Vain huonoja vaihtoehtoja (kirjoittanut Emma Luoma)

"Vain huonoja vaihtoehtoja" on Keuruulta kotoisin olevan, mutta nykyisin Tampereella asuvan Emma Luoman esikoisteos. Se on kiehtova sekoitus chick litiä ja jännityskirjallisuutta. Tarina on polveileva ja koukuttava, eikä sen lukemista raaskisi jättää millään kesken. Parasta kirjassa ovat sen henkilöt.

Kirja tuli ensimmäistä kertaa vastaani Turun kirjamessuilla. Emma Luoma oli kahden muun esikoisdekkarikirjailijan kanssa Kirsi Hietasen haastattelussa kertomassa esikoiskirjailijailijuudesta. Kirjan yhdistelmä nuoresta, juuri lääkäriksi valmistuneesta naisesta, pienestä paikkakunnasta ja jännityksestä oli yhdistelmä, joka kiehtoi ja, jonka vuoksi kirja päätyi lopulta lukulistalleni.

Todenmukaiset lääkärit?
Kirjan lähestymistapa on uudenlainen ja koukuttava. Mielestäni päällimmäisenä kirjassa olivat chick litmäiset piirteet ja vasta näiden jälkeen jännitys ja draama nosti päätään. Tapahtumat eivät edenneet täysin uskottavasti, mutta toisaalta ehkä liian tosikkomainen lukuasenne ei myöskään ole sopiva tämän kirjan kohdalla. Kirjan luoma kuva terveyskeskuksista, joita joskus "arvauskeskuksiksi" myös kutsutaan, ei julkista terveydenhuoltoa ainakaan imartele. Toisaalta lääkärit ovat myös ihmisiä ja heillä on erilaisia työpäiviä. Pohjimmiltaan kirjan lääkärit pyrkivät kirjassa toki toimimaan potilaidensa parhaaksi.


Innolla jään odottamaan Luoman seuraavaa teosta ja sen hahmoja. Henkilöhahmot olivat mielestäni tämän kirjan rikkaus. Heitä ei oltu ulkoisesti kuvailtu liian tarkkaan, vaan lukijalle jäi paljon mahdollisuuksia mielikuvituksen käyttöön heistä lukiessaan.

Venäläinen riesling
Kirjan pariksi valikoitui mielenkiintoinen tuttavuus naapurimaastamme Venäjältä. Viime syksyisen Moskovan matkan lopputohinoissa paikalliselta lentokentältä tarttui mukaan venäläinen riesling-rypäleestä valmistettu valkoviini. Viini on väriltään lähes oljenkeltaista. Tuoksu on vaatimaton - aavistus sitruksisuutta ja omenaisuutta havaittavissa. Maku tuntuu ensin makealle, mutta hapokkuus taittaa sen nopeasti. Maussa on hunajaisuutta, kukkaa ja sitruksisuutta. Kokonaisuus on tyylikkään uljas. Viini maistui kalaisan alkuruoan kanssa joulun pyhien aikaan.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kaksi pistettä. Molemmat ovat hyviä, mutta aivan erityylisiä keskenään. Kirja kannattaa ennemmin nauttia, jonkin hillomaisen lämmittävän punaviinin kanssa ja viinin kanssa tutustua johonkin venäläiseen klassikkoon, sillä niitähän piisaa.

Helmet-lukuhaaste 2020: 30. Kirjassa pelastetaan ihminen

Vain huonoja vaihtoehtoja
kirjoittanut Emma Luoma
Myllylahti Oy 2019
349 sivua

Cru Lermont
Fanagoria
Riesling 2019
n. 10€ (Moskovan Sheremetyevo lentokenttä syyskuu 2019)

Kuka murhasi rouva Skrofin? (kirjoittanut Mika Waltari)

Mika Waltarin loistavat Komisario Palmu -kirjat ja Matti Kassilan näistä ohjaamat elokuvat ovat tämän talven teemani. Näihin kolmeen kirjaan ja neljään elokuvaan (viimeisin pohjautuu Kassilan omaan kirjoitukseen) tarkempi tutustuminen on jäänyt aiemmin vain hyvin yleiselle tasolle. Tilanteen korjaaminen on nyt alkanut ja tarkoitus on lukea kirjat läpi ja katsoa elokuvat. Ensimmäiseksi kuunteluun ja katsantoon pääsi Waltarin vuonna 1939 julkaistu kirja "Kuka murhasi rouva Skrofin?". Kassila on kirjan perusteella vuonna 1961 ohjannut elokuvan, joka nimettiin "Kaasua, komisario Palmu". 

Kirjassa ja elokuvassa helsinkiläinen rikoskomisario Palmu ja tämän apuri lain ylioppilas Virta, joka toimii myös kirjojen minä-kertojana, saavat tutkittavakseen varakkaan leskirouvan epämääräisen kuoleman. Rouva Skrof jäljitetään asunnostaan kuolleena vahvan kaasun hajun perusteella. Pian selviää, ettei kyseessä olekaan kuolema kaasumyrkytykseen vaan taustalla on rikos.

Hahmot vahvuutena
Kirjan juoni ei ole liian ennalta-arvattava. Hahmot ovat monisäikeisiä ja kiinnostavia. Waltari on luonut heistä varsin karikatyyrisiä, mutta silti uskottavia. Elokuvasta mieleen jäivät erityisesti Palmua näytellyt Joel Rinne, Virtaa uskottavasti esittänyt Matti Ranin, rouva Skrofin sukulaistytön roolissa ollut Elina Salo ja elämäntapataitelijaa esittänyt Pentti Siimes.

Elokuva, ajan tehosteilla höystettynä, on hauskaa katsottavaa. Oman lisänsä luo vielä tuon päivän Helsingin maisemat, jotka ovat kyllä kovasti muuttuneet viimeisen 60 vuoden aikana. Kiehtovaa oli myös verrata elokuvan tekohetkellä sen perustana olleen tuolloin reilua 20 vuotta vanhempaa kirjaa. 1930-luvun lopulta 1960-luvulle maailma ja Suomi olivat kuitenkin ehtineet muuttua yllättävän paljon.

Kuuntelu ja katsominen
Kuuntelin kirjan äänikirjana. Hieman haasteellista oli juonen seuraaminen ajoittain - voi olla, että olisi toiminut vähän paremmin luettuna. Elokuvan katsominen täytti kuitenkin monta ensin haaleaksi jäänyttä kohtaa.

Kirjan ja elokuvan kanssa maistui Ranskasta tuleva oranssi alkuviini Gros Manseng. Viinistä ilmestyi arvostelu myös Helsingin Sanomissa 16.1.2020. Jo viinin tuoksusta lähtien greippisyys tuntuu nenässä ja maistaessa päällimmäisenä myös maussa. Viinissä on rotevuutta, mutta pelkän maun perusteella se muistuttaa kuitenkin paljon enemmän valko- kuin punaviiniä. Väri ja koostumus antaisi odottaa hunajaisuutta, mutta kirpeys ja hapokkuus - vaikkakin täyteläiset sellaiset - vievät kuitenkin päähuomion. Viini maistui uunijuuresten ja lindströmin pihvin kanssa sekä sellaisenaan kirjasta ja elokuvasta nauttiessa. Mielenkiintoinen ja kohtuuhintainen tuttavuus, joka hieman avaa harvemmin saatavien oranssien viinien makumaailmaa.

Oranssiviini
Alkuviinien löydettyä tiensä Alkon hyllyille ja sitä kautta myös laajalti viininmaistelijoiden laseihin, on seuraavaksi hitiksi muodostuneet oranssit viinit. Nämä valkoisista rypäleistä valmistetut, mutta kuorikontaktissa vielä pitkään käymisen aikana olevat viinit, saavat usein kultaiseen oranssiin vivahtavan värin. Kuori- ja rankakontakti antaa viineille myös tanniinisia piirteitä, jotka usein mielletään punaviinien ominaisuudeksi. Mistään uudesta keksinnöstä ei ole kyse, vaan oransseja viinejä on valmistettu lähes yhtä kauan kuin viiniä ylipäätään. Oranssit viinit ovat yleensä alkuviinejä, eli niiden valmistuksessa ei ole käytetty kemikaaleja tai muita viinin makuun tai ulkonäköön vaikuttavia aineksia.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat luonnonläheisiä, jopa alkukantaisia. Niissä on perinteikkyyttä, joka kestää aikaa ja muuttuvia olosuhteita. Kirjaan palaaminen onnistuu helpommin kuin ainutkertaiseen viiniin.

Helmet-lukuhaaste 2020: 12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera

Kuka murhasi rouva Skrofin?
kirjoittanut Mika Waltari
lukija Lars Svedberg
Werner Söderström Osakeyhtiö 2017
8h, 27min (kuunneltu äänikirjana)

Gros Manseng
Rigal Original
Vin Orange 2018
Gros Manseng, Colombard
Ranska
12,98€ (Alkosta tammikuussa 2020)

Yösähköä (kirjoittanut Amanda Vaara)

Yösähköä on Amanda Vaara -kirjailijanimellä kirjoitetun sarjan toinen osa ja kolmas lukemani. Aiemmat osat ovat "Pientä fiksausta vailla" ja "Heti vapaa".  Kronologisesti kahden edellisen väliin sijoittuva teos on ehkä edellisiä hieman heppoisampi ja ehkä jopa huolimattomampi. Tämä vaikutelma saattaa johtua myös väärästä kuuntelujärjestyksestäni.

Tampereen lähettyville, maaseudulle hyvien palvelujen äärelle, muuttanut Venla on hypännyt pois oravanpyörästä ja perustanut oman majatalon ja blogin. Hänellä on ex-puolisonsa kanssa kaksi lasta - vaikeaa murrosikää elävä tyttö ja nuori koululaispoika. Ex-mies sekä oma äiti aiheuttavat Venlalle päänvaivaa ja tuntuvat olevan kaikkia tämän tekemisiä vastaan. Onneksi Venlalla on kuitenkin hyviä ystäviä, joista yhtenä tärkeimpänä naapurissa asuva iäkkäämpi Ilona kanoineen. Kirjan kertoja on Venla, mutta välillä paistaa läpi, että kirjailija ei ole kaikessa ehkä Venlan kanssa aivan samaa mieltä. En osaa sanoa, mitä tekniikka kirjalija käyttänyt, jotta tämä tunne lukijalle syntyy, mutta mielenkiintoinen ja onnistunut tyyli kuitenkin.

Tässä osassa Venla jatkaa parisuhdetta Jörgenin kanssa ja nauttii, kun majatalo Villa Venla toimii jo varsin rutiininomaisesti. Päivät eivät kuitenkaan ole koskaan samanlaisia, vaan vaihtelevat asukkaat ja toisaalta mielenkiintoiset uudet naapurit tuovat uusia iloja ja huolenaiheita Venlalle. Samoin tämän lapset, jotka vielä käsittelevät vanhempiensa eroa, aiheuttavat hänelle ajoittain huolenaiheita.

Kirja on mukavaa kuunneltavaa - siinä pysyy hyvin mukana, mutta juonenkäänteitä on kuitenkin riittävästi, jottei kirjasta missään nimessä tule tylsä. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraako sarjaan vielä jatkoa ja jos niin kuinka Venlan tarina jatkuu.

Kirjan kanssa maistoin, mm. uuden vuoden aattoa juhlistaen ranskalaista pinot noir viiniä Faiveley. Viking Linelta mukaan tarttunut pinot noir on ranskalaiseksi viiniksi hyvin helposti lähestyttävää. Lämmin marjaisuus, puolukka, kirsikka ja mustaherukka, tekevät viinistä keskitäyteläisen. Viinissä ei ole tanniineja ja hapokkuuskin on hyvin tasapainoista. Tyylikäs kokonaisuus, joka sopii hyvin sellaisenaankin nautittavaksi. Itse maistoin kirjan kanssa Skiffer-pizzeriasta haettua naudankieli-pizzaa. Sopi hyvin tämän kevyemmän puoleisen viinin kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Viini on kirjaa pitkäikäisempi ja tasapainoisempi kokonaisuus. Molemmista tulee hyvä mieli ja niille jää odottamaan jatkoa. 

Helmet-lukuhaaste 2020: Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

Yösähköä
kirjoittanut Amanda Vaara
lukija Mervi Takatalo
Karisto 2019
6h, 18min (kuunneltu äänikirjana)

Faiveley
Pinot Noir
Burgundy, Ranska
n. 14,30€ (Viking Linelta)

Sylvi Kekkosen elämäkerta (kirjoittanut Anne Mattsson)

Anne Mattssonin vuonna 2000 kirjoittama: "Sylvi Kekkosen elämäkerta" on vuonna 2019 julkaistu tarkistettuna ja uusien kuvien kerta. Elämäkerta on kiinnostava teos ja katsanto maamme pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen puolison elämään. 

Se on myös hyvä ajankuva tuon ajan kaupungissa asuvasta naisesta ja tämän ystävä- ja tuttavapiiristä. Mattsson on kirjaa kirjoittaessaan ollut vasta 27-vuotias. Teksti ja sen kulku on taitavasti ja lukijaystävällisesti koostettu. Tyyli on raikas ja kirjailijan omat näkemykset tulevat sopivasti esiin.

Fakta- ja fiktiokirjan kimppa
Viime syksynä luin, Finlandia ehdokkaanakin olleen, Johanna Venhon fiktiivisen teoksen Sylvi Kekkosesta: "Ensimmäinen nainen". Nämä kirjat täydentävät toisiaan hyvin ja Venhon Sylvistä luoma hahmo on yllättävänkin totuudenmukainen. Sylvillä, kuten ehkä monilla naisilla usein, on hieman erilaisia rooleja riippuen seurasta ja asiayhteydestä. Toisaalta on kotirooli lasten ja puolison parissa. Töissä tavat ja ajattelu poikkeavat usein tästä ja ystävien seurassa taas ollaan hieman erilaisia. En tarkoita, että jossakin seurassa naiset esittäisivät tai näyttelisivät jotakin, mutta asiakontekstit ja persoonat ehkä ajavat tähän kameleonttimaisuuteen. Kirjan antamassa kuvassa Sylvistä nämä muutokset korostuvat.

Sylvi on saanut puolisonsa työn ja intohimon kautta olla mukana kokemassa ja näkemässä ainutkertaisia asioita. Samojen tekijöiden vuoksi hän on myös joutunut kestämänään miehensä avoimia naissuhteita, poissaoloa ja ehkä yksinäisyyttäkin. Sylvi ei tunnu kuitenkaan katkeroituneen tästä, vaan on käyttänyt energiaansa ja vaikutusmahdollisuuksiaan itselleen tärkeisiin asioihin. Tai sitten katkeruus on ollut piilossa ja ryöpsähtänyt esiin epäsuorempia polkuja. Kummin vain, niin Sylvi on persoonana hyvin mielenkiintoinen ja moniulotteikas. Suomalaisten presidenttien puolisot ovat saaneet, ja ymmärtääkseni saavat vieläkin, elää varsin tavallisen kaltaista elämää. He voivat liikkua varsin vapaasti ja tavata ystäviään myös julksilla paikoilla ilman, että saavat juurikaan häiritsevää julkisuutta osakseen. Samalla he pääsevät näkemään myös vallan kulisseihin ja puolisoidensa kautta vaikuttamaan asioihin.

Kirjallisuuden merkitys
Sylvi Kekkonen oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja julkaisi muutaman teoksenkin. Kirjassa eri haastateltavat ottavat kantaa niiden kirjalliseen merkittävyyteen. Esillä hänen teoksensa eivät juurikaan nykyisin ole, mutta ainakin Helsingin kirjastojen valikoimissa niitä näytti olevan. Kirjallisuus on varmasti yhdistänyt Urho ja Sylvi Kekkosta, onhan Urho Kekkonenkin julkaissut usean poliittisen teoksen, kuten "Demokratian itsepuolustus".

Kuuntelin teoksen äänikirjana ja se sopi todella hyvin kuunneltavaksi. Erityiskiitos loistavalle lukijalle Irja  Rättölle. Kävin Helsingin Kirjamessuilla 2019 kuuntelemassa Anne Mattssonin ja Johanna Venhon keskustelua kirjojensa kohteesta ja tuon keskustelun innoittamana tulin tähän kirjaan tarttuneeksi. Mattssonilta olin aiemmin lukenut Tellervo Koiviston elämäkerran ja nämä ovat tyyliltään samanlaisia. Tellervo Koivisto on ollut mukana elämäkertansa kirjoitusprosessissa, toisin kuin Sylvi Kekkonen, jota Anne Mattsson ei koskaan ehtinyt edes tavata. Mattsson on kirjoittanut kirjan myös näyttelijä Seela Sellasta, johon täytynee myös tarttua.

Kuplilla ja ilman
Kirjan kanssa maistui, joulupöydässäkin maisteltu, Dr. Pauly Bergweilerin riesling Saksasta. Viini on kypsän hedelmäistä ja pyöreää. Siinä on sitruksisuuden ja vihreän omenan tuomaa hapokkuutta, mutta myös jopa hunajaista pehmeyttä. Viini on tyylikäs kokonaisuus. Saman valmistajan samasta rypäleestä tekemä kuohuviini löytyy myös Alkon ja tämän blogin valikoimista. Viini maistui joulupöydän alkupalojen sekä myös kinkun kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tasaisen vahvoja suoriutujia, eivätkä varmasti petä nauttijaansa. Vaikka kirjan alkuperäisteksti on jo parisenkymmentä vuotta vanha ja edelleen ajankohtainen, uskon silti että viini kestää pidemmällä aikajanalla ajan kulkua paremmin kuin kirja.

Helmet-lukuhaaste 2020: 44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

Sylvi Kekkosen elämäkerta

kirjoittanut Anne Mattsson

lukija Irja Rättö

Art House 2019

10h, 55min (kuunneltu äänikirjana)

Dr. Pauly-Bergweiler

Riesling 2017

Mosel, Saksa

11,99€ (Alkosta joulukuussa 2019)