perjantai 6. heinäkuuta 2018

Valkoiset jäljet (kirjoittanut Emelie Schepp)

Olin kuuntelemassa Emelie Scheppiä Korjaamon dekkarilauantaissa kesäkuussa. Hänen innostuneisuutensa kirjoittamisesta, erityisesti dekkareista ja kirjan hahmoista, sai minut tarttumaan hänen kirjaansa. Ensimmäisenä vastaan osui muutaman vuoden vanha Valkoiset jäljet.

Valkoiset jäljet -kirjan henkilöhahmoissa ja tapahtumissa on paljon samaa kuin Lars Keplerin kirjoissa. Päähenkilö on ylikyvykäs eli tuntuu kykenevän kohtaamaan suurempia henkisiä ja fyysisiä haasteita kuin lähes kukaan muu. Hänellä on myös menneisyys, josta hän ei halua kenenkään muun tietävän. Päähenkilöltä tuntuu puuttuvan empaattisuus sekä itseään että muita kohtaaan. Henkilöhahmona kiinnostava, mutta vaikeasti ymmärrettävä tai käsiteltävä.

Yhteneväisyydet Keplerin kirjojen kanssa jatkuvat myös tapahtumapaikoissa, jotka nekin tuntuvat olevan jollakin tavoin äärimmäisiä. Tässä kylmyyttä ja kosteutta sekä erämaamäisyyttä. Scheppisin kirja etenee kuitenkin nopeammalla temmolla kuin Keplerin ja ehkä juonenkäänteitä ei ole aivan yhtä paljon. Henkilöhahmoja on paljon, mutta heidän perässään pysyminen sujuu kyllä varsin helposti. Tästä iso plussa, sillä usein itse huomaan sekoittavani kirjan hahmoja. Kaiken kaikkiaan positiivinen löytö ruotsalaisessa dekkaritarjonnassa.

Tuntuu, että melkein aina ruotsalaisten kirjojen pariksi tulee valittua valkoviiniä. En osaa sanoa tarkkaan, mistä mistä johtuu, ehkä miellän ruotsalaisuuden jotenkin keveäksi kala- ja kasvisruoka henkiseksi. Nyt viini valikoitui ensisijaisesti sen kanssa tarjottavan ruoan pariksi. Loimutetun lohen ja uusien perunoiden kaveriksi Alkon myyjä suositteli nappiosumana etelä-afrikkalaista Chardonnäytä, joka pärjäsi varsin hyvin myös Helsingin Sanomien Torstai-liitteen 5.7.18 viinivertailussa. Chardonnay on itselleni haastava. Tammisuus on valkoviinissä ok, mutta viinin kanssa tarjottavan ruoan on sovittava tammen kanssa hyvin yhteen. Vain seurustelu- tai kirjan kanssa nautittsessa en ole vielä kohdannut tammista Chardonnayta josta pitäisin. Tämän viinin tuoksussa on tammea, runsaasti erilaisia eksoottisia makeanpuoleisia hedelmiä ja sitruksisuutta. Maussa hedelmäisyys, erityisesti ananaisuus, sitruksisuus ja makeahko hunajaisuus vievät voiton. Vaikka makuvariaatioita on paljon, on tämä viini kuitenkin tyylikäs kokonaisuus - sopivan ruoan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmissa on vauhtia ja eksotiikkaa. Ovat myös positiivisia yllätyksiä ja sopivat tyyliltään loistavasti yhteen.

Valkoiset jäljet
kirjoittanut Emelie Schepp
Vita Spår
suomentanut Meri Ala-Tauriala
HarperCollins 2017
394 sivua

Lourensford The Dome
Chardonnay 2016
Coastal Region, Etelä-Afrikka
13,30€ (Alkosta kesäkuussa 2018)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!