Todetaan heti alkuun, että tämä on aihe, joka joko kiinnostaa tai sitten tuntuu itselle täysin vieraalta. Itse kuulun pääasiassa ensimmäiseen kategoriaan. Asuntosijoittaminen on mielestäni hyvin ymmärrettävää ja paljon konkreettisempaa kuin vaikkapa rahastoihin tai osakkeisiin sijoittaminen. Lisäksi ainakin pääkaupunkiseudulla tämä sijoitusmuoto on lähes jatkuvasti viimeisten parin-kolmenkymmenen vuoden aikana ollut tuottoisaa toimintaa. Hieman yksinkertaistaen kyseessä siis tilanne, jossa (usein) osittain velkarahalla ostetaan yksiö tai kaksio, johon ei muuteta itse, vaan joka vuokrataan. Saatavalla vuokralla lyhennetään asuntolainaa, maksetaan yhtiövastiketta ja pääomaveroa. Vuosien tai vuosikymmenten päästä asunnon on määrä olla velaton ja siitä eteenpäin asunto tuottaa ylimääräistä rahaa ja toisaalta on kerryttänyt omistajansa omaisuutta.
Joonas Orava ja Olli Turunen ovat kirjoittaneet hyvin selkeän teoksen aiheesta. Kirjassa he ovat käyneet vaihe vaiheelta selkeästi ja riittävän tarkasti läpi eri asuntosijoituksiin liittyvät tilanteet ja riskit. He ovat myös esitelleet varsin avokätisesti omia kokemuksiaan ja toimintatapojaan. Pääasiassa olen hyvin samaa mieltä heidän toimintaperiaatteiden kanssa. Kirjassa he usein painottavat, että sijoittavat pääasiassa vain pieniin yksiköihin, koska ne tuottavat parhaiten. Tämä on ainakin hyvin kallillla asuinalueilla varmasti paikkansa pitävä lähtökohta. Ehkä keskustojen ulkopuolella asuntojen hintojen laskiessa aivan pienimpien yksiköiden vuokraaminen on haasteellisempaa kuin vaikkapa 30-40 neliöisten. Lisäksi ihmisten varallisuuden pikku hiljaa kasvaessa useimmat ovat valmiita maksamaan kympin tai kaksi kuussa enemmän vuokraa saadakseen hieman suuremman asunnon.
Kirja toistaa mielestäni hieman itseään ja useita asioita on toistettu useampaankin kertaan. Mikäli aihe on lukijalle haastava, on tämä ehkä hyvä juttu, mutta itse koin, että tällä pyrittiin lähinnä hakemaan lisäsivuja kirjalle. Pidin siitä, että kirjailijat vaikuttavat mielipiteissään hyvin rehellisiltä, asiasta oikeasti innostuneilta ja siihen käytännönläheisesti perehtyneiltä.
Kirjan kanssa olisi periaatteessa pitänyt olla vaikka jokin arvokas sijoittamiseen liittyvä juoma, kuten kallis konjakki tai shamppanja. Tällä kertaa pariksi valikoitui kuitenkin vuohenjuustolasagnen kanssa nautittu uusi-seelantilainen Pinot Noir. Olen tässä blogissa aiemmin maistanut saman, osin suomalaisen viiniviljelijän, Sauvignon Blancia. Tämän viini näyttää pullossaan jotenkin siihen sopimattomalta - ehkä pullon väritys tai etiketti tavalla tai toisella häiritsee silmääni. Jollain tavalla juomasta tulee mieleen jokin lähes musta juoma. Lasissa viini on tumman tiilenpunaista, kuten Pinot Noirit yleensäkin. Viinin tuoksussa on marjaa, vadelmaa ja puolukkaa sekä hieman savuisuutta ja ehkä jopa aavistus eukalyptusta. Viinin suutuntumassa on sopivasti hapokkuutta, tanniinisuutta en siitä oikeastaan juurikaan löydä. Maussa on marjaa, mutta mikään erityinen marja ei puske läpi. Viini on mukavan kevyttä ja helposti lähestyttävää. Voisi sopia hyvin jonkin hieman suolaisen, mutta ilman kermaa olevan pastan tai vaikkapa tomaattibruschettan kaveriksi.
Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Kirja on ehkä toistonsa vuoksi liian heppoisa tälle viinille makupariksi. Molemmista löytyy kuitenkin selkeyttä ja menevät hyvin yhdessä, mutta ainakin viini, aavistuksen paremmin ilman tätä kirjaa.
Osta, vuokraa, vaurastu
kirjoittanut Joonas Orava ja Olli Turunen
Alma Talent
Helsinki 2016
346 sivua (ja 380 sivua liitteineen)
Vicarage Lane
Pinot Noir 2014
Canterbury, Uusi-Seelanti
14,99€ (Alkosta syyskuu 2017)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!