Kirjan juoni on lennokas ja tapahtumakäänteitä on paljon. Valitettavasti juonen vauhti ja soljuvuus ei välity mielestäni lukijalle yhtä hyvin kuin aiemmassa Tuomaisen teoksessa: Mies joka kuoli. Tuomaisen kuvailut ja kieli on mukavaa luettavaa. Hahmot tässä, ja hänen edellisessä teoksessaan, ovat streotyyppisiä. Tämä on hyvä, jotta lukija ei sekoitu liiaksi henkilöiden ja juonenkäänteiden viidakossa. Kirjan henki on mukavasti pilke silmäkulmassa kirjoitettu.

Viiniksi kirjan kanssa valikoitui italialainen punaviini. Pääsin maistamaan sitä kahdelta eri vuodelta (2011 ja 2012). Erot vuosien välillä olivat huomattavat. Uudempi oli varsin marjaisa, jopa aavistuksen pehmeän hillomaista. Vanhemmassa vuosikerrassa korostui enemmän nahkaisuus ja tammisuus. Hillomaisuus puuttui siitä mielestäni kokonaan, mutta marjaisuutta löytyi. Molemmissa vuosikerroissa oli pehmeää tanniinisuutta ja varsin voimakasta hapokkuutta. Viiniä maistoin italialaisen klassikkoruoka osso bucon ja milanolaisen risoton kanssa.
Vaikka viini oli täyteläistä ja voimakasta, löytyi siitä kuitenkin soljuvuutta ja pituutta, jotka kirjasta puuttuivat. Sekä kirja että viini olivat rehellisiä omia itsejänsä. Näiden perustelujen saattelemana annan näiden keskinäiselle yhteensopivuudelle neljä pistettä ja pienen miinuksen. Hieman täydentävät toisiaan, mutta sopivat hyvin myös erikseen.

kirjoittanut Antti Tuomainen
Like Kustannus
Helsinki 2017
333 sivua
Borgo Salcetino
Lucarello Riserva 2012/2011
Sangiovese, Canaiolo
Toscana, Italia
21,69€ (Alkosta joulukuussa 2017)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!