Kuolema Ulan Batorissa (kirjoittanut Jaakko Laitinen)

Jaakko Laitiselta vuonna 2012 julkaistu dekkari "Kuolema Ulan Batorissa" herättää ristiriitaisia ajatuksia. Kirjan tarina tuntuu alussa varsin pitkäveteiseltä, eivätkä tapahtumat tunnu pääsevän vauhtiin. Lopussa taas sattuu ja tapahtuu, niin ettei lukija meinaa perässä pysyä. Hahmot ja heidät taustansa vaikuttavat kiinnostavilta, mutta eivät aukea lukijalle riittävästi.

Suunnitelmissani on lähteä reissuun Mongoliaan, joten kirja päätyi nimensä perusteella lukulistalleni. Odotin jonkinlaista matkakertomus-tyylistä dekkaria. Vaikka tapahtumat sijoittuvat Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin ja sen läheisyyteen, niin maan omaleimaisuutta ei kirjassa ole oikein hyödynnetty. Toki osaltaan johtunee siihen, että tapahtumat sijoittuvat Neuvostoliiton romahtamisen aikoihin 1989. Aikamatka kolmenkymmenen vuoden takaiseen maailmaan on mielenkiintoinen - kännykät ja tietokoneet puuttuvat käytännössä kokonaan ja kansainvälistyminen ja globalisaatio kohti nykyisyyttä on vasta alussa.

Kirjan päähenkilö on suomalainen lääketieteen tutkija Jack, joka lähtee tutustumaan paikallisiin hoitomuotoihin ja modernin sekä perinteisten lääketieteen yhdistelmiin. Matkalla hänellä on mukana Tuomoksi nimeämänsä pommi. Pommin merkitys Jackille ja oikeastaan sen kohtalokin jäivät minulle hieman epäselviksi. Kirjassa olisi ollut mielenkiintoisten paikkojen, hahmojen ja juonenkäänteiden puolesta vaikka mihin, mutta jotenkin tarina ei päässyt kunnolla lentoon ja lopputulos oli hieman lässähtänyt. Kuvailut Mongoliasta ja mongolien sekä neuvostoliittolaisten suhteista olivat kyllä sinänsä mielenkiintoisia ajankuvia.

Kirjan kanssa maistoin Uudesta Seelannista, osin suomalasomisteiselta viinitilalta, tulevaa Vicarage Lanen roseeviiniä. Viini on tehty Pinot Noir rypäleistä ja valmistajan selkeiden kuvailujen perusteella se on ollut kuorikontaktissa 12 tuntia. Viini onkin väriltään hyvin pinkkiä. Tuoksussa on runsaasti marjaa - vadelmaa ja mansikkaa. Maussa esiin nousee vielä voimakas puolukkaisuus. Tämän roseen rypäleet ovat kasvaneet Uuden Seelannin eteläisen saaren Canterburyn alueella, jossa myös itse olen eräällä viinitilalla reilu vuosi sitten viikon verran vieraillut.

Olen aiemmin maistanut ja tässä blogissa myös arvioinut valmistajan Pinot Noirista ja Sauvignon Blancista valmistettuja viinejä. Kaikki nämä kolme ovat mieleeni ja edustavat hyvin nuoria ja vetreitä rypäleistään valmistettuja viinejä. Viinien makumaailma on voimakas ja raikas. Tämän roseen kanssa maistoin kukkakaalikanttarellirisottoa ja grillattua possun sisäfilettä. Hennot suomalaiset maut sopivat kohtalaisen hyvin yhteen roseviinin kanssa. Valmistaja kehoittaa kokeilemaan viiniä vaikkapa jouluruokien parina.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirjasta puuttuu viinin nuoruuden raikkaus ja selkeys. Molemmista välittyy kuitenkin uuden ja hieman erilaisen kaukaisen kulttuurin tuulahdus.

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Harrastus

Kuolema Ulan Batorissa
kirjoittanut Jaakko Laitinen
Into 2012
218 sivua

Vicarage Lane
Pinot Noir Rose 2018
Canterbury, Uusi-Seelanti
13,70€ (Alkosta heinäkuussa 2019)

Anna minun olla (kirjoittanut Clare Mackintosh)

Anna minun olla -kirja on kolmas Clare Mackintoshin julkaisema teos. Aiemmin häneltä on suomennettu kirjat "Minä näen sinut" ja "Annoin sinun mennä". Yritin ensin kuunnella kirjaa autoa ajaessani, mutta parin työaamumatkan jälkeen, se jäi kuitenkin kesken. Useat eri kertojat sekoittivat, enkä saanut oikein kirjan kuuntelua käyntiin. Saadessani pitkän varausjonon jälkeen kirjan kirjastosta käsiini, olen tyytyväinen, etten luovuttanut, vaan luin lopulta kirjan.

Kirjan kappaleet ovat lyhyitä ja kertojan vaihtuessa lukijan on helppo pysyä tarinassa mukana. Dekkarissa on paljon ennalta arvaamaattomia juonenkäänteitä. Tapahtumat ovat uskottavia ja ne voisivat olla totta. Hieman jälkikäteen minua jäivät mietityttämään kirjan hahmot. Päähenkilö Annan molempien vanhempien uskotaan noin vuosi sitteen tehneen itsemurhan. Anna ei kuitenkaan tähän usko, vaikka useat todisteet ja todistajat puhuvat tämän puolesta. Hän lähtee selvittämään oma-aloitteisesti itsemurhia ja saa puhuttua selvitystyöhönsä mukaan myös poliisista eläkkeelle juuri jäämässä olevan Murrayn. Nopeasti Anna kohtaa kuitenkin epämääräisiä uhkauksia ja saattaa sekä itsensä, että pienen tyttärensä Ellan hengenvaaraan. Anna on uskottava samoin kuin poliisi Murray, mutta Annan mies ja vanhemmat sen sijaan ovat mielestäni heppoisan oloisesti kehiteltyjä, enkä lukijana pääse mielestäni tutustumaan heihin riittävästi.

Kirjaa on mukavaa kesälukemista, vaikkei se ehkä aivan yllä edeltäjiensä tasolle. Aiemmissa Mackintoshin kirjoissa miljööllä ja tapahtumapaikoilla on ollut suurempi rooli, nyt hahmot ja juonenkäänteet painottuvat enemmän. Tarinassa käsitellään myös yhteiskunnallisia aiheita, mm. Murrayn mielenterveydeltään sairaan Sarahin elämää.

Kirjan kanssa maistoin uusiseelantilaista Lindauerin Special Reserve -kuohuviiniä. Kuiva ja hapokas viini on omiaan kesäisten vaaleiden kalojen kaveriksi, joiden kanssa tarjoillaan sitrus- ja yrittipohjaisia kastikkeita. Viinin maussa on erityisesti situksisuutta ja jonkin verran ananasta. Kuohuva on tasapainoinen ja käy mielestäni yhtä hyvin niin seurusteluun kuin kevyen ruoan kanssa nautittavaksi. Blanc de blancs kuohuvat ovat viime aikoina olleet mieleeni, eikä tämä kuohuva tee joukkoon poikkeutta.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viinissä on enemmän johdonmukaisuutta ja rytmiä kuin kirjassa. Molemmat ovat helposti lähesyttäviä kesätuttavuuksia ja sopivat niin sateiseen kuin helteiseenkin kesäpäivään.

Helmet-lukuhaaste 2019: 12. Kirja liittyy Iso-Britanniaan

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Jännitys

Anna minun olla
kirjoittanut Clare Mackintosh
suomentanut Päivi Pouttu-Delière
Gummerus 2018
438 sivua

Lindauer Special Reserve
Blanc de Blancs Brut
Chardonnay
Uusi-Seelanti
15,48€ (Alkosta heinäkuussa 2019)

Pieni elämä (kirjoittanut Hanya Yanagihara)

Yhdysvaltalaisen Hanya Yanagiharan toinen romaani Pieni elämä, nousi suuremman yleisön tietoisuuteen viimeistään siinä vaiheessa, kun jääkiekon MM-kultaa voittaneessa joukkueessa pelannut Kevin Lankinen kertoi kyseistä kirjaa lukevansa. Olin lukenut kirjasta arvosteluja, ja kun sen ympärille oli syntynyt suoranainen hypetys, oli tietenkin tarve tarttua ja tutustua siihen myös itse. Todella hienoa, että lukeminen nuorten (miesten) keskuudessa on myös suosittua!

Kirja on tiileskiven paksuinen teos raskaista aiheista. Lasten hyväksikäyttöä, väkivaltaa, viiltelyä ja itsemurhaa. Mutta on kirjassa onneksi muutakin ja raskaista aiheista huolimatta en kokenut sitä liian painostavaksi tai surulliseksi. Kertomus etenee kiehtovasti ja mukaansatempaavasti, eikä sitä malttaisi jättää kesken. Kirjan päähenkilö on lapsena hylätty ja vuosikausia hyväksikäytetyksi joutunut Jude, joka ei koskaan tokene lapsuuden traumoistaan. Onneksi hän saa kuitenkin elää hyvien ihmisten ympäröimänä, jotka tukevat häntä kaikessa, vaikkei hän pysty menneisyydestään oikeastaan kenellekään kertomaan. Ystävien, joihin hän on tutustunut eri elämänvaiheissa, merkitys on aivan valtava ja ilman heitä Juden elämä olisi varmasti päättynyt aiemmin.

Koruton kertomus läheisten merkityksestä ja molemminpuolisesta tuesta on tämän kirjan hienous. Ajoittain tarina pyörii ehkä liiaksi Juden ympärillä, jonka elämä toki on ollut aivan kohtuuttoman vaikea, mutta joka toisaalta aikuisena on päässyt elämään moneen muuhun verrattuna etuoikeutettua elämää - omien ansioiden kautta toki. Tästä huolimatta hän ei pääse eroon menneisyydestään ja joutuu kohtaamaan vääränlaisia ihmisiä myös aikuisuudessaan.

Tarinan kertojat vaihtelevat kirjan edetessä. Kirjassa on vain muutama luku ja pidin erityisesti siitä, kuinka heti uuden luvun alussa katsantokanta jollakin tavoin muuttuu ja keventää edellisen raskaampaa tunnelmaa. Uudet alut eivät halvenna menneisyyttä, mutta niissä on iloisempi ja raikkaampi pilkahdus tulevasta. Henkilöiden tekemät elämänvalinnat ja reagoinnit ovat hyvin aitoja ja kyseisiin tilanteisiin verrattuna perusteltuja. Asioita ei selitetä tai perustella lukijalle liikaa, vaan taphtumat ja valinnat selittyvät vallitsevien tilanteiden kautta.

Kuten aiemmin totesin pidin kirjasta kovasti ja suosittelen sen lukemista kaikille. Leppoisaa kesäluettavaa tämä ei ole, mutta ajoittain on hyvä tutustua myös vakavampiin aiheisiin.

Kirjan kanssa maistoin Uuden Seelannin eteläsaarelta, Marlborough'n alueelta tulevaa, hyvin klassista Sauvignon Blancia. Viini on väriltään haalean vaaleaa, hieman oljen väriin viittaavaa. Tuoksussa on runsaasti tumman viinimarjan lehteä ja sitruksisuutta. Pehmeät hapot ja hento kukkainen hunajaisuus pehmentävät jopa ajoittain turhan hyökkäävänä pidettyjä rypäleen ominaispiirteitä. Viini on hinta-laatusuhteeltaan oivallinen ja edustaa mielestäni hyvin maan sauvignon blancia.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan viisi pistettä ja pienen miinuksen. Molemmat ovat yleisilmeeltään positiivisa, mutta samalla vakavia ja puhuttelevia yllätyksiä. Niiden nauttimista ei malttaisi jättää kesken. Loistava valinta kesäksi, jos ei aivan kaikkein helpointa ja valmiiksi pureskeltua vaihtoehtoa kaipaa.


Helmet-lukuhaaste 2019: 29. Kirjassa nähdään unia

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Ovi

Pieni elämä
kirjoittanut Hanya Yanagihara
suomentanut Arto Schroderus
alkuperäinen teos A Little Life
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2017
937 sivua

Nau Mai
Sauvignon Blanc 2018
Marlborough, Uusi Seelanti
10,98€ (Alkosta kesäkuussa 2019) 

Idän pikajunan arvoitus (kirjoittanut Agatha Christie)

Agatha Christien dekkari-klassikot kuuluvat kesälukemiston aatelistoon. Niiden tyylikkyys, juonikkuus, kiehtovat ja omalaatuiset persoonat sekä tapahtumamiljööt ovat kokonaisuutena vailla vertaansa. Erityisenä suosikkina ovat belgialaisesta salapoliisista Hercule Poirotista kertovat tarinat. Yksi parhaita Poiroteja on "Idän pikajunan arvoitus".

Istanbulista Pariisiin matkalla oleva idän pikajuna juuttuu Balkanilla lumeen ja samalla yhdestä matkustajahytistä löytyy ruumis. Poirot rupeaa selvittämään tapausta ja tekijää. Kirjan loppuratkaisu on hieman yllättävä ja Poirot joutuu sitä pohtiessaan myös moraalisten kysymysten äärelle. Kyseisestä dekkarista esitetään tänä kesänä (2019) Suomenlinnan kesäteatterissa, Ryhmäteatterin esittämänä näytelmää.

Olen lukenut kirjan vuosia sitten ja nähnyt  brittinäyttelijä David Suchet televisiossa esitetyn tulkinnan kirjasta. Ennen Suomenlinnan teatteriin menoa päätin kuitenkin kuunnella kirjan vielä kertaalleen, jotta juonen käänteet olisivat tuoreena muistissa. Näytelmän juoni avautuu katsojalle hyvin, vaikka kyseinen kirja ei aiemmasta tuttu olisikaan. Sen sijaan Hercule Poirot hahmona on syytä etukäteen tuntea.

Juha Kukkosen ohjaama näytelmä on sovitelma varsinaisesta kirjasta. Henkilöhahmot noudattavat kirjan hahmoja, mutta heidän lukumääränsä on pienempi ja tapahtumia on muutoinkin sovitettu paremmin lavalle sopivammaksi. Vaativaa pääosaa esittää Kristo Salminen ja muissa osissa nähdään mm. Sara Paavolainen ja Helena Vierikko. Ensimmäisen osan alussa minulla kesti hieman aikaa tottuakseni näytelmän varsin nopeaan puhetahtiin ja televisio-Poirotista hieman poikkeavaan Salmisen versioon. Salmisen Poirot oli lopulta oikein hyvä, mutta kirjojen lempeän etenemistahdin puuttuminen oli mielestäni pieni miinus näytelmälle. Näytelmän toinen osa oli hieman kokeellisempi ja itse pidin siitä enemmän. Henkilöhahmot pääsivät tässä paremmin loistamaan ja Christien luomien persoonallisuuksien piirteet avautuivat hyvin katsojille. Suomenlinnan kesäteatteri sopii loistavasti tämän tyyppisille esityksille. Lavastus oli myös toimiva, joskin ehkä hieman valju toteutukseltaan.


Kirjan kanssa maistoin argentiinalaista Bodega Norton -punaviiniä. Harvemmin tulee hankittua laatikkoviinejä, mutta käydessäni matkalla Färsaarilla, valikoitui laatikkoviini kätevyytensä vuoksi matkalle mukaan maisteltavaksi. Viini on väriltään tummanpuhuvaa. Tuoksussa on kypsää marjaisuutta - kirsikkaa ja vadelmaa sekä hentoa tammisuutta ja kukkaisuutta. Viinin maku seuraa hyvin tuoksua. Hapokkuus ja hento tanniinisuus tasoittavat tyylikkäästi makua. Viini maistui färsaarelaisesta lampaanjauhelista tehtyjen burgereiden kanssa. Viini menee sellaisenaan, mutta pääsee paremmin oikeuksiinsa lihaa sisältävän ruoan kanssa.

Kirjan, näytelmän ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Kaikissa on klassisia piirteitä ja kaikki ovat yhdessä ja yksinään toimivia kokonaisuuksia. Päästäkseen täysin oikeuksiinsa viini tarvitsee kaverikseen syötävää. Kirjasta ja näytelmästä sen sijaan voi nauttia sellaisenaan.

Helmet-lukuhaaste 2019: 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Yö

Idän pikajunan arvoitus
kirjoittanut Agatha Christie
suomentanut Jaakko Kankaanpää
Werner Söderström Osakeyhtiö 2017
lukija Jukka Pitkänen
7h, 36min (kuunneltu äänikirjana)

Norton Barrel Select
Malbec 2018
Mendoza, Argentiina
26,39€/2L (Alkosta kesäkuussa 2019)