Käyttövehkeitä (kirjoittanut Soili Pohjalainen)

Luettuani Soili Pohjalaisen toisen romaanin "Valuvika" oli aika tarttua myös siihen ensimmäiseen eli "Käyttövehkeitä". Kirja ilmestyi vuonna 2016 ja voitti tuolloin Kalevi Jäntin palkinnon. Molemmat Pohjalaisen kirjat ovat mukavaa luettavaa ja kuunneltavaa. Ne ovat realistisia, mutta eivät raskaita, vaikka aiheet ovat vakavia. Ne on kirjoitettu taitavasti, mutta kuitenkin omalla tyylillä.

Perusperhe

"Käyttövehkeitä" kertoo pienen paikkakunnan autokauppiaasta ja tämän tyttärestä Saanasta. Isä tuntee autot läpikotaisin, mutta muut asiat elämässä eivät suju aivan yhtä mallikkaasti. Hän on alkoholisti ja hyvin jääräpäinen. Saanan veli on kadonnut aikuisuuden kynnyksellä, eikä Saana suostu myöntämään tämän todennäköisesti menehtyneen. Kun isä kuolee, jää keskeneräisten asioiden läpikäynti Saanan harteille. Kirjan aihe on synkkä, mutta kirjassa on mukana paljon huumoria.                                                                                                                                     

Kirja kulkee kahdessa aikatasossa. Kuuntelin kirjan ja ilokseni se soveltui todella hyvin kuultavaksi. Tarinan kulkua oli helppo seurata ja aikatasot sekä henkilöt pysyivät myös kuunnellessa järjestyksessä. Teos on napakka ja kuuntelu sujui varsin nopeasti. Kun yli 10 tunnin kuuntelu-urakka ei huvita, on tämä oiva vaihtoehto. Kirjan kuuntelusta tuli hyvä mieli ja varmasti tartun myös toivottavasti tuleviin Soili Pohjalaisen teoksiin. Syvällistä pohdintaa tai alitajuntaan jäävää mietteliäisyyttä kirja ei minulle kuitenkaan tarjonnut. 

Valkoviini Kataloniasta

Kirjan kanssa maistoin Espanjan Kataloniasta tulevaa valkoviiniä. Viini maistui kevään ensimmäisen parsarisoton ja broilerinleikkeen kanssa. Viini oli mielenkiintoinen tuttavuus. Jo sen tuoksusta lähtevä parfyymisuus ja sitruksisuus jatkuivat aina jälkimakuun saakka. Parfyymisuuden saattaa joskus mieltää ummehtuneeksi tai liian pistäväksi, mutta tässä viinissä se oli mielestäni varsin onnistunut. Viini voisi sopia hyvin myös vaikkapa vuohenjuustosalaatin kanssa tai sellaisenaan kevättä pohtiessa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tavallaan klassisia oman lajinsa edustajia, mutta tarjoavat hieman omaa, onnistunutta särmäänsä nauttijalle. Sopivat yhteen, ainakin näin aurinkoisena kevätpäivänä nautittavaksi.

Helmet-lukuhaaste 2020: 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Käyttövehkeitä
kirjoittanut Soili Pohjalainen
lukija Ella Pyhältö
Kustantamo Atena 2019
5h, 30min (kuunneltu äänikirjana)

Vina Esmeralda
Torres
Moscato, Gewurtzaminer
Katalonia, Espanja 2019
5,99€/0,375L

Pimeys keskellämme (kirjoittanut Mari Jungstedt)

Mari Jungsedt on ruotsalainen kirjalija, joka on tullut tunnetuksi Gotlantiin sijoittuvasta kirjasarjastaan. Hän on julkaissut sarjassa aiemmin yli 10 teosta ja kirjoittanut lisäksi, nykyisen ex-puolisonsa kanssa, Kanariansaarille sijoittuvaa dekkarisarjaa. Olen muutamia hänen kirjoittamiaan kirjoja aiemmin lukenut ja kaikki teokset ovat olleet luotettavan laadukkaita. 

Henkilöiden roolit

Kirjasarjan päähenkilöt ovat sekä poliiseja että toimittajia. Selvitettävän rikoksen lisäksi ne kuvaavat mielenkiintoisesti näiden kahden ammattiryhmän keskinäisiä rooleja. Usein rikoskirjoissa, joissa toimittajilla on merkittävä rooli, he ovat merkittävässä roolissa rikoksen selvittämisessä, poliisin hieman penseästä suhtautumisesta huolimatta. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tosielämässä poliisit hyötyvät toimittajien tekemistä selvityksistä ja millaista ylipäätään on toimittajien ja poliisien välinen yhteistyö. 

Kuuntelin "Pimeys keskellämme" kirjan ja juonen seuraaminen oli helpohkoa pyöräilyn lomassa. Dekkarissa ollaan saaren kiireisimmän kesäturistisesongin aikana järjestettävässä Gotland rund -purjehdustapahtumassa. Yksi kilpaveneistä haaksirikkoutuu ja löytää samalla syrjäiselle rannalle ajautuneen ruumiin. Saaren rikospoliisi Knutas ryhmineen alkaa selvittämään tapausta. Poliisin etsinnöissä ja päättelyissä on suurena apuna myös saaren lehdistö. 

Blinejä ja rieslingiä

Kirjan pariksi valitsin saksalaisen riesling-rypäleen viinin. Viini valikoitui kirjan lisäksi myös itsetehtyjen blinien kanssa nautittavaksi. Viinin tuoksu on hedelmäisen aromikas. Omenan ja sitruksisuuden lisäksi tuoksussa oli ananasta ja persikkaa. Suutuntuma on hieman voimainen ja pehmeän hedelmäinen. Alussa viinissä on jopa hieman makeutta. Sitruksisuuden ja limetin hapokkuus kuitenkin nopeasti tasapainottavat hedelmäisyyttä ja mausta tulee hieman mineraalisempi.

Moniulotteisuuden ja pehmeyden vuoksi viini on oiva pari blineille, eikä se jää makumaailmassa jälkeen blinien rasvaisuudelle. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on ulottuvuuksia ja eriasteisia kertojia. Kirja on selkeästi kesäinen, kun taas viiniä voi nauttia hyvin vaikka talvella.

Helmet-lukuhaaste 2020: 25. Kirjassa ollaan saarella

Pimeys keskellämme

kirjoittanut Mari Jungstedt

suomentanut Emmi Jäkkö

lukija Aku Laitinen

Otava 2018

7h, 53min (kuunneltu äänikirjana)

Gysler Sandstein

Riesling 2018

Rheinhessen, Saksa

14,99€ (Alkosta helmikuussa 2020)

Vain huonoja vaihtoehtoja (kirjoittanut Emma Luoma)

"Vain huonoja vaihtoehtoja" on Keuruulta kotoisin olevan, mutta nykyisin Tampereella asuvan Emma Luoman esikoisteos. Se on kiehtova sekoitus chick litiä ja jännityskirjallisuutta. Tarina on polveileva ja koukuttava, eikä sen lukemista raaskisi jättää millään kesken. Parasta kirjassa ovat sen henkilöt.

Kirja tuli ensimmäistä kertaa vastaani Turun kirjamessuilla. Emma Luoma oli kahden muun esikoisdekkarikirjailijan kanssa Kirsi Hietasen haastattelussa kertomassa esikoiskirjailijailijuudesta. Kirjan yhdistelmä nuoresta, juuri lääkäriksi valmistuneesta naisesta, pienestä paikkakunnasta ja jännityksestä oli yhdistelmä, joka kiehtoi ja, jonka vuoksi kirja päätyi lopulta lukulistalleni.

Todenmukaiset lääkärit?
Kirjan lähestymistapa on uudenlainen ja koukuttava. Mielestäni päällimmäisenä kirjassa olivat chick litmäiset piirteet ja vasta näiden jälkeen jännitys ja draama nosti päätään. Tapahtumat eivät edenneet täysin uskottavasti, mutta toisaalta ehkä liian tosikkomainen lukuasenne ei myöskään ole sopiva tämän kirjan kohdalla. Kirjan luoma kuva terveyskeskuksista, joita joskus "arvauskeskuksiksi" myös kutsutaan, ei julkista terveydenhuoltoa ainakaan imartele. Toisaalta lääkärit ovat myös ihmisiä ja heillä on erilaisia työpäiviä. Pohjimmiltaan kirjan lääkärit pyrkivät kirjassa toki toimimaan potilaidensa parhaaksi.


Innolla jään odottamaan Luoman seuraavaa teosta ja sen hahmoja. Henkilöhahmot olivat mielestäni tämän kirjan rikkaus. Heitä ei oltu ulkoisesti kuvailtu liian tarkkaan, vaan lukijalle jäi paljon mahdollisuuksia mielikuvituksen käyttöön heistä lukiessaan.

Venäläinen riesling
Kirjan pariksi valikoitui mielenkiintoinen tuttavuus naapurimaastamme Venäjältä. Viime syksyisen Moskovan matkan lopputohinoissa paikalliselta lentokentältä tarttui mukaan venäläinen riesling-rypäleestä valmistettu valkoviini. Viini on väriltään lähes oljenkeltaista. Tuoksu on vaatimaton - aavistus sitruksisuutta ja omenaisuutta havaittavissa. Maku tuntuu ensin makealle, mutta hapokkuus taittaa sen nopeasti. Maussa on hunajaisuutta, kukkaa ja sitruksisuutta. Kokonaisuus on tyylikkään uljas. Viini maistui kalaisan alkuruoan kanssa joulun pyhien aikaan.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kaksi pistettä. Molemmat ovat hyviä, mutta aivan erityylisiä keskenään. Kirja kannattaa ennemmin nauttia, jonkin hillomaisen lämmittävän punaviinin kanssa ja viinin kanssa tutustua johonkin venäläiseen klassikkoon, sillä niitähän piisaa.

Helmet-lukuhaaste 2020: 30. Kirjassa pelastetaan ihminen

Vain huonoja vaihtoehtoja
kirjoittanut Emma Luoma
Myllylahti Oy 2019
349 sivua

Cru Lermont
Fanagoria
Riesling 2019
n. 10€ (Moskovan Sheremetyevo lentokenttä syyskuu 2019)

Sylvi Kekkosen elämäkerta (kirjoittanut Anne Mattsson)

Anne Mattssonin vuonna 2000 kirjoittama: "Sylvi Kekkosen elämäkerta" on vuonna 2019 julkaistu tarkistettuna ja uusien kuvien kerta. Elämäkerta on kiinnostava teos ja katsanto maamme pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen puolison elämään. 

Se on myös hyvä ajankuva tuon ajan kaupungissa asuvasta naisesta ja tämän ystävä- ja tuttavapiiristä. Mattsson on kirjaa kirjoittaessaan ollut vasta 27-vuotias. Teksti ja sen kulku on taitavasti ja lukijaystävällisesti koostettu. Tyyli on raikas ja kirjailijan omat näkemykset tulevat sopivasti esiin.

Fakta- ja fiktiokirjan kimppa
Viime syksynä luin, Finlandia ehdokkaanakin olleen, Johanna Venhon fiktiivisen teoksen Sylvi Kekkosesta: "Ensimmäinen nainen". Nämä kirjat täydentävät toisiaan hyvin ja Venhon Sylvistä luoma hahmo on yllättävänkin totuudenmukainen. Sylvillä, kuten ehkä monilla naisilla usein, on hieman erilaisia rooleja riippuen seurasta ja asiayhteydestä. Toisaalta on kotirooli lasten ja puolison parissa. Töissä tavat ja ajattelu poikkeavat usein tästä ja ystävien seurassa taas ollaan hieman erilaisia. En tarkoita, että jossakin seurassa naiset esittäisivät tai näyttelisivät jotakin, mutta asiakontekstit ja persoonat ehkä ajavat tähän kameleonttimaisuuteen. Kirjan antamassa kuvassa Sylvistä nämä muutokset korostuvat.

Sylvi on saanut puolisonsa työn ja intohimon kautta olla mukana kokemassa ja näkemässä ainutkertaisia asioita. Samojen tekijöiden vuoksi hän on myös joutunut kestämänään miehensä avoimia naissuhteita, poissaoloa ja ehkä yksinäisyyttäkin. Sylvi ei tunnu kuitenkaan katkeroituneen tästä, vaan on käyttänyt energiaansa ja vaikutusmahdollisuuksiaan itselleen tärkeisiin asioihin. Tai sitten katkeruus on ollut piilossa ja ryöpsähtänyt esiin epäsuorempia polkuja. Kummin vain, niin Sylvi on persoonana hyvin mielenkiintoinen ja moniulotteikas. Suomalaisten presidenttien puolisot ovat saaneet, ja ymmärtääkseni saavat vieläkin, elää varsin tavallisen kaltaista elämää. He voivat liikkua varsin vapaasti ja tavata ystäviään myös julksilla paikoilla ilman, että saavat juurikaan häiritsevää julkisuutta osakseen. Samalla he pääsevät näkemään myös vallan kulisseihin ja puolisoidensa kautta vaikuttamaan asioihin.

Kirjallisuuden merkitys
Sylvi Kekkonen oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja julkaisi muutaman teoksenkin. Kirjassa eri haastateltavat ottavat kantaa niiden kirjalliseen merkittävyyteen. Esillä hänen teoksensa eivät juurikaan nykyisin ole, mutta ainakin Helsingin kirjastojen valikoimissa niitä näytti olevan. Kirjallisuus on varmasti yhdistänyt Urho ja Sylvi Kekkosta, onhan Urho Kekkonenkin julkaissut usean poliittisen teoksen, kuten "Demokratian itsepuolustus".

Kuuntelin teoksen äänikirjana ja se sopi todella hyvin kuunneltavaksi. Erityiskiitos loistavalle lukijalle Irja  Rättölle. Kävin Helsingin Kirjamessuilla 2019 kuuntelemassa Anne Mattssonin ja Johanna Venhon keskustelua kirjojensa kohteesta ja tuon keskustelun innoittamana tulin tähän kirjaan tarttuneeksi. Mattssonilta olin aiemmin lukenut Tellervo Koiviston elämäkerran ja nämä ovat tyyliltään samanlaisia. Tellervo Koivisto on ollut mukana elämäkertansa kirjoitusprosessissa, toisin kuin Sylvi Kekkonen, jota Anne Mattsson ei koskaan ehtinyt edes tavata. Mattsson on kirjoittanut kirjan myös näyttelijä Seela Sellasta, johon täytynee myös tarttua.

Kuplilla ja ilman
Kirjan kanssa maistui, joulupöydässäkin maisteltu, Dr. Pauly Bergweilerin riesling Saksasta. Viini on kypsän hedelmäistä ja pyöreää. Siinä on sitruksisuuden ja vihreän omenan tuomaa hapokkuutta, mutta myös jopa hunajaista pehmeyttä. Viini on tyylikäs kokonaisuus. Saman valmistajan samasta rypäleestä tekemä kuohuviini löytyy myös Alkon ja tämän blogin valikoimista. Viini maistui joulupöydän alkupalojen sekä myös kinkun kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tasaisen vahvoja suoriutujia, eivätkä varmasti petä nauttijaansa. Vaikka kirjan alkuperäisteksti on jo parisenkymmentä vuotta vanha ja edelleen ajankohtainen, uskon silti että viini kestää pidemmällä aikajanalla ajan kulkua paremmin kuin kirja.

Helmet-lukuhaaste 2020: 44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

Sylvi Kekkosen elämäkerta

kirjoittanut Anne Mattsson

lukija Irja Rättö

Art House 2019

10h, 55min (kuunneltu äänikirjana)

Dr. Pauly-Bergweiler

Riesling 2017

Mosel, Saksa

11,99€ (Alkosta joulukuussa 2019)

Kesytä töiden hullunmylly (kirjoittanut Jason Fried ja David Heinemeier Hansson)

"Kesytä töiden hullunmylly" on yhdysvaltalaisen Basecamp-ohjelmistoyrityksen perustajien Jason Friedin ja David Heinemeier Hanssonin kirja erilaisesta johtamisesta ja yrityskulttuurista. Se haastaa yrityskulttuurissa itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita ja haastaa ajattelemaan asioita uudella tavalla. Onko yrityksen tärkein tavoite todella mahdollisimman suuren ja nopean kasvun aikaansaaminen? Vai voisiko riittää, että yritys pysyisi taloudellisesti pystyssä ja takaisi työntekijöilleen hyvän paikan työn tekoon ja itsensä kehittämiseen?

Teoksen esimerkki yritys on yhdysvaltalainen, eivätkä läheskään kaikki sen esittämät ongelmat tai ratkaisut sovellu sellaiseen Suomeen. Tästä huolimatta se onnistuu ravistelemaan lukijansa ajatusmaailmaa. Luvut ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Tekstissä on paljon esimerkkejä ja lukujen alussa on tunnettujen vaikuttajien ja urallaan menestyneiden henkilöiden ajatuksia.

Sanat ja teot eivät vastaa toisiaan
Valitettavasti kirja sortuu kuitenkin osassa lausunnoistaan puhumaan itseään pussiin. Alussa kirja julistaa, ettei sen esittelemän yrityksen tehtävä ole kasvaa tai tuottaa suurta voittoa. Se arvostaa työntekijöitään ja haluaa, että heillä on hyvä olla sekä kehittyä omien halujensa mukaan. Kuitenkin kirjassa jatkuvasti verrataan Basecampin menestystä muihin yrityksiin juurikin taloudellisista näkökulmista. Yritys pyrkii olemaan inhimillinen ja tarjoaa työntekijöilleen paljon etuja ja pyrkii kaikin keinoin vähentämään ylitöiden teettämistä ja viikonloppujen sekoittumista työntekoon. Toisaalta ylitöiden teettäminen ei ole yrityksille ilmaista ja sen työntekijät, kuten eivät minkään muunkaan yrityksen työntekijät ole robotteja, jotka kykenevät vuorokauden ajan tekemään yhä tehokkaammin töitä. Ihminen kykenee venymään tiettyyn pisteeseen asti, mutta hyvin nopeasti 10-12 tunnin työpäivät kääntyvät tekijäänsä ja teettäjäänsä vastaan. Olemisesta tulee tehotonta ja työntekijä turhautuu sekä väsyy, kun aikaa ei jää muuhun mielekkääseen.

Kirja nostaa esiin useiden työpaikkojen, ja yleisestikin yhteiskuntamme, suurimman vitsauksen - keskeytyskulttuurin. Asiat perustuvat nykyään parin kolmen lauseen pikaviestintään ja sen pidempien tekstien lukeminen vaatii jo runsasta keskittymistä. Onnittelut, että olet muuten lukijana jaksanut kahlata tätä tekstiä näinkin pitkälle. Monelta on jo keskittymiskyky herpaantunut ja lukeminen vaihtunut toisaalle. Jatkuvat keskeytykset vähentävät tuottavuutta sekä tekevät ihmisistä levottomia. Tuntuu, että kaikki asiat jäävät koko ajan puolitiehen, kun uusia "houkutuksia" nousee jatkuvasti esiin. Kirja esittelee keinoja, joilla yritys voi pyrkiä luomaan työntekijöilleen ympäristön, jossa he saavat rauhassa keskittyä työtehtäviinsä.

Ravisteleva
Vaikka kirjassa julistetut ajatukset eivät pääosin sellaisenaan ole sovitettavissa kaikkiin yrityksiin, saa se kuitenkin ajattelemaan totuttuja käytäntöjä. Suurimmat muutokset ovat vain esimiesten ja johtajien muutettavissa, mutta lähes kaikki voivat vaikuttaa myös jossain määrin oman työnsä tekemiseen sekä ajatusmalleihinsa. Jos ei muuta, niin ainakin vaihtelu virkistää, kun huomaa, että asioita voi yrittää tehdä erilailla.

Kirjan kanssa maistoin saksalaista Rieslingiä. Viini maistui kirjan lisäksi lohitäytteisten sushien kanssa. Viinin olemus on hieman öljymäinen. Sen tuoksussa on aavistus hunajaa sekä sitruunaisuutta. Maku on pehmeä ja kevyen hapokas. Viinissä on ryhdikkyyttä ja sen makumaailma on yhtenäinen ja jatkuu aina miellyttävään jälkimakuun saakka. Viini on parasta noin 20 asteisena - lämpimämpänä kuin useimmiten valkoviinejä tulee maisteltua.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirja on kärkkäämpi viinin ollessa pehmeämpi ja pitkäjänteisempi. Molemmat ovat rohkeita asioiden ja makujen esiinnostajia.

Helmet-lukuhaaste 2019: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Kesytä töiden hullunmylly
kirjoittanut Jason Fried ja David Heinemeier Hansson
suomentanut Aura Nurmi
alkuperäinen teos It doesn't have to be crazy at work
Atena Kustannus 2018

Villa Wolf
Riesling 2018
Pfalz, Saksa
7,20€/0,375l (Alkosta marraskuussa 2019)

Täydellinen näytelmä (kirjoittanut Elina Kilkku)

Ohjaaja ja kirjailija Elina Kilkku oli itselleni entuudestaan tuntematon, kunnes Turun kirjamessuilla kävin kuuntelemassa hänen ja Jussi Nikkilän keskustelua. Kuulemani perusteella hänen uusin kirjansa "Täydellinen näytelmä" kuulosti mielenkiintoiselta. Teatteri on kirjalijalle tuttu ja kirjassa kerrottiin olevan paljon huumoria. Kirja on trilogian ensimmäinen osa. 

Yksinhuoltajan arkea

Kirja kertoo yksinhuoltajaäiti Alinasta ja hänen kahdesta alle kouluikäisestä lapsestaan. Alinalta puuttuu tukiverkko lähes kokonaan. Hänen äitinsä on muuttanut Parisiin ja Alinan isä seurannut ex-vaimoaan sinne. Myös Alinan lasten isä on lähtenyt uuden joogaavan naisystävänsä perässä samaan kaupunkiin. Alinan ystävillä ei ole lapsia, eivätkä he ole kiinnostuneita lapsiperhe-elämään tutustumaan. Alina etsii kuumeisesti koulutustaan, teatteriohjaaja, vastaavaa työtä, mutta sitä ei ole helppo löytää. Alina onnistuu pääsemään seniorimiesteatteriryhmän ohjaajaksi, mutta työ osoittautuu lähes mahdottomaksi. Ohjattavat eivät kuuntele saatikka toimi hänen ohjeistuksensa mukaisesti. Sen sijaan osa heistä sortuu lähentelemään Alinaa tai jättää hänen neuvonsa täydellisesti huomioimatta.

Katsanto todellisuuteen

Kirjasta löytyy huumoria ja osin se menee  tragikomiikan puolelle. Osa kirjan tapahtumista on kuitenkin toisille totisinta totta ja kirja kuvaa hyvin yhteiskunnassamme syrjään jäävää lapsiperhettä, joka ei halustaan huolimatta meinaa päästä mukaan rutiineita kuhisevaan oravanpyörään. Kun vanhemmalta tai vanhemmilta puuttuu työpaikka, ei hoitopaikkaa lapselle välttämättä löydy ja näin lasten kontaktit muihin ikäisiinsä ja ihmisiin ylipäätään saattavat jäädä vähäisiksi. Vanhempien työnhausta tulee myös haasteellista, mikäli työhaastatteluihin pääseminen lastenhoidollisista syistä johtuen on vaikeaa. 

Teksti oli hyvin kirjoitettu ja sitä oli ilo lukea. Kirjan muiden hahmojen suhtautuminen päähenkilö Elinaan, oli usein niin kylmää ja tunteetonta, että minun teki hänen puolestaan pahaa. Tuntui käsittämättömältä, kuin Alinan mies oli jättänyt lapsensa ja vaimonsa, joka odotti parin toista yhteistä lasta, ihastuttuaan joogaopettajaan ja muuttanut tämän perässä Pariisiin. Ex-mies ei pitänyt käytännössä mitään yhteyttä lapsiinsa. Myöskään Alinan vanhemmat eivät käytännössä olleet tyttärensä apuna. 

Alina oli väsynyt ja uupunut yksinhuolta-arjestaan, mutta onnistui mielessään kääntänään asioita positiiviseksi. Hän myös nautti aidosti hyvistä hetkistä, eikä ikinä olisi tehnyt pahaa lapsilleen. Lapset menivät käytännössä aina kaikissa asioissa etusijalle, vaíkka toki äitinsä hermoja välillä koettelivatkin. Toivottavasti todellisuudessa yhteiskunnan tarjoamat sosiaaliset tuet ja avut ovat edes hieman helpommin saavutettavissa, kuin mitä kirja antoi ymmärtää. 

Kirjan loppuosa lähtee juonellisesti lentoon ja lopputulema tuntuu hieman epäuskottavalta. Kirja on kyllä koukuttava ja mielenkiinnosta täytyy sen toinen osa myös lukea sen ilmestyttyä. Kirjan ohessa on lyhyitä näytelmähahmotelmia, joita Elinan mielikuvitus kehittelee. Niissä mielikuvitus laukkaa ja ne poikkeavat tyyleiltään paljon toisistaan. Nämä kuvitelmat ovat oivallinen lisäelementti kirjassa.

Ranskalainen Chardonnay

Kirjan kanssa maistoin klassista ranskalaista Chardonnayta. Chardonnay on rypäleenä usein omaan makuuni hieman haasteellinen, sillä en pidä kovin tammisista valkoviineistä. Ensisijaisen tärkeää on löytää viinin kanssa hyvin sopiva ruoka, jotta viinin herkät aromit pääsevät tammisuuden takaa esille. Kaikkia Chardonnay-viinejä ei ole kypsytetty tammitynnyreissä tai niiden joukkoon ei ole laitettu tammea kypsytyksen aikana.  Viini oli vaalean ohran kellertävää. Tuoksussa oli eksoottista hedelmää ja sitruksisuutta. Tammisuus tuntuu maussa, mutta onneksi sitrunalle ja päärynälle jää runsaasti makumaailmassa tilaa. Viinin kanssa maistui perinteisestä kalakaupasta ostettu sitruunapippurilla maustettu loimulohi tumman karpaloleivän kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Viini on loogisempi kokonaisuus, joka on samalla klassinen. Ehkä hieman ranskalaista tyylikkyyttä olisin siihen kaivannut lisäksi. Kirja on poukkoilevampi ja raikkaampi.

Täydellinen näytelmä

kirjoittanut Elina Kilkku

Bazar Kustannus Oy 2019

253 sivua

Laroche Chardonnay L

Chardonnay 2018

Languedoc-Roussillon, Ranska

10,98€ (Alkosta marraskuussa 2019)

Olin joukon nuorin (kirjoittanut Erkki Liikanen)

Kirjassaan "Olin joukon nuorin" Erkki Liikanen kertoo elämänvaiheistaan aina vanhempiensa syntymästä lähtien nykypäivään. Liikanen on uteliaana ja aktiivisena toimijana päässyt tutustumaan mielenkiintoisiin ihmisiin ympäri maailmaa, sekä töidensä kautta vaikuttanut Suomen kehitykseen ja talouteen. Kirjassa on paljon tarkkaa tietoa Suomen poliittisesta historiasta. Omaelämäkerrallisen teoksen kanssa maistui saksalainen riesling-rypäleen valkoviini.

Erkki Liikanen on tullut tutuksi Suomen Pankin pääjohtajana, pitkäaikaisena SDP:n kansanedustajana sekä Euroopan unionin komissaarina. Häntä on usein haastateltu asiantuntijan roolissa valtiontaloudellisiin kysymyksiin tai Euroopan unioniin liittyen. Hän on lausunnoissaan selkeä ja kiihkoton. Näistä syistä odotukseni kirjan suhteen olivat alusta saakka korkealla.

Valtakunnan sisäpiiriläinen
Useiden toimiensa vuoksi Erkki Liikanen on päässyt jättämään jälkensä maamme talouspolitiikkaan. Entinen valtiovarainministeri on neuvotellut Suomen talouteen liittyvistä tekijäistä mm. sen aikaisen pääministi Harri Holkerin kanssa. Liikanen on myös ollut mukana, kun Suomi on neuvotellut jäsenyydestään Euroopan unioniin. Lukija, jolle nuo ajat ovat vain hyvin hataria muistoja, saa aimo annoksen nimien ja vuosilukujen muodossa tarkkaa historia tietoutta. Onneksi kirja ei ole kovin paksu, sillä muuten määrä olisi saattanut uuvuuttaa perustiedoiltaan hataramman lukijan.

Vastapainoksi politiikalle Liikanen avaa mukavasti myös omaa yksityiselämäänsä. Hänen vaimonsa Assi Liikanen on käynyt täyspäiväisesti töissä siihen saakka, kunnes perhe muutti Brysseliin Erkki Liikasen työn vuoksi. Näin ollen nuori kansanedustaja Liikanen on päässyt jo 1970-luvulla modernin isän rooliin, kun lastenhoitoa on jaettu vanhempien työpäivien mukaan.

Kirja on koottu selkeästi ja se etenee sekä ajallisesti että syy-seuraussuhteen mukaan loogisesti. Mikäli poliittisessa historiassa on aukkoja, niin kirja tarjoaa niistä moneen täytettä. Kirja on hyväntuulinen, enkä kokenut, että siinä olisi ketään entisiä poliitikkoja haluttu jälkiviisana mustamaalata. Ajoittain liian tarkat yksityiskohdat aiheuttivat pientä uupumusta, mutta varmasti osalle lukijoista ne ovat hyödyllistä tietoa.

Saksalainen klassikko
Kirjan kanssa maistoin Saksasta tulevaa riesling-rypäleen valkoviiniä. Dautel on klassinen esimerkki saksalaisesta ei aivan kuivasta rieslingistä. Väri oli oljenkellertävää. Tuoksussa oli sitruksisuutta ja aavistus petroolia. Viinin maussa sitruksiselle hapokkuudelle vastapainoa antoi runsas hedelmäisyys. Omena ja aprikoosi nousivat maussa erityisesti esille. Viini on väristään, tuoksustaan ja maustaan aina lempeään loppumakuun saakka tyylikäs kokonaisuus. Viini maistui suppilovahverokastikkeen, veneperunoiden ja lindströminpihvien kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat onnistuvat pääsääntöisesti lunastaman niille asetetut korkeahkot ennakko-odotukset. Kummallakin on paljon sanottavaa, mutta viinin sanoma on helpompi sisäistää muutamalla maistelulla.

Onko Suomen talouspolitiikka hallussa ja politiikkaan vaikuttaneet henkilöt ja kytkökset 1950-luvulta lähtien? Liikasen kirja sopii hyvin näiden kertaamiseen tai opetteluun. Opettelua keventämään sopii hyvin Dauteling riesling.

Olin joukon nuorin
kirjoittanut Erkki Liikanen
Otava 2019
225 sivua (luettu E-kirjana)

Dautel
Riesling 2018
Württemberg, Saksa
14,99€ (Alkosta syyskuussa 2019)

Walden - Elämää metsässä (kirjoittanut Henry David Thoreau)

"Walden - elämää metsässä" teos on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1854. Se on Henry David Thoreun omiin kokemuksiin pohjautuva kirja siitä miltä tuntuu asua reilu kaksi vuotta käytännössä omavaraistaloudessa Massachusetissa Walden-järven rannalla. Kirjassa on paljon mielenkiintoisia havaintoja. Osa asioista on aivan itsestäänselvyyksiä, mutta niitä kiireen keskellä, ilman pysähtymistä, meinaa huomata.

Vaikka kirjan julkaisemisesta on kulunut aikaa jo yli 150 vuotta ovat sen teemat edelleen hyvin ajankohtaiset. Tämä yllätti minut hyvin positiivisesti. Usein tuntuu, että maailma on muuttunut valtavasti jo vaikkapa viimeisen 50 vuoden aikana, niin loppuen lopuksi monet isot ja perustavanlaatuiset asiat ovat pysyneet samoina. Ihminen on edelleen ahne ja haluaa aina enemmän omaisuutta ja rahaa sekä statusta. Se taitaa olla yksi selviytymiseen ja hengissä pysymiseen liittyvistä vaatimuksista. Samalla ihminen pyrkii hallitsemaan luontoa, mutta aika ajoin luonto osoittaa, ettei näin kuitenkaan ole. Ruoka tulee edelleen vedestä, pelloilta, metsästä jne. ja sen tavoittaakseen ihmisen on tehtävä tavalla tai toisella - suoraan tai epäsuorasti - työtä.

Sain kirjasuosituksen töideni kautta, eikä kirja ole tullut minua muuta kautta vastaan. Ilmeisen suosittu se kuitenkin on, sillä Helsingin kaupunginkirjaston varausjono on pitkä. Vaikka aihe on vakava, niin kirjoitustyylistä löytyy myös sarkasmia. Kirjailija on pyrkinyt usealla tavalla elämään täysin luonnonmukaista elämää, mutta edes tuolloin se ei ole ollut täysin mahdollista, vaan hän on joutunut muutamissa kohdin turvautumaan muiden ihmisten apuun. Myös henkisellä puolella turvaa on varmasti tuonut ajatussa siitä, että "elämäntapa-kokeilusta" on mahdollista päästä eroon koska vain.

Kirjan kanssa maistoin uusiseelantilaista Sauvignon Blanc -valkoviiniä. Fernway tulee eteläsaarelta, maan kuuluisimmalta Marlborough'n viininviljelysalueelta. Viini on kuivaa ja sen sitruksisuus tuntuu kirpeytenä ikenissä asti. Viinin makumaailmassa on hyvin selkeästi havaittavissa mustaherukanlehteä. Viini on hintalaatusuhteeltan toimiva ja sopii erinomaisesti kesäiseen alkupalapöytään kalojen ja tuoreiden kasvisten pariksi. Itse maistoin sitä lohiskagen voileipien kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat ajattomia ja raikkaita. Niissä on alkukantaisuutta ja konstailemattomuutta. Sopivat hyvin yhteen ja entistä paremmin jos molempien kanssa saa myös jotakin pientä syödäkseen.

Helmet lukuhaaste 2019: 36. Kirjassa ollaan yksin

Walden - Elämää metsässä
Kirjoittanut: Henry David Thoreau
Kirjapaja Helsinki 2010
Alkuteos: Walden, or Life in the Woods (vuonna 1852)
Suomentanut: Antti Immonen
368 sivua

Fernway
Sauvignon Blanc 2017
Marlborough, Uusi-Seelanti
11,95 (Alkosta heinäkuussa 2019)

Kutsu minua nimelläsi (kirjoittanut André Aciman)

André Acimanin kirja on saanut paljon kehuja eri arvostelijoilta ja lukusuosituksia kirjablogeissa. Näiden tekijöiden vuoksi odotukseni olivat korkealla, kun tartuin kirjaan. Nyt kirjan luettuani mielipiteeni siitä on hieman kaksijakoinen. Kirja on ennakkoluuloton ja siinä on useita hyvin koottuja kohtauksia.

Kirja ei onnistunut itselleni muodostamaan kunnollista kokonaisuutta, eikä siksi myöskään oikein kirjan lukeminen missään vaiheessa lähtenyt innosta puhkuen käyntiin. Kirjan tarina alkaa Italiasta ja vuodesta 1987. Elion vanhemmat tarjoavat huvilasta huoneita opiskelijoille kesän ajaksi. Yksi vieraista on yhdysvaltalainen Oliver. Oliver ja Elio viettävät intohimoisen kesän, joka muuttaa Elion elämänsuunnan kokonaan. Kesä ei kuitenkaan jatku ikuisesti ja lähes pakkomielteinen rakkaus muuttuu ja kehittyy ajan myötä, mutta kokonaan se ei missään kohtaa katoa.

Tarinan juoni on puhutteleva, mutta itselleni kokonaisuus jäi silti pirstaleiseksi. Tämä on kirja, johon toivottavasti palaan joskus. Ehkä silloin aika ja tarina osuvat enemmän keskenään yhteen.

Kirjan kanssa maistoin Australian New South Walesin, Sydneyn luoteispuolelta Hunter Valleyn -viinialueelta tulevaa valkoviiniä. Hunter Valley on Australian perinteisin viininviljelyalue, joka määrällisesti ei kuitenkaan nykyisin suuria määriä tuota. Alkon valikoimissa taitaa tällä hetkellä olla kaksi viinä Hunter Valleysta. Olen vuosia sitten viettänyt noin kuukauden aluetta kierrellen ja sieltä löytyy pienempien viinitilojen lisäksi edustukset myös maan suurimmilta valmistajilta, kuten Penfolds, Hewitson ja Lindeman's. Alue on erityisen kuuluisa valkoisesta Sémillon -rypäleestään, josta valmistetaan sekä kuivahkoja viinejä, että makeita jälkiruokaviinejä.

Ilokseni löysin Alkon valikoimista Audrey Wilkinsonin valmistaman Sémillon-rypäleen kuivan, mutta kohtalaisen täyteläisen valkoviinin. Tällä tarkoitan, että viinissä on enemmän runkoa ja suutuntumaa, kuten usein vaikkapa tiukoilla Sauvignon Blanc -rypäleen viineillä. Viinin tuoksussa on sitruunaa ja nektariinia. Viinin maussa eksoottiset hedelmät nousevat hienostuneesti sitruunan rinnalle. Mistään hedelmäpommista ei ole kyse, vaan maut ovat hyvin tasapainossa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viini on huomattavasti kirjaa selkeämpi ja kokonaisempi. Sen makumaailma, alkutuoksusta loppumakuun, on mutkaton, toisin kuin kirjan. Kumpaakin yhdistää omalle tyylilleen uskollisena pysyminen.

Helmet lukuhaaste 2019: 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja


Kutsu minua nimelläsi
kirjoittanut André Aciman
kääntänut Antero Tiittula
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2019
199 sivua

Audrey Wilkinson
Sémillon 2016
New South Wales, Australia
15,00€ (Alkosta heinäkuussa 2019)

Siperia (kirjoittanut Jussi Konttinen)

Jussi Konttinen on Helsingin Sanomien toimittaja, joka muutti vuodeksi perheineen Siperiaan, Jakutian lähelle Töhtyrin kylään. Siperia -kirjassaan hän kertoo havainnoistaan ja vuoden aikaisista sattumuksista. Konttinen on kiertänyt eri työryhmien kanssa myös laajalti muualla Siperiassa ja tehnyt mielenkiintoisia raportteja Helsingin Sanomiin. Hän oli myös puhumassa Helsingin Sanomien Musta laatikko -tapahtumassa (Kansallisteatteri), jota kautta itsekin sain kimmokkeen tämän kirjan lukemiseen.

Siperia - suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa, on todella hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Perhe on vuoden aikana kokenut paljon ja pyrkinyt parhaansa mukaan sopeutumaan paikalliseen elämänmenoon. Loppuen lopuksi he ovat kuitenkin todenneet, ettei vuosi ole riittänyt integroitumaan siperialaiseen yhteiskuntaan. Vuoden jälkeen perheen muut jäsenet, ilmeisesti kirjoittaja Jussia lukuun ottamatta, ovat kuitenkin todenneet parhaaksi palata Suomeen. Lukijana ymmärrän hyvin perheen päätöksen. Kuitenkin kertomuksista jää hyvä mieli siitä, että ihmiset pärjäävät lähes missä tahansa ja arki pyörii niin pakkupakkasten kuin paahtavan helteenkin keskellä. Koulussa, töissä, kaupassa ja harrastuksissa käydään lähes kuten meilläkin, vaikka ne suomalaisista vastaavista eroavatkin.

Mielestäni Konttisen teos on ensisijaisesti matkakertomus ja dokumentaatio erityisesti Jussi Konttisen, mutta myös hänen puolisonsa ja lastensa, vuodesta kaukaisessa ja eristäytyneessä Siperiassa. Kirjan loppu puolelta löytyy hieman kriittisempää mielipidettä maasta ja sen hallinnosta. Erityisesti kritiikki kohdistuu Venäjän ympäristönsuojeluun ja luonnonvarojen käyttöön. Paikallisten asumuksia, kyliä ja kaupunkeja on surutta hävitetty, käytännössä ilman korvauksia, kaivosten tieltä.

Kirjoitusnäkökulma on mukavan ymmärtäväinen ja kiihkoton. Asioita pyritään katsomaan useammasta kulmasta ottaen huomioon kaikkien osallisten puolen. Tämä on juuri seikka, josta pidän kovasti, kun luen suomalaisten journalistien ja kirjeenvaihtajien tekemiä teoksia asuinmaastaan. Suomalaisia pidetään kansakuntana useissa maissa kohtalaisen puolueettomina tai ainakin rauhallisina oman mielipiteensä esiintuomisen suhteen. Tämä varmasti osaltaan mahdollistaa heidän pääsynsä useisiin sellaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, joihin monen muun maan kansalaisella ei olisi asiaa.  Venäjä on sekä pinta-alaltaan että väestöltään niin suuri, että mitään yhtä totuutta asioista ei varmasti ole olemassa. Ongelmat ja niiden vakavuudet vaihtelevat eri puolilla valtavaa maata. Länsimaisen median kautta saamamme kuva asioista edustaa varmasti vain yhtä totuutta. Konttisen kirja avaa helpossa muodossa myös muunlaisia totuuksia.


Kirjan kanssa maistoin saksalaista rieslingiä hanapaketista. Useimmiten viinejä tulee juotua pakkausten koon vuoksi perinteisistä pulloista, mutta kesäisen Färsaarille suuntautuneelle matkalle oli kätevämpää ottaa mukaan kompakti hanapakkaus. 50 Riesling kuuluu samaan perheeseen kuin aiemmin Salakahvilla Pohjois-Koreassa -kirjan kanssa maistamani rosee.

Saksalainen 50 Riesling on kuivaa ja hedelmäistä. Siinä maistuu sitruksisuus, kevään kasvun sato, kuten raparperi ja  tuore yrttisyys. Viini on vaalean oljenkellertävää ja helposti lähestyttävää. Siinä on hitunen rypäleelle tyypillistä öljymäistä paksuutta, mutta pitäisin sitä kuitenkin kokonaisuutena kohtalaisen kevyenä seurustelujuomana, joka maistuu myös vaikkapa salaatin tai rasvaisen lohen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Kyseinen Riesling sopii hyvin lämpimään kesäpäivään, kun taas kirjan lukeminen hellepäivänä olisi ehkä sopinut paremmin hyytävään talvipäivään. Molemmat ovat helposti lähestyttäviä, informatiivisia ja selkeitä.

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Matkalla

Helmet 2019 -lukuhaaste: 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

Siperia - suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa
kirjoittanut Jussi Konttinen
HS Kirjat 2019
310 sivua (luettu E-kirjana)

50 Riesling 2018
Rheingau, Saksa
27,99€/2L (Alkosta kesäkuussa 2019)

Pieni elämä (kirjoittanut Hanya Yanagihara)

Yhdysvaltalaisen Hanya Yanagiharan toinen romaani Pieni elämä, nousi suuremman yleisön tietoisuuteen viimeistään siinä vaiheessa, kun jääkiekon MM-kultaa voittaneessa joukkueessa pelannut Kevin Lankinen kertoi kyseistä kirjaa lukevansa. Olin lukenut kirjasta arvosteluja, ja kun sen ympärille oli syntynyt suoranainen hypetys, oli tietenkin tarve tarttua ja tutustua siihen myös itse. Todella hienoa, että lukeminen nuorten (miesten) keskuudessa on myös suosittua!

Kirja on tiileskiven paksuinen teos raskaista aiheista. Lasten hyväksikäyttöä, väkivaltaa, viiltelyä ja itsemurhaa. Mutta on kirjassa onneksi muutakin ja raskaista aiheista huolimatta en kokenut sitä liian painostavaksi tai surulliseksi. Kertomus etenee kiehtovasti ja mukaansatempaavasti, eikä sitä malttaisi jättää kesken. Kirjan päähenkilö on lapsena hylätty ja vuosikausia hyväksikäytetyksi joutunut Jude, joka ei koskaan tokene lapsuuden traumoistaan. Onneksi hän saa kuitenkin elää hyvien ihmisten ympäröimänä, jotka tukevat häntä kaikessa, vaikkei hän pysty menneisyydestään oikeastaan kenellekään kertomaan. Ystävien, joihin hän on tutustunut eri elämänvaiheissa, merkitys on aivan valtava ja ilman heitä Juden elämä olisi varmasti päättynyt aiemmin.

Koruton kertomus läheisten merkityksestä ja molemminpuolisesta tuesta on tämän kirjan hienous. Ajoittain tarina pyörii ehkä liiaksi Juden ympärillä, jonka elämä toki on ollut aivan kohtuuttoman vaikea, mutta joka toisaalta aikuisena on päässyt elämään moneen muuhun verrattuna etuoikeutettua elämää - omien ansioiden kautta toki. Tästä huolimatta hän ei pääse eroon menneisyydestään ja joutuu kohtaamaan vääränlaisia ihmisiä myös aikuisuudessaan.

Tarinan kertojat vaihtelevat kirjan edetessä. Kirjassa on vain muutama luku ja pidin erityisesti siitä, kuinka heti uuden luvun alussa katsantokanta jollakin tavoin muuttuu ja keventää edellisen raskaampaa tunnelmaa. Uudet alut eivät halvenna menneisyyttä, mutta niissä on iloisempi ja raikkaampi pilkahdus tulevasta. Henkilöiden tekemät elämänvalinnat ja reagoinnit ovat hyvin aitoja ja kyseisiin tilanteisiin verrattuna perusteltuja. Asioita ei selitetä tai perustella lukijalle liikaa, vaan taphtumat ja valinnat selittyvät vallitsevien tilanteiden kautta.

Kuten aiemmin totesin pidin kirjasta kovasti ja suosittelen sen lukemista kaikille. Leppoisaa kesäluettavaa tämä ei ole, mutta ajoittain on hyvä tutustua myös vakavampiin aiheisiin.

Kirjan kanssa maistoin Uuden Seelannin eteläsaarelta, Marlborough'n alueelta tulevaa, hyvin klassista Sauvignon Blancia. Viini on väriltään haalean vaaleaa, hieman oljen väriin viittaavaa. Tuoksussa on runsaasti tumman viinimarjan lehteä ja sitruksisuutta. Pehmeät hapot ja hento kukkainen hunajaisuus pehmentävät jopa ajoittain turhan hyökkäävänä pidettyjä rypäleen ominaispiirteitä. Viini on hinta-laatusuhteeltaan oivallinen ja edustaa mielestäni hyvin maan sauvignon blancia.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan viisi pistettä ja pienen miinuksen. Molemmat ovat yleisilmeeltään positiivisa, mutta samalla vakavia ja puhuttelevia yllätyksiä. Niiden nauttimista ei malttaisi jättää kesken. Loistava valinta kesäksi, jos ei aivan kaikkein helpointa ja valmiiksi pureskeltua vaihtoehtoa kaipaa.


Helmet-lukuhaaste 2019: 29. Kirjassa nähdään unia

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Ovi

Pieni elämä
kirjoittanut Hanya Yanagihara
suomentanut Arto Schroderus
alkuperäinen teos A Little Life
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2017
937 sivua

Nau Mai
Sauvignon Blanc 2018
Marlborough, Uusi Seelanti
10,98€ (Alkosta kesäkuussa 2019) 

Kultahäkki (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Camilla Läckebergin Kultahäkki on uuden sarjan avaus, hänen aiempien Fjällbackan-kylään sijoittuvien dekkariensa joukossa. En oikein osaa sanoa oliko muutos mieleeni vai ei. Kirjassa kosto, feminismi ja ruotsalainen yläluokkaisuus näyttelevät merkittävää roolia. Tarina on selkeää seurattavaa ja veti mukaansa.

Mutta mutta... ison osaa kirjaa kuunnellessa oli olo kuin olisin tutustunut johonkin harlekiini-kirjaan, vaikka en kyllä sellaista myönnä koskaan lukeneeni. Kirjan tarina pohjautuu sen päähenkilö Fayen kostonhimoisuuteen ja katkeruuteen. Lukijalle tämä esitetään oikeutettuna, sillä hänen aviomiehensä on pettänyt Fayen kaikin mahdollisin tavoin. Faye on antanut kaikkensa hänen ja Jackin liitolle - oman uransa, osin ulkonäkönsä ja omat haaveensa. Heidän tyttärensä ollessa muutaman vuoden ikäinen Jack yllättäen haluaa erota. Raapaisevan eron myötä Fayen koko elämä romahtaa ja hänelle selviää tuskallisen hitaasti Jackin menneisyys. Tosin ei Fayen oma nuoruus myöskään ole täysin viaton. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin ruotsalaisen porvariston ja kulissiavioliittojen ympärille, joissa asiat todellisuudessa eivät koskaan tunnu olevan sitä miltä ensin näyttävät.

Tasa-arvo ja feminismi ovat tärkeitä arvoja, mutta tässä kirjassa useimpien miesten halveksunta menee jo oman sietorajani yli. Eivät kaikki miehet toivottavasti ole pettureita tai kaksinaismoralisteja. Myös vuosikausien katkeruus ja sen aiheuttama pinnallisuus häiritsivät itseäni tässä. Lopussa tuntui, ettei kukaan hahmoista oppinut mitään, eikä maailma muutenkaan muuttunut yhtään paremmaksi paikaksi. Ei kirja kuitenkaan aivan surkea ollut, sillä kuuntelin sen varsin nopealla aikavälillä loppuun. Kirjasta on tunnistetavissa Camilla Läckbergin kepeä ja selkeä kirjoitustyyli - ehkä se Fjällbackan-kirjoissa on vain enemmän mieleeni kuin tässä.

Kirjan kanssa maistoin mielenkiintoista uutta tuttavuutta Alkosta. Spätburgunder-rypäleestä (punainen) valmistettua valkoviiniä. Alko on tuonut kyseisiä viinejä muutaman laadun erikoiserän valikoimiinsa. Viini on väriltään hieman kellertävää, rehellistä valkoviiniä. Tuoksussa on sitruksisuutta ja yrttiä. Makunsa puolesta viinissä on paljon chardonnay-rypäleen piirteitä - hapokkuutta, hieman tammea ja rapsakkaa hedelmäisyyttä. Punaviinimäisyys tuntuu mielestäni eniten hapokkaana marjaisuutena. Mielenkiintoinen puna-/valkoviiniyhdistelmä, jota kannattaa kokeilla, mutta ei ihan omaksi suosikikseni tämän perusteella vielä noussut.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat yrittävät paljon, eivätkä aivan yllä tavoitteisiinsa. Toisaalta kunnioitettavaa, että pyritään kehittämään ennakkoluulottomasti uutta, vaikkei lopputuloksessa aina täysin onnistuttukaan.

Helmet-lukuhaaste 2019: 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Kultahäkki
kirjoittanut Camilla Läckberg
suomentanut Aleksi Milonoff
Otava 2019
10h, 46min (kuunneltu äänikirjana)

Baron Von Maydell Spätburgunder
Blanc de Noirs 2017
Pinot Noir
Baden, Saksa
14,99€ (Alkosta kesäkuussa 2019)

Stockmann Yard (kirjoittanut Antto Terras)

Antto Terras on työskennellyt mm. stand up -koomikkona, kirjailijana ja myymäläetsivänä tavaratalo Stockmannilla. Myymäläetsivän kokemuksistaan hän on kirjoittanut humoristiseen tyyliin kirjan Stockmann Yard. Kirja koostuu pienistä tapauksista, caseista. Tapauksien mukaan Stockmannilla ja sen lähikulmilla on nähty ja koettu kaikkea mahdollista - ja paljon sellaistakin, joka tuntuu täysin mahdottomalta.

Tapausten lomassa on myös kerrottu henkilökunnan, erityisesti etsiväosaston, näkökulmasta elämästä Suomen tunnetuimmassa tavaratalossa. Kaikki ei aina ole kovin positiivista, mutta mielestäni kirjan yleishenki on kuitenkin hyvä ja jotenkin Stockmann-myönteinen. Tästä tosin tavaratalon johto saattaa olla eri mieltä.

Kirjassa kulminoituu hyvin se, että tittelistä, koulutuksesta, varallisuudesta tai asuinpaikasta huolimatta olemme kaikki ihmisiä, jotka emme ehkä aina toimi fiksuimmalla ja pitkäjänteisimmällä tavalla. Tämä tekee hommasta kuitenkin mielenkiintoista ja ennen kaikkea inhimillistä.

Ymmärtääkseni useimmat kirjan tapahtumat perustuvat todellisuuteen, mutta todellisuuspohjaa on jonkin verran väritetty. Tapaukset kuvastavat hyvin ihmisten viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Osa kirjassa mainituista rötöksistä saattaa olla sellaisia, ettei läheskään kaikille kuluttajille syntyisi edes kunnollisia tunnontuskia niiden tekemisistä. Tällaisesta esimerkkinä, vaikka tilanne, jossa ostaja lisää vielä yhden perunan vihannespussiin, kun punnitus on jo tehty.

Kirja sopii todella hyvin kuunneltavaksi. Äänikirjan lukee siihen sopivasti eläytyen Antti Virmavirta.

Kirjaa kuunnellessa maistelin saksalaista rieslingiä. Hyvin jäähdytetty viini on väriltään hennon keltaista - ehkä vaaleampaa kuin  rieslingit yleensä. Tuoksussa on runsaasti hedelmäisyyttä ja sitruksisuutta. Maussa on ananaksisuutta ja muita hieman eksoottisempia hedelmiä. Tyylikäs sitruksisuus tuo hapokkuutta muuten makeahkoon hedelmäpommiin. Oikein hyvää kesäistä rieslingiä vaikka mökkituliaisiksi. Kirjan lisäksi viini maistui lähijärvestä kalastetun kuhan, uusien perunoiden, nokkospeston ja nokkoslettujen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat kesäisen kepeitä ja helppoja. Kirjan huumorin takaa paistoi ehkä pieni katkeruus, joka viinistä puuttui. Sopivat hyvin yhteen, mutta mainiosti myös erikseen.


Helmet lukuhaaste 2019: 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

Stockmann Yard
kirjoittanut Antto Terras
lukija Antti Virmavirta
Like Kustannus 2018
8h, 7min (kuunneltu äänikirjana)

Erlenbacher Kayberg
Riesling 2018
Württemberg, Saksa
12,48€ (Alkosta kesäkuussa 2019)

Sijoittajaksi 7 päivässä (kirjoittanut Merja Mähkä ja Unna Lehtipuu)

Merja Mähkän ja Unna Lehtipuun kirjoittama opas "Sijoittajaksi 7 päivässä" on mielenkiintoista luettavaa. Kirja on suunnattu sijoitustaipaleensa alussa oleville, sijoittamisesta hieman kiinnostuneille, mutta sen vaikeaksi kokeville. Sijoittaminen on helppo mieltää hieman tylsäksi ja kuivaksi terminologia-viidakoksi, joka tavallisille palkansaajille on lähtökohtaisesti liian vaikeaa.
Kirja onnistuu mielestäni hyvin kumoamaan tämän ajatusmallin.

Kirja on jaettu seitsemään lukuun, joista jokainen edustaa yhtä päivää. Mitä lukijan kannattaa mikäkin päivä tehdä ja mihin tutustua, jotta pääsee vauhtiin sijoittamisen kiehtovassa maailmassa. Teksti etenee ihanan leppoisasti ja jopa humoristisesti. Liian monimutkaiset asiat jätetään suosiolla selittämättä ja yksinkertaisemmat on selitetty niin simppelisti ja kiinnostavasti, kuin vain mielestäni on mahdollista. Detaljit oppii kyllä ajan kanssa.

Keskeisin kirjan sanoma on, että sijoittamisen aloittamisen kanssa ei kannata empiä, vaan se kannattaa aloittaa heti. Tekstissä myös painotetaan hajauttamisen tärkeyttä. Näillä tekijöillä ei, ainakaan historian valossa, oikeastaan voi epäonnistua. Kirja on innostava ja olisi minut saanut aloittamaan sijoittamisen, jos en sellaista jollakin tasolla jo olisi kokeillut. Käytännön tason opastuksessa kirjan anti jää ehkä täysin kokemattomalle hieman heppoisaksi. Byrokratia liittyen mm. myyntivoittojen verotukseen tai yhtiöiden tilinpäätösten ja talouslukujen läpikäyntiin käydään läpi hieman sivumennen. Mutu-tuntumaan ei pidä liiaksi luottaa, mutta samalla yhtiökokouksissa pitää keskittyä yleisen fiiliksen aistimiseen. Miten firmalla menee ja millainen pöhinä on paikalla. Ehkä olen ymmärtänyt mutu-tuntuman erilailla, mutta tarkempia talouslukuja, pois lukien  liikevaihtoa, voittoa tai tappiota sekä osinkojen suuruutta, tuntematta itse olen ainakin pyrkinyt tekemään lähinnä median ja yrityksen internet-sivujen perusteella selväksi mitä yhtiö tekee ja mitkä ovat alan lyhyen ja pitkän tulevaisuuden näkymät omasta mielestäni.

Hieman humoristisesti kirjoitettu kirjaa toimii loistavana motivaattorina ja kannustajana. Sijoittaminen ei tosiaan ole mitään tähtitiedettä. Koska kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta, ei kukaan voi tässä lajissa täydellisesti pärjätä tai totaalisesti hävitä. Jos siis jonkinlainen maalaisjärki pysyy hommassa mukana. Sijoittamisen kautta yleiset kansantaloudelliset asiat alkavat usein kiinnostaa hieman enemmän ja vaikkapa sanomalehtien talous-osastoista saattaa löytyä ajoittain joku artikkeli luettavaksi. Kirjoittajat Merja Mähkä ja Unna Lehtipuu avaavat omia sijoituksiaan ja kirjassa on paljon myös muiden sijoittajien kirjoituksia kokemuksistaan. Nämä ovat todella mielenkiintoisia ja rehellisiä!

Kirjan kanssa maistoin saksalaista Rieslingiä. Ilmojen lämmetessä Rieslingin kulutus on noussut huimasti ja punaviinit ovat väistyneet valkoviinien tieltä. Viinissä on paljon hedelmäisyyttä - nektariinia ja sitruksisuutta. Makumaailma on täyteläinen, mutta hapot pitävät turhan makeuden loitolla. Viini maistui broilerin ja peruna-mozzarella-tomaattimuhennoksen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat ovat positiivisia ja kannustavia ja niistä tulee yksinkertaisesti hyvä fiilis. Eivät ehkä sisällä mitään suurten palkintojen vaatimaa hienoutta, mutta se ei niistä saatavaa nautintoa lainkaan vähennä.

Helmet-lukuhaaste 2019: 32. Kirjan nimessä on ammatti

Sijoittaksi 7 päivässä
kirjoittanut Merja Mähkä ja Unna Lehtipuu
Alma Talent 2019
201 sivua

Ruppertsberger
Imperial Riesling 2018
Pfalz, Saksa
12,98€ (ostettu Alkosta toukokuussa 2019)

Lupaus (kirjoittanut Emma Puikkonen)

Kirjailija Emma Puikkosen vuonna 2016 julkaistu teos "Eurooppalaiset unet" oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Pidin tuosta kirjasta ja se erottui ajankohtaisuutensa vuoksi kilpailijoistaan. Kohtalaisilla odotuksilla tartuin hänen uusimpaan romaaniinsa "Lupaus". Ennakkotietoni siitä olivat olemattomat, joten ilahduin kun taas ympäristö ja erityisesti ympäristön tilan aiheuttama stressi olivat vahvasti läsnä. Ajankohtaista olivat myös talvihorroksesta heränneet punkit, joiden rooli kirjassa on merkittävä. Luonnon lisäksi kirjassa käsitellään voimakkaasti äidin ja tyttären välistä suhdetta.

Kirjan päähenkilö Rinna lupaa tyttärelleen Seelalle pelastavansa tämän kaikelta. Lupaus, josta hän, tai kukaan muukaan vanhempi, ei voi aina pitää kiinni. Erityisen vaikeaa tuo on aikana, jolloin ilmasto lämpenee ja sen aiheuttamat kerrannais- ja sivuvaikutukset koskettavat meidän kaikkien elämää tavalla tai toisella.

Seelan ollessa vielä leikki-ikäinen, löytää hänen äitinsä punkin tämän korvan takaa. Muutaman päivän päästä tytär sairastuu ja selviää, että sairauden taustalla on punkin puremasta saatu tauti. Tyttären toipuminen on hidasta ja toipumisen aikana Rinna ehtii mielessään soimata itseään lupauksensa pettämisestä. Osin tämän johdosta hänestä tulee ylisuojeleva äiti. Seelan kasvaessa ja aikuistuessa, ylihuolehtivaisuus heikentää äidin ja tyttären keskinäisiä välejä.

Kirjan aihe on synkkä, oikeastaan jopa toivoton. Lukija tietää alusta asti, että lupaus kaikelta pelastamiselta ei voi onnistua. Kirja ei mielestäni tästä huolimatta ole masentava tai epätoivoinen. Syynä tähän saattaa olla se, että kirjan hahmot pysyvät varsin etäällä lukijasta. He ovat totuudenmukaisia ja aitoja, mutta itse en koe heidän kanssaan samaistumista. Sama oli muistaakseni myös edellisen Puikkoselta lukemani kirjan "Eurooppalaiset unet" kanssa. Tämä piirre on positiivinen, sillä lehdistä ja medista saa seurata aivan tarpeeksi lannistavia uutisia ympäristön tilasta. Osassa ihmisistä epätoivo on herättänyt lannistumisen ja stressin piirteitä. Yksittäisen ihmisen, tai jopa kansan, vaikutusmahdollisuudet ympäriston tilan parantamismahdollisuuksiin, ovat vaatimattomat. Tämä ei tarkoita, että teoilla ei olisi merkitystä, vaan enemmänkin, että yksittäisen ihmisen on hyväksyttävä se, että parhaansa tekemisen on riitettävä. Kuten yleensä muissakin asioissa elämässä - enempää ei kukaan voi odottaa tai pakottaa.

Kirjan kanssa maistoin Ranskan Alsacesta tulevaa Pfaffin Riesling ja Pinot Gris -valkoviiniä. Keväällä ruokavalio yleensä muuttuu kasvis- ja kalapainotteisemmaksi ja viineiltä huomaan kaipaavani hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta. Ripauksessa sitruksista raikkautta viinissä, ei myöskään ole mitään vikaa. Puolikuiva Riesling on usein vastaus näihin toiveisiin. Pfaffin Alsacesta tuleva Riesling, jossa mukana hieman myös Pinot Gistä, on keltaluumuista, sitruksista ja kukkaista. Viinin aromit nousevat helposti esille ja antavat tilaa myös sen kanssa tumman leivän kanssa nautitulle savulohimousseelle. Viini maistuisi varmasti hyvin myös vaikkapa kalaisten sushien kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat avautuvat sopivan helposti ja ne ovat vakavasti otettavia teoksia. Niillä on myös tarpeeksi meriittiä, olla juuri sellaisia, kuin joiksi ne on suunniteltu. Yhtenäisiä pitkiä piirteitä, näiltä kuitenkin puuttuu jonkin verran.

Helmet-lukuhaaste 2019: 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

Lupaus
kirjoittanut Emma Puikkonen
Werner Söderström Osakeyhtiö 2019
129 sivua (luettu E-kirjana)

Black Tie by Pfaff
Riesling, Pinot Gris 2017
Alsace, Ranska
14,99€ (Alkosta huhtikuussa 2019)

Camille (kirjoittanut Pierre Lemaitre)

Pierre Lemaitre on ranskalainen dekkaristi, jonka kirjat ovat voittaneet lukuisia palkintoja. Kirjojen tapahtumia pidetään varsin raakoina, mutta mielestäni niissä on kuitenkin kevyempikin puoli, joka tekee niiden lukemisesta hieman leppoisampaa, kuin usein oletetaan. Camille on toinen Lemaitren dekkari, jonka luin. Sen päähenkilö on edellisestä Irène dekkarista tuttu keski-ikäinen, lyhyt ja todella taitava poliisi Camille Verhoeven.

Edellisen kirjan tapahtumien jälkeen Camille on juuri sanut elämänsä suunnilleen takaisin raiteilleen, kun hänen läheisensä joutuu vakavasti pahoinpidellyksi. Tapahtumien selvittelyn kautta Camille pääsee suuremman rikollisvyyhdin jäljille ja joutuu elämään itsensä ja läheistensä jatkuvan vainoamisen kohteena. Ulospäin Camille vaikuttaa hahmona hieman omapäiseltä, mutta ystävälliseltä ja kiltiltä mieheltä, jonka avustaja Louis on valmis tekemään kaikkensa esimiehensä eteen. Tarvittaessa Camille on ilman suurempia tunnontuskia valmis kuitenkin uhmaamaan poliisilaitoksen sääntöjä ja toimimaan omasta mielestään parhaalla tavalla. Tämä on mielestäni ymmärrettävää, sillä Camillella ei ole mitään menetettävää, joka saisi hänet suuremmin huolehtimaan tulevaisuudesta. Moraalia hänellä kuitenkin on, sillä hän ei halua sekoittaa muita poliisilaitokselta selvitystyöhönsä, jotta he kaikki eivät joutuisi mahdollisesti tulevaisuudessa ongelmiin.

Lemaitren dekkarien lukeminen on minulle jollakin tavoin samanlaista rentoutumista kuin vaikkapa Läckbergin dekkarien lukeminen. Nämä eivät ole yhtä jankkaavia ja käy ympäristöä ja tapahtumia yhtä perusteellisesti ja tunteellisesti läpi, mutta juonen ja henkilöiden seuraaminen on helppoa ja koukuttavaa. Vaikka miellän nämä kirjat kohtalaisen helpoksi luettavaksi, ei se mielestäni tee niistä yhtään huonompia tai kevyempiä. Kiireisessä maailmassa, jossa jatkuvasti on nopeasti reagoitava asioihin ja uutta tietotulvaa tulee päivittäin vastaan väsymiseen asti,on ihanaa välillä paneutua lukemaan soljuvasti etenevää dekkaria, jossa jokaiseen lauseeseen ei ole ladattu valtavasti merkitystä ja asiaa. 

Lukupinossani odottaa jo Lemaitren kolmas dekkari Alex. Toivottavasti pääsen pian tutustumaan seuraavien Camillen selvityksessä olevien rikosten ratkomiseen.

Kirjan kanssa maistui saksalainen valkoinen alkuviini, joka oli valmistettu Riesling-rypäleestä. Tyypillisesti alkuviinille viinissä oli jo hieman sameassa ulkonäössä maanläheisyyttä, joka jatkui tuoksussa ja maussa. Rypäleelle tyypillinen pyöreys, voimaisuus ja sitruksisuus tulivat kuitenkin mukavasti esille. Viini oli varsin raikas ja hedelmäinen. Erityisesti makumaailmassa nousivat esille sitruksisuus ja hento viheromenaisuus. Viinissä oli hieman tammisuutta, joka toi kokonaisuuteen mukavasti särmää. Viini voisi sopia hyvin vaikkapa parsapohjaisten ruokien - parsarisoton tai grillatun parmankinkkuparsan kanssa. Tai vaikka sellaisenaan seurustelujuomana lähestyvän vapun aikoihin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on omaa särmikkyyttää ja haastetta, mutta ovat kuitenkin leppoisaa nautittavaa. Tämä viini maistuu paremmin hyvässä seurassa kuin kirja.

Helmet-lukuhaaste 2019: 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Camille
kirjoittanut Pierre Lemaitre
Suomentanut Sirkka Aulanko
Minerva Kustannus Oy 2016
335 sivua

Engelhard Römerberg
Riesling Spätlese Trocken
Rheinhessen, Saksa 2017
14,08€ (ostettu Alkosta huhtikuussa 2019)