kirjoittanut Mikko Hyppönen
WSOY 2021
8h, 31min (kuunneltu äänikirjana)
Blogissa on kolme teemaa - lukeminen ja viinien maistelu sekä kulttuuri. Teemoja on yhdistetty blogissa analysoimalla kirjoja, viinejä sekä kulttuurin herättämiä ajatuksia täysin subjektiivisesti.
Kirsin Book Club on vakiintuneen asemansa ja huolella toteutettujen postaustensa, podcastien ja muutenkin laaja-alaisen kirjakeskustelun myötä edelleen loistava esimerkki ja suunnannäyttäjä useille kirjablogeille, niin myös omalleni. Syksyllä 2021 Kirsi Ranin julkaisi teoksen koskien oman kirjapiirin perustamista, jossa hän laajalti kertoo omista kokemuksistaan ja käy läpi asioita, jotka on syytä ottaa huomioon oman kirjapiirin peustamista suunnitellessaan. Vaikka Raninin omat kokemukset kolmesta eri kirjapiiristä ovat hyvin positiiviset, todetaan kirjassa muutamaan otteeseen, että kirjapiirissä käyminen, saati sellaisen vetäminen, vie aikaa ja vaatii sitoutumista. Mikäli aikaa ja innostusta tämänlaiseen harrastukseen löytyy, antaa se varmasti tekijälleen enemmän kuin ottaa.
Olen pohtinut ajoittain kirjapiiriin liittymistä tai jopa oman perustamista ja siksi tutkaillut niistä käytävää keskustelua. Jonkinlaista "pohjatyötä" aiheesta tehneelle kirja ei mitään täysin uutta anna. Sen sijaan se innostaa ja motivoi sekä selkeyttää käytännönläheisesti miten kannattaisi uuden lukupiirin kanssa toimia. Kirjassa on myös pitkä vinkkilista kirjoista, joita kirjapiirissä voitaisiin käsitellä. Hieman jäin ihmettelemään kirjan lopusta löytyvää pohjaa kirjapiirien keskustelulle. Pohja on hyvä, mutta useammalle kymmenelle sivulle kopioiminen tuntui ehkä hieman turhalle ja vanhanaikaiselle, varsinkin kun useat lainaavat kirjan tai tekevät omien kirjapiiriensä muistiinpanot verkkoon. Pantsu-kuvioiset kultakehyksiset kirjan kannet saattavat myös joitakin lukijoita karkoittaa, mutta tämä vain oma hieman rajoittunut mielipiteeni.
Kirjaan liittyen olen kuunnellut verkon välityksellä pariakin keskustelua, joissa Ranin on kertonut kirjastaan ja samalla kannustanut kuulijoita oman piirin pariin. Innostukseni lukupiiriä kohtaan kasvoi ehdottomasti taitavasti kirjoitetun kirjan myötä ja kirja tai parikin tätä teosta tulee päätymään pukin konttiin ja toivottavasti innostaa myös muita kirjan lukijoita.
Helmet-lukuhaaste 2021: 28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Aiheensa puolesta kirja ei tarjoa mitään uutta mullistavaa. Toisaalta tässä piilee myös teoksen hienous. Thurén on kirjassa kyseenalaistanut monia normaaleina pidettyjä kulutustottumuksianne. Yhtenä keskeisimmistä näkökulmista on ympäristö. Kirja pyrkii myös tarjoamaan vaihtoehtoja ainaiselle kuluttamiselle ja uuden hankinnalle, johon muuten sortuvat niin miehet kuin naisetkin. Kaikkea ei ensinnäkään kannata hankkia aivan heti, kun asia tulee mieleen. Yön tai kahden nukkumisen jälkeen mieli voi hankinnan kohdalla tuntua jo aivan muulta tai koko hankinta on ehkä unohtunut jo mielestä. Mikäli hankinta tuntuu vielä järkevältä, tuottaa se hieman odotettuna todennäköisesti myös merkittävästi enemmän iloa.
Olin kuuntelemassa Julia Thurénia myös Helsingin kirjamessuilla 2021 ja muutenkin hänen kolumnejaan ja haastatteluja on syksyn mittaan tullut selailtua. Hän on onnistunut sanoittamaan kuluttamisen perusteena olevan ajatuksen siitä, kuinka jotakin hankintaa tehdessään kannattaa miettiä, kuinka paljon ajallisesti sen hankkimiseksi on joutunut tekemään töitä. Olisiko tuon ajan voinut käyttää johonkin mielekkäämpäänkin tekemiseen kuin työhön, joka on mahdollistanut kyseisen hankinnan, joka vieläpä saattaa unohtua muutamassa päivässä hyllyn perälle?
Kirja herättää paljon ajatuksia myös omasta kuluttamisestani. Pääasiassa pidän itseäni järkevänä ja harkitsevana kuluttajana, mutta ajoittain tulee fiilis, että haluaisi hankkia jotakin uutta tms. Tuossa olotilassa tulee helposti tehtyä virheostoksia, jotka myöhemmin kaduttavat. Mielensä rauhoittaminen ja korttien pitäminen tiukasti lompakossa ovat usein avaintekijöitä itselleni, jotta nopeisiin houkutuksiin ei tulisi liian usein sorruttua.
Kuluttaminen saattaa aiheena tuntua syyllistävältä ja ehkä tylsältä. Kirja on onnistunut nokkelien esimerkkien ja selkeän ulosantinsa avulla kuitenkin tuomaan esille aiheen kiinnostavasti. Säästämällä ja ajankäyttöään muuttamalla on todennäköisesti mahdollista hankkia elämäänsä paljon enemmän sisältöä kuin jatkuvalla uuden, tai käytetyn, tavaran hankinnalla. Ehkä aikaa jää täten myös enemmän oleelliseen, eli elämiseen ja läsnäoloon.
Helmet-lukuhaaste 2021: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021.
Päähenkilö Lotta kipuilee kasvamisen ja kehittymisen parissa. Nuoren naisen paineet koskien sekä ulkonäköä, että myös sisäistä kehitystä, ovat raastavia ja sairastuttavat päähenkilöä. Vaikka naiset ovat kohdanneet vastaavia ongelmia läpi historian, ovat kirjassa esitellyt Lotan kohtaamat vaatimukset raastavan suoria. Lukiessa tulee tunne, että miten tahansa Lotta toimii tai tekee, niin hän saa siitä kärsiä. Jäädessään kaveriporukan ulkopuolelle, ei hänelle jää minkäänlaista turvaverkkoa, johon turvautua.
Kirjan luettuani en ihmettele, että nuoret kärsivät entistä enemmän mieleterveys ja muista ongelmista. Maailma, ja erityisesti somessa tapahtuvat kohtaamiset ja vertailut muihin, ovat rankkoja. Kirja on koskettava ja paljastaa lukijalle yhden katsantokannan tämän päivän nuorison elämään. Teksti on pitkistä lauserakenteistaan huolimatta yllättävän soljuvaa. Kirjan lukeminen kesti yllättävän kauan ja muutaman kerran harkitsin jopa jättäväni sen kesken. Puolivälin jälkeen teksti ja tarina vei kuitenkin lopulta kunnolla mukaansa ja olen tyytyväinen, että kirjan sain luettua kokonaan.
Helmet-lukuhaaste 2021: 7. Kirjassa on kaveriporukka
Kielitaidottomana Teknillisessä korkeakoulussa opiskelu oli haastavaa, joten Siamäk päätti opetella suomen kieltä. Tuo on päätös, jota hän kirjassa usein jälkikäteen on kiitellyt ja korostaa kielitaidon merkitystä onnistuneesta kotoutumisesta keskustellessa. Valmistumisen jälkeen hän ajautui Iisalmeen Genelec Oy:hun töihin. Myöhemmin hänestä tuli kyseisen kaiuttimia valmistaman yrityksen toimitusjohtaja.
Kirja on kerännyt jonkin verran huomiota julkisuudessa. Itse olen lukenut siitä kertovan artikkelin Helsingin Sanomissa ja myöhemmin nähnyt hänen haastattelun mm. Ylen Aamu-TV:ssä sekä vastikään Helsingin kirjamessuilla. Siamäk on kohdannut elämänsä aikana paljon haasteita ja kauheuksia, mutta ei kirjan, eikä haastatteluiden perusteella ole katkeroitunut, vaan on onnistunut löytämään tapahtumista myös opettavaisia piirteitä. Todella kunnioitettava taito, joka tuntuu yhdistävän monia elämässään ja urallaan menestyneitä henkilöitä.
Kirjan tarina on mielenkiintoinen ja kiehtova. Teksti sen sijaan olisi voinut olla hieman paremmin kirjoitettu. Lukijana jäin kaipaamaan huolitellumpaa kirjoitusta ja ehkä jonkinlaista selkeämpää esitysmallia. Kirjan kansi ja jopa nimi ovat sellaisia, että niiden perusteella kirja voisi hyvin olla jokin seikkailutarina tai muu fantasiakirja, eikä elämäkerta hyvin kunnioitettavasta urasta ja kokemuksista.
Helmet-lukuhaaste 2021: 4.Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Syksyn 2021 Helsingin kirjamessut ovat onnellisesti lähes takanapäin. Lähes, sillä osaan ohjelmista on mahdollista palata vielä jonkin aikaa tallenteiden kautta. Helsingin kirjamessujen sivujen kautta löytyvät tallenteet on kuvattu laadukkaasti ja vajaan puolen tunnin mittaisia keskusteluja on nautinto kuunnella vaikka iltaisin. Messuilla en Senaatintorin lavan keskusteluja lainkaan kuunnellut, sillä tiesin, että niihin pääsen vielä jälkikäteen käsiksi.
Paikan päällä Messukeskuksessa kävin kolmena päivänä. Torstain ja perjantain lyhyet fiilis-raportit olen julkaissut jo aiemmin. Lauantaina pidin välipäivän messuhulinasta, mutta sunnuntaina päivällä piipahdin vielä paikan päällä. Joka päivä olen lisäksi kuunnellut kotona pari tallennetta Senaatintorilta ja tämä jatkuu vielä sen aikaa, kun tallenteet ovat jäljellä tai kunnes olen kaikki kuunnellut.
Sunnuntaina kuuntelin pari keskustelua Esplanadi ja Hakaniemi -lavoilla. Keskusteluissa osallisina olivat mm. Sisko Savonlahti ja Julia Thuren. Aiheet koskivat mm. kuluttamista, 30-vuotiaiden naisten paineita parisuhteen ja lasten hankinnan saralta sekä yleistä ulkoapäin tulevaa painostusta liittyen moneenkin asiaan. Erityisesti naiset tuntuvat näiden odotusten alla stressaantuvan, tai ainakin heidän suullaan asioista tällä hetkellä enemmän puhutaan kuin miesten. Ilmiöt ovat tuttuja ja niistä on keskusteltu paljon. Keskustelijoiden mielipiteet olivat hyvin perusteltuja, vaikkakaan eivät mitään lopullisia ratkaisuja näihin ikuisuusongelmilta tuntuviin aiheisiin tuntuneetkaan tarjoavan.
Neljän messupäivän aikana paikan päällä vieraili reilu 52 000 henkilöä. Korona rajoituksia on juuri ennen messuja höllennetty, vaikka tautitapauksia on edelleen maassamme runsaasti. Helsingin kirjamessut on ensimmäinen suuren mittakaavan tapahtuma Messukeskuksessa puoleentoista vuoteen, joka on kyetty järjestämään lähes entiseen tapaan. Vielä kuukausi sitten arvuuteltiin, voidaanko messuja järjestää lainkaan. Tilanne huomioiden kävijöitä saapui siis neljän päivän aikana paikan päälle kunnioitettava määrä. Suurta tungosta en messuilla havainnut, mutta kyllä käytävillä väkeä riitti ja samoin monissa keskusteluissa osa kuuntelijoista ei mahtunut tarjotuille tuoleille istumaan. Omaa turvallisuuden tunnettani lisäsivät useimpien käyttämät maskit.
Lukulistani kasvoi taas yli äyräidensä, enkä varmasti tule koskaan ehtimään edes puolta messuilla esitellyistä itseäni kiinnostavista kirjoista lukemaan tai kuuntelemaan. Mielelle messut tekivät kuitenkin tosi hyvää ja niissä keskustellut aiheet ja kirjat ovat kuin kahden viikon etelänloma ruumiille keskellä pimeintä talvea. Ihanaa oli myös vaihtaa mielipiteitä muiden kävijöiden kanssa. Kiitos messujen järjestäjille, ohjelmajohtajan paikasta näiden messujen jälkeen luopuvalle Ronja Salmelle sekä kaikille kirjailijoille ja esiintyjille! Toivottavasti jälleen ensi vuonna nähdään!
Perjantain messupäiväni kului jälleen alueella kierrellen ja pääosin osia eri keskusteluista kuunnellen. Väkeä oli paljon liikkeellä ja vaikka keskustelualueet ovat nyt suuria, niin osa niistä täyttyi silti viimeistä istuinta ja tilavaa seisomapaikkaa myöten. Hanna Brotherus on kirjoittanut esikoisromaaninsa "Ainoa kotini", josta hän kertoi aamupäivällä ensin kustantamon pisteellä ja myöhemmin iltapäivällä Senaatintori-lavalla. Kirja on ollut julkisuudessa laajalti esillä ja monet ovat kirjaa suositelleet. Olen itsekin kirjan lukenut (bloggaus löytyy täältä). Kirja oli mielenkiintoinen, mutta ei aivan lempikirjakseni noussut. Se on kauniisti kirjoitettu, mutta sen monitasoisuus ei itselleni kokonaan moninaisuudessaan auennut.
Päivän kiinnostavin keskustelu käytiin Esplanadi-lavalla Genelecin toimitusjohtajasta Siamäk Naghianista kertovassa kirjassa "Siamäk Naghianin uskomaton elämä". Kirjan on kirjoittanut Minna Kettunen. Iranissa syntynyt Siamäk Naghiani on useiden sattumusten kautta päätynyt opiskelemaan Suomeen ja päätynyt Iisalmeen Genelecille töihin ja myöhemmin aina yhtiön toimitusjohtajaksi saakka. Olen kirjan lukenut ja Siamäkin tarina on vaikuttava. Kirjasta on tulossa juttua blogin puolelle pikapuolin.
Tuomas Kyrö, Aki Ollikainen, Maritta Lintunen ja Marianna Kurtto kertoivat omista asumiskokemuksistaan Eeva Joenpellon kirjailijakodissa. Kaikki olivat päässeet pariksi vuodeksi perheensä kanssa asumaan suureen, Sammatissa sijaitsevaan taloon. He kertoivat talon ja sen ympäristön vaikutuksesta kirjoihinsa ja työhönsä. Samalla Töölö-lavalla kustantamoiden edustajat kertoivat seuraavaksi kuinka kirjaideansa voi yrittää saada heille kustannettavaksi. Neuvot olivat selkeitä ja kannustavia. Korona-aikaan käsikirjoitusten määrä kustantamoissa on kasvanut merkittävästi, mikä on aiheuttanut paitsi pitkiä vastausaikoja myös yleismalkaisia vastauksia tekstien lähettäjille.
Kotona seurasin verkon kautta keskustelua Saara Turusen ja Petra Maisosen teoksesta "Suurteoksia". Olen Turusen aiemmat teokset lukenut, joten todennäköisesti myös tämä päätyy lukulistalleni. Verkon kautta seurasin myös keskustelua demokratian tulevaisuudesta.
Torstain tapaan myös perjantai oli kiinnostava päivä. Kiertely Messukeskuksen hälinässä ja valtava vastaantuleva inspiraation määrä on kaikessa ihanuudessaan myös kuluttavaa, joten täytyy lauantaina virkein silmin pohtia pidänkö välipäivän ja seuraan ohjelmaa verkon välityksellä. Sitä ennen ehtii onneksi nauttia kirjallisuuden tarjoamista tarinoista.
Tänäkin vuonna ohjelma on laaja ja mielenkiintoisia keskusteluja on paljon enemmän kuin kävijä ehtii niitä seuraamaan. Lisäksi ovat tietysti kustantamoiden, kirjakauppojen ja hyvin laajalti muiden alan toimijoiden messustandit, joissa on perinteisesti riittänyt katseltavaa ja ostettavaa. Ruoka- ja viinimessut järjestetään tänä vuonna hieman erilaisella Viinikylä-konseptilla.
Luettua ja maistettua -blogi on messuilla jälleen innolla mukana. Olen oman messulehteni selannut jo hiirenkorville ja monen monta kiinnostavaa aihettta ja keskustelijaa vaikuttaa löytyvän. Osa ulkomaalaisista vieraista osallistuu tänä vuonna haastatteluihin etänä ja kahden lavan (Senaatintori ja Töölönlahti) ohjelmaa on mahdollista seurata etänä ja keskusteluihin palata vielä tallenteiden avulla jälkikäteen. Messuilta on luvassa raporttia sekä blogin puolella että tunnelmia Twitterissä.
Blogin kautta on mahdollista osallistua messulipun arvontaan. Messulipulla pääsee kerran sisään Messukeskukseen sekä linkin, jota kautta pääsee seuraamaan virtuaalitapahtumaa. Lippupaketteja arvotaan blogin kautta kaksi kappaletta. Pääset osallistumaan arvontaan jättämällä alla olevaan kommentti-kenttään sähköpostiosoitteesi. Arvonta suoritetaan tiistaina 26.10.2021 kello 16 ja voittajille ilmoitetaan saman päivän illan aikana.
Paljon onnea arvontaan ja hyvää Helsingin kirjamessujen odotusta vuodelle 2021!
Tarkoituksenani oli lukea meteorologi Kerttu Kotakorven kirja "Suomen luonto 2100". Aloitin kirjan, mutta olin liian herkällä tuulella pystyäkseni sisäistämään sen karua sanomaa. Kirja on minulla edelleen lukulistalla ja tarkoitus on siihen pikapuolin tarttua. Taalaksen kirjassa ilmastonmuutos esitetään faktojen perusteella, eikä siinä juurikaan luoda erilaisia uhkakuvia. Pidän paljon elämäkerroista ja tässä kirjassa käydään paljon läpi myös Petteri Taalaksen urakehitystä ja havaintoja, joita hän on sen aikana tehnyt.
Yksittäisellä kansalaisella on monia mahdollisuuksia valinnoillaan vaikuttaa ilmastoon ja sen tulevaisuuteen. Mitkä teot ovat merkitykseltään toimien arvoisia ja kuinka yhteiskunnan pitäisi kannustaa kansalaisiaan ja yrityksiään parempien valintojen äärelle? Pienillä teoilla ja arjen valinnoilla on varmasti merkitystä. Valintojen teko ja ympäristön kannalta parhaan vaihtoehdon löytäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa tai yksiselitteistä. Lähtökohtaisesti kaikenlaista turhaa kuluttamista, matkustamista ym. pitäisi vain yrittää välttää. Koronan myötä lisääntynyt etätyö on tästä hyvä esimerkki. Täydellinen etätyön tekeminen ei varmasti usein ole paras vaihtoehto, mutta kultaisen keskitien löytäminen ja turhan, muulla kuin kävellen tai pyörällä, liikkumisen välttäminen lienee useimmille kannattavaa.
Petteri Taalas on tehnyt merkittävän uran ja päässyt sen aikana kokemaan ja näkemään kaikenlaista. Hänellä on paljon vaikutusvaltaa ja arvostusta, joilla hän pystyy saamaan ääntään kuuluviin päättäjien suuntaan. Tieteen ja sen tekijöiden merkitys on syytä muistaa myös tulevaisuudessa, kun isoista, meidän kaikkien tulevaisuuteen vaikuttavista asioista päätetään.
Helmet-lukuhaaste 2021: 47. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta
Aluksi Evie ajattelee, ettei millään pysty huolehtimaan lähes toiselta puolelta maata sijaitsevasta kahvilasta. Vierailtuaan paikassa muutaman kerran ja tutustuttuaan sen omaperäisiin työntekijöihin, kylään ja kahvilan asiakkaisiin, hänen mielensä kuitenkin muuttuu.
Kirja on leppoisa ja hyväntuulinen, mutta kuitenkin koskettava. Se sopi hyvin kesälukemiseksi, mutta miksei myös syksyllä tai talvella muistuttamaan valoisammasta vuodenajasta.
Helmet-lukuhaaste 2021: 41. Kirjassa matkustetaan junalla
Taiteilijan ja museon mukaan teokset käsittelevät hyvin laajalla skaalalla mm. elämää, kuolemaa, hengellisyyttä ja itsetutkistelua. Itselleni nousi mieleen useammasta teoksesta vastakkainasettelu ja toisaalta elämän kiertokulku. Vastaavanlaista, vain videoihin ja ääneen perustuvaa näyttelyä, en muistaakseni ole ennen nähnyt, joten siinä mielessä kokemus oli kiinnostava. Teokset herättivät paljon ajatuksia vaikka määrällisesti niitä ei kovin montaa ollut. Harvaan teokseen keskittyminen pidemmäksi aikaa on välillä itselleni haasteellista, mutta tämä näyttely on ainakin hyvä paikka kyseistä taitoa harjoitella.
Toinen museon näyttely käsittelee arkkitehti Sigurd Frosteruksen taidekokoelmaa. Frosterus on tullut tunnetuksi mm. tavaratalo Stockmannin suunnittelijana. Hänen taidekokoelmansa keskittyy lähinnä 1800-luvun loppupuolelle ja 1900-luvun alkuun. Esillä oleva kokoelmaa sisältää värikkäitä maalauksia eri Euroopan kaupungeista kuten Pariisista, Lontoosta ja Venetsiasta. Teosten takaa löytyy niiin Paul Signac, Alfred Finch kuin Magnus Enckelinkin sekä monien muiden taiteilijoiden teoksia. Tämä kokoelma on varmasti enemmän ns. perinteisen maalaustaiteen ystäville kuin Violanin "Inner Journey" näyttely. Toisaalta Bill Violanin näyttely tähän rinnalle muodostaa täysin vastakkaisen elämyksen, joten ehkä nämä osaltaan täydentävät toisiaan.
Olen uudessa Lasipalatsin Amos Rexissä käynyt muutaman kerran. Nyt ensimmäisen kerran paikalla vaunujen kanssa vieraillessa huomasin ilokseni, että esteettömyyden vaatimukset on otettu todella hyvin huomioon. Vaunut ohjattiin toisesta ovesta hieman tilavammalle lippukassalle ja hissi alas näyttelyyn on jo itsessään näkemisen arvoinen - toki ovat myös Amos Rexin portaat, jotka johtavat museon vaikuttavaan valkokattoiseen aulatilaan. Mikäli videoteokset kiinnostavat kannattaa tämä näyttely käydä katsomassa - puitteet ovat ainakin hienot.
Laura Malmivaaran esikoisteos "Vaiti" on autofiktiivinen kertomus yhdestä kampanjaan liittyen syytetystä. Syytökset eivät ilmeisesti koskeneet suoraan seksuaalista häirintää, vaan hieman vastaavanlaisiksi koettuja vallankäytön keinoja ja alistamista työpaikkahäirintään liittyen. Kirjassa Malmivaara kertoo päähenkilön kautta kokemuksiaan ja ajatuksiaan syytetyn ex-puolisona. Kuinka kohu vaikutti perheen lapsiin, ystävyys- ja perhesuhteisiin sekä ennen kaikkea päähenkilöön itseensä. Kirja kertoo henkilön sisäisestä kamppailusta, kun pitäisi olla lojaali montaa eri tahoa kohtaan samalla kun omat ajatuksetkin ovat tapahtumista sekaisin.
Kirjan avoimuus ja rehellisyys tekevät vaikutuksen. Kirja ei keskity ainoastaan päähenkilöön, vaan pyrkii ottamaan huomioon myös tämän lapset ja vanhemmat sekä ystävät. Yritin lukea kirjan vertaamatta jatkuvasti sen henkilöitä tosielämän Laura Malmivaaran ja tämän entiseen puolisoon sekä heidän lapsiinsa. Se osoittautui hyvin vaikeaksi, varsinkin kun äänikirjan lukijana oli pääasiassa Laura Malmivaara. Hänen äitinsä osuudet luki Marja Packalén. Mietin, kuinka heidän lapsensa suhtautuvat kirjassa kuvailtujen lasten ajatuksiin ja tekemisiin. Väistämättä lukijat mieltävät tapahtumat todellisten henkilöiden kautta ja tekevät helposti omia liian suorasukaisia toteamuksia tapahtumista. Toisaalta kohusta on jo muutama vuosi aikaa ja suuri yleisö on sen jo varmaankin pääosin unohtanut.
Mielenkiintoinen kirja, joka soveltui hyvin kuunneltavaksi. Arvostan sen rehellisyyttä ja puolueettomuutta. Hyvä, että vaikeistakin asioista uskalletaan puhua ja varmaankin hyvä, että kirja ilmestyy vasta nyt, kun pahin kohu on takanapäin ja osin unohtunut. Näin suurimmat tunnekuohut ovat tasoittuneet. Samanlaista toista kirjaa ei toki ole olemassa, mutta oman mutu-tuntuman mukaan vastaavia ehkä löytyy muitakin.
Helmet-lukuhaaste 2021: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021
Yli satavuotias, vuonna 1909 perustettu, Hangon museo esittelee vuoden 2021 näyttelyssään matkailun mainosjulisteita. Joukossa on niin vanhoja matkailujulisteita heti sodan jälkeiseltä ajalta, kuin myös uusia korona-aikaan sijoittuvia. Museo sijaitsee kaupungin vanhimmassa kivirakennukesssa, sataman läheisyydessä, ja sen vierestä löytyy myös perhospuutarha.
Vierailimme museossa elokuun lopulla, tuulisena ja hieman sateisena päivänä. Museo on hallimainen ja tilan keskelle on aseteltu sermejä, jotka lisäävät seinäpinta-alaa. Museon tunnelma on lämmin ja kodinomainen ja nähtävää on tarpeeksi, vaikka kyseessä ei mikään kovin laaja näyttely olekaan.
Näyttelyssä ei ole kovin paljon opasteita, mutta toisaalta julisteet puhuvat hyvin puolestaan ja niissä on mielenkiintoisia kiinnekohtia Suomen historian kulkuun. Kaikki näyttelyn julisteet eivät liity vain Hankoon, vaan joukossa on myös yleisiä Suomen matkailuun liittyviä julisteita. Merkittävä osa liittyy laivamatkailuun. Museo on vaunu- ja lapsiystävällinen. Kannattaa käydä piipahtamassa, jos Hangon suunnalla liikkuu!
Länsi-Uudellamaalla, Raaseporin kunnassa, sijaitseva Fiskarsin pitäjä on tullut tunnetuksi ruukistaan. Fiskarsin historiaa esittelee tyylikkäästi remontoitujen teemahuoneiden mukaan Fiskarsin museo. Fiskarsin kylän tuntumassa, mäen päällä sijaitsevassa museossa on omat huoneet niin kylän läpi kulkeneesta ns. Pässi-junasta, von Julinin suvusta, kuin itse ruukin historiasta.
Erityisen vaikutuksen tekevät tyylikkäästi restauroidut talon yksityiskohdat, sekä pieni, mutta omintakeisia tuotteita myyvä museokauppa. Museo tarjoaa tarkkaan valikoidun katsauksen alueen historiasta. Museo toimii vanhassa talossa, joten se ei ole täysin esteetön. Pienellä avustuksella vaunujen kanssa siellä kulkeminen kuitenkin onnistuu, yksi kapea ovenkarmin läpäisy tosin vaatii vaunuilta renkaan väliaikaisen poistamisen.
Fiskarsista on tullut suosittu käyntikohde, erityisesti kesäaikaan, pääkaupunkiseudulta. Museossa käynti kannattaa lisätä päiväretkeen hyvän ruokailun ja alueen luonnon sekä putiikkien kiertelyn oheen.
Päähenkilö, 30-40 vuotias Helsingissä asuva nainen, on jollakin tavoin eksyksissä ulkopuolisten vaatimusten viidakossa. Hän tuntee kyllä itsensä hyvin ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Haasteen tuovat ulkopuoliset odotukset, jotka pitkälti ovat päähenkilön itsensä määrittelemiä. Kirjan keskeiset teemat koskettavat pitkäaikaista parisuhdetta ja sen ylläpitoa sekä lasten hankintaa. Päähenkilö pohtii mitä hän oikein haluaa ja toisaalta mihin hänellä riittävät voimavarat. Teemat, jotka tavalla tai toisella koskettavat meistä useimpia jossakin vaiheessa elämää.
Kirjan käsittelemät aihepiirit eivät ole nykyisin juurikaan enää tabuja tai kosketa aiheita, joista ei puhuttaisi, mutta kirjoitustyyli tekee teoksesta jollakin tavoin häpeilemättömän, ja tämä siis positiivisessa mielessä. Päähenkilö uskaltaa hämmästellä asioita, joiden ehkä oletetaan olevan itsestäänselvyyksiä, mutta jotka tosiasiassa eivät sitä useimmille ole. Pintapuolisesti kirja voisi naurattaa, mutta kuten Savonlahden edellinen teos myös tämä hämmentää minua lukijana, enkä oikein osaa sen näennäishauskuudelle kuitenkaan nauraa. Mikäli autofiktio ja kaupunkielämä kiinnostaa, kannattaa tähän mielestäni tarttua.
Helmet-lukuhaaste 2021: 43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä
Taidehallissa on valokuvia esillä 30 taiteilijalta. Suurin osa kuvista on perinteisesti kehitetty paperille, mutta osa myös kankaalle. Näyttelystä löytyy myös muutama videotaideteos, joista vaikuttavin itselleni oli Santeri Tuorin "Waterfall" vuodelta 2006. Koin, että näyttelyn teokset käsittelivät niin ilmastonmuutosta, luonnon ja ihmisen kiertokulkua kuin tasa-arvoakin. Kuvista henki soveliaisuuden rajojen sisäpuolella pysyminen ja jopa kauneus, vaikka ajatuksia toki pyrkivätkin herättelemään.
Museo ja näyttely on helposti saavutettavissa myös muille kävijöille kuin omilla kahdella jalallaan kulkeville. Sisäänkäynti hissille löytyy rakennuksen takaa ja henkilökunta avustaa oma-aloitteisesti. Taidehalli miljöönä sopii monenlaisille näyttelyille ja se on tilana ilmava ja raikas. Mukava pistätymispaikka syksyisessä Helsingissä.
Näyttelystä löytyy niin selkeitä ja konkreettisia valokuvia kuin vahvasti fantasia-aiheiden ympärille kehiteltyjä ideoita. Majuri oli koulutukseltaan taiteen maisteri, mutta hän oli hyvin kiinnostunut myös kirjallisuudesta ja tekstistä ylipäätään. Kuvien yhteyteen onkin koottu lukuisia lainauksia, jotka sanoittavat kuvien maailmaa.
Valokuvataiteen museo on sijannut reilun vuoden Kämp Galleriassa ja se on saavutettavissa helposti ja pistäytyminen siellä onnistuu vaikka ostosreissun yhteydessä. Museoon on esteetön kulku ja ainakin hieman hiljaisempana ajankohtana siellä on hyvin tilaa kulkea. Museo on useista muista museoista poiketen avoinna myös maanantaisin.
Kirjan Aino kuvataan lahjakkaaksi arkkitehdiksi, joka on käytännössä todellinen suunnittelija useiden miehensä nimissä suunniteltujen rakennusten ja huonekalujen takana. Ainoa tämä harmittaa, mutta hän on alistunut asemaansa, kuten useat muutkin tuon ajan naiset. Alvar puolestaan kuvaillaan hulttio-miehenä, joka saa jatkuvasti hienoja ideoita, mutta niiden ulosanti saati toteuttaminen ei yleensä onnistu. Alvarin ajattelemattomuudesta, näyttämisenhalusta ja suuruudenhulluudesta johtuen perhe elää jatkuvassa taloudellisessa ahdingossa. Aino yrittää parhaansa mukaan sumplia asioita, tekee pitkää päivää miehensä toimistolla tämän reissatessa ympäri maailmaa ja elättää perhettään säästeliäästi, jotta heillä riittäisi raha perustarpeisiin. Vaikka kirjan päähenkilö on Aino, häntä kuvaillaan ja hänestä kerrotaan suhteessa mieheensä.
Kirjan kuvailema pariskunta tuntuu lähes karikatyyriseltä todelliseen Aallon, tai mihin tahansa pariskuntaan verrattuna. He ovat täydelliset toistensa vastakohdat, oikeastaan vain kiinnostus arkkitehtuuriin tuntuu heitä yhdistävän. Toisaalta ehkä erilaisuus ja vapaus ovat olleet osatekijöitä, heidän pitkähkön liittonsa takana. Todellisuudessa Aallot olivat naimisissa vuodesta 1925 vuoteen 1949, jolloin Aino kuoli rintasyöpään. Muutamaa vuotta myöhemmin Alvar avioitui uudelleen Elissa Mäkiniemen kanssa.
Vaikka kirja on fiktiivinen, löytyy siitä paljon myös faktoja. Aallon pariskunta perusti Artekin yhteistyössä Nils-Gustav Hahlinin ja Maire Gullichesenin kanssa. Aino myös osallistui erilaisiin kilpailuihin, joista yksi merkittävin oli lasiastiasollaan (Bölgeblick) Milanon triennaalin kultamitalin voittaminen vuonna 1936. Kirja toimii siis hyvänä ajankuvana ja historiallisena katsauksena suomalaiseen 1900-luvun alun arkkitehtuuriin.
Jari Järvelän kirja on hyvin kirjoitettu. Varsinkin alussa itseäni häiritsi epätietoisuus siitä mikä on totta ja mikä ei. Tämän johdosta päädyin tarkistamaan monia faktatietoja ja mitä niistä on muualla sanottu. Tämä hidasti kirjan lukemista, mutta toisaalta toimi varmasti yleissivistyksenä. Mikäli aihepiiri kiinnostaa, kannattaa teokseen ehdottomasti tarttua!
Helmet-lukuhaaste 2021: 3. Historiallinen romaani
Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen nainen, joka lähtee Pariisiin ja sieltä käsin muistelee elämäänsä ja kokemuksiaan eri aikatasoilla. Suhde omiin vanhempiin, toisaalta äitiys ja perhe- sekä parisuhteet ovat kaikki jättäneet leimansa hänen elämäänsä. Kiireen ja velvoitteiden kohdalla omaan itseensä keskittyminen on jäänyt taka-alalle. Nyt lasten muutettua omilleen on aikaa jälleen palata pohtimaan mitä itse on tullut koettua ja mitä elämällään vielä haluaa tehdä. Kirja käsittelee elämän suuria asioita tyylillä ja pitää lukijaansa otteessaan koko kirjan ajan. Pidempiaikaisia muistijälkiä juonesta teos ei itselleni jättänyt, mutta varmasti mielenkiinnolla lukisin silti Brotheruksen seuraavankin kirjan, mikäli sellainen ilmestyy.
Helmet-lukuhaaste 2021: 36. Kirjassa liikutaan ajassa
Anna-Leena Härkösen koruttomalla tyylillä, mutta pilke silmäkulmassa kirjoitettuja teoksia, on välillä piristävää lukea. Lakoniset toteamukset, heitot ja ajatuskulku ovat omalla tavallaan kutkuttavia. Hänen tyylinsä saa suuriltakin tuntuvat asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa ja lukijan mieli rentoutuu.
Ihana nähä! ja muita kirjoituksia koostuu lyhyistä novelleista, jotka koskevat mm. niin naiseutta, äitiyttä, asiakaspalvelua kuin suomalaista mentaliteettiakin. Kaikista tarinoista löytyy huumoria, perinteisiä eri ryhmiä koskevia stereotypioita ja niiden kumoamisia. Tarinat ovat lyhyen ytimekkäitä ja hyvin nopeasti luettavissa. Luin tämän teoksen, mutta Härkösen kirjat sopivat luultavasti hyvin myös kuunneltavaksi. Mukava välipala-kirja raskaampien tai pidempien romaanien väliin.
Helmet-lukuhaaste 2021: 24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki
Tätä mielenkiintoista kokonaisuutta ovat Johanna Venho ja Anne Brunila avanneet mielenkiintoisessa teoksessa: "Kuka olisi uskonut". Kirja käsittelee useita teemoja ja eri lukijat löytävät siitä varmasti itseään kiinnostavia teemoja. Suomalainen yritys- ja yliopistoelämä, parisuhde ja parisuhdeväkivalta, kehitysvammaisen lapsen vanhemmuus, kulttuuri ja buddhalaisuus nousevat kaikki merkittävästi esille kirjassa. Tapahtumat sijoittuvat myös pitkälle aikajanalle, joten ne tarjoavat hyvää ajankuvaa.
Helmet-lukuhaaste 2021: 26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa
Tarinan keskiössä on Mina, hänen miehensä Adam ja heidän adoptiotyttärensä Sophie. Perhe pyrkii aidosti tekemään parhaansa saadakseen kiireisen elämänsä sujumaan ja vanhemmat ovat valmiita tekemään kaikkensa tyttärensä eteen. Heidän keskinäinen liittonsa kuitenkin rakoilee pahasti useista seikoista johtuen. Kirjan henkilöt on monipuolisesti kuvailtu ja he ovat mielestäni hyvin aitoja ja uskottavia. Varhaislapsuudessaan kovia kokemaan joutunut viisivuotias Sophie kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä ja vanhemmat tekevät parhaansa helpottaakseen hänen oloaan ja kasvattaakseen hänestä onnellisen ja vakaan nuoren.
Mina, joka nuoruudessaan oli aloittanut lentäjäkoulutuksen, mutta ajautunut myöhemmin lentoemännäksi, palaa perheen parista takaisin töihin ja pääsee mukaan historialliselle lennolle. Lennon aikana tapahtuu kuitenkin paljon suunnittelemattomia asioita, joiden vuoksi Mina joutuu tekemään haastavia moraalisia päätöksiä. Kehen voi luottaa ja kuinka tulkita asioita, joista ei pysty puhumaan.
Kirjan juoni on oivallinen, ei ehkä paras kirja lentopelosta kärsivälle, mutta itse en koe suljettua, kilometrien korkeudessa lentävää lentokonetta tämän kirjan tapahtumapaikkana kuitenkaan liian ahdistavaksi. Kirjassa on muutamia juonenkäänteitä, joiden uskottavuutta hieman kyseenalaistin. Mikäli näistä pääsee ylitse, on kyseessä otteessaan lukijan pitävä, juonellisesti hienosti rakennettu jännitysteos, jonka lukemista ei meinaa malttaa jättää kesken. Teemoiltaan teos käsittelee jännittävien tapahtumien lisäksi myös kansalaistottelemattomuutta, ilmastonmuutosta, adoptiota, lasten kasvatusta ja kommunikoinnin merkitystä - laajalla skaalalla siis tärkeitä ja ajankohtaisia asioita. Kirja sopii hyvin kesälukemiseksi, varsinkin kun tänä kesän lentomatkailu jää varmasti monella vähemmälle.
Helmet-lukuhaaste 2021: 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
Pariskunta-matkaa Lapissa viettäneet Karo ja Risto joutuvat paluumatkalla auto-onnettomuuteen. Tämän seurauksena heidän kotiinpaluunsa viivästyy joitakin päiviä ja he joutuvat jäämään läheiseen lomakylään. He päätyvät odottamaan kotiinpaluuta hieman eristyksissä sijaitsevaan omalaatuiseen lomakylä "Arctic Mirageen". Ristolle lisäpäivät eivät tuota ongelmaa, mutta Karo haluaisi päästä mahdollisimman pian takaisin kotiin. Lomakylän ilmapiiri on jollakin tavoin painostava, vaikkei lukija pysty tälle mitään yksittäistä syytä nimeämäänkään. Tunnelman luonti onnistuu kirjassa hienosti.
Kotiinpaluun odottelu lomakylässä saa pariskunnan pinnan alla olevat tunteet nousemaan esiin ja tunnelman kiristymään. Aiemmin heillä ei ehkä ole ollut samalla tavoin aikaa tai mahdollisuutta käsitellä onnelliselta vaikuttavan suhteen piilossa olevia painostavia asioita. Kokkonen käsittelee tunnelmaa mielenkiintoisesti ja ennalta vaikeasti arvattavasti. Tarinassa teemoina ovat niin eristyneisyys, turistin silmissä näkyvä, ei ehkä aidoin lappilaisuus sekä jonkinlainen yleinen vinksahtaneisuus.
Kirjassa on paljon onnistuneita kohtia ja sen yksityiskohdissa on oltu tarkkana. Kokonaisuus ei tyylillisesti ole kuitenkaan aivan omaan makuuni. Olen ehkä selvempien tarinoiden tai juonellisempien kirjojen ystävä. Mikäli kaltaiseni lukija haluaa kokeilla hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolelle menevää kirjaa, on tämä kuitenkin hyvä valinta laadukkaan ja harkitun tekstin sekä mielenkiintoisen tapahtumaympäristön vuoksi.
Helmet-lukuhaaste 2021: 35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut
Ensimmäisen kerran kirja tuli vastaani Ylen Aamu-TV:ssä keväällä 2021 ja sen jälkeen olen huomannut useita artikkeleita ja arviointeja kirjasta. Kirja sopii hyvin sekä seuraavia matkoja suunnitteleville että nojatuolimatkailusta nauttiville. Iloisena myös huomasin, että aika monia Kelolan suosittelemia matkoja olen itsekin tehnyt ja niiden myötä rohkeus uudenlailla tehtäviin matkoihin on kasvanut. Ehkä pyörämatkaa jonnekin päin Eurooppaa voisi olla mielenkiintoista tulevaisuudessa kokeilla, lukuisia kotimaan kohteita unohtamatta.
Suomi sijaitsee Euroopan reunalla, josta muuten kuin lentoteitse matkaaminen on haasteellista, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Yhdellä junanvaihdolla pääsee vaikka Pekingiin tai laivalla varsin helposti Saksaan, Ruotsiin tai Viroon. Mikäli mielii kuitenkin lähteä hieman kauemmas, voisi pitkäksi viikonlopuksi keski- tai etelä-Eurooppaan säntäilyn ehkä yhdistääkin viikon mittaiseksi matkaksi. Viikon aikana voisi vierailla parissa samalla suunnalla sijaitsevassa kaupungissa matkaten näiden välin vaikka junalla tai bussilla. Kaksi erillistä lentomatkaa saisi näin vähennettyä myös yhteen ja samalla puolitettua lentokentällä vietettävän ajan.
Ehdoton kunnia on annettava sille, ettei kirja syyllistä tai kokonaan kiellä tai paheksu lentämistä. Se tarjoaa kuitenkin uudenlaista ajattelumallia matkustamiseen liittyen. Loma ja matka ei ole vain kohteessa olemista, vaan jo matkustaminen itsessään on osa tärkeä osa kokemusta. Oman toimintatavan muuttaminen tai päivittäminen tähän suuntaan, on nyt koronan laantuessa ja matkailun hitaasti auetessa helposti mahdollista.
Helmet-lukuhaaste 2021: 9. Kirjailijan etu- ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella.
Ilmastonmuutosta koskevia romaaneja on viime vuosina ilmestynyt joitakin, mutta minun ei ole tullut aihetta käsitteleviä kirjoja juuri luettua. Jatkossa aihe kuitenkin kiinnostaa, joten mielelläni otan vinkkejä vastaan. Aihetta käsitteleviä tietokirjoja sen sijaan olen joitakin lukenut.
Jenny Offillin kirja on ollut laajalti esillä eri blogeissa ja alla linkkejä muutamiin muihin blogikirjoituksiin.
Kirjaluotsi pitää kirjan napakoista pohdinnoista, mutta kirja itsessään ei jää pitkäksi aikaa mieleen.
Nannan kirjakimara kehuu kirjaa saman aikaisesti riemastuttavaksi ja vakavaksi paketiksi, joka haluaa ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kirja kuitenkin unohtuu myös valitettavan nopeasti.
Anssin kirjat -blogi kiittää kirjaa suoraan asiaan menemisestä. Ilmastonmuutoksesta ei saarnata, mutta se on läsnä.
Helmet-lukuhaaste 2021: 19. Kirjassa leikitään
Henkilöiden erilaisuus
Koen kirjan päähenkilöksi Antin, joka kirjan alussa on vasta pieni poika. Hän asuu menneelle ajalle hyvin tyypillisessä suomalaisessa perheessä, jossa säädyllisen julkikuvan näyttäminen ulospäin on tärkeintä. Erityisesti pojan isä on tarkka, ettei ulkopuolisille anneta yhtään puheenaiheita perheen sisäisistä asioista. Naapurissa asustaa naispari Gulffi ja Elffi. Antista ja Gulffista muodostuu mielenkiintoinen kaveripari. Ehkä ainoana konkreettisena yhdistävänä tekijänä heille ovat autot. Heidän välilleen kehittyy vuosien aikana vahva, mutta hieman eriskummallinen luottamussuhde, jonka olemassaoloa he eivät itse edes kunnolla tunnista. He saavat paljon elämänoppia ja vertailua toisistaan muihin ihmissuhteisiinsa ja ajatuksiinsa.
Elffi on koko aikuisikänsä kipuillut aiemman avioliittonsa kaatumisen ja sitä kautta suhteen katkeamiseen poikansa kanssa. Hän onnistuu viimeisinä vuosinaan pääsemään jälleen tekemisiin poikansa kanssa, mutta vuosikymmenten erossa eläminen ei ole enää täysin paikattavissa. Elffi myös kokee, ettei Gulffi ole häntä tarpeeksi tässä tukenut ja tämä aiheuttaa kitkaa pariskunnan välille.
Vahva suositus
Kirjan lähtöasetelma on mielenkiintoinen ja monimuotoisuudestaan huolimatta avautuu lukijalle helposti. Henkilöiden tunnetilat on kuvattu koskettavasti ja siten, että niitä on helppo seurata, vaikka kirja sijoittuu useille vuosikymmenille. Koen tämän kertovan siitä, että henkilöt on todella hyvin ja perusteellisesti suunniteltu ja kirjailija on onnistunut välittämään heidän tuntonsa lukijalle loistavasti. Pidin Mustaa jäätä -kirjasta kovasti ja suosittelen sen lukemista. Teksti etenee vaivattomasti, mutta jättää lukijalle kuitenkin paljon pohdittavaa.
Kirja oli syksyllä 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana ja on myös sen vuoksi kerännyt paljon lukijoita eri blogeissa. Alla muualla kirjasta sanottua.
Kulttuuri kukoistaa -blogissa kirjan henkilöiden lisäksi kehutaan kirjan kuvaavan hyvin suomalaista mielenmaisemaa.
Kirjakaapin kummitus -blogissa kirjaa pidetään synkkänä, mutta uskottavana kuvauksena kolmesta omilla tahoillaan kipuilevasta henkilöstä.
Helmet-lukuhaaste 2021: 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä