Islantilainen kodinonni (kirjoittanut Satu Rämö)

Tämä on toinen Satu Rämön teos, johon tutustuin. Islantilainen kodinonni on sekoitus matkakertomusta, elämäkertaa ja self helppiä. Rämön tyyli on tässäkin, kuten aiemmin häneltä lukemassani Islantilainen voittaa aina, mukavan rempseä ja reipas. Hänellä on itseluottamusta ja kiinnostusta uusia asioita kohtaan ja halu sekä taito kokeilla rohkeasti uusia asioita. Teksti on varsin simppeliä. Tähän kirjaan tutustuin kuuntelemalla sen ja juttuun pystyi hyvin keskittymään vaikka koiralenkillä.

Kirja kertoo islantilaisesta perhekäsityksestä ja erikoisista ja omalaatuisista piirteistä, joita siihen liittyy. Koska kirjailija on suomalainen, on perhe-käsitystä verrattu suomalaiseen perheeseen. Tässä kohtaa tulee mielestäni esiin kirjan ensimmäinen heikkous. Ei ole olemassa vain yhtä, kahta tai vaikkapa kolmea käsitystä perheestä - on sitten kyse suomalaisesta tai islantilaisesta. Perheitä ja niiden toimintatapoja on varmasti yhtä paljon, kuin on itse perheitäkin. Mielestäni teos yleistää turhan rajulla kädellä asioita ja antaa lukijalle kuvan, että kaikissa islantilaisissa perheissä ajatellaan ja toimitaan yhtä avoimesti tai vaikkapa huolettomasti. Sama ongelma vaivasi myös minua Islantilainen voittaa aina -teoksen kanssa.

Kun pääsin yli tästä "heikkoudesta" ja annoin tekstin ja tarinan vain kuljettaa minua kuuntelijana, niin nautin kyllä havainnoista ja lennokkaasti kerrotuista arkipäivän sattumuksista, joita Rämö kirjassa käy läpi. Islanti nousee Suomessakin otsikoihin aika ajoin ja yleensä positiivisessa tai ainakin yritteliäässä mielessä. Luulen, että tärkin syy maan eksotiikkaan on sen merkillinen ja vaikuttava luonto. Ja kun luonto on mitä on, niin sen ympäristössä asuvien ihmisten on myös pitänyt omalla tavallaan siihen sopeutua. Kirja on hyvä "väliteos" vaikkapa raskaampien romaanien tai tietokirjojen välissä. Kirjasta tulee hyvä mieli ja se on mieletäni sinänsä jo hyvä saavutus.

Kirjan kanssa piti tietysti maistaa islantilaista juomaa. Suomen Alkosta ei muuta saa kuin Einstök -merkkisiä oluita. Viime kesäisellä Islannin reissulla maistoin hieman karpalolla maustettua Einstökiä, samalla kun makoilin kuuman lähteen ja kylmän joen risteyskohdassa muutaman kilometrin patikoinnin jälkeen. Oli muuten hyvää! Tämä saman valmistajan Icelandic Arctic Pale Ale oli myös hyvää, mutta siitä puuttui raikas täyteläisyys ja mineraalisuus, jota tuossa Islannissa nauttimassani oluessa oli. Alkosta saatavassa Einstök Icelandic White Alessa sitä on enemmän.

Mutta siis takaisin tällä kertaa arvosteltavaan juomaan eli Einstök Icelandic Arctic Pale Aleen. Olut on väriltään tumman kullankeltaista ja varsin paksua. Oluen tuoksussa on pehmeää maltaisuutta ja jopa pesuainetta muistuttavaa raikkautta. Alkumaku on raikas ja jopa aavistuksen sitruunainen. Jälkimaussa humalan maku nousee esiin  ja siinä on myös jonkin verran maltaisuutta ja jälkiuuni-ruisleivän hapokkuutta.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat selkeästi islantilaisia. Niissä on luonto ja sen monimuotoisuus läsnä. Olut on vahvempi ja aidompi kuin kirja. Siltikin täydentävät hyvin toisiaan ja suosittelen nauttimaan mielummin yhdessä kuin erikseen.

Helmet-haaste: 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa

Islantilainen kodinonni
kirjoittanut Satu Rämö
WSOY 2018
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
Äänikirjan kesto 5h 43min

Einstök
Icelandic Arctic Pale Ale
5,6% alkoholia
3,99€/0,33l (Alkosta maaliskuussa 2018)