Kirjabloggaajien joulukalenteri: Luukku 19

Luettua ja maistettua -blogi sai kunnian osallistua tänä vuonna kirjabloggaajien joulukalenteriin. Joulukalenterin ensimmäinen luukku ja samalla listaus kaikista kalenteriin osallistuvista blogeista löytyy Kirjamies-blogista. Eilisen luukun avasi Yöpöydän kirjat -blogi ja huomenna luukku aukeaa 1001 kirjaa ja pieni elämä -blogissa. Joulukuun aikana olemme saaneet joulukalenterista lukea niin vinkkejä äänikirjoista, niiden kuuntelun aikana neulotuista vaatteista ja asusteista kuin ideoista joululahjakirjoista lapsille sekä runokokoelmista. Tänään 19.12, kun jouluaattoon on jäljellä viisi yötä esittelen itselleni loppuvuodesta, jo some-alustoilla toimimisen vuoksikin, vaikutuksen tehneen Mikko Hyppösen kirjan "Internet".

F-Securen tietoturva-asiantuntija ja tietoturvasta kansantajuisesti usein asiantuntijana kommentoiva Mikko Hyppönen on kirjoittanut "Internet" -nimisen teoksen, jossa hän paneutuu erityisesti tietoturvaan konkeettisten esimerkkien avulla. Kirjassa Hyppönen pureutuu kansantajuisesti internetin tietoturvaan ja sen ongelmiin. Kaikki käytämme internettiä päivittäin ja olemme jättäneet henkilötietojamme vuosien varrella usein hyvinkin monien eri yritysten tietoon. Evästeet seuraavat tekemisiämme ja tehdessämme tilauksia netin kautta ruksimme ymmärtäneemme tietoturva ym. selosteet, vaikka harvoin jaksamme edes kyseistä linkkiä avata. Jos tämä kuulostaa tutulta on se jo itsestään hyvä syy tarttua Hyppösen kirjaan tai kuunnella se äänikirjana. Kirja käy myös mielenkiintoisena kertauksena internetin historiaan ja tarjoaa erilaisia mahdollisia näkökulmia sen tulevaisuuteen. 

Jos kirjan mainitsemista internetin vaaroista ei ahdistu liiaksi, niin sen kertomat esimerkkitarinat ovat kiinnostavaa luettavaa. Internetin kautta tehtävät huijaukset on tarkkaan suunniteltuja ja niihin saattaa sortua yksi jos toinenkin. Internetin vaarat ovat aiheena on vakavia, mutta kirjan esimerkit on onnistuttu kirjoittamaan pääosin keveästi ja helposti ymmärrettävästi. Osa kirjan kertomista teknisistä esimerkeistä  on itselleni liian haastavia, mutta toisaalta kirja tarjonnee näin uutta myös tietoteknisiltä taidoiltaan osaavimmillekin. 

Mukavaa joulun odotusta kaikille lukijoille ja toivottavasti joulun pyhät tarjoavat myös lukurauhaa sitä kaipaaville!

Helmet-lukuhaaste 2021. 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021

Internet 
kirjoittanut Mikko Hyppönen
WSOY 2021
8h, 31min (kuunneltu äänikirjana)

Lukupiiri (kirjoittanut Kirsi Ranin)

Muutama vuosi sitten suunnitellessani oman kirjateemaisen blogin perustamista, toimi Kirsin Book Club -kirjablogi tähän kaikin puolin mallikelpoisena esimerkkinä. Kyseisen blogin taustalla toimii Kirsin Book Club -lukupiiri, joka on perustettu yli kymmenen vuotta sitten. Lukupiiri on kerännyt ympärilleen vankan joukon Kirsi Raninin ystäviä, jotka tapaavat kirjakeskustelujen merkeissä noin kerran kuussa. Myöhemmin kirjapiirin ympärille on perustettu kirjablogi, podcast ja Kirsin Book Club toimii näkyvässä roolissa myös muutenkin kirjakeskustelujen osalta mm. kirjamessuilla ja somessa.  

Kirsin Book Club on vakiintuneen asemansa ja huolella toteutettujen postaustensa, podcastien ja muutenkin laaja-alaisen kirjakeskustelun myötä edelleen loistava esimerkki ja suunnannäyttäjä useille kirjablogeille, niin myös omalleni. Syksyllä 2021 Kirsi Ranin julkaisi teoksen koskien oman kirjapiirin perustamista, jossa hän laajalti kertoo omista kokemuksistaan ja käy läpi asioita, jotka on syytä ottaa huomioon oman kirjapiirin peustamista suunnitellessaan. Vaikka Raninin omat kokemukset kolmesta eri kirjapiiristä ovat hyvin positiiviset, todetaan kirjassa muutamaan otteeseen, että kirjapiirissä käyminen, saati sellaisen vetäminen, vie aikaa ja vaatii sitoutumista. Mikäli aikaa ja innostusta tämänlaiseen harrastukseen löytyy, antaa se varmasti tekijälleen enemmän kuin ottaa.

Olen pohtinut ajoittain kirjapiiriin liittymistä tai jopa oman perustamista ja siksi tutkaillut niistä käytävää keskustelua. Jonkinlaista "pohjatyötä" aiheesta tehneelle kirja ei mitään täysin uutta anna. Sen sijaan se innostaa ja motivoi sekä selkeyttää käytännönläheisesti miten kannattaisi uuden lukupiirin kanssa toimia. Kirjassa on myös pitkä vinkkilista kirjoista, joita kirjapiirissä voitaisiin käsitellä. Hieman jäin ihmettelemään kirjan lopusta löytyvää pohjaa kirjapiirien keskustelulle. Pohja on hyvä, mutta useammalle kymmenelle sivulle kopioiminen tuntui ehkä hieman turhalle ja vanhanaikaiselle, varsinkin kun useat lainaavat kirjan tai tekevät omien kirjapiiriensä muistiinpanot verkkoon. Pantsu-kuvioiset kultakehyksiset kirjan kannet saattavat myös joitakin lukijoita karkoittaa, mutta tämä vain oma hieman rajoittunut mielipiteeni. 

Kirjaan liittyen olen kuunnellut verkon välityksellä pariakin keskustelua, joissa Ranin on kertonut kirjastaan ja samalla kannustanut kuulijoita oman piirin pariin. Innostukseni lukupiiriä kohtaan kasvoi ehdottomasti taitavasti kirjoitetun kirjan myötä ja kirja tai parikin tätä teosta tulee päätymään pukin konttiin ja toivottavasti innostaa myös muita kirjan lukijoita. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

Lukupiiri
Kirjoista keskustelemisen elämää mullistava taika
kirjoittanut Kirsi Ranin
Otava 2021
174 sivua

Kaikki kuluttamisesta (kirjoittanut Julia Thurén)

Julia Thurenin esikoisteos "Kaikki rahasta" kertoi nimensä mukaisesti kansantajuisesti perusasiat rahankäytöstä, sijoittamisesta ja velasta. Thurenin toinen teos, Tieto-Finlandia ehdokas vuonna 2021, on "Kaikki kuluttamisesta". Kirja on koottu erilaisten haastatteluiden, omien havaintojen ja mm. somessa käytävien keskustelujen pohjalta.

Aiheensa puolesta kirja ei tarjoa mitään uutta mullistavaa. Toisaalta tässä piilee myös teoksen hienous. Thurén on kirjassa kyseenalaistanut monia normaaleina pidettyjä kulutustottumuksianne. Yhtenä keskeisimmistä näkökulmista on ympäristö. Kirja pyrkii myös tarjoamaan vaihtoehtoja ainaiselle kuluttamiselle ja uuden hankinnalle, johon muuten sortuvat niin miehet kuin naisetkin. Kaikkea ei ensinnäkään kannata hankkia aivan heti, kun asia tulee mieleen. Yön tai kahden nukkumisen jälkeen mieli voi hankinnan kohdalla tuntua jo aivan muulta tai koko hankinta on ehkä unohtunut jo mielestä. Mikäli hankinta tuntuu vielä järkevältä, tuottaa se hieman odotettuna todennäköisesti myös merkittävästi enemmän iloa.

Olin kuuntelemassa Julia Thurénia myös Helsingin kirjamessuilla 2021 ja muutenkin hänen kolumnejaan ja haastatteluja on syksyn mittaan tullut selailtua. Hän on onnistunut sanoittamaan kuluttamisen perusteena olevan ajatuksen siitä, kuinka jotakin hankintaa tehdessään kannattaa miettiä, kuinka paljon ajallisesti sen hankkimiseksi on joutunut tekemään töitä. Olisiko tuon ajan voinut käyttää johonkin mielekkäämpäänkin tekemiseen kuin työhön, joka on mahdollistanut kyseisen hankinnan, joka vieläpä saattaa unohtua muutamassa päivässä hyllyn perälle?

Kirja herättää paljon ajatuksia myös omasta kuluttamisestani. Pääasiassa pidän itseäni järkevänä ja harkitsevana kuluttajana, mutta ajoittain tulee fiilis, että haluaisi hankkia jotakin uutta tms. Tuossa olotilassa tulee helposti tehtyä virheostoksia, jotka myöhemmin kaduttavat. Mielensä rauhoittaminen ja korttien pitäminen tiukasti lompakossa ovat usein avaintekijöitä itselleni, jotta nopeisiin houkutuksiin ei tulisi liian usein sorruttua. 

Kuluttaminen saattaa aiheena tuntua syyllistävältä ja ehkä tylsältä. Kirja on onnistunut nokkelien esimerkkien ja selkeän ulosantinsa avulla kuitenkin tuomaan esille aiheen kiinnostavasti. Säästämällä ja ajankäyttöään muuttamalla on todennäköisesti mahdollista hankkia elämäänsä paljon enemmän sisältöä kuin jatkuvalla uuden, tai käytetyn, tavaran hankinnalla. Ehkä aikaa jää täten myös enemmän oleelliseen, eli elämiseen ja läsnäoloon. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021.

Kaikki kuluttamisesta
kirjoittanut Julia Thurén
Gummerus 2021
177 sivua

Ilonpilaaja (kirjoittanut Anni Ihlberg)

Anni Ihlbergin esikoisteos Ilonpilaaja on kertomus 2010- ja 2020 -lukujen nuorisosta. Kaveriporukoiden merkitys, jako naisiin ja miehiin, menestyjiin ja epäonnistujiin sekä valtavat paineet, joita nuoret kohtaavat, ovat kirjan kantavia teemoja. Kirjaa lukiessa tunsin itseni vanhaksi ja tällaista tunnetta ei vielä montaa kertaa ole tullut vastaan romaaneja lukiessa. 

Päähenkilö Lotta kipuilee kasvamisen ja kehittymisen parissa. Nuoren naisen paineet koskien sekä ulkonäköä, että myös sisäistä kehitystä, ovat raastavia ja sairastuttavat päähenkilöä. Vaikka naiset ovat kohdanneet vastaavia ongelmia läpi historian, ovat kirjassa esitellyt Lotan kohtaamat vaatimukset raastavan suoria. Lukiessa tulee tunne, että miten tahansa Lotta toimii tai tekee, niin hän saa siitä kärsiä.  Jäädessään kaveriporukan ulkopuolelle, ei hänelle jää minkäänlaista turvaverkkoa, johon turvautua. 

Kirjan luettuani en ihmettele, että nuoret kärsivät entistä enemmän mieleterveys ja muista ongelmista. Maailma, ja erityisesti somessa tapahtuvat kohtaamiset ja vertailut muihin, ovat rankkoja. Kirja on koskettava ja paljastaa lukijalle yhden katsantokannan tämän päivän nuorison elämään. Teksti on pitkistä lauserakenteistaan huolimatta yllättävän soljuvaa. Kirjan lukeminen kesti yllättävän kauan ja muutaman kerran harkitsin jopa jättäväni sen kesken. Puolivälin jälkeen teksti ja tarina vei kuitenkin lopulta kunnolla mukaansa ja olen tyytyväinen, että kirjan sain luettua kokonaan.  

Helmet-lukuhaaste 2021: 7. Kirjassa on kaveriporukka

Ilonpilaaja
kirjoittanut Anni Ihlberg
Tammi 2021
268 sivua

Siamäk Naghianin uskomaton elämä (kirjoittanut Minna Kettunen ja Siamäk Naghian)

Minna Kettusen ja Siamäk Naghianin yhdessä kirjoittama Siamäk Naghianista kertova elämäkerta on todellakin kertomus lähes uskomattomasta elämänkulusta, joka kuitenkin on ilmeisen täyttä totta. Siamäk Naghian on syntyjään Iranista. Elämä on kuljettanut häntä ensin nuorena keskellä iranilaista suurperhettä, myöhemmin maan vallankumouksen keskelle ja tämän jälkeen armeijaann, jossa hän on nähnyt kammottavia kuolemia ja loukkaantumisia. Sattumusten kautta Siamäk on päätynyt myöhemmin Suomeen opiskelemaan.

Kielitaidottomana Teknillisessä korkeakoulussa opiskelu oli haastavaa, joten Siamäk päätti opetella suomen kieltä. Tuo on päätös, jota hän kirjassa usein jälkikäteen on kiitellyt ja korostaa kielitaidon merkitystä onnistuneesta kotoutumisesta keskustellessa. Valmistumisen jälkeen hän ajautui Iisalmeen Genelec Oy:hun töihin. Myöhemmin hänestä tuli kyseisen kaiuttimia valmistaman yrityksen toimitusjohtaja.

Kirja on kerännyt jonkin verran huomiota julkisuudessa. Itse olen lukenut siitä kertovan artikkelin Helsingin Sanomissa ja myöhemmin nähnyt hänen haastattelun mm. Ylen Aamu-TV:ssä sekä vastikään Helsingin kirjamessuilla. Siamäk on kohdannut elämänsä aikana paljon haasteita ja kauheuksia, mutta ei kirjan, eikä haastatteluiden perusteella ole katkeroitunut, vaan on onnistunut löytämään tapahtumista myös opettavaisia piirteitä. Todella kunnioitettava taito, joka tuntuu yhdistävän monia elämässään ja urallaan menestyneitä henkilöitä. 

Kirjan tarina on mielenkiintoinen ja kiehtova. Teksti sen sijaan olisi voinut olla hieman paremmin kirjoitettu. Lukijana jäin kaipaamaan huolitellumpaa kirjoitusta ja ehkä jonkinlaista selkeämpää esitysmallia. Kirjan kansi ja jopa nimi ovat sellaisia, että niiden perusteella kirja voisi hyvin olla jokin seikkailutarina tai muu fantasiakirja, eikä elämäkerta hyvin kunnioitettavasta urasta ja kokemuksista.

Helmet-lukuhaaste 2021: 4.Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

Siamäk Naghianin uskomaton elämä
kirjoittanut Minna Kettunen ja Siamäk Naghian 
Into Kustannus 2021
127 sivua

Helsingin kirjamessut 2021

Syksyn 2021 Helsingin kirjamessut ovat onnellisesti lähes takanapäin. Lähes, sillä osaan ohjelmista on mahdollista palata vielä jonkin aikaa tallenteiden kautta. Helsingin kirjamessujen sivujen kautta löytyvät tallenteet on kuvattu laadukkaasti ja vajaan puolen tunnin mittaisia keskusteluja on nautinto kuunnella vaikka iltaisin. Messuilla en Senaatintorin lavan keskusteluja lainkaan kuunnellut, sillä tiesin, että niihin pääsen vielä jälkikäteen käsiksi.

Paikan päällä Messukeskuksessa kävin kolmena päivänä. Torstain ja perjantain lyhyet fiilis-raportit olen julkaissut jo aiemmin. Lauantaina pidin välipäivän messuhulinasta, mutta sunnuntaina päivällä piipahdin vielä paikan päällä. Joka päivä olen lisäksi kuunnellut kotona pari tallennetta Senaatintorilta ja tämä jatkuu vielä sen aikaa, kun tallenteet ovat jäljellä tai kunnes olen kaikki kuunnellut. 

Sunnuntaina kuuntelin pari keskustelua Esplanadi ja Hakaniemi -lavoilla. Keskusteluissa osallisina olivat mm. Sisko Savonlahti ja Julia Thuren. Aiheet koskivat mm. kuluttamista, 30-vuotiaiden naisten paineita parisuhteen ja lasten hankinnan saralta sekä yleistä ulkoapäin tulevaa painostusta liittyen moneenkin asiaan. Erityisesti naiset tuntuvat näiden odotusten alla stressaantuvan, tai ainakin heidän suullaan asioista tällä hetkellä enemmän puhutaan kuin miesten. Ilmiöt ovat tuttuja ja niistä on keskusteltu paljon. Keskustelijoiden mielipiteet olivat hyvin perusteltuja, vaikkakaan eivät mitään lopullisia ratkaisuja näihin ikuisuusongelmilta tuntuviin aiheisiin tuntuneetkaan tarjoavan.

Neljän messupäivän aikana paikan päällä vieraili reilu 52 000 henkilöä. Korona rajoituksia on juuri ennen messuja höllennetty, vaikka tautitapauksia on edelleen maassamme runsaasti. Helsingin kirjamessut on ensimmäinen suuren mittakaavan tapahtuma Messukeskuksessa puoleentoista vuoteen, joka on kyetty järjestämään lähes entiseen tapaan. Vielä kuukausi sitten arvuuteltiin, voidaanko messuja järjestää lainkaan. Tilanne huomioiden kävijöitä saapui siis neljän päivän aikana paikan päälle kunnioitettava määrä. Suurta tungosta en messuilla havainnut, mutta kyllä käytävillä väkeä riitti ja samoin monissa keskusteluissa osa kuuntelijoista ei mahtunut tarjotuille tuoleille istumaan. Omaa turvallisuuden tunnettani lisäsivät useimpien käyttämät maskit.

Lukulistani kasvoi taas yli äyräidensä, enkä varmasti tule koskaan ehtimään edes puolta messuilla esitellyistä itseäni kiinnostavista kirjoista lukemaan tai kuuntelemaan. Mielelle messut tekivät kuitenkin tosi hyvää ja niissä keskustellut aiheet ja kirjat ovat kuin kahden viikon etelänloma ruumiille keskellä pimeintä talvea. Ihanaa oli myös vaihtaa mielipiteitä muiden kävijöiden kanssa. Kiitos messujen järjestäjille, ohjelmajohtajan paikasta näiden messujen jälkeen luopuvalle Ronja Salmelle sekä kaikille kirjailijoille ja esiintyjille! Toivottavasti jälleen ensi vuonna nähdään! 

Helsingin kirjamessuilla perjantaina 29.10.2021

Toisen messupäivän ohjelma oli ensimmäisen päivän tapaan, lähes liiankin, täynnä kiinnostavia haastatteluja ja keskusteluja. Vuoden kiinnostavimmat kotimaiset kirjat on messuilla esitelty yleisissä keskusteluissa vähintään kertaalleen pitkän viikonlopun aikana. Useat kustantamot ja kirjakaupat haastattelevat myös kirjailijoitaan omilla pisteillään. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta omasta mielestäni, myös muutkin kuin bestseller-kirjat saavat messuilla jonkin verran näkyvyyttä. Toki niitä aina voitaisiin enemmänkin esitellä, vaikkakin suuri yleisö tuntuu kerääntyvän nimekkäimpinä pidettyjen kirjailijoiden keskusteluiden äärelle.

Perjantain messupäiväni kului jälleen alueella kierrellen ja pääosin osia eri keskusteluista kuunnellen. Väkeä oli paljon liikkeellä ja vaikka keskustelualueet ovat nyt suuria, niin osa niistä täyttyi silti viimeistä istuinta ja tilavaa seisomapaikkaa myöten. Hanna Brotherus on kirjoittanut esikoisromaaninsa "Ainoa kotini", josta hän kertoi aamupäivällä ensin kustantamon pisteellä ja myöhemmin iltapäivällä Senaatintori-lavalla. Kirja on ollut julkisuudessa laajalti esillä ja monet ovat kirjaa suositelleet. Olen itsekin kirjan lukenut (bloggaus löytyy täältä). Kirja oli mielenkiintoinen, mutta ei aivan lempikirjakseni noussut. Se on kauniisti kirjoitettu, mutta sen monitasoisuus ei itselleni kokonaan moninaisuudessaan auennut.  

Päivän kiinnostavin keskustelu käytiin Esplanadi-lavalla Genelecin toimitusjohtajasta Siamäk Naghianista kertovassa kirjassa "Siamäk Naghianin uskomaton elämä". Kirjan on kirjoittanut Minna Kettunen. Iranissa syntynyt Siamäk Naghiani on useiden sattumusten kautta päätynyt opiskelemaan Suomeen ja päätynyt Iisalmeen Genelecille töihin ja myöhemmin aina yhtiön toimitusjohtajaksi saakka. Olen kirjan lukenut ja Siamäkin tarina on vaikuttava. Kirjasta on tulossa juttua blogin puolelle pikapuolin.

Tuomas Kyrö, Aki Ollikainen, Maritta Lintunen ja Marianna Kurtto kertoivat omista asumiskokemuksistaan Eeva Joenpellon kirjailijakodissa. Kaikki olivat päässeet pariksi vuodeksi perheensä kanssa asumaan suureen, Sammatissa sijaitsevaan taloon. He kertoivat talon ja sen ympäristön vaikutuksesta kirjoihinsa ja työhönsä. Samalla Töölö-lavalla kustantamoiden edustajat kertoivat seuraavaksi kuinka kirjaideansa voi yrittää saada heille kustannettavaksi. Neuvot olivat selkeitä ja kannustavia. Korona-aikaan käsikirjoitusten määrä kustantamoissa on kasvanut merkittävästi, mikä on aiheuttanut paitsi pitkiä vastausaikoja myös yleismalkaisia vastauksia tekstien lähettäjille. 

Kotona seurasin verkon kautta keskustelua Saara Turusen ja Petra Maisosen teoksesta "Suurteoksia". Olen Turusen aiemmat teokset lukenut, joten todennäköisesti myös tämä päätyy lukulistalleni. Verkon kautta seurasin myös keskustelua demokratian tulevaisuudesta. 

Torstain tapaan myös perjantai oli kiinnostava päivä. Kiertely Messukeskuksen hälinässä ja valtava vastaantuleva inspiraation määrä on kaikessa ihanuudessaan myös kuluttavaa, joten täytyy lauantaina virkein silmin pohtia pidänkö välipäivän ja seuraan ohjelmaa verkon välityksellä. Sitä ennen ehtii onneksi nauttia kirjallisuuden tarjoamista tarinoista.

Helsingin kirjamessuilla torstaina 28.10.2021

Parin vuoden tauon jälkeen oli jälleen mukava päästä fyysisesti paikan päälle ihmettelemään messuhulinaa sekä tietenkin kirjallisuutta ja siitä käytävää keskustelua. Viime vuonna seurasin messuja tarkkana verkon kautta. Konsepti oli mielestäni hyvin toimiva ja keskusteluiden seuraaminen omassa rauhassa ja hiljaisuudessa oli ihanaa. Paikan päällä samanlaista rauhaa harvemmin löytyy. Messutunnelma ei tosin kotiin saakka kunnolla välity. 

Tänä vuonna kahden lavan (Senaatintori ja Töölönlahti) tapahtumia on mahdollista seurata verkon välityksellä. Keskustelut myös säilyvät verkossa katseltavissa noin kuukauden verran, joten niihin on mahdollista palata myös myöhemmin. Todella hieno juttu!

Ensimmäinen messupäiväni alkoi heti kymmeneltä avajaisten seuraamisella, jonka jälkeen kiertelin ympäri messuhallia ja kuuntelin osia muutamista keskusteluista. Koululaisia oli liikkeellä ilahduttavan paljon, mutta muuten halleissa oli vielä väljää. Näytteilleasettajien tarjontaa sai selailla rauhassa ja suunnitella ostoslistaa. Jokunen kirja tarttui jo heti matkaan mukaan. Käytävät tuntuivat aiempaa leveämmiltä ja samoin lavojen edustoilla oli hyvin tilaa. Suurin osa kävijöistä tuntui myös käyttävän maskeja. Uutuutena on äänikirjalava (Töölönlahti), jonka kopissa keskustelun avasivat Jari Sinkkonen ja Anja Snellman. Päivä jatkui iltapäivällä kotoa käsin, kun seurasin netin välityksellä Senaatintorin lavan keskusteluja. 

Tämän vuoden teemana on dialogi, joka näkyy mm. runsaina kirjallisuuspiirien keskusteluina. Esiintyjiä nelipäiväisillä messuilla on yli 1000, joista vain 30 on kansainvälisiä. Keskusteluja messut tarjoavat huikeat 900, joten valinnan vaikeus noiden välillä on itselleni suuri. Keskustelut ja haastattelut kun ovat ehdottomasti pääsyy, miksi messut vetävät puoleensa. 

Huomenna edessä monen monta mielenkiintoiselta vaikuttavaa keskustelua. Saa nähdä, mitä niistä päädyn hulinan keskellä kuuntelemaan. 

Helsingin kirjamessut 2021

Yksi syksyn tärkeimmistä kohokohdista on edessä, kun Helsingin kirjamessut valtaa Messukeskuksen lokauun viimeisellä viikolla torstaista sunnuntaihin (28.-31.10.2021). Tänä vuonna yleisö pääsee sekä fyysisesti paikalle että voi myös viime vuoden tapaan seurata osaa keskusteluista verkon kautta. Pidin viime vuoden, koronan pakottamasta, mallista, jossa keskusteluita pystyi seuraamaan joko suorana Messukeskukselta tai jälkikäteen ennalta määrätyn ajan ostamalla liput virtuaalisesti pidetyille messuille. Toki messuhuumaan ei yksinään kotona päässyt samalla tavoin mukaan, mutta toisaalta keskusteluita pääsi ja ehti paremmin kuuntelemaan omien aikataulujen mukaan. 

Tänäkin vuonna ohjelma on laaja ja mielenkiintoisia keskusteluja on paljon enemmän kuin kävijä ehtii niitä seuraamaan. Lisäksi ovat tietysti kustantamoiden, kirjakauppojen ja hyvin laajalti muiden alan toimijoiden messustandit, joissa on perinteisesti riittänyt katseltavaa ja ostettavaa. Ruoka- ja viinimessut järjestetään tänä vuonna hieman erilaisella Viinikylä-konseptilla.

Luettua ja maistettua -blogi on messuilla jälleen innolla mukana. Olen oman messulehteni selannut jo hiirenkorville ja monen monta kiinnostavaa aihettta ja keskustelijaa vaikuttaa löytyvän. Osa ulkomaalaisista vieraista osallistuu tänä vuonna haastatteluihin etänä ja kahden lavan (Senaatintori ja Töölönlahti) ohjelmaa on mahdollista seurata etänä ja keskusteluihin palata vielä tallenteiden avulla jälkikäteen. Messuilta on luvassa raporttia sekä blogin puolella että tunnelmia Twitterissä.  

Blogin kautta on mahdollista osallistua messulipun arvontaan. Messulipulla pääsee kerran sisään Messukeskukseen sekä linkin, jota kautta pääsee seuraamaan virtuaalitapahtumaa. Lippupaketteja arvotaan blogin kautta kaksi kappaletta. Pääset osallistumaan arvontaan jättämällä alla olevaan kommentti-kenttään sähköpostiosoitteesi. Arvonta suoritetaan tiistaina 26.10.2021 kello 16 ja voittajille ilmoitetaan saman päivän illan aikana. 

Paljon onnea arvontaan ja hyvää Helsingin kirjamessujen odotusta vuodelle 2021!

Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin (kirjoittanut Petteri Taalas)

Ilmatieteilijä ja hyvin monessa mukana ollut, mm. Ilmatieteen laitoksen johtajana toiminut, Petteri Taalas on kirjoittanut informatiivisen ja kiihkottoman teoksen ilmastonmuutoksesta. Kirjassa Taalas käy läpi ilmastoa, sen muutosta ja tekijöitä, joihin ihminen on tieteellisten todisteiden mukaan ollut vaikuttamassa. Kirja ei syyllistä, mutta sen kertomat faktat ovat vakavia ja saavat lukijan ajattelemaan omia valintojaan.

Tarkoituksenani oli lukea meteorologi Kerttu Kotakorven kirja "Suomen luonto 2100". Aloitin kirjan, mutta olin liian herkällä tuulella pystyäkseni sisäistämään sen karua sanomaa. Kirja on minulla edelleen lukulistalla ja tarkoitus on siihen pikapuolin tarttua. Taalaksen kirjassa ilmastonmuutos esitetään faktojen perusteella, eikä siinä juurikaan luoda erilaisia uhkakuvia. Pidän paljon elämäkerroista ja tässä kirjassa käydään paljon läpi myös Petteri Taalaksen urakehitystä ja havaintoja, joita hän on sen aikana tehnyt. 

Yksittäisellä kansalaisella on monia mahdollisuuksia valinnoillaan vaikuttaa ilmastoon ja sen tulevaisuuteen. Mitkä teot ovat merkitykseltään toimien arvoisia ja kuinka yhteiskunnan pitäisi kannustaa kansalaisiaan ja yrityksiään parempien valintojen äärelle? Pienillä teoilla ja arjen valinnoilla on varmasti merkitystä. Valintojen teko ja ympäristön kannalta parhaan vaihtoehdon löytäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa tai yksiselitteistä. Lähtökohtaisesti kaikenlaista turhaa kuluttamista, matkustamista ym. pitäisi vain yrittää välttää. Koronan myötä lisääntynyt etätyö on tästä hyvä esimerkki. Täydellinen etätyön tekeminen ei varmasti usein ole paras vaihtoehto, mutta kultaisen keskitien löytäminen ja turhan, muulla kuin kävellen tai pyörällä, liikkumisen välttäminen lienee useimmille kannattavaa.

Petteri Taalas on tehnyt merkittävän uran ja päässyt sen aikana kokemaan ja näkemään kaikenlaista. Hänellä on paljon vaikutusvaltaa ja arvostusta, joilla hän pystyy saamaan ääntään kuuluviin päättäjien suuntaan. Tieteen ja sen tekijöiden merkitys on syytä muistaa myös tulevaisuudessa, kun isoista, meidän kaikkien tulevaisuuteen vaikuttavista asioista päätetään. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 47. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta

Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin
kirjoittanut Petteri Taalas
Tammi 2021
108 sivua

Rantakahvila (kirjoittanut Lucy Diamond)

Rantakahvila on ihastuttava englantilainen romaani 30-vuotiaasta Eviesta. Hän asuu Oxfordissa poikaystävänsä kanssa. Elämä kulkee eteenpäin tasaista, hieman tylsää tahtia. Yllättäen Evie saa tietää perineensä tätinsä Cornwallissa sijaitsevan kahvilan. Kahvila on aina ollut tädin silmäterä ja testamentissaan hän perustelee tarkasti miksi tahtoo juuri siskontyttärensä perivän paikan. 

Aluksi Evie ajattelee, ettei millään pysty huolehtimaan lähes toiselta puolelta maata sijaitsevasta kahvilasta. Vierailtuaan paikassa muutaman kerran ja tutustuttuaan sen omaperäisiin työntekijöihin, kylään ja kahvilan asiakkaisiin, hänen mielensä kuitenkin muuttuu. 

Kirja on leppoisa ja hyväntuulinen, mutta kuitenkin koskettava. Se sopi hyvin kesälukemiseksi, mutta miksei myös syksyllä tai talvella muistuttamaan valoisammasta vuodenajasta. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 41. Kirjassa matkustetaan junalla 

Rantakahvila
kirjoittanut Lucy Diamond
kääntäjä Eeva Parviainen
Otava 2021
290 sivua

Amos Rex -taidemuseo

Amos Rexin taidemuseo Helsingin Lasipalatsissa esittelee helmikuun 2022 loppuun saakka Bill Violan näyttelyn "Inner Journey". Video- ja installaatiotaiteilja on kotoisin Yhdysvalloista ja näyttely esittelee hänen teoksiaan vuodesta 1994 eteenpäin. Keskeisimpiä teemoja esittelyn mukaan videoissa ovat vesi ja matka. Videoiden pituudet vaihtuvat, osa on pienempiä teoksia ja osa taas vaatii kokonaan oman tilan.

Taiteilijan ja museon mukaan teokset käsittelevät hyvin laajalla skaalalla mm. elämää, kuolemaa, hengellisyyttä ja itsetutkistelua. Itselleni nousi mieleen useammasta teoksesta vastakkainasettelu ja toisaalta elämän kiertokulku. Vastaavanlaista, vain videoihin ja ääneen perustuvaa näyttelyä, en muistaakseni ole ennen nähnyt, joten siinä mielessä kokemus oli kiinnostava. Teokset herättivät paljon ajatuksia vaikka määrällisesti niitä ei kovin montaa ollut. Harvaan teokseen keskittyminen pidemmäksi aikaa on välillä itselleni haasteellista, mutta tämä näyttely on ainakin hyvä paikka kyseistä taitoa harjoitella.

Toinen museon näyttely käsittelee arkkitehti Sigurd Frosteruksen taidekokoelmaa. Frosterus on tullut tunnetuksi mm. tavaratalo Stockmannin suunnittelijana. Hänen taidekokoelmansa keskittyy lähinnä 1800-luvun loppupuolelle ja 1900-luvun alkuun. Esillä oleva kokoelmaa sisältää värikkäitä maalauksia eri Euroopan kaupungeista kuten Pariisista, Lontoosta ja Venetsiasta. Teosten takaa löytyy niiin Paul Signac, Alfred Finch kuin Magnus Enckelinkin sekä monien muiden taiteilijoiden teoksia. Tämä kokoelma on varmasti enemmän ns. perinteisen maalaustaiteen ystäville kuin Violanin "Inner Journey" näyttely. Toisaalta Bill Violanin näyttely tähän rinnalle muodostaa täysin vastakkaisen elämyksen, joten ehkä nämä osaltaan täydentävät toisiaan.

Olen uudessa Lasipalatsin Amos Rexissä käynyt muutaman kerran. Nyt ensimmäisen kerran paikalla vaunujen kanssa vieraillessa huomasin ilokseni, että esteettömyyden vaatimukset on otettu todella hyvin huomioon. Vaunut ohjattiin toisesta ovesta hieman tilavammalle lippukassalle ja hissi alas näyttelyyn on jo itsessään näkemisen arvoinen - toki ovat myös Amos Rexin portaat, jotka johtavat museon vaikuttavaan valkokattoiseen aulatilaan. Mikäli videoteokset kiinnostavat kannattaa tämä näyttely käydä katsomassa - puitteet ovat ainakin hienot.

Vaiti (kirjoittanut Laura Malmivaara)

Vuonna 2017, jo kymmenen vuotta aiemmin syntynyt, #metoo -kampanja nousi kaikkien huulille. Seksuaalista ahdistelua vastustava kampanja nosti esille lukuisia vaiettuja tapauksia vuosien ja vuosikymmenten ajalta. Aiheesta on tuon jälkeen keskusteltu laajalti ja tekijöitä on tuomittu niin julkisuudessa kuin tuomioistuimissakin. 

Laura Malmivaaran esikoisteos "Vaiti" on autofiktiivinen kertomus yhdestä kampanjaan liittyen syytetystä. Syytökset eivät ilmeisesti koskeneet suoraan seksuaalista häirintää, vaan hieman vastaavanlaisiksi koettuja vallankäytön keinoja ja alistamista työpaikkahäirintään liittyen. Kirjassa Malmivaara kertoo päähenkilön kautta kokemuksiaan ja ajatuksiaan syytetyn ex-puolisona. Kuinka kohu vaikutti perheen lapsiin, ystävyys- ja perhesuhteisiin sekä ennen kaikkea päähenkilöön itseensä. Kirja kertoo henkilön sisäisestä kamppailusta, kun pitäisi olla lojaali montaa eri tahoa kohtaan samalla kun omat ajatuksetkin ovat tapahtumista sekaisin. 

Kirjan avoimuus ja rehellisyys tekevät vaikutuksen. Kirja ei keskity ainoastaan päähenkilöön, vaan pyrkii ottamaan huomioon myös tämän lapset ja vanhemmat sekä ystävät. Yritin lukea kirjan vertaamatta jatkuvasti sen henkilöitä tosielämän Laura Malmivaaran ja tämän entiseen puolisoon sekä heidän lapsiinsa. Se osoittautui hyvin vaikeaksi, varsinkin kun äänikirjan lukijana oli pääasiassa Laura Malmivaara. Hänen äitinsä osuudet luki Marja Packalén. Mietin, kuinka heidän lapsensa suhtautuvat kirjassa kuvailtujen lasten ajatuksiin ja tekemisiin. Väistämättä lukijat mieltävät tapahtumat todellisten henkilöiden kautta ja tekevät helposti omia liian suorasukaisia toteamuksia tapahtumista. Toisaalta kohusta on jo muutama vuosi aikaa ja suuri yleisö on sen jo varmaankin pääosin unohtanut. 

Mielenkiintoinen kirja, joka soveltui hyvin kuunneltavaksi. Arvostan sen rehellisyyttä ja puolueettomuutta. Hyvä, että vaikeistakin asioista uskalletaan puhua ja varmaankin hyvä, että kirja ilmestyy vasta nyt, kun pahin kohu on takanapäin ja osin unohtunut. Näin suurimmat tunnekuohut ovat tasoittuneet. Samanlaista toista kirjaa ei toki ole olemassa, mutta oman mutu-tuntuman mukaan vastaavia ehkä löytyy muitakin. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021

Vaiti
kirjoittanut Laura Malmivaara
lukija Laura Malmivaara ja Marja Packalén
Otava 2021
6h, 46min (kuunneltu äänikirjana) 

Hangon museo

Yli satavuotias, vuonna 1909 perustettu, Hangon museo esittelee vuoden 2021 näyttelyssään matkailun mainosjulisteita. Joukossa on niin vanhoja matkailujulisteita heti sodan jälkeiseltä ajalta, kuin myös uusia korona-aikaan sijoittuvia. Museo sijaitsee kaupungin vanhimmassa kivirakennukesssa, sataman läheisyydessä, ja sen vierestä löytyy myös perhospuutarha.

Vierailimme museossa elokuun lopulla, tuulisena ja hieman sateisena päivänä. Museo on hallimainen ja tilan keskelle on aseteltu sermejä, jotka lisäävät seinäpinta-alaa. Museon tunnelma on lämmin ja kodinomainen ja nähtävää on tarpeeksi, vaikka kyseessä ei mikään kovin laaja näyttely olekaan. 

Näyttelyssä ei ole kovin paljon opasteita, mutta toisaalta julisteet puhuvat hyvin puolestaan ja niissä on mielenkiintoisia kiinnekohtia Suomen historian kulkuun. Kaikki näyttelyn julisteet eivät liity vain Hankoon, vaan joukossa on myös yleisiä Suomen matkailuun liittyviä julisteita. Merkittävä osa liittyy laivamatkailuun. Museo on vaunu- ja lapsiystävällinen. Kannattaa käydä piipahtamassa, jos Hangon suunnalla liikkuu!

Perhosten huone (kirjoittanut Lucinda Riley)

Lucinda Riley on tullut tutuksi seitsemästä sisaruksesta kertovasta kirjasarjastaan. Mukaansatempaavat, joskin hieman imelät kirjat, ovat kerryttäneet paljon keskustelua kirjablogeissa. Perhosten huone on edellä mainitusta sarjasta irrallinen romaani, mutta siinä on paljon samoja elementtejä, kuin kirjasarjassa. 

Rileyn kirjat ovat järkälemäisiä ja niissä riittää sivuja kahlattavaksi. Teksti ja tarina etenevät nopeasti, joten sivutkin kuluvat lopulta nopeasti. Olen aiemmin kuunnellut ainakin kaksi Rileyn kirjaa. Ne ovat olleet kiinnostavia, joskaan eivät ehkä kaikilta osin kovin todentuntuisia. Esimerkkinä omaa pikkumaisuuttani häiritsee se, että kirjoissa on välillä kohtauksia, jotka tapahtumiltaan ovat liiallisen lyhyitä tai pitkiä. Kuten jonkin henkilön mennessä kahville tai teelle toisen luokse, käyvät sanavalmiit hahmot vain muutaman virkkeen mittaisen keskustelun, jonka jälkeen kahvit on juotu ja vierailija lähtee kotiin. Toki hyvä, että kohtaukset ovat napakoita, mutta jotenkin ne jäävät välillä hyvin pinnallisiksi. 

Edellä oleva kritiikki ei kuitenkaan saanut minua edes harkitsemaan kirjan kesken jättämistä. Jotenkin söpöys ja imelyys, jota kirjan ympäristö ja henkilöt herättävät, vetää mukaansa. Tarinan juoni on yllätyksellinen ja henkilöt on rakennettu totuudenmukaisesti. Kukaan ei ole täydellinen ja toisaalta kaikista löydetään hyviäkin puolia, vaikka heidän toimintansa ei ehkä aina antaisi siihen edes aihetta.

Hyvin tiivistetysti kirja kertoo Englannin Suffolkissa asuvasta Posysta. Kirja kulkee kahdella aikatasolla. Vanhemmalla tasolla Posy on ensin vasta pieni lapsi, joka rakastaa tutkia isänsä kanssa perhosia ihanan Admiral House -kotinsa ympäristössä. Kirjan edetessä Posy aikuistuu ja itsenäistyy, mutta rakkaus kotitaloa kohtaan ei katoa. Toisessa tasossa Posy on iäkkäämpi kahden pojan äiti ja yhden tytön ja yhden pojan isoäiti, joka parhaansa mukaan pyrkii tekemään muiden elämästä mahdollisimman miellyttävää. Vastaan tulee kaikenlaisia yllätyksiä ja menneisyyden varjoja, jotka horjuttavat Posyn ja tämän lähipiirin elämää. Itsevarmuutensa, hyväntahtoisuuden ja osin myös hyvän tuurin ansiosta, asiat loksahtavat paikoilleen 

Helmet-lukuhaaste 2021: 46. Kirjassa syödään herkkuja

Perhosten huone

kirjoittanut Lucinda Riley

suomentanut Tuukka Pekkanen

Bazar kustannus 2019

652 sivua

Fiskarsin museo

Länsi-Uudellamaalla, Raaseporin kunnassa, sijaitseva Fiskarsin pitäjä on tullut tunnetuksi ruukistaan. Fiskarsin historiaa esittelee tyylikkäästi remontoitujen teemahuoneiden mukaan Fiskarsin museo. Fiskarsin kylän tuntumassa, mäen päällä sijaitsevassa museossa on omat huoneet niin kylän läpi kulkeneesta ns. Pässi-junasta, von Julinin suvusta, kuin itse ruukin historiasta. 

Erityisen vaikutuksen tekevät tyylikkäästi restauroidut talon yksityiskohdat, sekä pieni, mutta omintakeisia tuotteita myyvä museokauppa. Museo tarjoaa tarkkaan valikoidun katsauksen alueen historiasta. Museo toimii vanhassa talossa, joten se ei ole täysin esteetön. Pienellä avustuksella vaunujen kanssa siellä kulkeminen kuitenkin onnistuu, yksi kapea ovenkarmin läpäisy tosin vaatii vaunuilta renkaan väliaikaisen poistamisen. 

Fiskarsista on tullut suosittu käyntikohde, erityisesti kesäaikaan, pääkaupunkiseudulta. Museossa käynti kannattaa lisätä päiväretkeen hyvän ruokailun ja alueen luonnon sekä putiikkien kiertelyn oheen. 

Kai minä halusin tätä (kirjoittanut Sisko Savonlahti)

Kesällä huomasin, että Sisko Savonlahdelta on alkusyksystä ilmestymässä uusi kirja "Kai minä halusin tätä". Hänen ensimmäinen kirjansa oli jäänyt mieleeni, joten odotin innolla, että pääsin myös seuraavan kirjan lukemaan. Luettuani kirjan kävin kurkkaamassa mitä olin blogin puolelle kirjoittanut hänen ensimmäisestä kirjastaan "Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu". Yllätykseksi huomasin, että olisin voinut kirjoittaa lähes samanlaisen bloggauksen myös tästä toisesta kirjasta. Kertooko siitä, että Savonlahden kirjat ovat keskenään samanlaiset tai että bloggaajana toistan itseäni kirjasta toiseen...

Päähenkilö, 30-40 vuotias Helsingissä asuva nainen, on jollakin tavoin eksyksissä ulkopuolisten vaatimusten viidakossa. Hän tuntee kyllä itsensä hyvin ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Haasteen tuovat ulkopuoliset odotukset, jotka pitkälti ovat päähenkilön itsensä määrittelemiä. Kirjan keskeiset teemat koskettavat pitkäaikaista parisuhdetta ja sen ylläpitoa sekä lasten hankintaa. Päähenkilö pohtii mitä hän oikein haluaa ja toisaalta mihin hänellä riittävät voimavarat. Teemat, jotka tavalla tai toisella koskettavat meistä useimpia jossakin vaiheessa elämää. 

Kirjan käsittelemät aihepiirit eivät ole nykyisin juurikaan enää tabuja tai kosketa aiheita, joista ei puhuttaisi, mutta kirjoitustyyli tekee teoksesta jollakin tavoin häpeilemättömän, ja tämä siis positiivisessa mielessä. Päähenkilö uskaltaa hämmästellä asioita, joiden ehkä oletetaan olevan itsestäänselvyyksiä, mutta jotka tosiasiassa eivät sitä useimmille ole. Pintapuolisesti kirja voisi naurattaa, mutta kuten Savonlahden edellinen teos myös tämä hämmentää minua lukijana, enkä oikein osaa sen näennäishauskuudelle kuitenkaan nauraa. Mikäli autofiktio ja kaupunkielämä kiinnostaa, kannattaa tähän mielestäni tarttua. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä

Kai minä halusin tätä
kirjoittanut Sisko Savonlahti
Gummerus 2021
176 sivua

Taidehalli

Helsingin Kampin tuntumassa sijaitsevan Taidehallin syksyn 2021 näyttely esittelee Helsinki Schoolin valokuvia 25 vuoden ajalta. Kyseessä on Taideteollisessa korkeakoulussa Timothy Personsin johdolla opiskellut ryhmä, jossa kukin yksilö osaltaan on haastanut perinteistä valokuvausta. Yhdistävänä tekijänä ryhmän jäsenillä on haastamisen lisäksi ollut käyttää valokuvausta ajattelun välineenä.

Taidehallissa on valokuvia esillä 30 taiteilijalta. Suurin osa kuvista on perinteisesti kehitetty paperille, mutta osa myös kankaalle. Näyttelystä löytyy myös muutama videotaideteos, joista vaikuttavin itselleni oli Santeri Tuorin "Waterfall" vuodelta 2006. Koin, että näyttelyn teokset käsittelivät niin ilmastonmuutosta, luonnon ja ihmisen kiertokulkua kuin tasa-arvoakin. Kuvista henki soveliaisuuden rajojen sisäpuolella pysyminen ja jopa kauneus, vaikka ajatuksia toki pyrkivätkin herättelemään.

Museo ja näyttely on helposti saavutettavissa myös muille kävijöille kuin omilla kahdella jalallaan kulkeville. Sisäänkäynti hissille löytyy rakennuksen takaa ja henkilökunta avustaa oma-aloitteisesti. Taidehalli miljöönä sopii monenlaisille näyttelyille ja se on tilana ilmava ja raikas. Mukava pistätymispaikka syksyisessä Helsingissä. 

Suomen valokuvataiteen museo

Helsingissä, Kämp Gallerian kellarikerroksessa, sijaitseva Suomen valokuvataiteen museo on ydinkaupungin keskeisestä sijainnistaan huolimatta rauhaisa paikka erilaisten valokuvanäyttelyiden katsomiseen. Syksyn 2021 näyttely on Susanna Majurin (1978-2020) Rakkaus, johon on koottu hänen kuviaan koko hänen uransa ajalta. Tyypillistä Majurin teoksille on malli yhdistettynä sadunomaiseen luontoon. Majuri oli hyvin kiinnostunut Islannista ja muista pohjoismaista, joten nämä teemat näkyvät vahvasti myös kuvissa.

Näyttelystä löytyy niin selkeitä ja konkreettisia valokuvia kuin vahvasti fantasia-aiheiden ympärille kehiteltyjä ideoita. Majuri oli koulutukseltaan taiteen maisteri, mutta hän oli hyvin kiinnostunut myös kirjallisuudesta ja tekstistä ylipäätään. Kuvien yhteyteen onkin koottu lukuisia lainauksia, jotka sanoittavat kuvien maailmaa. 

Valokuvataiteen museo on sijannut reilun vuoden Kämp Galleriassa ja se on saavutettavissa helposti ja pistäytyminen siellä onnistuu vaikka ostosreissun yhteydessä. Museoon on esteetön kulku ja ainakin hieman hiljaisempana ajankohtana siellä on hyvin tilaa kulkea. Museo on useista muista museoista poiketen avoinna myös maanantaisin. 

Uudet tuulet kulttuurin parissa

Viimeisen vuoden aikana elämä on positiivisesti heitellyt ja tutustuttanut minua uusien asioiden pariin monellakin tavalla. Tämä on vaikuttanut osaltaan myös ajankäyttööni. Lukeminen ei ole vähentynyt, mutta muuttunut syklisemmäksi ja aikaa sekä energiaa uusien postausten naputteluun blogin puolelle ei ole ollut samalla tavoin kuin ennen. Viinien maistelu jäi myös joksikin aikaa ja jatkunee tulevaisuudessa todennäköisesti hieman vähemmissä määrin. Kiinnostus mielenkiintoisten juomien maailmaan ei kuitenkaan ole vähentynyt, vaan etsii nyt uutta muotoa - ja aikaa. 

Korona osoittaa viimein hiipumisen merkkejä ja sitä kautta yhteiskunnan avautuminen vihdoin näyttää todennäköisemmältä. Uuden normaalin myötä on jälleen mahdollista päästä paremmin nauttimaan kulttuurista myös muualla kuin kotona. Ensimmäiset kulttuurielämykset olen kokenut museoiden puolella päivitetyn museokortin innoittamana. 

Taiteen, kuten en kirjallisuuden tai viinien, teoriaa juuri ymmärrä. Kaikki nämä herättävät kuitenkin paljon mielleyhtymiä, saavat usein ajatuksen laukkaamaan, rentouttavat ja aina jollakin tavoin saavat pohdintoja pois normaaleista arkirutiineista. Luen ja kuuntelen kohtalaisen paljon erilaisia kirjoja. Lukeminen on toki itsessään mieltä palkitsevaa, mutta se ei aina pelkästään riitä kirjan herättämien ajatusten käsittelyyn. Joitakin vuosia sitten, halusta koota näitä ajatuksia, syntyi blogini "Luettua ja maistettua", jossa vertailen kirjojen ja viinien herättämiä ajatuksia toisiinsa. Blogin kautta olen intoutunut lukemaan muitakin blogeja sekä seuraamaan  kirjallisuus- ja muunkin aiheista keskustelua tiiviisti myös Twitterin puolella.

Tällä hetkellä blogi toimii aktiivisesti Blogger-alustalla sekä Twitterissä. Instagramin puolelta löytyy myös tili, mutta sen päivittäminen ei vielä kuulu arkirutiineihin, ehkä jonakin päivänä siitäkin tulee aktiivinen some-alusta blogille. 

Lisäyksenä aiempiin kirjoja koskeviin bloggauksiin, blogin puolelta tulee jatkossa löytymään pohdintoja eri museoista ja niiden näyttelyistä. Kuten todettua, esittelyt eivät ole missään nimessä taiteellisia arviointeja tms. sillä siihen itselläni ei ole minkäänlaista osaamista. Kirjoitukset ovat vierailun hetkellä syntyneitä ajatuksia ja ideoita, joita kokoan blogiini itseni ja mahdollisesti jonkin toisen lukijan myöhempää tutustumista varten. Kaikenlaiset kommentit, ideat jne. ovat tervetulleita, sillä kulttuurin aiheuttama keskustelu on lähes poikkeuksetta mielenkiintoista ja samalla myös opettavaista.

  

Aino A. (kirjoittanut Jari Järvelä)

Aino A. on fiktiivisesti kerrottu tarina arkkitehti Aino Aallosta. Mikä on totta ja mikä kirjailijan mielen tuotosta, jää lukijan arvioitavaksi. Kirjailija Jari Järvelän mukaan tarkkaa kirjallista dokumentaatiota kuuluisan arkkitehti Alvar Aallon puolisosta on jäänyt varsin vähän, joten osa kirjan spekuloinneista saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Järvelä on aiemmilla teoksillaan ollut mm. Finlandia- ja Runeberg-palkintoehdokkaana.

Kirjan Aino kuvataan lahjakkaaksi arkkitehdiksi, joka on käytännössä todellinen suunnittelija useiden miehensä nimissä suunniteltujen rakennusten ja huonekalujen takana. Ainoa tämä harmittaa, mutta hän on alistunut asemaansa, kuten useat muutkin tuon ajan naiset. Alvar puolestaan kuvaillaan hulttio-miehenä, joka saa jatkuvasti hienoja ideoita, mutta niiden ulosanti saati toteuttaminen ei yleensä onnistu. Alvarin ajattelemattomuudesta, näyttämisenhalusta ja  suuruudenhulluudesta johtuen perhe elää jatkuvassa taloudellisessa ahdingossa. Aino yrittää parhaansa mukaan sumplia asioita, tekee pitkää päivää miehensä toimistolla tämän reissatessa ympäri maailmaa ja elättää perhettään säästeliäästi, jotta heillä riittäisi raha perustarpeisiin. Vaikka kirjan päähenkilö on Aino, häntä kuvaillaan ja hänestä kerrotaan suhteessa mieheensä. 

Kirjan kuvailema pariskunta tuntuu lähes karikatyyriseltä todelliseen Aallon, tai mihin tahansa pariskuntaan verrattuna. He ovat täydelliset toistensa vastakohdat, oikeastaan vain kiinnostus arkkitehtuuriin tuntuu heitä yhdistävän. Toisaalta ehkä erilaisuus ja vapaus ovat olleet osatekijöitä, heidän pitkähkön liittonsa takana. Todellisuudessa Aallot olivat naimisissa vuodesta 1925 vuoteen 1949, jolloin Aino kuoli rintasyöpään. Muutamaa vuotta myöhemmin Alvar avioitui uudelleen Elissa Mäkiniemen kanssa. 

Vaikka kirja on fiktiivinen, löytyy siitä paljon myös faktoja. Aallon pariskunta perusti Artekin yhteistyössä Nils-Gustav Hahlinin ja Maire Gullichesenin kanssa. Aino myös osallistui erilaisiin kilpailuihin, joista yksi merkittävin oli lasiastiasollaan (Bölgeblick) Milanon triennaalin kultamitalin voittaminen vuonna 1936. Kirja toimii siis hyvänä ajankuvana ja historiallisena katsauksena suomalaiseen 1900-luvun alun arkkitehtuuriin.  

Jari Järvelän kirja on hyvin kirjoitettu. Varsinkin alussa itseäni häiritsi epätietoisuus siitä mikä on totta ja mikä ei. Tämän johdosta päädyin tarkistamaan monia faktatietoja ja mitä niistä on muualla sanottu. Tämä hidasti kirjan lukemista, mutta toisaalta toimi varmasti yleissivistyksenä. Mikäli aihepiiri kiinnostaa, kannattaa teokseen ehdottomasti tarttua!

Helmet-lukuhaaste 2021: 3. Historiallinen romaani

Aino A.
kirjoittanut Jari Järvelä
Tammi 2021
237 sivua

Ainoa kotini (kirjoittanut Hanna Brotherus)

Tanssitaitelijana ja ohjaajana tutuksi tullut Hanna Brotherus julkaisi esikoisteoksensa "Ainoa kotini" keväällä 2021. Kirja keräsi paljon kehuja ja kevään sekä kesän kuluessa siitä julkaistiin lukuisia arviointeja eri medioissa. Luin kirjan kesällä ja nyt kolme-neljä kuukautta lukemisen jälkeen muistikuvat kirjan tapahtumista ovat jo osittain hälvenneet. Kirjan tekemä vaikutus sen sijaan ei ole unohtunut.

Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen nainen, joka lähtee Pariisiin ja sieltä käsin muistelee elämäänsä ja kokemuksiaan eri aikatasoilla. Suhde omiin vanhempiin, toisaalta äitiys ja perhe- sekä parisuhteet ovat kaikki jättäneet leimansa hänen elämäänsä. Kiireen ja velvoitteiden kohdalla omaan itseensä keskittyminen on jäänyt taka-alalle. Nyt lasten muutettua omilleen on aikaa jälleen palata pohtimaan mitä itse on tullut koettua ja mitä elämällään vielä haluaa tehdä. Kirja käsittelee elämän suuria asioita tyylillä ja pitää lukijaansa otteessaan koko kirjan ajan. Pidempiaikaisia muistijälkiä juonesta teos ei itselleni jättänyt, mutta varmasti mielenkiinnolla lukisin silti Brotheruksen seuraavankin kirjan, mikäli sellainen ilmestyy. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 36. Kirjassa liikutaan ajassa

Ainoa kotini
kirjoittanut Hanna Brotherus
WSOY 2021
207 sivua

Ihana nähä! (kirjoittanut Anna-Leena Härkönen)

Anna-Leena Härkösen koruttomalla tyylillä, mutta pilke silmäkulmassa kirjoitettuja teoksia, on välillä piristävää lukea. Lakoniset toteamukset, heitot ja ajatuskulku ovat omalla tavallaan kutkuttavia. Hänen tyylinsä saa suuriltakin tuntuvat asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa ja lukijan mieli rentoutuu. 

Ihana nähä! ja muita kirjoituksia koostuu lyhyistä novelleista, jotka koskevat mm. niin naiseutta, äitiyttä, asiakaspalvelua kuin suomalaista mentaliteettiakin. Kaikista tarinoista löytyy huumoria, perinteisiä eri ryhmiä koskevia stereotypioita ja niiden kumoamisia. Tarinat ovat lyhyen ytimekkäitä ja hyvin nopeasti luettavissa. Luin tämän teoksen, mutta Härkösen kirjat sopivat luultavasti hyvin myös kuunneltavaksi. Mukava välipala-kirja raskaampien tai pidempien romaanien väliin.  

Helmet-lukuhaaste 2021: 24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki

Ihana nähä! ja muita kirjoituksia 
kirjoittanut Anna-Leena Härkönen
Otava 2021
57 sivua

Vaurastu kuin nainen (kirjoittanut Moona Laakso)

Silloin tällöin innostun lukemaan sijoittamiseen liittyvän kirjan. Moona Laakson toinen julkaistu kirja: "Vaurastu kuin nainen" on helppolukuinen katsaus 12 naisen näkemyksiin taloudesta, sijoittamisesta ja ylipäätään elämän merkityksellisyydestä vaurauden näkökulmasta. Kirjailija-toimittaja Moona Laakso on kirjaansa varten haastatellut Paola Suhosta, Jutta Larmia, Vappu Pimiää, Minna Parikkaa, Natalia Salmelaa, Yacine Sambia, Laura Tarkkaa, Rafaela Seppälää, Jamin Hamidia, Marja-Leena Haapasta, Terhi Majasalmea ja Maria Friströmiä. 

Jokaisen henkilön haastattelusta on kirjoitettu selkeä tiivistelmä, joissa he pohtivat omaa talouden pitoa, sijoituksiaan, lapsuuden kokemuksiaan perheen taloudenpidosta sekä onnistumisia ja epäonnistumisa omaan talouteensa liittyen. Joukossa on niin perinnön kautta kuin työtä tekemällä vaurastuneita sekä myös heitä, jotka vielä odottavat sijoitustensa sekä työnsä mahdollistavan vaurastumisen. 

Haastateltujen näkemykset eivät tarjoa oikotietä vaurastumiseen, tai muutenkaan faktoja, joita lukija ei jo pääosin entuudestaan tietäisi. Mielenkiintoisia ovat sen sijaan haastateltujen tavoitteet ja näkemykset rahan merkityksestä. Kaikki haastatellut ovat hyvin itseellisiä rahankäyttäjiä, jotka haluavat pysyä perillä omista talousasioistaan, vaikka eivät varsinaisesti sijoittamista kovin kiinnostavana pitäisikään. He myös avaavat rehellisesti omaa rahankäyttöään ja talouttaan. Mitä avoimempaa rahasta puhuminen yhteiskunnassamme on, sen parempi. 

Itseäni kirja innostaa sijoittamisen pariin ja se kannustaa myös muunlaisen yrittämisen ja kokeilemisen pariin. Teoksen kohderyhmänä tuntuvat olevan naiset, mutta toivottavasti myös miehet kirjan uskaltautuisivat lukemaan. Sijoittamista koskevat neuvot ja onnistumiset sekä epäonnistumiset ovat samoja riippumatta sukupuolesta, iästä tai perhetaustasta. Kirjan lähtöasetelma on näiltä osin hyvin perinteinen.

Helmet-lukuhaaste 2021: 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

Vaurastu kuin nainen

kirjoittanut Moona Laakso 

150 sivua

Into Kustannus 2021

Kuka olisi uskonut (kirjoittanut Johanna Venho ja Anne Brunila)

Mutu-tuntumalla väittäisin, että suomalaisista naispuolisista yritysjohtajista on kirjoitettu vain muutamia kirjoja ja elämäkertoja. Yhtenä syynä lienee, ettei heitä kovin paljon valitettavasti vielä ole. Brunila on uransa aikana toiminut niin tutkijana kuin useiden yritysten hallitusten jäsenenä ja mm. Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajana. Uran lisäksi hänen elämäänsä on mahtunut Oskar-poika, haasteellisia parisuhteita sekä buddhalaisuus. 

Tätä mielenkiintoista kokonaisuutta ovat Johanna Venho ja Anne Brunila avanneet mielenkiintoisessa teoksessa: "Kuka olisi uskonut". Kirja käsittelee useita teemoja ja eri lukijat löytävät siitä varmasti itseään kiinnostavia teemoja. Suomalainen yritys- ja yliopistoelämä, parisuhde ja parisuhdeväkivalta, kehitysvammaisen lapsen vanhemmuus, kulttuuri ja buddhalaisuus nousevat kaikki merkittävästi esille kirjassa. Tapahtumat sijoittuvat myös pitkälle aikajanalle, joten ne tarjoavat hyvää ajankuvaa. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa

Kuka olisi uskonut
kirjoittanut Johanna Venho ja Anne Brunila
lukija Hannamaija Nikander
Tammi 2020
8h, 44min (kuunneltu äänikirjana)

Panttivanki (kirjoittanut Clare Mackintosh)

Brittiläiseltä dekkaristilta ja entiseltä poliisilta Clare Mackintoshilta on julkaistu viisi kirjaa. Näistä kolmesta löytyy arvostelu blogista: Annoin sinun mennä, Minä näen sinut ja Anna minun olla. Hänen uusin kirjansa "Panttivanki" ilmestyi vuonna 2021 ja se kertoo jännittävän psykologisen trillerin Lontoo - Sydney väliseltä lennolta. Kyseessä on ennätyspitkän lennon neitsytmatka, noin 20 tuntia ilman välilaskua. Todellisuudessa tuota väliä ei tällä hetkellä lennetä, vaikka siitä ajoittain käydäänkin keskustelua. Kirja toi mieleeni myös oman lentoni Lontoosta Sydneyhin yli kymmenen vuotta sitten. Silloin noin tunnin välilasku tehtiin Singaporeen. 

Tarinan keskiössä on Mina, hänen miehensä Adam ja heidän adoptiotyttärensä Sophie. Perhe pyrkii aidosti tekemään parhaansa saadakseen kiireisen elämänsä sujumaan ja vanhemmat ovat valmiita tekemään kaikkensa tyttärensä eteen. Heidän keskinäinen liittonsa kuitenkin rakoilee pahasti useista seikoista johtuen. Kirjan henkilöt on monipuolisesti kuvailtu ja he ovat mielestäni hyvin aitoja ja uskottavia. Varhaislapsuudessaan kovia kokemaan joutunut viisivuotias Sophie kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä ja vanhemmat tekevät parhaansa helpottaakseen hänen oloaan ja kasvattaakseen hänestä onnellisen ja vakaan nuoren. 

Mina, joka nuoruudessaan oli aloittanut lentäjäkoulutuksen, mutta ajautunut myöhemmin lentoemännäksi, palaa perheen parista takaisin töihin ja pääsee mukaan historialliselle lennolle. Lennon aikana tapahtuu kuitenkin paljon suunnittelemattomia asioita, joiden vuoksi Mina joutuu tekemään haastavia moraalisia päätöksiä. Kehen voi luottaa ja kuinka tulkita asioita, joista ei pysty puhumaan. 

Kirjan juoni on oivallinen, ei ehkä paras kirja lentopelosta kärsivälle, mutta itse en koe suljettua, kilometrien korkeudessa lentävää lentokonetta tämän kirjan tapahtumapaikkana kuitenkaan liian ahdistavaksi. Kirjassa on muutamia juonenkäänteitä, joiden uskottavuutta hieman kyseenalaistin.  Mikäli näistä pääsee ylitse, on kyseessä otteessaan lukijan pitävä, juonellisesti hienosti rakennettu jännitysteos, jonka lukemista ei meinaa malttaa jättää kesken. Teemoiltaan teos käsittelee jännittävien tapahtumien lisäksi myös kansalaistottelemattomuutta, ilmastonmuutosta, adoptiota, lasten kasvatusta ja kommunikoinnin merkitystä - laajalla skaalalla siis tärkeitä ja ajankohtaisia asioita. Kirja sopii hyvin kesälukemiseksi, varsinkin kun tänä kesän lentomatkailu jää varmasti monella vähemmälle.

Helmet-lukuhaaste 2021: 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

Panttivanki
kirjoittanut Clare Mackintosh  
suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2021
292 sivua

Rajamaa (kirjoittanut Terhi Kokkonen)

Laulaja ja sanoittaja Terhi Kokkosen esikoisromaani "Rajamaa" on saanut erilaisissa arvosteluissa ja myös kirjablogeissa paljon kiitosta. Teoksella Kokkonen voitti Helsingin Sanomien vuoden 2020 esikoiskirjapalkinnon. Olen aina pitänyt Ultra Bran ja Scandinavian Music Groupin kekseliäistä lyriikoista, joista monen takana on Terhi Kokkonen. Tämä Lappiin sijoittuva, psykologiseksi trilleriksi luonnehdittu romaani, vaikutti taustatietojen perusteella hyvin kiinnostavalta ja odotukseni sen suhteen olivat korkealla. 

Pariskunta-matkaa Lapissa viettäneet Karo ja Risto joutuvat paluumatkalla auto-onnettomuuteen. Tämän seurauksena heidän kotiinpaluunsa viivästyy joitakin päiviä ja he joutuvat jäämään läheiseen lomakylään. He päätyvät odottamaan kotiinpaluuta hieman eristyksissä sijaitsevaan omalaatuiseen lomakylä "Arctic Mirageen". Ristolle lisäpäivät eivät tuota ongelmaa, mutta Karo haluaisi päästä mahdollisimman pian takaisin kotiin. Lomakylän ilmapiiri on jollakin tavoin painostava, vaikkei lukija pysty tälle mitään yksittäistä syytä nimeämäänkään. Tunnelman luonti onnistuu kirjassa hienosti.  

Kotiinpaluun odottelu lomakylässä saa pariskunnan pinnan alla olevat tunteet nousemaan esiin ja tunnelman kiristymään. Aiemmin heillä ei ehkä ole ollut samalla tavoin aikaa tai mahdollisuutta käsitellä onnelliselta vaikuttavan suhteen piilossa olevia painostavia asioita. Kokkonen käsittelee tunnelmaa mielenkiintoisesti ja ennalta vaikeasti arvattavasti. Tarinassa teemoina ovat niin eristyneisyys, turistin silmissä näkyvä, ei ehkä aidoin lappilaisuus sekä jonkinlainen yleinen vinksahtaneisuus.

Kirjassa on paljon onnistuneita kohtia ja sen yksityiskohdissa on oltu tarkkana. Kokonaisuus ei tyylillisesti ole kuitenkaan aivan omaan makuuni. Olen ehkä selvempien tarinoiden tai juonellisempien kirjojen ystävä. Mikäli kaltaiseni lukija haluaa kokeilla hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolelle menevää kirjaa, on tämä kuitenkin hyvä valinta laadukkaan ja harkitun tekstin sekä mielenkiintoisen tapahtumaympäristön vuoksi.  

Helmet-lukuhaaste 2021: 35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

Rajamaa
kirjoittanut Terhi Kokkonen
Otava 2020
191 sivua  

Vaihtuvia maisemia (kirjoittanut Kati Kelola)

Koronan myötä lentomatkailun määrä romahti. Matkailun määrän vähentyessä viimeisen lähes puolentoista vuoden ajan, on moni varmasti alkanut pohtimaan oman lentämisen tarpeellisuutta ainakin entiseen määrään verrattuna. Ilmastonmuutos on omiaan lisäämään aiheen ajankohtaisuutta ja kiinnostavuutta. Freelance-toimittaja Kati Kelola tarjoaa kirjassaan "Vaihtuvia maisemia" lukuisia muunlaisia tapoja ja ajatuksia matkantekoon kuin kiireessä toiselle puolelle Eurooppaa tai maailmaa matkaaminen. 

Ensimmäisen kerran kirja tuli vastaani Ylen Aamu-TV:ssä keväällä 2021 ja sen jälkeen olen huomannut useita artikkeleita ja arviointeja kirjasta. Kirja sopii hyvin sekä seuraavia matkoja suunnitteleville että nojatuolimatkailusta nauttiville. Iloisena myös huomasin, että aika monia Kelolan suosittelemia matkoja olen itsekin tehnyt ja niiden myötä rohkeus uudenlailla tehtäviin matkoihin on kasvanut. Ehkä pyörämatkaa jonnekin päin Eurooppaa voisi olla mielenkiintoista tulevaisuudessa kokeilla, lukuisia kotimaan kohteita unohtamatta.

Suomi sijaitsee Euroopan reunalla, josta muuten kuin lentoteitse matkaaminen on haasteellista, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Yhdellä junanvaihdolla pääsee vaikka Pekingiin tai laivalla varsin helposti Saksaan, Ruotsiin tai Viroon. Mikäli mielii kuitenkin lähteä hieman kauemmas, voisi pitkäksi viikonlopuksi keski- tai etelä-Eurooppaan säntäilyn ehkä yhdistääkin viikon mittaiseksi matkaksi. Viikon aikana voisi vierailla parissa samalla suunnalla sijaitsevassa kaupungissa matkaten näiden välin vaikka junalla tai bussilla. Kaksi erillistä lentomatkaa saisi näin vähennettyä myös yhteen ja samalla puolitettua lentokentällä vietettävän ajan. 

Ehdoton kunnia on annettava sille, ettei kirja syyllistä tai kokonaan kiellä tai paheksu lentämistä. Se tarjoaa kuitenkin uudenlaista ajattelumallia matkustamiseen liittyen. Loma ja matka ei ole vain kohteessa olemista, vaan jo matkustaminen itsessään on osa tärkeä osa kokemusta. Oman toimintatavan muuttaminen tai päivittäminen tähän suuntaan, on nyt koronan laantuessa ja matkailun hitaasti auetessa helposti mahdollista. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 9. Kirjailijan etu- ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella. 

Vaihtuvia maisemia
kirjoittanut Kati Kelola
Gummerus 2021
201 sivua 

Ilmastoja (kirjoittanut Jenny Offill)

Yhdysvaltalainen kirjailija ja kirjallisuuden opettaja Jenny Offill on uusimmalla, vuonna 2020 ilmestyneellä kirjallaan Ilmastoja kerännyt paljon suosiota ja keskustelua. Kirja kertoo kiltistä ja avuliaasta kirjastonhoitaja Lizziestä, joka päätyy ystävänsä podcastiin selvittämään ja vastaamaan mitä ihmeellisempiin kysymyksiin. 

Kirjan aihemaailma pyörii ilmastonmuutoksen ja maailmanlopun ympärillä. Synkkiä aiheita, mutta kirja on kirjoitettu napakkaan tyyliin. Tästä johtuen tarina jää lukijalle hieman etäiseksi, eikä tunnu liian raskaalta. Samoin käy henkilöille, jotka ovat kyllä kiinnostavia, mutta joihin tiivissä teoksessa en pääse tarpeeksi syventymään. Kirjan lukemisesta on kulunut reilu viikko, eikä se ole sen jälkeen juuri mieleeni palannut. Ei kirja huono ollut, muttei erityisesti minuun kolahtanutkaan.

Ilmastonmuutosta koskevia romaaneja on viime vuosina ilmestynyt joitakin, mutta minun ei ole tullut aihetta käsitteleviä kirjoja juuri luettua. Jatkossa aihe kuitenkin kiinnostaa, joten mielelläni otan vinkkejä vastaan. Aihetta käsitteleviä tietokirjoja sen sijaan olen joitakin lukenut.

Jenny Offillin kirja on ollut laajalti esillä eri blogeissa ja alla linkkejä muutamiin muihin blogikirjoituksiin.

Kirjaluotsi pitää kirjan napakoista pohdinnoista, mutta kirja itsessään ei jää pitkäksi aikaa mieleen.    

Nannan kirjakimara kehuu kirjaa saman aikaisesti riemastuttavaksi ja vakavaksi paketiksi, joka haluaa ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kirja kuitenkin unohtuu myös valitettavan nopeasti. 

Anssin kirjat -blogi kiittää kirjaa suoraan asiaan menemisestä. Ilmastonmuutoksesta ei saarnata, mutta se on läsnä. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 19. Kirjassa leikitään

Ilmastoja
kirjoittanut Jenny Offill
suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2020
196 sivua

Kimppakämppä (kirjoittanut Beth O'Leary)

Englantilaisen Beth O'Learyn esikoisteos Kimppakämppä on hauskaa luettavaa. Kyseessä on rakkaustarina, jonka lähtökohta on varsin omintakeinen, mutta lopputulos arvattavissa. Aika ajoin kepeän kirjan lukeminen tekee hyvää ja siihen tämä teos on erinomainen valinta. Kirjan pitkähköstä sivumäärästä huolimatta sen lukee varsin nopeasti. 

Värikäs ja hyväntahtoinen Tiffy elää pienen palkkansa turvin Lontoossa ja tarvitsee sen kalliista asuntotarjonnasta nopeasti paikan, jossa nukkua. Häntä vastaan tulee erikoinen vuokrailmoitus, jossa haetaan kämppistä, jonka käytössä koti on tarkkaan rajattuna aikana. Asunnon omistava Leon käy asunnossa vain päiväsaikaan muutaman tunnin nukkumassa, jolloin asunnossa ei saa olla. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin asunto on täysin vuokralaisen käytössä. Tiffy päättää tarttua tilaisuuteen ja sopii käytännön asiosta Leonin toisaalla asuvan tyttöystävän kanssa. 

Aluksi kämppikset, jotka eivät ole koskaan toisiaan nähneet tai puhuneet toistensa kanssa, käyvät arjen asioista kirjeenvaihtoja post it -lappujen avulla. Näiden kautta he tulevat jakaneeksi paljon humoristisiakin asioita ja lukija saa seurata kuinka erikoinen asumisratkaisu osoittaa toimivuutensa ja kämppikset hitaasti tutustuvat toisiinsa.

Jossakin vaiheessa heidän kiinnostuksensa kuitenkin kasvaa ja he tapaavat toisensa, ensin vahingossa, mutta pian myös sovitusti. Samoihin aikoihin molempien parisuhteet ovat tahoillaan päättymässä joten odotettavissa on ihastumista ja rakastumista. 

Aivan pelkästä satutarinasta ei ole kyse, vaan kämppikset kohtaavat haasteita mm. ex-puolisoidensa tahoilta. Onneksi heillä on hyviä ystäviä ympärillään, joiden avulla he pitävät suhteestaan ja elämästään yleensäkin kiinni. 

Kyseessä on kevyehkö rakkaustarina, jonka hyväntahtoisuus ja tapahtumien vauhdikkuus pitävät lukijan mukanaan. Kirjailjalta on julkaistu suomeksi myös teos Vaihtokauppa, ja häneltä on keväällä 2021 ilmestymässä englanninkielellä uusin teos The Road Trip.

Kirjaan ovat blogeissaan tarttuneet myös: 

Kaiken ei tarvitse olla totta -blogissa kirjaan tarttumista pohdittiin ensin pitkään, mutta kun ensimmäiset sivut oli luettu, vei kirja lukijan mennessään. 

Kirjataivas -blogin puolella kirjaa odotettiin innolla ja odotus palkittiin. Lukija ihasteli myös päähenkilöiden kiinnostavia persoonia. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 6. Kirja kertoo rakkaudesta

Kimppakämppä
kirjoittanut Beth O'Leary
suomentanut Taina Wallin
WSOY 2020
445 sivua

Mustaa jäätä (kirjoittanut Anne Vuori-Kemilä)

Anne Vuori-Kemilä on kirjoittanut kaksi teosta: Taivas ilman reunoja sekä Mustaa jäätä. Näistä jälkimmäinen oli vuoden 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia ehdokas. Kolmen kertojan äänellä kerrottu teos kietoo elämänkulkua kuvaavilla ja myös hienovaraisella humoristisuudella lukijan nopeasti otteeseensa.

Henkilöiden erilaisuus

Koen kirjan päähenkilöksi Antin, joka kirjan alussa on vasta pieni poika. Hän asuu menneelle ajalle hyvin tyypillisessä suomalaisessa perheessä, jossa säädyllisen julkikuvan näyttäminen ulospäin on tärkeintä. Erityisesti pojan isä on tarkka, ettei ulkopuolisille anneta yhtään puheenaiheita perheen sisäisistä asioista. Naapurissa asustaa naispari Gulffi ja Elffi. Antista ja Gulffista muodostuu mielenkiintoinen kaveripari. Ehkä ainoana konkreettisena yhdistävänä tekijänä heille ovat autot. Heidän välilleen kehittyy vuosien aikana vahva, mutta hieman eriskummallinen luottamussuhde, jonka olemassaoloa he eivät itse edes kunnolla tunnista. He saavat paljon elämänoppia ja vertailua toisistaan muihin ihmissuhteisiinsa ja ajatuksiinsa. 

Elffi on koko aikuisikänsä kipuillut aiemman avioliittonsa kaatumisen ja sitä kautta suhteen katkeamiseen poikansa kanssa. Hän onnistuu viimeisinä vuosinaan pääsemään jälleen tekemisiin poikansa kanssa, mutta vuosikymmenten erossa eläminen ei ole enää täysin paikattavissa. Elffi myös kokee, ettei Gulffi ole häntä tarpeeksi tässä tukenut ja tämä aiheuttaa kitkaa pariskunnan välille.

Vahva suositus

Kirjan lähtöasetelma on mielenkiintoinen ja monimuotoisuudestaan huolimatta avautuu lukijalle helposti. Henkilöiden tunnetilat on kuvattu koskettavasti ja siten, että niitä on helppo seurata, vaikka kirja sijoittuu useille vuosikymmenille. Koen tämän kertovan siitä, että henkilöt on todella hyvin ja perusteellisesti suunniteltu ja kirjailija on onnistunut välittämään heidän tuntonsa lukijalle loistavasti. Pidin Mustaa jäätä -kirjasta kovasti ja suosittelen sen lukemista. Teksti etenee vaivattomasti, mutta jättää lukijalle kuitenkin paljon pohdittavaa.

Kirja oli syksyllä 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana ja on myös sen vuoksi kerännyt paljon lukijoita eri blogeissa. Alla muualla kirjasta sanottua.

Kulttuuri kukoistaa -blogissa kirjan henkilöiden lisäksi kehutaan kirjan kuvaavan hyvin suomalaista mielenmaisemaa. 

Kirjakaapin kummitus -blogissa kirjaa pidetään synkkänä, mutta uskottavana kuvauksena kolmesta omilla tahoillaan kipuilevasta henkilöstä.

Helmet-lukuhaaste 2021: 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä

Mustaa jäätä
Kirjoittanut Anne Vuori-Kemilä
Karisto 2020
297 sivua