Englantilainen romanssi (kirjoittanut Niina Mero)

Niina Meron esikoiskirja "Englantilainen romanssi" on vaikeasti määriteltävä kirja. Siinä on mielestäni ironisia ja jopa karikatyyrisiä puolia, romantiikka, draamaa ja kahden eri kulttuurin kohtaamista. Mukava kirja määritysvaikeuksista huolimatta ja sopii hyvin myös kuunneltavaksi.

Nora tekee virallisesti lopputyötä englantilaisesta kirjallisuudesta, vaikka käytännössä hänen tulonsa koostuvat erilaisista freelancer-kirjoituksista ja ajoittain Kelan erilaisista tuista. Salaisesti hän haaveilee perienglantilaisen kartanossa asuvan miehen tapaamisesta ja tähän rakastumisesta. Päällisin puoli Nora on kuitenkin goottimaisista piirteistä pitävä, ajoittain karskia kieltä käyttävä, tatuoijalleen Mikolle avautuva nainen, joka suureksi yllätyksekseen kuulee siskopuolensa olevan menossa naimisiin korkeassa-asemassa olevan englantilaisen suvun nuoren miehen kanssa. 

Noran isä tapasi uuden vaimonsa Noran äidin kuoltua. Äitipuolen mukana "pakettiin" kuului myös "Heli-sisko", joka oli heti hyvin avoin, puhelias ja kaikinpuolin toimelias Noraan verrattuna. Nora tuntui lapsena jäävän hieman Helin varjoon ja tämä asetelma on varjostanut sisarpuolten suhteita aina. Heli vaatii, että Nona lähtee jo paria kuukautta ennen tulevia häitä Englantiin, Oxfordin lähelle. Nora yrittää keksiä syitä, miksi tämä ei käy, mutta pian huomaa olevansa matkalla kohti lentokenttää.

Nora on hieman kuin norsu posliinikaupassa saavuttuaan englantilaiseen kartanoon ja Helin tulevan miehen suvun keskelle. Hän laukoo asioita turhan suoraan, pukeutuu väärin ja tulee nostaneeksi esiin perheessä pitkään piilossa olleen salaisuuden. Vaikka tapahtumia riittää, niin etenemistahti ei kuitenkaan ole hengästyttävä. Kirjan alkupuolella etenemistahti tuntuu, jopa turhankin hitaalta. Onneksi vauhti reipastuu tapahtumien päästessä vauhtiin.

Kirjan kanssa maistoin parina viime vuotena muoti-ilmiöksi noussutta hapanolutta. Maitohappokäymistä hyödyntäen saadaan aikaiseksi monivivahteisia ja makumaailmaan laajoja oluita, jotka usein ovat raikkaita ja alkoholipitoisuudeltaan mietoja. Vääksyssä sijaitsevan Kanavan Panimon Puolukka-hapanolut oli raikas tuttavuus. Sen puolukkainen aromikkuus oli omiaan syksyisen mökkisaunan yhteydessä. Oluen kanssa voisi maistua myös vaikka grillattu kana tai porsaanliha. Hapanoluita löytyy nykyään hyvin ruokakaupoista ja niihin kannattaa tutustua tarkemmin.

Oluen ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolma pistettä. Vaikka molemmat ovat maanläheisiä, niin pyrkimykset moderniudessa ovat kuitenkin erisuuntaiset. Molemmista tulee hyvä ja raikas fiilis, joten kannattaa kokeilla myös yhdessä nauttivaksi.

Helmet-lukuhaaste 2020: 2. Iloinen kirja

Englantilainen romanssi
kirjoittanut Niina Mero
lukija Pirjo Heikkilä
Gummerus 2019
10h, 17min (kuunneltu äänikirjana)

Puolukka Gose

Kanavan Panimo

hapanolut

vesi, ohramallas, vehnämallas, humala, hiiva, täyspuolukkamehu, korianteri, sitruunamehu, vuorisuola

Vääksy, Suomi 2020

Alk. 3.5%

n. 4€ (ostettu Heinolan Heila-putiikista kesäkuussa 2020)

Havaintoja Helsingin Kirjamessuista 22.-25.10.2020 - torstaista sunnuntaihin

Sunnuntai 25.10.2020 valkeni tuntia pidempien yöunien jälkeen. Perinteisesti kirjamessujen viimeinen päivä on toisaalta hieman haikea, mutta toisaalta olo on helpottunut usean päivän kiihkeän messuilla vaeltamisen jälkeen. Tänä vuonna tilanne oli kuitenkin eri, kun keskusteluita on mahdollista kuunnella vielä parin viikon ajan. 

Ensimmäisen päivän jälkeen huomasin kuuntelevani keskusteluja entistä enemmän tallenteiden kautta, sen sijaan että olisin seurannut keskusteluja suorana. Näin ei tarvinnut tarkkailla kelloa tasa- ja puolituntien merkiksi ja keskusteluja ehti kuunnella enemmän. 

Päivä alkoi lauantaina käydyllä keskustelulla äänikirjojen lukijoiden, Pirjo Heikkilän, Krista Putkonen-Örnin ja Jukka Pitkäsen kanssa. He kertoivat miten käytännössä prosessi äänikirjojen lukemisessa sujuu. Jukka Pitkäsen lukemia kirjoja en muista kuunnelleeni, mutta Pirjo Heikkilä ja Krista Putkonen-Örn ovat sen sijaan tulleet ääninä tutuiksi. Hyvä keskustelu, jossa uskallettiin myös kritisoida asioita. 

Katri Merikallio on kirjoittanut presidentti Tarja Halosesta kirjan "Tarja Halonen - erään aktivistin tarina". Messuilla Merikallio haastatteli Halosta ja keskustelussa vertailtiin nykyajan ja muutaman kymmenen vuoden takaisia aktivismin keinoja. Keskustelussa puhuttiin myös tulevaisuudesta ja sen toivosta ja toivottomuudesta. Olen aina arvostanut suuresti Halosen suorasukaisuutta ja jonkinlaista häpeilemättömyyttä. Tämäkin kirja voisi olla mielenkiintoinen ja avartava, ja on siksi päätynyt lukulistalle.

Ruotsalainen yhteiskuntakeskustelija ja filosofi Åsa Wikfors lähes paasasi keskustelussaan faktojen merkityksestä nykypolitiikassa ja päätöksenteossa. Hän on kirjoittanut, suomeksi käännetyn, kirjan: "Vaihtoehtoiset faktat". Hänen analyysiaan kuulleessaan tuli tunne, että aiheeseen liittyvässä keskustelussa ei päästä puusta pitkälle. Ehkä aiheesta jaksaa jälleen kuulla ja lukea paremmin Yhdysvaltojen presidentinvaalien ratkettua. 

Viime viikkoina paljon mediahuomiota saanut, vuoden 2018 rekrytoijaksi valittu Saana Rossi on kirjoittanut kirjan "Rekrytoija". Tämän, ja aiheesta myös muualta kuullun mukaan, kyseessä on inhimillinen kirja rekrytoinneista ja paljon myös siitä suurimmasta osasta prosessissa mukana olevista hakijoista, joita ei paikkaan kuitenkaan valita. Haastattelusta tuli hyvä mieli ja kirja päätyi myös lukulistalle.

Perttu Pölönen oli toinen ehdoton iltapäivän ilahduttaja. Nuori moniosaaja ja jo monessa mukana ollut on kirjoittanut kirjan: "Tulevaisuuden lukujärjestys". Siinä paneudutaan tulevaisuuden työelämän inhimillisiin puoliin. Enemmän, nopeammin, tehokkaammin, paremmin ja vielä vähän tsemppausta päälle - tutut fraasit ainakin viimeiseltä 10 vuodelta työelämää koskien. Ehkä olisi jo aika siirtyä siihen, että tehdään oikeita asioita, säätämättä ja tehdään niitä niin, että ainakin yleensä tekeminen on kivaa. Toivottavasti Perttu Pölösestä tullaan tulevaisuudessa vielä kuulemaan ja paljon.

Blogin osalta viimeinen virallinen messupäivä päättyi yhteen odotetuimmista keskusteluista eli Erkki Alajan ja Heikki Valkaman pohdintoihin koskien Alajan uusinta kirjaa "Olympiastadion". Stadionin merkitys on ainakin helsinkiläisille merkittävä. Itse muistan valtavan rakennuksen ja siellä olleita lukuisia tapahtumia aina pienestä lapsesta saakka. Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin omien isovanhenpieni häämatkakin on suuntautunut aikoinaan Helsingin olympialaisiin vuonna 1952 juurikin stadionille. Alajan ja Valkaman keskustelu oli antoisa ja valotti paljon uusia asioita stadionin historiasta. Kirja on lukulistalla. 

Palaan vielä myöhemmin tulevan parin viikon aikana blogin puolella Helsingin kirjamessuihin kuunneltuani vielä muutaman kaivelemaan jääneen keskustelun. Tässä vaiheessa tahdon kuitenkin jo kiittää järjestäjiä, yhteistyötahoja ja kaikkia aiheeseen liittyviä hienoista messuista. Vierailuja messujen sivustoille kertyi neljän päivän aikana yli 90 000. Kävijöitä vieraili verkkosivuilla 53 000. Verkkoon siirretty tapahtuma toimi, alun teknisiä ongelmia lukuun ottamatta, moitteettomasti ja ainakin omassa somekuplassani messut ovat herättäneet paljon positiviisia kehuja. Näin kyllä blogissa ennen messuja ennakoitiinkin. Kiitokset myös bloggaapassista, joka mahdollisti tapahtuman seurannan ja lippujen arvonnan etukäteen blogin seuraajille!

Lauantai 24.10.2020 eli YK:n päivä valkeni aurinkoisena ja verkkomessut saivat siksi hieman odottaa ulkoilun jälkeistä aikaa. Myöhemmästä iltapäivästä myös moni keskustelu jäi odottamaan myöhempää kuuntelua. Päivän tarjoama oli edellisten päivien tapaan vakuuttava. Syystä tai toisesta olen ajautunut kuuntelemaan enemmän tietokirjoihin kuin kaunokirjoihin liittyviä keskusteluja. Ehkä tänä vuonna tietokirjoja on tullut yleisestikin luettua aiempaa enemmän.

Päivän keskusteluja tuli kuunneltua niin suorana kuin tallenteena. Jälleen jäi useita keskusteluja ensi tai sitä seuraavalle viikolle kuunneltavaksi. Keskusteluja kuunnellessa myös toinen koira pääsi karvoistaan. 

Milja Sarkola on kirjoittanut esikoisteoksena: "Pääomani", joka on myös ehdokkaana Helsingin Sanomien esikoiskirjaksi. Olen kirjan lukenut ja suunnitellut siihen Q-teatterissa olevan teatteriesityksenkin katsomista. Keskustelu haastattelija Jussi Tiihosen ja ohjaaja-kirjailija Milja Sarkolan välillä oli hyvin analyyttinen. Itse olen tainnut kirjan tulkita huomattavasti pinnallisemmin. Tästä huolimatta pidin kirjasta, ja suosittelen kyllä sen lukemista. 

Camilla Läckberg on tunnettu ruotsalainen kevyiden dekkareiden kirjoittaja. Blogissa hänen kirjansa on arvosteltu lukuun ottamatta uusinta teosta "Hopeasiivet". Antti Kasper haastatteli Läckbergiä video-yhteyden kautta. Keskustelu soljui kevyen mukavasti eteenpäin sekä käsitellen Läckbergin kirjoitustyylejä että ajankohtaista korona-tilannetta. Myös naisten asema että #metoo nousivat keskustelussa vahvasti esille ja Läckberg painotti näiden tärkeyttä. Keskustelu kävi hyvin myös ruotsin kielen harjoitteluna.

Eeva Kolun "Korkeintaan vähän väsynyt" on herättänyt paljon huomiota mediassa. Kirjassaan Kolu kertoo omakohtaisista kokemuksistaan burn outin partaalla ja näistä selviytymisestä. Haastattelussa hän on jalat maassa ja ymmärtäväinen, mutta kuitenkin päättäväinen. Kirja on minulla lukujonossa, enkä malttaisi odottaa, että pääsen siihen tarttumaan.

Huomenna sunnuntaina vielä mahdollisuus seurata keskusteluja livenä, ja sen jälkeen onneksi vielä hieman aikaan tallenteita. Hienoja keskusteluja ollut tähän saakka ja tuskin huominen tuo tähän muutosta.

Perjantai 23.10.2020 alkoi kirjamessujen osalta kohdallani vasta puolen päivän jälkeen. Onneksi tallenteet ovat katsottavissa messulipulla parin viikon ajan, niin muutamaan kiinnostavalta vaikuttavaan haastatteluun ehtii palata vielä jälkikäteen. Itse asiassa osan päivän keskusteluista kuuntelin tallennettuna, sillä en kaikkiin ehtiyt alusta lähtien mukaan. 

Runsaan Ruska-nimisen lounassalaatin jälkeen alkoi messupäivä  Baba Lybeckin johtamalla haastattelulla, jossa keskusteltiin Ella Kannisen uudesta kirjasta: "Minun Italiani". Ella Kannisen rennon asiallinen tyyli ja kiinnostus italialaista kulttuuria ja elämää kohtaan on koottu hänen kirjoittamanaan kansien väliin. Hän kertoi kirjoittaneensa teosta osittain pahimpaan Korona-aikaan viime keväänä. Kun maailma, myös Italia, ympärillä tuntui synkältä ja ajoittain lähes toivottamalta, vaati ponnisteluja muistella kaikkea ihanaa, mitä Italia oikeasti on. Euroopan ja maailman Korona-tartuntalukujen kasvua seuratessa ja kuvia tutuista kaupungeista katsoessa, harmittaa, että ihana tunnelma joka vaikka Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä tai Roomassa normaalisti on, tuntuu nyt lähes kadonneen. Onneksi tämä kirja tarjoaa muistumia hetkistä, joita juuri nyt ei voi kokea, mutta joihin tulevaisuudessa varmasti pääsee palaamaan.

Olin etukäteen ajatellut, etten Maaret Kallion haastattelua kuuntele. Hänen artikkeleitaan ja haastatteluja, kun tulee muutenkin paljon vastaan. Mutta toisin kävi ja pian huomasin puoli tuntisen vierähtäneen Maaretia kuunnellen. Hänen kykynsä pehmeyteen ja hyväksyvyyteen, mutta myös todelliset realiteetit huomiovaan puheesseen on turvallista tukeutua myös haastavina aikoina. Välillä edellä mainitut seikat saattavat tuntua pinnallisilta, mutta aina ne jaksavat kuitenkin koukuttavasti kiinnostaa.

Myöhemmin kuuntelin vielä tallenteena luonnon monimuotoisuutta käsittelevän keskustelun. Ilmaston muutos on saanut paljon näkyvyttää mediassa, mutta mahdollisesti yhtä vakava, ja ilmastonmuutokseen myös osin liittyvä, erilaisten lajien harveneminen ja katoaminen. Tämä saattaa johtaa jopa ilmastonmuutosta pahempaan uhkaan. Minna Pyykkö haastatteli aiheesta kirjan: "Elämän verkko" kirjoittanutta Hanna Mattilaa sekä tietokirjailijaa ja tutkijaa Jari Lyytimäkeä. Kiinnostavasti keskustelussa nousi esille se, kuinka vähän oikeastaan ylipäätään tiedämme mitä lajeja maailmassa on ja mitä niiden katoaminen suorasti ja epäsuorasti tulee tarkoittamaan. Tämä keskustelu oli todella mielenkiintoinen.

Monta kiinnostavaa keskustelua jäi vielä odottamaan, mutta varmasti aikaa niillekin lähipäivinä löytyy. Huomenna lauantaina on taas luvassa paljon kiinnostavia haastatteluja. Ehkä tämän hieman tietokirja-painotteisemman päivän jälkeen on aika keskittyä enemmän kaunokirjallisuuden pariin.

 

Torstaina 22.10.2020 kello 10 avattiin Helsingin Kirjamessut - tänä vuonna ensimmäistä kertaa vain verkossa. Omassa somekuplassani verkossa poikkeuksellisesti järjestettävät messut ovat herättäneet varovaista innostuneisuutta. Itse ajattelin, että nyt on mahdollisuus keskittyä ilman tungosta rauhassa ohjelmien kuunteluun. Toki messuille kuuluvat mahdollisuudet hyville kirjalöydöille ja erityisesti yläkerran Viini- ja ruokamessujen siirtyminen verkkoon, aiheuttivat harmitusta. Ensi tunnelmat päivän tapahtumista olivat kuitenkin heti positiiviset.

Päivä alkoi valitettavasti teknisillä haasteilla, jonka vuoksi itseltäni jäi avajaistilaisuudesta ensimmäinen vartti näkemättä. Mutta, kun nämä saatiin ratkottua, niin messupäivä lähti perinteisesti liikkeelle eli harhailemalla sellaisen ohjelman pariin, jota en ollut suunnitellut katsovani. Näin minulle käy aina fyysisllä messuillakin. Töölö-lavalla kirjailijat Riina Katajavuori ja Jenny Lucander kertoivat mietteistään koskien tuoretta lastenkirjaansa: "Kaksi kotia". Kiinnostavia aiheita ovat nostaneet esille ja onnistuneet tuomaan vaikeitakin aiheita lapsille sopivaksi luettavaksi. 

Senaatintori-lavalla käytiin keskustelua hyvin ajankohtaisesta aiheesta: "Solvaajat - herjaamisen hävytön historia". Asia ei ole uusi, vaan historiamme aikana on esiintynyt lukuisia toinen toistaan hurjempia solvaamisen kautta valtaansa käyttäviä henkilöitä. Aiheesta keskustelivat Ari Turunen ja Petri Laukka, jotka ovat kirjoittanet aiheesta samannimisen kirjan. Tilaisuutta juonsi Timo Kalevi Forss. 

Suunnitelmissani oli tämän jälkeen  kuunnella vielä Jani Toivosen haastattelu koskien hänen kirjaansa: "Musta tulee isona valkoinen", josta on tänä vuonna julkaistu äänikirja, jonka Toivonen lukee itse. Haastattelun alkua kuunnellessa tuntui, että samaa pohdintaa on tullut kuunneltua useasti, eikä keskustelu tällä kertaa oikein napannut. Tässä vaiheessa olikin hyvä aika pitää lounastauko.

Lounaan jälkeen pääsin seuraamaan koskettavaa kahden kirjailijan - Petri Tammisen ja tämän pojan Antti Röngän välistä keskustelua. He olivat kirjoittaneet toisilleen kirjeitä ja näistä oli julkaistu kirja. Keskustelussa he kertoivat toisiltaan oppimia asioita. Keskustelu oli aitoa ja rehellistä, mutta toisiaan kauniisti kunnioittavaa. Kirjeiden perusteella julkaistu kirja on nimeltään: "Silloin tällöin onnellinen". 

Outi Pakkanen on julkaissut 29.kirjansa "Naistenkutsut". Keskustelu ajautui pian uusimmasta kirjasta yleisesti Pakkasen kirjoihin. Hän mainitsi, että usein jokin aikoja sitten jossakin ohimennen kuultu lause nousee kirjaa kirjoittaessa esiin ja hän saa sen kirjaan lisätyksi. Keskustelussa käytiin läpi myös vakioaiheita, kuinka selättää valkoisen ruudun kammo ja miten edetä juonenkäänteissä. Takuuvarmaa laatua. Pitääpä taas pitkästä aikaa lukea Pakkasen kirja. 

Iltapäivällä ehdin kuuntelemaan vain osia joistakin keskusteluista, mutta onneksi keskusteluihin pääsee parin seuraavan viikon aikana palaamaan. Ainakin Miika Nousiaisen "Pintaremontti" ja Tiedetorin keskustelu Tulevaisuudesta jäivät mieleen pyörimään.

Erityisesti tämän vuoden messuja on kritisoitu siitä, että esikoiskirjailijat, jotka eivät ole jo valmiiksi olleet mediassa esillä, eivät saa tämän vuoden hieman typistetyillä messuilla ansaitsemaansa huomiota. Onneksi tämä ei koskenut Eeva Klingbergiä, joka oli Jonna Tapanaisen haastattelussa kertomassa esikoiskirjastaan "Syvän maan juuret". Menneeseen ja nykyiseen Yhdysvaltoihin sijoittuva kirja kuulosti kiinnostavalta - ja päätyi näin ollen myös lukujonooni. 

Ensimmäisen illan viimeisestä keskustelusta vastasi Yhdysvaltojen alkuperäisväestöön kuuluva Tommy Orange. Sofi Oksasen johtamassa keskustelussa sivuttiin alkuperäisväestön asemaa Yhdysvalloissa ja heidän näkymistään yhteiskunnassa. Aiheesta ei ole tätä ennen tainnut suomennettua kirjallisuuttakaan olla. 

Kaiken kaikkiaan hieno aloitus messuille. Väsyneenä, mutta onnellisena jään odottamaan perjantaita. Sitä ennen täytyy aamulla koettaa jaksaa katsoa vielä mielenkiintoinen presidenttivaaliväittely suoraan Tenneseestä. 

Memento Mori (kirjoittanut Tiitu Takalo)

Sarjakuvataitelija, kuvittaja ja pienskustantamo "Hyeenan" perustaja Tiitu Takalo on julkaissut useita sarjakuvateoksia ja vuonna 2015 hän on voittanut Sarjakuva Finlandian teoksellaan "Minä, Mikko ja Annikki". Hänen uusin teoksensa "Memento Mori" kertoo taiteilijan sairastumisesta aivoverenvuotoon ja sen jälkeisestä selvitysmisprosessista yhteiskunnan ja oman itsensä kanssa. 

Sarjakuva-teoksia tulee aivan liian harvoin luettua. Luettua elämää -blogi julkaisi tästä kiinnostavan arvostelun ja aiheen ollessa itsellenikin tuttu, päätin kirjaan tarttua. Kirjan kuvitus on todella taidokkaasti ja koskettavasti koottu. Kuvien tyylit vaihtelevat, mutta värimaailman ja rytminsä puolesta ne muodostavat taidokkaan kokonaisuuden. Kuvien kautta välittyy hyvin kirjailijan omakohtaiset kokemukset ja tunteet. Arvostan suuresti, että kirjailija on uskaltautunut rohkeasti avaamaan kuviin ja teksteihin omia kokemuksiaan. 

Hänen tuntemuksensa aivoverenvuodon jälkeen ovat hyvin kahtiajakautuneet. Toisaalta hän on onnellinen selviytymisestään. Toisaalta sairastumisen jälkeen hänestä tuntuu, ettei hän millään jaksaisi keskittyä, aiemmin kovasti pitämänsä työn tekoon. Hän ajatutuu byrokraattisuuden ja osaamattoman terveydenhuoltohenkilökunnan vuoksi aivan vääränlaisen avun piiriin. Onneksi kirjailija ei annan periksi ja hänellä on tukiverkko, joka kykenee häntä auttamaan oikeanlaisen avun saamiseksi. 

Sattuman merkitys
Kirjasta käy ilmi, että vain puolet selviävät aneyrysmasta ja selviytyneistäkin osa menehtyy ensimmäisen vuoden aikana. Tietyt tekijät altistavat aivoverenvuodolle, mutta myös sattuma näyttelee suurta osaa. Tämän vuoksi kaikkien pitäisi ajoittain muistaa latinankielinen lause: "Memento mori - muista kuolevaisuutesi", josta myös kirjan nimi muistuttaa. Kuolemaa ei pitäisi ajatella sen pelkäämisen kautta, vaan olla onnellinen, että on ainakin nyt elossa. 

Vuotava aneyrysma on koskettanut minua ollessani vain reilu 20-vuotias. Onneksi sain lopulta, muutamien päivien viiveen jälkeen, parasta mahdollista hoitoa ja toivuin leikkauksen avulla. Pitkään tapahtuman jälkeen kävin asiaa lähes päivittäin mielessäni lävitse tuntien samalla lähes voitonriemukasta iloa selviytymisestä. Vuosien kuluessa aihe on kuitenkin pikku hiljaa unohtunut, eikä yleensä palaudu mieleen kuin jonkin selvän muistutuksen tai kokemuksen kautta. Erityisesti kirjan alku tuntui todella tutulta ja oli omien kokemusteni perusteella täysin totuudenmukainen. Toipumisen jälkeisen sairasloman päättyessä palasin normaalisti töihin. Ehkä jälkikäteen ajateltuna töihin siirtyminen olisi voinut tapahtua hieman porrastetusti, eikä suoraan kokopäiväisesti kiireen keskelle, mutta loppuen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Vuotamaton aneyrysma minulta on hoidettu muutaman vuoden päästä vuodosta ja pääni tilannetta seurataan säännöllisesti. Onneksi se ei kuitenkaan ole vaikuttanut juurikaan muuten elämääni, vaan olen pystynyt tekemään pääasiassa elämänvalintoja tapahtuneesta aivoverenvuodosta välittämättä. 

Tietoisuuden kasvattaminen

Kirjailijan kokemukset sairaudesta paranemisesta ovat hieman toisenlaiset, mutta täysin aidot ja oikeanlaiset myös. On tärkeää, että aiheesta uskalletaan puhua, jotta ensinnäkin aivoverenvuoto tunnistettaisiin mahdollisimman nopeasti ja hoitoon päästäisiin hakeutumaan heti oireiden alkaessa. Kova päänsärky, voimakas pahoivointi ja niskajäykkyys olivat ainakin itselleni selkeät merkit siitä, ettei kyseessä ollut migreeni. Nykyisin kohdatessani päänsärkyä valittavan henkilön, kysyn aina onko hänellä niskajäykkyyttä ja saako hän käännettyä päätään. Mikäli ei, on mielestäni hoitoon hakeuduttava välittömästi. Aivoverenvuodon, ja minkä tahansa henkeä uhanneen, tapahtuman jälkeen, toipuminen vie aikaa ja tapahtuu eri ihmisillä eri tavoin. Tapahtumaa ei pidä kenenkään vähätellä tai aliarvioida.

Kirjailian aivoverenvuoto tapahtuu juuri ennen itsenäisyyspäivää. Kirjassa toipumisprosessin käyntiin lähteminen linkittyy paljon itsenäisyyspäivän tapahtumiin. Ympäröivät maailmantapahtumat luovat ymmärrettävämmän kehyksen tapahtumille

Sieniviini Ranskasta
Koskettavan kirjan kanssa maistoin ranskalaista Pinot Noiria. Sieniä, erityisesti suppilovahveroita, on tänä syksynä noussut lähimetsään. Pinot Noir -rypäleen metsäisyys ja keskitäyteläisyys sopii perinteisesti hyvin sienten maanläheisen maun kanssa. Les Carabenesin punaviini on keskitäyteläistä ja havuista. Marjoissa on puolukkaa, mutta myös pehmeämpää karhunvatukkaa ja jopa mustikkaa. Viinissä ei juurikaan ole tanniineja, joten se sopii hyvin vaikkapa suppilovahveropiirakan kanssa. Ehdoton syysviini!

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Sarjakuvana toteutettu, vakavaa aihetta käsittelevä, teos on vakava, mutta toiveikas. Se on myös sopivan ironinen ja osaa katsoa asioita monelta kantilta. Viini on yksioikoisempi, mutta myös keveä. Yhdessä täydentävät toisiaan.

Memento mori 
kirjoittanut Tiitu Takalo 
228 sivua

Werner Söderström Osakeyhtiö  2020

Les Carabenes
Pinot Noir 2019
Languedoc-Rouissillon, Ranska
11,89€ (Alkosta lokakuussa 2020)

Näkymättömät naiset (kirjoittanut Caroline Criado Perez)

Brasiliaissyntyinen, mutta Briteissä asuva Caroline Criado Perez on alkujaan markkinointialalla työskennellyt, mutta myöhemmin toimittajaksi ja kirjailijaksi siirtynyt, feministi. Kirjassaan "Näkymättömät naiset" hän on listannut lukuisia asioita, jotka todistavat, että yhteiskunta on pitkälti suunniteltu miesten toimintojen ja havaintojen perusteella. Kyseessä on globaali kirja, ja sellaisena se kannattaa lukea. Monissa maissa asiat poikkevat toisistaan ja kirjaa lukiessa ei pitäisi ryhtyä lukijana vertailemaan tai haastamaan liikaa kirjan väitteitä. Se nimittäin johtaa vain tuloksettomaan eipäs-juupas -keskusteluun. Kirjassa ei haeta syyllistä vaan ratkaisua.

Yllä olevalla en tarkoita, että kirjan esittämiä asioita ei saisi kyseenalaistaa, mutta turhauttavaan haastamiseen tai vertailuun ei mielestäni ole kannattavaa ryhtyä. Kirjassa on esitetty kiinnostavia havaintoja mm. siitä kuin teattereissa tai muissa julkisissa tiloissa (huom. globaa yleistäminen, ei mietitä heti jotain tiettyä teatteria, jossa asia on tehty toisin) on usein yhtä paljon neliöitä käytetty naisten ja miesten wc-tiloihin. Naiset kuitenkin tarvitsevat jo wc-pönttöjen vuoksi enemmän tilaa kuin miehet, joilla osa tästä tilasta voidaan hyödyntää pisoaarien muodossa, eivätkä mm. kevyet seinä- ja ovirakenteet vie samalla tavoin tilaa. Naiset myös joutuvat lukuisista syistä johtuen (yleistäen) käymään wc-tiloissa useammin. Näin ollen jo tälläisten tilojen suunnitteluvaiheessa pitäisi ottaa huomioon mahdollisesti enemmän käyttäjiä vetävien naisille tarkoitettujen wc-tilojen suunnittelu.

Lukuisten muiden asioiden lisäksi kirjassa käsiteltiin myös äitiyslomien ja erilaisten sinä aikana saatavien tukien suuruutta. Suomessa tilanne on äitiysloman osalta varsin hyvä ja mukava on, että tätä jatkuvasti pyritään parantamaan ja entistä useampi isäkin viettää vanhempainvapaata. Tästä huolimatta jäin pohtimaan, miksi nyky-yhteiskunnassa, jossa menot ovat usein muotoutuneet varsin vakioiksi tuloihin suhteutettuna, naisten (ja miesten kun isyyslomaa tai vanhempainvapaata viettävät) tulot pienenvät merkittävästi heidän jäädessään äitiyslomalle. Miksi tukisumma ei lähtökohtaisesti voisi olla sama kuin palkkakin on ollut?  Työelämästä vuoden tai kaksi poissaolo ja erilaisista työelämän tarjoamista eduista putoaminen on jo sinällään naisten uraa suhteessa miesten työuraan heikentävä seikka. Menot harvoin merkittävästi pienenevät, kun perheeseen tulee uusi jäsen. Tämäkin saattaa olla yksi seikka, joka vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja lasten saannin vähenemiseen, ja aihetta kannattaisi pyrkiä varauksetta pohtimaan ja sen kannattavuutta laskemaan.

Kuten edellä olevat kaksi esimerkkiä osoittavat, kirja herättää runsaasti ajatuksia ja ideoita. Monesti vain teemme ja ajattelemme asioista tietyllä tavalla, koska niin on aina tehty ja toimittu. Välillä kannattaa herätellä - asiassa kuin asiassa - omia tottumuksiaan ja miettiä, voisiko ne tehdä jotenkin paremmin, helpommin tai vaikka hauskemmin. Läheskään aina näin ei ole, mutta silti tälläinen herättely silloin tällöin virkistää arkisiksi muodostuneita rutiineja. Paikka paikoin kirjan teksti on hieman turhan perustelevaa ja se ehkä porautuu turhan syvälle joihinkin asioihin, jotka Suomessa asuvan näkökulmasta eivät tunnu merkityksellisiltä. Toisaalta tämä herättää huomaamaan, mikä tasa-arvon tilanne on missäkin päin maailmaa. 

Suosittelen kirjan lukemista, mutta ei liian tiukkapipoisella tai haastavalla asenteella. Sitä lukiessa selviää monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joiden olemassaolo ei ole tullut aiemmin itselleni mieleenkään. Osat on muotoiltu selkeästi ja kirjan voi hyvin lukea pienissä osissa läpi. Kirjan lopussa on vaikuttava lähdeluettelo. 

Kirjan kanssa maistoin Portugalista tulevaa Vinhas do Ocidente -punaviiniä. Viini on täyteläistä, miedot tanniinit ovat pehmeitä ja viinin yleismakumaailma on marjaisen hilloinen. Viini sopii sellaisenaan syksyisten iltojen seuraksi vaikka elokuvaa katsoessa. Mikäli sen kanssa mielii nauttia ruokaa, niin täyteläisesti maustettu ja kastikkeella ryyditetty porsaan- tai naudanliha on sille omiaan. Viini on mielestäni tyypillinen osoitus portugalilaisesta viinistä, joka sopii monen makuun. Myös sen korkkinen etiketti on suloinen ja mieleenpainuva.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistetä. Viini on kirjaa enemmän kaikkien makuun sopiva. Viinin nauttiminen saa todennäköisemmin mielen kohoamaan hieman huononakin päivänä, toisin kuin kirjan, joka vaatii lukijaltaan oikeanlaista asennetta. Kirja jää kuitenkin viiniä paremmin mieleen pyörimään ja varmasti monet sen kertomat asiat tulevat jatkossa vielä moneen kertaan tavalla tai toisella vastaan.

 Näkymättömät naiset
- Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille
kirjoittanut Caroline Criado Perez
Suomentanut Arto Schroders
WSOY Helsinki 2020
335 sivua

Vinhas do Ocidente 
Alicante Bouschet, Touriga Franca, Castelao 2019
Binho Regional Lisboa, Portugali
8,99€ (Alkosta lokakuussa 2020)

Helsingin Kirjamessut 22.-25.10.2020 - blogin ohjelma ja lippuarvonta

Kolme lavaa, neljä päivää, 200 keskustelua, 400 puhujaa, joita voi kuunnella ja somessa käytävään kommentointiin osallistua, missäpäin maailmaa tahansa. Näistä on vuoden 2020 Helsingin kirjamessut tehty. Tapahtuma tulee olemaan erilainen, mutta kuka tietää ehkä monilta osin jopa entistä parempi.

Tänä vuonna 20 vuotta täyttävä kirjamessut on entuudestaan tuttu syksyn kohokohta jo monen vuoden ajalta. Mielenkiintoiset, jollakin tavoin kirjallisuutta lähempää tai kauempaa sivuavat keskustelut, ovat aina olleet minulle tärkein syy messuille osallistumiseen. Näiden lisäksi messuilla on ollut mahdollista tutustua myös pienempien kustantamoiden julkaisuihin sekä muuhun kirjalliseen tuotantoon. Toki myös yläkerrassa järjestetyt viini- ja ruokamessut ovat aina kuuluneet mukaan messupäiviin.

Epäilemättä Tulevaisuus-teeman mukaan toteutettava kirjallisuustapahtuma tulee tänä poikkeusvuotenakin olemaan pimenevän syksyn valonpilkahdus mielenkiintoisine keskusteluineen ja kirjatarjouksineen. Luettua ja maistettua -blogi on aktiivisesti mukana verkkomessuilla ja julkaisee joka ilta lyhyen raportin päivän havainnoistaan ja seuraavan päivän odotuksista.  Etämessufiilistä nostattamaan luvassa on valittujen ohjelmien mukaan suunniteltuja viini- ja reseptivinkkejä uutta ja jo aiemmin käytyä kirjallista keskustelua unohtamatta.

Mikäli et vielä malta tutustua tarkemmin blogin etukäteismessusuunnitelmiin, ja varmasti muuttuviin aikatauluihin, niin hyppää suoraan kommenttiosioon ja käy jättämässä sinne sähköpostiosoitteesi, jolla osallistut messulippujen arvontaan. Arvonnassa yhteensä viisi lippua Helsingin Kirjamessut verkossa -tapahtumaan. Lippu oikeuttaa seuraamaan tapahtumaa 22.-25.10 ja 8.11 asti. Arvonta suoritetaan maanantai-illalla 19.10.2020 ja mahdollinen uusinta-arvonta tiistai-iltana 20.10.2020.

Torstain kohokohdat aikajärjestyksessä

10.00 – 10.30 Kirjamessujen avajaiset ja Rakkaudesta kirjaan -palkinnonjako. Tilaisuutta juontaa messujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi kera Kallion lukiolaisten. Avajaisia juhlistetaan suomalaisen Ollinmäen viinitilan kuohuvalla, jota aiemmin maisteltu mainion Eva Wahlströmistä kertovan kirjan Rajoilla kanssa. Senaatintori. 

11.30 – 12.00 Musta tulee isona valkoinen. Jani Toivola. Haastattelijana Noora Al-Ani. Jani Toivola on rohkeasti avannut omaa elämäänsä ja ajatuksiaan kahdessa kirjassaan: Musta tulee isona valkoinen  ja Kirja tytölleni. Hänen ajatuksiaan, jotka eivät kyllä aina mene yksiin omieni kanssa, on kiinnostavaa kuunnella. Kirjan kanssa olen maistellut uusiseelantilaista Mud Housen Pinot Noiria. Koska tässä vaiheessa päivää aika lähenee jo lounasaikaa niin tämän kanssa kannattaa nauttia suppilovahverolihamureketta ja herkistää makua kevyehköllä, mutta syksyistä koleutta lämmittävällä punaviinillä.  Senaatintori.

13 – 13.30 Silloin tällöin onnellinen. Antti Rönka ja Petri Tamminen. Isä ja poika ovat molemmat tunnettuja kirjailijoita. Tänä vuonna julkaistussa kirjassa he pohtivat ammattiaan, keskinäistä suhdetta ja erilaisten tapahtumien vaikutuksia, joiden kautta he ovat muovautuneet sellaiseksi kuin ovat. Kummankaan kirjoja en ole vielä lukenut, mutta toivottavasti tämän kirjan jälkeen sellainen päätyy lukulistalleni. Senaatintori.

14 – 14.30 Naistenkutsut. Outi Pakkanen. Dekkareistaan ja keittotaidoistaan tunnettu Outi Pakkanen tarjoaa päivän dekkarikattauksen. Useissa hänen dekkareissaan lähes ruokahifistelijänä tunnettu Anna Laine ratkaisee rikoksia. Seuraa hänelle pitää ihastuttava Justus-mäyräkoira. Olen yläasteikäisenä tehnyt esitelmän Pakkasesta ja tuolloin, sekä sen jälkeen, lukenut useita Pakkasen kirjoja. Tähän vaiheeseen iltapäivää sopii varmasti syksyiset uuniomenat joko kahvin kera tai omenaisuutta voi vahvistaa myös suomalaisen Fiskarsissa sijaitsevan Kuura siiderinvalmistajan Ice Ciderilla. Esplanadi.

15 – 15.30 Tritonus. Kjell Westö. Haastattelijana Juha Roiha. Kjell Westön romaanit eivät petä koskaan. Hänen uusin romaaninsa Tritorus sijoittuu musiikkimaailmaan. Päähenkilö Thomas Brander on kuuluisa kapellimestari, joka keski-ikäistyttyään kokee tyhjyyttä koettuaan epäonnistumisia parisuhteissa ja syytöksiä #metoo -kampanjan tienoilta. En ole kirjaa vielä lukenut, mutta aiheen ajankohtaisuus vaikuttaa kiinnostavalta, joten eiköhän tähän tule tartuttua, kun loistava toimittaja Roiha on päässyt Westöltä kirjasta kyselemään. Senaatintori

16 – 16.30 Pintaremontti. Miika Nousiainen. Miika Nousiainen on toinen esimerkki suomalaisesta kirjailijasta, joka saa huonoimpanakin päivänä hymyn huulille. Vadelmavenepakolainen, Metsäjätti, Maaninkavaara – muutamia hänen teoksiaan mainitakseni. Pintaremontti kirjan nimenä antaa hieman osviittaa tulevasta. Ennakoisin, että tästä kirjasta saattaa tulla yksin joululahjahiteistä. Keskustelun kuuntelun lomaan sopisi todennäköisesti islantilainen Einstök Arctic Pale Ale -olut. Sen monimuotoisuus ja kevyt täyteläisyys varmasti täydentää Nousiaisen huuomoria. Senaatintori

16.30 – 17 Lars Kepler. Blogin puolellakin tutuksi tullut Lars Kepler -nimellä kirjoittava kirjailijapariskunta taitaa jännitystarinoiden kiemurat. Vielä, kun joka kerta kiperämmistä tilanteista selviävä päähenkilö, on suomalainen Joona Linna. Lars Keplerin kirjojen arviointeja Luettua ja maistettua -blogissa löytyy seuraavasti: Kaniininmetsästäjä, Playground ja Lazarus. Senaatintori

18 – 18.30 Syvän maan juuret. Eeva Klingberg. Blogille aivan uusi kirjailija tuttavuus Eeva Klingberg on kirjoittanut kirjan, joka sijoittuu sekä menneeseen 1930-luvun että tämän päivän Yhdysvaltoihin. Perhesalaisuudet eivät jätä päähenkilöä rauhaan ja kirjan luvataan olevan kiinnostavan koukuttava. Ihanaa päästä tutustumaan messujen kautta johonkin aivan uuteen kirjailijaan! Sen kunniaksi keskustelun lomassa maistettavaksi voisi sopia suomalainen Rönnvik Rose -herukkaviini. Senaatintori

19 – 19.30 Nuoren Voiman liitto: Luonto, ympäristö, ilmasto, meri. Silja Järventausta, Sini Silveri ja Laura Tressel. Aiheen teemaa käsitellään runouden keinoin. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja hyvältä tavalta päättää messujen ensimmäinen päivä. Keskustelua kuunnellessa voi nauttia suppilovahverokinkkupiirakka ja lasin sen kanssa sopivaa ranskalaista Pinot Noiria. Töölö

Suunnitelma perjantain 23.10 messupäivälle:

11 – 11.30 Elämän verkko. Hanna Mattila, Jari Lyytimäki. Haastattelijana Minna Pyykkö. Luonnon monimuotoisuuden katoaminen vaikuttaa suorasti ja epäsuorasti lähes kaikkeen. Keskustelu aiheesta jää välillä ilmastonmuutoksen jalkoihin, mutta ainakin David Attenborough’n  uusi dokumentti: ”Elämä planeetallamme” nostaa aiheen väkevästi esille. Mielenkiinnolla odotan millaisiin syövereihin tässä keskustelussa päästään. Ilmastonmuutosta käsittelevää Greta Thurnbergin kirjaa Sydämen asioita on blogissa jo käsitelty. Sen kanssa maistui raikas suomalainen vesi. Sama juoma sopii varmasti hyvin myös perjantaipäivän aloitukseen. Senaatintori

12 – 12.30 Miehen kuolema & Miehen kosketus. Juhani Brander, Eino Saari. Haastattelijana Jonna Tapanainen. Blogin puolella on tullut ehkä keskimääräistä enemmän keskityttyä naiseutta kuin mieheyttä käsitteleviin kirjoihin. Tämä keskustelu tuo varmasti esiin uusia puolia. Vaikkakin blogissa arvioitujen kirjojen kirjoittajista ainakin vuonna 2019 hieman suurempi enemmistö oli miesten kirjoittamia. Jotta aiheesta ei muodostu tiukkapipoista väittelyä, voi tunnelmaa keventämään valita Riesling -valkoviinin Saksan Moselista. Senaatintori 

13 – 13.30 Jäniskerroin. Antti Tuomainen. Haastattelijana Aleksi Pöyry. Blogin puolelta löytyy kaksi Antti Tuomaisen kirjoittaman kirjan arviota: Palm Beach Finland ja Mies joka kuoli. Suhtautumiseni näiden kirjojen arvostukseen on hieman kaksijakoinen, joten toivottavasti keskustelun kautta positiiviset piirteet saavat blogin lukulistalle myös uusimman kirjan Jäniskerroin. Tässä vaiheessa päivää on viimeistään aika nauttia lounasta - jäniksen saanti perusmarketista ei välttämättä onnistu, joten nyt on tyydyttävä kanakeittoon - ja ehkä lasilliseen Fernwayn Sauvignon Blancia. Senaatintori

14.30 - 15.00 Minun Italiani. Ella Kanninen. Haastattelijana Baba Lybeck. Tänä vuonna ulkomaanmatkat ovat jääneet tavallista vähemmälle. Onneksi televisio-ohjelmien ja kirjojen kautta on mahdollista päästä nojatuolimatkalle. Ja mikäpä sen ihanampaa, jos matkanjohtajana toimii italiantuntija Ella Kanninen ja häntä luotsaa Baba Lybeck. Tämän kanssa pieni maistiainen amarettoa ja ehkä palanen tiramisua? Esplanadi

16 - 16.30 Tiedetori: Ennennäkemätön taide - biotaide haastaa tieteen rajoja. Helena Sederholm, Laura Beloff, Teemu Lehmusruus. Biotaide? Jotain aivan uutta ja ennenkuulumatonta. Ehkä keskustelu onnistuu avaamaan, mistä tässä oikein kyse. Töölö

18.30 - 19.00 Lasillisella: Tuomas Milonoff ja Riku Rantala. Maailmanmatkaajat keskustelevat lasillisen ääressä Suomesta matkailukohteena. Tämä kohden onkin monelle tullut tutuksi tänä vuonna. Kotimainen Ollinmäen tilan Hentun Liisa muistuttaa viime kesän matkasta Saimaalle. Sen kanssa voisi maistella jotakin pikkusuolaista herkkua. Töölö

Perinteisesti kiireisimmän messupäivän eli lauantain 24.10 suunniteltu ohjelma

10 - 10.30 Pääomani. Milja Sarkola. Haastattelija Jussi Tiihonen. Lauantaipäivän alkuun tuhti aamiainen kahvikupillisella ja blogissakin arvioitu teatteriohjaaja ja esikoiskirja Milja Sarkolan Pääomani, josta Q-teatterissa pyörinyt näytelmäkin. Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää... Senaatintori

10.30 - 11.00 Tulevaisuuden kirjallisuus. Henri Hyppönen, Pontus Purokuru, Olavi Koistinen, Suvi Auvinen. Samaan aikaan kun Samu Haber kertoo uudesta hänestä kertovasta kirjastaan (ja tämän haastattelun katson ehdottomasti messujen jälkeen ennen marraskuun 8.päivää) pohditaan Töölö-lavalla millaista on tulevaisuuden kirjallisuus ja kuka sen kirjoittaa. 

11 - 11.30 Hopeasiivet. Camilla Läckberg. Haastattelijana Antti Kasper. Ruotsalainen kevyiden dekkareiden tähti Camilla Läckberg on blogille hyvin tuttu. Ainoastaan tämä Camillan uusin Hopeasiivet taitaa olla vielä lukematta. Eli ensin siihen tutustumaan ja useimmiten Läckbergin kirjojen kanssa maisteltavaksi on valikoitunut jokin valkoviini, niin sellaista suosittelen myös tämän keskustelun lomaan. Senaatintori

11.30 - 12 Ääni tarinalle - kertomuksia äänikirjan lukijan työstä. Jukka Pitkänen, Krista Putkonen-Örn, Pirjo Heikkilä. Haastattelijana Hanna Wallden. Blogista on tullut lähes äänikirjojen suurkuluttaja. Kun aina ei jaksa keskittyä pelkkään lukemiseen, pystyy erilaisten äänikirjapalveluiden avulla kirjoja kuuntelemaan esimerkiksi lenkkeillessä, pyöräillessä, hiihtäessä ja jopa uidessa. Kirjallisuus ja liikunta, mikä voisi olla parempi yhdistelmä - no, ehkä kirjallisuus ja hyvä juoma ja ruoka. Töölö

12 - 12.30 Korkeintaan vähän väsynyt. Eeva Kolu. Kuten edelliseksi keskusteluksi valittu äänikirjoista kertova keskustelu paljasti, keskittyminen ja rauhoittuminen, jopa niin ihanan kuin kirjan ääreen on välillä vaikeaa. Uupumuksesta on tullut kansantauti. Omakohtaisista kokemuksistaan on kirjoittanut kirjan myös Eeva Kolu. Kirja on minulla lukujonossa, mutta sitä ennen on kiinnostavaa päästä kuulemaan myös haastattelua aiheesta. Töölö

14 - 14.30 Tästä pelistä pois. Eva Frantz. Haastattelija Heikki Valkama. Frantzin kirjat ovat tulleet vastaan monesti, mutta en ole niitä päässyt vielä lukemaan. Odotukseni tähän haastatteluun ovat korkealla ja toivottavasti haastattelijana toimiva, mainio kirjalija itsekin Heikki Valkama, saa johdettua kiinnostavasti keskustelua eteenpäin. Ennen myöhäistä lauantain lounasta voi aperitiiviksi valita japanilaisen Umeshun. Senaatintori

15 - 15.30 Helsingin Sanomat: Rajamaa. Terhi Kokkonen. Laulajana uraa tehnyt Terhi Kokkonen on julkaissut syksyllä esikoisteoksensa. Kyseessä trilleri ja psykologinen romaani. Varmasti oivallista luettavaa pimeneviin iltoihin.  Senaatintori

16 - 16.30 Varjokuvat. Camilla Grebe. Haastattelijana Micaela Röman. Tänä vuonna olen varmasti kuullut eniten ruotsalaisdekkaristi Camilla Grebeä koskevia kehuja. Hän taitaa jännituksen ja tulee messuille kertomaan uusimmasta dekkaristaan Varjokuvat. Blogille hänen kirjansa eivät ole vielä tuttuja, mutta eiköhän jokin hänen kirjoistaan tämän keskustelun jälkeen pääse lukujonoon. Esplanadi

19 - 20 Viini & Ruoka verkossa viinitasting: viiniateljeen suosikkiviinit. Pitkä lauantai on hyvä päättää viinimaisteluun ja loppuvuoden uusien viinituttavuuksiin tutustumiseen. Tämän luennon kanssa sopii maisteltavaksi aiempana vuonna Viini-lehden vuoden punaviiniksi valikoima Tommasin Crearo. Ehkä syksyiset tapashenkiset sieniherkut olisivat sen kanssa sopiva pari? Töölö

Kirjamessut huipentuvat sunnuntaihin 25.10.

11 - 11.30 Suomen kirjailijaliitto esittää: Sensuroitu! Mistä kirjalija vaikenee? Heikki Kännö, Essi Tammimaa. Haastattelija Arto Lappi. Edellisyönä on saatu kellojen siirtämisen vuoksi nukkua tunti pidempään, joten päivä on hyvä aloittaa keskustelemalla kirjalijoiden sensuurista tai siitä onko sitä. Mielenkiintoista! Töölö

13.30 - 14 Vaihtoehtoiset faktat. Åsa Wikforss. Haastattelija Niko Aula. Viime vuosien lempiaihe medialle ovat olleet, presidentti Trumpinkin, esiinnostamat feikki faktat. Ruotsalaisen filosofin ja keskustelijan kirja vaihtoehtoisista faktoista vaikuttaa kiinnostavalta. Mihin oikein voi uskoa ja mihin ei. Toinen ruotsalainen kirjailija perhe Roslingit julkaisivat pari vuotta sitten kirjan Faktojen maailma. Onko se tämän kirjan vastakohta? Senaatintori

15 - 15.30 Tarina. Kari Hotakainen. Haastattelija Jari Mäkäräinen. Viime joulun hittikirja oli Kari Hotakaisen Kimi Räikkösestä kirjoittama teos. Tuleeko Hotakaisen uutuudesta Tarina samanlainen hitti? Senaatintori

16 - 16.30 Olympiastadion. Erkki Alaja. Haastattelija Heikki Valkama. Blogilla on kyseinen kirja ollut jo lainassa, mutta hyvin valitettavasti sitä ei ole vielä ehditty lukea. Erkki Alaja on kirjoittanut useamman kirjan mm. jalkapallosta ja viimeisin kertoo juuri suuresta peruskorjauksesta valmistuneesta olympiastadionista. Tässä kirjoittaja, joka tietää mistä kertoo. Kirja takaisin lukulistalle *check! Esplanadi 

16.30 - 17 Elämän merkityksen jäljillä. Esko Valtaoja, Juha Pihkala. Haastattelija Pekka Saarainen. Kirjamessujen klassikko on Esko Valtaojan haastattelun kuuntelu. Hän osaa laittaa asiat oikeisiin mittaisuhteisiin ja onnistuu täten luomaan positiivista uskoa tulevaan. Tähän kiteytynee juuri tämän vuoden messuteeman Tulevaisuus ydin. Ja parasta muuten tämän vuoden messuissa on, että keskustelujen tallenteita voi katsoa 8.11.2020 asti. Senaatintori

Kunkin päivän artikkelit julkaistaan edellisenä iltana kello 18 täältä löytyvässä blogissa sekä Twitterissä ja Instassa, joka blogille avautuu kirjamessujen kunniaksi. 

Ihania messuja ja paljon onnea kaikille lippuarvontaan osallistuville!

Seuraa Helsingin Kirjamessuja:

#kirjamessut | www.helsinginkirjamessut.fi | facebook.com/HelsinginKirjamessut | Twitter: @kirjamessutHKI  

Instagram: @helsinginkirjamessut 

Valo jonka kadotimme (kirjoittanut Jill Santopolo)

Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 on päivä, jonka kaikki tuolloin eläneet muistavat. "Missä olit, kun World Trade Centerin torneihin iskettiin?" on kysymys, johon olemme saaneet vastata ja muistella päivän tapahtumia vielä vuosikymmenen jälkeenkin. Kyseisen päivämäärän tapahtumia ja merkityksellisyyttä on hyödynnetty paljon myös elokuvissa, televisiossa ja kirjallisuudessa.

Jill Santopolon romaanissa "Valo jonka kadotimme" nuoret Lucy ja Gabe tapaavat syyskuun 11. päivän järkyttävissä tapahtumissa keskellä New Yorkin Manhattania. He rakastuvat intohimoisesti, mutta elämä kuljettaa heidät kuitenkin erilleen. Gabe matkustaa mm. sotatapahtumia valokuvaten ympäri maailmaa ja Lucy keskittyy ensin opintoihin ja löytää sitten itselleen täydellisesti sopivan työpaikan lastenohjelmien tuottajana. Lucy perustaa perheen rakastamansa miehen kanssa. Mies ei kuitenkaan ole Gabe. Gabe ja Lucy tapaavat satunnaisesti ja Lucy saa itsensä välillä kiinni pohtimasta, millaista hänen elämänsä olisi jos hän olisi lähtenyt nuoruuden rakkautensa Gaben matkaan, eikä olisi tyytynyt ns. tavalliseen perhe-elämään.

Romanttisen rouhea teos on ensimmäinen Jill Santopololta kuuntelemani kirja. Aiemmin olen kuunnellut myös blogistakin löytyvän "Kun sanat eivät riitä". Nämä ovat hyviä kirjoja myös kuunneltavaksi. Tapahtumat etenevät aika rauhallisesti, mutta en kokenut tätä, enkä myöskään aiemmin häneltä kuuntelemaani kirjaa pitkästyttäväksi. Kirjassa on kuitenkin mukavasti realismia mukana. Vaikka pohdiskelut menevät syvälle on kirja mielestäni sopiva hyväntuulen kirja, joka saa lukijansa monin paikoin hymyilemään. 

Kirjan kanssa maistoin ranskalaista Le Fougueux'n punaviiniä. Viinin keskitäyteläisyys ja pehmeä tanniinisuus sopivat erinomaisesti yhteen syksyisen suppilovahverolihamurekkeen ja uunijuuresten kanssa. Viinin marjamaailmassa oli luumuisuutta ja tummaa marjaisuutta. Väriltään se oli tumman tiilen punaista. Ulkonäkö, tuoksu, suutuntuma ja jälkimaku olivat viinissä harmonisessa kokonaisuudessa. Viini on varsin nuorta vielä, joten mielenkiintoista olisi tietää millaiseksi se muuttuu pari vuotta pullossa kehityttyään.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirja on viiniä kevyempi ja sopii nautittavaksi heti sellaisenaan. Viini puolestaan tarjoaa parastaan ruoan kanssa ja jonkin aikaa lasissa avauduttuaan. Malttavaiselle nautiskelijalle nämä sopivat kuitenkin hyvin yhteen.

Valo jonka kadotimme
kirjoittanut Jill Santopolo

suomentanut Inka Parpola

lukija Anni Kajos

Otava 2017

9h, 5min (kuunneltu äänikirjana)

Chateau Couronneau Le Fougueux

Merlot 2019

Bordeaux, Ranska

15,10€ (Alkosta syyskuussa 2020)

                                                                        

The Truths We Hold (kirjoittanut Kamala Harris)

Vuoden 2020 loppu tulee olemaan mielenkiintoinen Yhdysvaltojen poliittisella kentällä. Republikaanien istuva presidentti Donald Trump ja demokraattien ehdokas Joe Biden kisaavat, ainakin vielä, seuraavan neljän vuoden pestistä Yhdysvaltojen presidenttinä. Ehdokkaat ovat jo iäkkäitä, ja muutenkin mitä vain saattaa sattua, joten varapresidenttien merkitys on varsin keskeinen.

Omakohtaisuus
Demokraattien Kamala Harris, joka itsekin oli puoleensa presidenttiehdokkaana luopuen siitä vuoden 2019 lopussa, on valikoitunut Joe Bidenin varahenkilöksi. Kaliforniassa syntynyt ja siellä edelleen asuva senaattori Harris avaa kirjassaan "The Truths We Hold" elämäänsä ja arvojaan. Kuuntelin kirjan ja tämä, kuten elämäkerrat yleensä, sopii erinomaisesti kuunneltavaksi. Kiinnostavuutta lisää myös se, että lukijana on itse Kamala Harris.

                                                            

Kirja luo Harrisista maanläheisen vastuunkantajan kuvan, jolle perhe on kaikki kaikessa. Hän on tehnyt kovasti töitä ja opiskellut määrätietoisesti päästäkseen ensin San Franciscon piirisyyttäjäksi, sitten koko osavaltion oikeusministeriksi ja lopulta Kalifornian senaattoriksi. Hän on uhrannut paljon työnsä vuoksi, mutta toisaalta saanut myös paljon tukea perheeltään ja lähipiiriltään. Hänen arvomaailmansa pyrkii kohti tasa-arvoa. Vaikka hän ei ole halunnut nostaa sukupuolten välistä tasa-arvokysymystä samalla tavoin keskiöön kuin Hillary Clinton aiemmissa vaalikampanjoissaan, on hänen roolinsa historiallinen. Suomesta käsin katsottuna tuntuu välillä ällistyttävältä ettei Yhdysvalloissa ole ollut naispresidenttiä, eikä naisvarapresidenttiä. Ehdokkaita on ennen häntä ollut kaksi (Geraldine Ferraron ja Sarah Palin). 

Tuleva presidentti?
Englanninkielinen teos on helposti lähesyttävä ja ymmärrettävä. Kovin syvälle ehdokkaan ajatuksiin se ei mene, mutta antaa kyllä riittävästi tietoa mikäli Harris ei ole entuudestaan tuttu muualta kuin lehtien artikkeleista. Kirjaan tutustuminen kannattaa, mikäli Yhdysvaltojen politiikka ja erityisesti presidentti-instituutio kiinnostaa. Ties vaikka Harrisista tulisi aikanaan myös maan presidentti. Kirjan mukaan hän ainakin vaikuttaisi tuohon rooliin sopivalta.

Kirjan kanssa maistoin Uuden Seelannin Marlboroughsta tulevaa punaista Pinot Noir -rypäleen viiniä. Kevyehkö, boysenmarjainen ja puolukkainen viini sopi erinomaisesti yhteen kantarellikastikkeen ja broilerin kanssa. Viinin hapokkuus tasoittuu hyvin ruoan kanssa. Toisaalta viini sopii hyvin ruokahalun  herättäjäksi ja lämmittäjäksi syksyisen illan hämärtyessä.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tasapainoisia ja luotettavia. Niiden lähestyminen on vaivatonta, mutta molemmat kärsivät ehkä hienoisesta ulottuvuuksien puutteesta.

The Truths We Hold
kirjoittanut Kamala Harris
Penguin Press 2019
lukija Kamala Harris
9h, 30min

Black Cottage
Pinot Noir
Marlborough, Uusi Seelanti
n. 10-15€ (ostettu laivalta vuonna 2019)    

Joe Biden - mies vallan huipulta (kirjoittanut David Hagan)

Entinen varapresidentti, senaattori ja nykyinen demokraattipuolueen ehdokas vuoden 2020 Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa Joe Biden on nimenä tuttu useimmille suomalaisista. Hänen traaginen elämänsä, johon kuuluu hänen ensimmäisen vaimonsa ja tyttärensä menehtyminen auto-onnettomuudessa ja myöhemmin aikuisen poikansa menehtyminen aivosyöpään, herättää sympatiaa. Hän on kunniallinen perheenisä, joka on onnistunut välttymään pahimmilta poliittisilta kohuilta. Hänen möläytyksistään on tehty otsikoita, mutta ne kalpenevat mielestäni nykyisen presidentin pääasialliselle ulosannille.

David Haganin tuore kirja, joka on julkaistu Bidenin presidenttikampanjan loppupuolella, on tiivis ja objektiivisuuteen pyrkivä kertomus mahdollisesta tulevasta presidentistä. Kirjaan tutustuminen käy nopeasti, sillä sen sivuilta löytyy myös runsaasti kuvia. Kirja sopii luettavaksi Bidenista kiinnostuneelle, jolla ei vielä juurikaan ole tietoa kyseisestä henkilöstä. Mikäli Joe Bidenia on tullut seurattua ja hän on tutumpi, kirja tuskin tarjoaa paljon uutta tietoa.

                                                            

Kirja etenee kronologisesti, painottumatta erityisesti mihinkään Bidenin monista tehtävistä tai rooleista. Koen sen tämänkin vuoksi pyrkivän objektiivisuuteen, eikä keskittyvän ainoastaan vaikkapa hänen senaattina tekemiinsä päätöksiin tai Barack Obaman varapresidenttinä toimimiseen. Toisaalta tästä, ja kirjan lyhyydestä johtuen, se jää sanomaltaan ehkä hieman höttöiseksi. Vähän kuin lukisi pidemmän henkilöartikkelin jostakin lehdestä.

Joe Bidenista kertovan kirjan pariksi valikoitui Yhdysvalloista tuleva, syksyiseen säähän ja sienien kaveriksi hyvin sopiva, Love Noir Pinot Noir. Perinteisesti keskitäyteläisenä ja rapsakan puolukkaisena pidettyjen rypäleiden viini, poikkeaa hieman muista saman rypälelajin viineistä. Kyseinen Kaliforniasta tuleva viini on täyteläisempää ja pehmeämpää. Syksyinen metsäisyys ei tässä viinissä maistu ja tuoksu samalla tavoin kuin vaikka vanhan maailman tai Uuden Seelannin vastaavissa viineissä.  Sen sijaan makumaailma on kirsikkaisempi, hapokkuutta tuo mustikkaisuus ja makumaailmaa syventää mausteisuus. Viini maistui syksyn ensimmäisistä suppilovahveroista tehdyn sienikaalipiirakan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Nämä ovat molemmat tasapaksuja ja kohtalaisen laadukkaita alansa edustajia. Ne pitävät ennakkolupauksensa, mutta eivät tarjoa paljoa muuta sen päälle. Luottokaksikko kuitenkin ehdottomasti. 

Joe Biden - mies vallan huipulta
kirjoittanut David Hagan
Suomentanut Pekka Salonen
Oppian 2020
175 sivua

Love Noir Pinot Noir

Kalifornia, Yhdysvallat

2015

13€ (Alkosta syyskuussa 2020)

                                                                

Lady Chatterleyn rakastaja Teatteri Jurkassa

Lady Chatterleyn rakastaja 2020, kuva: Marko Mäkinen

D.H. Lawrencen romaani "Lady Chatterleyn rakastaja" on julkaistu vuonna 1928. Sitä pidettiin julkaisun aikaan liian rohkeana julkaistavaksi kirjailijan kotimaassa Englannissa, joten kirjan ensijulkaisu tapahtui Italiassa. Englannissa kirjan julkaisua jouduttiin odottamaan 1960-luvulle saakka. Kirjan pohjalta on tehty elokuvia, näytelmiä ja mm. televisiosarjakin.

Viimeisimpänä näytelmä on innoittanut ohjaajana ja kirjailijana tunnetuksi tullutta Pasi Lampelaa. Hän on sovittanut kirjaan perustuvan näytelmän Teatteri Jurkalle syyskaudelle 2020. Englannin avaralle maaseudulle sijoittuvan kirjan tuominen pieneen huoneteatteriin kahden näyttelijän esitettäväksi on varmasti asettanut haastetta sovitukselle. Lavastuksella, äänisuunnittelulla ja valaistuksella on tilasta saatu toimiva ja näytelmän tarinaa hyvin tukeva. Mielenkiinnolla etukäteen odotin, kuinka selkeästi kolmen päähenkilön, sir Clifford Chatterleyn, hänen puolisonsa rouva Constance (Connie) Chatterleyn ja tämän rakastajan riistanvartija Mellorsin tarina muovautuu kahden näyttelijän suoritukseksi. Sovitus ja näytelmän näkökulma osoittautui onnistuneeksi. Molemmat näyttelijät saivat esittää onneksi koko ajan vain yhtä roolia ja näin pitää tiivistahtisesti etenevän tarinan tunnelman kiinnostavan jännittyneenä. 

Kertomuksen juoni perustuu sir Cliffordin halvaantumiseen sodassa, jonka jälkeen tämän rooli rakastavana aviomiehenä menettää merkitystään. Hänen vaimonsa haaveilee intohimoisesta parisuhteesta ja lapsesta, joita avioimies ei pysty, eikä ehkä haluakaan, hänelle tarjota. Rouva Chatterley hankkii rakastajan miehensä tilan riistanvartijana toimivasta Mellorsista. Heidän suhteeseensa tuo haastetta, mutta toisaalta myös lisäkipinää, pakko pitää suhde salassa herra Mellorsilta, sekä juoruilevilta kyläläisiltä.

Lady Chatterlyä näyttelee Matleena Kuusniemi ja hänen rakastajaansa riistanvartija Mellorsia Jari Virman. Kuusniemen roolisuoritus on hieno ja mieleenpainuva. Hän onnistuu roolissaan  kokonaisvaltaisesti kasvamaan kirjan Lady Chatterleyn eli Connien mukana arasta naisesta, joka todellisen rakkauden ja intohimon löytäessään kuoriutuu ulos jähmeän englantilaisrouvan roolista. Esimerkki henkisen kasvun säteilystä, ihanan kullanvärisen vaatetuksen mukana, hohtaa hänen palatessaan useamman viikon Venetsian matkalta. Jari Virmanin roolihahmo on huomattavasti vakaampi ja jurompi, mutta kuitenkin moniulotteinen. Hänen roolihahmonsa maalaisuutta ja alempaa luokkaa oli haluttu korostaa hänen hieman slangimaisella puhetyylillään, jossa käytettiin termejä kuten "mulla" ja "sulla". Jotenkin tämä särähti hieman omaan korvaani. Idea kielenkäytölle oli hyvä, mutta ehkä se ei vain istunut kyseisen näyttelijän suuhun.

                                         

Teatteri Jurkka tarjosi lipun näytelmään kirjan lukemista ja sen sekä näytelmän perusteella tehtävää arviointia vastaan. Kirjan ja siihen sopivan viinin arvioiti on luvassa blogissa hieman myöhemmin. Kävin katsomassa näytelmän ennakkonäytöksessä. 

Korona-aikaan teatterissa käyntiin liittyy oma jännityksensä mm. turvaväleihin ja hygieniaan liittyen. Nämä oli Teatteri Jurkassa otettu hyvin huomioon. Suurimmalla osalla katsojista oli teatterin tarjoama maski näytelmän ajan kasvoillaan. Myös jo valmiiksi pieneen teatteriin otetaan korkeintaan 20 katsojaa esitystä kohden. Näytelmä kosketti ja tuli sopivan lähelle. Teatterimaailman budjetteja tarkemmin tuntematta lienee kuitenkin selvää, ettei näillä turvatoimenpiteillä toiminta voi olla taloudellisesti kovin kannattavaa. On todella kunnioitettavaa, että Teatteri Jurkka, kuten monet muutkin teatterit, tekee parhaansa myös poikkeusaikoina pitääkseen kulttuurimaailmaa toiminnassa.  

Lady Chatterleyn rakastaja
Teatteri Jurkassa 4.9.2020 - 28.11.2020

Suomennos, sovitus ja ohjaus: Pasi Lampela
Rooleissa: Matleena Kuusniemi ja Jari Virman
Lavastus: Markus Tsokkinen
Puvut: Heidi Tsokkinen
Valo- ja äänisuunnittelu: Saku Kaukiainen    

Lady Chatterleyn rakastaja 2020, kuva: Marko Mäkinen

                                    

Kun sanat eivät riitä (kirjoittanut Jill Santopolo)

Varhaisaamun työmatkapyöräilyyn kaipasin kuunneltavaksi jotakin kevyen koukuttavaa ja hyväntuulista kuunneltavaa. New Yorkissa asuvan Jill Santopolon kirja "Kun sanat eivät riitä" tuntui esittelynsä perusteella vastaavan tähän toiveeseen. Se on kertomus kaupungin yläluokasta ja sen suhdekiemuroista. Kevyttä, mutta kuitenkin koskettavaa. 

Yalen käynyt, tuleva hotelliketjun perijätär, Nina Gregory on luvannut ottaa isänsä työn hoitaakseen, kun hän ei enää itse siihen pysty. Siihen saakka Nina työskentelee kampanjaavustajana Rafael-nimiselle latinoehdokkaalle. Nina seurustelee lapsuudenystävänsä Timin kanssa. Vaikka Nina ja Tim tulevat erinomaisesti juttuun, niin jotain suhteesta puuttuu. Tim on ehtinyt pyytää jo Ninan isältä tämän kättä ja pari on kihlautunut ja edessä pitäisi olla loistava tulevaisuus. Ninan ja tämän pomon Rafaelin välillä kuitenkin kipinöi ja pikku hiljaa he ihastuvat toisiinsa. Nina yrittää pitkään taistella ihastumista vastaan, mutta joutuu lopulta pysähtymään pohtiakseen mitä elämältään oikein haluaa. 

Ninan isän menehtyessä, Nina joutuu tekemään suuria valintoja. Jatkaako isältään perimällään tiellä vai uhmatakko tämän periaatteita? Pikku hiljaa Ninalle selviää myös, ettei hänen isänsä elämä ehkä ole ollut niin puhtoista, kuin hän on antanut ymmärtää. Kirjassa on ihania, vaikkakin ennalta-arvattavia suhdekiemuroita. Siinä on myös syvyyttä ja älykkyyttä, jonka vuoksi kirjaa jaksaa kiinnostuneena kuunnella loppuun saakka. 

                                            

Kirjan kanssa maistoin Portugalista tulevaa marjaista Falco Rose -roseviiniä. Portugalilaiset viinit ovat usein varsin täyteläisiä ja marjaisia, joskus jopa hilloisia. Tämä viini on raikkaudellaan mukava poikkeavuus, ainakin maan punaisten viinien perinteeseen. Viinissä maistuvasta marjaisuudesta löytyy vadelmaa ja karhunvatukkamaisuutta sekä hieman hapokasta puolukkaa. Mukava, hieman tuhti kesärosee. Viinin kanssa maistui kesäinen salaatti ja grillattuja tuoremakkaroita. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on luonnetta ja syvyyttä, vaikka päällisin puolin ovatkin helppoja nautittavia. Nämä sopivat erinomaisesti yhteen, vielä näin alkusyksyn iltoinakin nautittavaksi.

Helmet-lukuhaaste 2020: 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos

Kun sanat eivät riitä

kirjoittanut Jill Santopolo

suomentanut Inka Parpola

lukija Mirjami Heikkinen

Otava 2019

9h, 20min (kuunneltu äänikirjana)

Falco Rose 

2019

DOC Vinho Verdo, Portugali 

11,98€ (Alkosta heinäkuussa 2020)