Teatteriohjaajana ja käsikirjoittajana mainetta niittänyt Milja Sarkola julkaisi ensimmäisen kirjansa vuoden 2020 alussa. Kirjan pohjalta hän on ohjannut yhdessä Katariina Nummisen kanssa Q-teatteriin samannimisen näytelmän. Tarkoitukseni oli käydä esitys keväällä katsomassa ja siitä johtuen kirjan myös varasin. Näytelmän katsominen siirtyi keväältä pidemmälle tulevaisuuteen, mutta kirja tuli nyt onneksi luettua.
Autofiktiivinen teos?
Yritin kirjaa lukiessa olla tutkimatta enempää kirjailijan taustoja ja pohtia, mikä on oikeasti totta ja mikä ei. Kirja vaikuttaa autofiktiiviseltä teokselta, eli kirjailija on valinnut kirjaan haluamiansa kohtia omasta elämästään. Lukija voi yrittää olla peilaamatta henkilöä liiaksi kirjailijaan tai sitten keskittyä välillä epäolennaisesti juuri tähän, kuten itselleni meinaa tämän tyylisiä kirjoja lukiessa käydä.
Kirjan päähenkilö peilaa ja järjestää omaa elämäänsä taloudellisten numeroiden pohjalta. Hän kerää tarkkaan ylös tiedot tileillä olevista varoistaan sekä mm. asuntolainan suuruudesta. Tämä luo hänen muuten hieman sekavaan elämäänsä tarkkaa järjestystä. Päähenkilöllä on mies ja poika. Hänen suhteensa puolisoonsa on kirjan perusteella hyvin järkevä. Yhdessä he tekevät viisaita ja yleisesti hyväksyttyjä päätöksiä. Järkevyyden lisäksi pariskunnalla ei ehkä ole muuten tarpeeksi yhdistäviä tekijöitä.
Sekoitus taidetta ja taloutta
Analyyttisen tarkasta luonteestaan huolimatta kirjan päähenkilö työskentelee kuitenkin luovalla alalla. Hän kirjoittaa näytelmiä ja ohjaa teoksia. Haaveillessaan oman kirjan kirjoittamisesta hän lähtee parin viikon matkalle Yhdysvaltoihin ja asuu siellä taiteilijaresidenssissä. Päähenkilö vertaa itseään jatkuvasti muihin ja ehkä suomalaisille tyypilliseen tapaan, tuntee alemmuuden tunnetta.
Kirja on nopealukuinen ja mielenkiintoinen. Se jättää useita kohtia lukijan mielikuvituksen jatkojalostettavaksi. Kirjan tarina loppuu kesken, joten toivottavasti siihen on tulossa jonkinlainen jatko-osa jossakin vaiheessa. Kirjan luettuani olen hieman kahden vaiheilla uskallanko mennä siitä tehtyä näytelmää katsomaan. Toisaalta Eero Ritalan tähdittämä esitys kiinnostaa, toisaalta pelottaa, että kirjan pohjalta luomani mielikuvat henkilöistä särkyvät pahasti. Sama tilanne kuin usein lähelle tulevien kirjasta tehtyjen elokuvasovitusten kanssa.
Suomalainen kesäjuoma
Kesään kuuluu lonkero. Perinteistä greippilonkeroa on tullut maisteltua sen verran usein, että oli ilo päästä maistamaan Teerenpelin suodattamatonta punaherukka-verigreippi lonkeroa. Se on valmistettu Teerenpelin omasta Pyyginistä, johon on sekoitettu viinimarjamehua. Lonkero on raikkaan makea. Hieman kuin joisi vanhan ajan appelsiiniimonadia, jossa on pieniä appelsiininhitusia vielä suodattamattomana mukana. Lonkero maistui kesäisen saunan jälkeen pihalla auringosta nauttien.
Lonkeron ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat hyvin suomalaisia. Kirja modernimpi kuin lonkero. Nämä sopivat hyvin kauniilla säällä yhdessä nautittavaksi. Kirja tarjoaa erinomaista seuraa myös hieman sateisemmalla kelillä.
Helmet-lukuhaaste 2020: 16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli
kirjoittanut Milja Sarkola
Kustannusosakeyhtiö Teos 2020
165 sivua
Teerenpeli Punaherukka-verigreippi lonkero
5,5%
Suomi
4,17€/0,33l (Alkosta heinäkuussa 2020
)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!