tämän taloudenhoitajan, tytöille äiti-hahmona toimineen, Marinan (Ma) kanssa. Sarjan osat voi lukea missä järjestyksessä tahansa ja kaikki lähtevät liikkeelle samasta tilanteesta ja kertovat kunkin tytön tarinan.

Sarjassa ensimmäisenä ilmestynyt "Seitsemän sisarta" kertoo vanhimman tyttären, Maian, tarinan. Hän on alunperin kotoisin Brasilian Rio de Janeroista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Rioon, Sveitsiin ja Pariisiin. Tarina on siirappinen ja paikka paikoin menee höttöisyydellään liiallisuuksiin. Mutta tästä huolimatta, tai ehkä osin juuri sen prinsessamaisuuden vuoksi, kirja on hyvin koukuttava. Kuuntelin kirjaa ja täytyy myöntää, että viimeistä tuntia en millään malttanut jättää kesken, vaan työmatka kirjaa kuunnellen, oli ajettava hieman normaalia pidempää reittiä, jotta sain kuunneltua tarinan loppuun. Kirjasta ei puutu romantiikkaa, outoja sattumuksia ja seurapiiri-elämää. Aitoa realismia kirjasta on turha hakea, mutta tarvitseeko kaiken aina olla loppuen lopuksi niin synkän realistista? Kai sitä välillä voi kuunnella mielenkiintoista ja koukuttavaa tarinaa myös pinkkien karvakorvalappujen kautta.

Kirjan kuuntelun jälkeen tekee mieli lähteä Brasiliaan - ehkä sinnepäin täytyy jossakin välissä suunnistaa tutkimaan Kristus-patsasta ja muita tarinassa mainittuja paikkoja. Kirjan nimissä, henkilöissä ja paikoissa on kuulemma paljon symboliikkaa ja ne pohjautuvat todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin.

Kirjan pariksi valikoitui vaaleanpunainen rosee Yhdysvalloista. Casasmith Vino Rose on roseeviiniksi tuhdihkoa. Maussa on hieman tammisuutta ja kypsää punaista marjaisuutta. Marjoista esiinnousevat erityisesti vadelma ja jonkin verran myös mansikkaisuutta. Näitä tasapainottaa sitruksisuus. Viini maistui kantarellipastan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmissa on tuhtia romantiikkaa ja ne ovat hyvin selväpiirteisiä. Ne ovat myös rehellisesti ja selkeästi juuri sellaisia kuin millaisia niiden on haluttu olevan. Turhaa koukeroisuutta tai vaikeasti tulkitsevuutta niistä ei löydy.

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Unenomainen

Seitsemän sisarta
kirjoittanut Lucinda Riley
Bazar kustannus 2017
Kääntänyt: Hilkka Pekkanen
Lukija: Meri Nenonen
15h, 27min (kuunneltu äänikirjana)

Casasmith Vino Rose
Sangiovese 2018
Washington State, Yhdysvallat
15,90€ (Alkosta kesäkuussa 2019)