Panttivanki (kirjoittanut Clare Mackintosh)

Brittiläiseltä dekkaristilta ja entiseltä poliisilta Clare Mackintoshilta on julkaistu viisi kirjaa. Näistä kolmesta löytyy arvostelu blogista: Annoin sinun mennä, Minä näen sinut ja Anna minun olla. Hänen uusin kirjansa "Panttivanki" ilmestyi vuonna 2021 ja se kertoo jännittävän psykologisen trillerin Lontoo - Sydney väliseltä lennolta. Kyseessä on ennätyspitkän lennon neitsytmatka, noin 20 tuntia ilman välilaskua. Todellisuudessa tuota väliä ei tällä hetkellä lennetä, vaikka siitä ajoittain käydäänkin keskustelua. Kirja toi mieleeni myös oman lentoni Lontoosta Sydneyhin yli kymmenen vuotta sitten. Silloin noin tunnin välilasku tehtiin Singaporeen. 

Tarinan keskiössä on Mina, hänen miehensä Adam ja heidän adoptiotyttärensä Sophie. Perhe pyrkii aidosti tekemään parhaansa saadakseen kiireisen elämänsä sujumaan ja vanhemmat ovat valmiita tekemään kaikkensa tyttärensä eteen. Heidän keskinäinen liittonsa kuitenkin rakoilee pahasti useista seikoista johtuen. Kirjan henkilöt on monipuolisesti kuvailtu ja he ovat mielestäni hyvin aitoja ja uskottavia. Varhaislapsuudessaan kovia kokemaan joutunut viisivuotias Sophie kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä ja vanhemmat tekevät parhaansa helpottaakseen hänen oloaan ja kasvattaakseen hänestä onnellisen ja vakaan nuoren. 

Mina, joka nuoruudessaan oli aloittanut lentäjäkoulutuksen, mutta ajautunut myöhemmin lentoemännäksi, palaa perheen parista takaisin töihin ja pääsee mukaan historialliselle lennolle. Lennon aikana tapahtuu kuitenkin paljon suunnittelemattomia asioita, joiden vuoksi Mina joutuu tekemään haastavia moraalisia päätöksiä. Kehen voi luottaa ja kuinka tulkita asioita, joista ei pysty puhumaan. 

Kirjan juoni on oivallinen, ei ehkä paras kirja lentopelosta kärsivälle, mutta itse en koe suljettua, kilometrien korkeudessa lentävää lentokonetta tämän kirjan tapahtumapaikkana kuitenkaan liian ahdistavaksi. Kirjassa on muutamia juonenkäänteitä, joiden uskottavuutta hieman kyseenalaistin.  Mikäli näistä pääsee ylitse, on kyseessä otteessaan lukijan pitävä, juonellisesti hienosti rakennettu jännitysteos, jonka lukemista ei meinaa malttaa jättää kesken. Teemoiltaan teos käsittelee jännittävien tapahtumien lisäksi myös kansalaistottelemattomuutta, ilmastonmuutosta, adoptiota, lasten kasvatusta ja kommunikoinnin merkitystä - laajalla skaalalla siis tärkeitä ja ajankohtaisia asioita. Kirja sopii hyvin kesälukemiseksi, varsinkin kun tänä kesän lentomatkailu jää varmasti monella vähemmälle.

Helmet-lukuhaaste 2021: 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

Panttivanki
kirjoittanut Clare Mackintosh  
suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2021
292 sivua

Anna minun olla (kirjoittanut Clare Mackintosh)

Anna minun olla -kirja on kolmas Clare Mackintoshin julkaisema teos. Aiemmin häneltä on suomennettu kirjat "Minä näen sinut" ja "Annoin sinun mennä". Yritin ensin kuunnella kirjaa autoa ajaessani, mutta parin työaamumatkan jälkeen, se jäi kuitenkin kesken. Useat eri kertojat sekoittivat, enkä saanut oikein kirjan kuuntelua käyntiin. Saadessani pitkän varausjonon jälkeen kirjan kirjastosta käsiini, olen tyytyväinen, etten luovuttanut, vaan luin lopulta kirjan.

Kirjan kappaleet ovat lyhyitä ja kertojan vaihtuessa lukijan on helppo pysyä tarinassa mukana. Dekkarissa on paljon ennalta arvaamaattomia juonenkäänteitä. Tapahtumat ovat uskottavia ja ne voisivat olla totta. Hieman jälkikäteen minua jäivät mietityttämään kirjan hahmot. Päähenkilö Annan molempien vanhempien uskotaan noin vuosi sitteen tehneen itsemurhan. Anna ei kuitenkaan tähän usko, vaikka useat todisteet ja todistajat puhuvat tämän puolesta. Hän lähtee selvittämään oma-aloitteisesti itsemurhia ja saa puhuttua selvitystyöhönsä mukaan myös poliisista eläkkeelle juuri jäämässä olevan Murrayn. Nopeasti Anna kohtaa kuitenkin epämääräisiä uhkauksia ja saattaa sekä itsensä, että pienen tyttärensä Ellan hengenvaaraan. Anna on uskottava samoin kuin poliisi Murray, mutta Annan mies ja vanhemmat sen sijaan ovat mielestäni heppoisan oloisesti kehiteltyjä, enkä lukijana pääse mielestäni tutustumaan heihin riittävästi.

Kirjaa on mukavaa kesälukemista, vaikkei se ehkä aivan yllä edeltäjiensä tasolle. Aiemmissa Mackintoshin kirjoissa miljööllä ja tapahtumapaikoilla on ollut suurempi rooli, nyt hahmot ja juonenkäänteet painottuvat enemmän. Tarinassa käsitellään myös yhteiskunnallisia aiheita, mm. Murrayn mielenterveydeltään sairaan Sarahin elämää.

Kirjan kanssa maistoin uusiseelantilaista Lindauerin Special Reserve -kuohuviiniä. Kuiva ja hapokas viini on omiaan kesäisten vaaleiden kalojen kaveriksi, joiden kanssa tarjoillaan sitrus- ja yrittipohjaisia kastikkeita. Viinin maussa on erityisesti situksisuutta ja jonkin verran ananasta. Kuohuva on tasapainoinen ja käy mielestäni yhtä hyvin niin seurusteluun kuin kevyen ruoan kanssa nautittavaksi. Blanc de blancs kuohuvat ovat viime aikoina olleet mieleeni, eikä tämä kuohuva tee joukkoon poikkeutta.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viinissä on enemmän johdonmukaisuutta ja rytmiä kuin kirjassa. Molemmat ovat helposti lähesyttäviä kesätuttavuuksia ja sopivat niin sateiseen kuin helteiseenkin kesäpäivään.

Helmet-lukuhaaste 2019: 12. Kirja liittyy Iso-Britanniaan

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Jännitys

Anna minun olla
kirjoittanut Clare Mackintosh
suomentanut Päivi Pouttu-Delière
Gummerus 2018
438 sivua

Lindauer Special Reserve
Blanc de Blancs Brut
Chardonnay
Uusi-Seelanti
15,48€ (Alkosta heinäkuussa 2019)

Minä näen sinut (kirjoittanut Clare Mackintosh)

Minä näen sinut on Clare Mackintoshin toinen dekkari. Hänen ensimmäinen dekkarinsa Annoin sinun mennä julkaistiin vuonna 2014. Pidin tuosta dekkarista paljon ja odotukset tätä uutta kohtaan olivat täten korkealla. Ja ilokseni odotukseni myös toteutuivat. Hyvälle dekkarille tyypilliseen tapaan on  tässä sopivassa suhteessa jännitystä, ennalta arvaamattomuutta ja todellisen (tai ainakin mahdollisen) tuntuisia tapahtumia.

Kirjassa perheenäidistä tuntuu, että joku tai jotkut seuraavat häntä metrossa hänen työmatkoillaan. Kun hän huomaa paikallisen lehden seuralaispalvelu-ilmoituksessa kuvansa alkaa hän tosissaan epäillä, että jotain on todella vialla. Lehdessä on samanlaisia kuvia myös muista naisista, jotka ovat kadonneet mystisesti tai jotka on löydetty kuolleena. Hahmot ovat aidontuntuisia, mutta eivät tule liian lähelle. Pidän tästä, sillä usein jos kirjaa yritetään viedä eteenpäin vain hahmojen avulla, eikä myös tapahtumien, tulevat ne liian lähelle, ja lukija alkaa pitää joitakin niiden piirteistä helposti keinotekoisina tai keksittyinä.

Kirjassa on jännitystä, mutta se ei ole mielestäni ahdistava tai varsinaisesti pelottava. Loppuratkaisu on hyvä ja looginen. Kirjassa on mukava englantilainen tunnelma. Kuvailujen perusteella voi helposti itse kuvitella miltä paikat näyttävät ja millaisia ihmiset ovat. Tämä kirja sopii hyvin viinin lisäksi myös kesädekkariksi terassilla luettavaksi. Tarina on koukuttava, eikä sitä malta jättää kesken. Toivottavasti pääsemme lukemaan myös Mackintoshilta kolmannen kirjan tulevaisuudessa.

Viiniksi valikoitui itävaltalainen Lethin Riesling ja maan "kansallisrypäleen" Veltlinerin yhdistelmä. Viinissä on pyöreyttä ja voimaisuutta, joka on Rieslingille tyypillistä. Veltliner tuo siihen karheutta ja antaa mukavasti luonnetta. Viini maistui myös italialaistyylisen valkoisen pitsan kanssa, jonka päällä oli parmankinkkua ja parsaa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmissa on samanlainen aito ja rehellinen tunnelma, joka kuvastaa hyvin tuotteensa alkuperää. Kumpikaan ei yritä enempää kuin on.

Osallistun tällä kirjablogien dekkariviikkoon 11.-17.6.2018


Minä näen sinut
Kirjoittanut Clare Mackintosh
Suomentanut Päivi Pouttu-Deliére
Gummerus 2018
278 sivua (luettu E-kirjana)

Leth Duett
Riesling & Veltliner
Niederösterreich, Itävalta 2017
11,39€ (Alkosta toukokuussa 2018)

Annoin sinun mennä (kirjoittanut Clare Mackintosh)

Perienglantilainen dekkari Annoin sinun mennä on koukuttavaa luettavaa. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Walesin maaseudulle meren ääreen. Kirjassa on havaittavissa sama ihana englantilainen tunnelma kuin useissa television brittidekkareissa. Kirjailija Clare Mackintosh on entinen poliisi ja tämä dekkari perustuu osin vanhaan oikeaan poliisin tutkintatapaukseen, jota hän on ollut mukana tutkimassa.

Pidin kirjasta hyvin paljon. Pieni poika kuolee tahallisen yliajon seurauksena ja ajaksi epäilty pakenee tekoa maaseudulle ja yrittää aloittaa uutta elämää siellä. Menneisyys kuitenkin lopulta löytää hänet ja hyvän dekkarin tapaa tapahtumavyyhti lopulta selviää useiden jännittävien käänteiden kautta. Kirja on paikoin varsin jännittävä, mutta ei kuitenkaan liian raaka. Tekstistä välittyvä henki on aidontuntuinen ja uskottava. Kirjassa kulkee kaksi juonta vierekkäin, mutta tämä selviää lukijalle vasta kirjan puolessa välissä. Hieman jäin kaipaamaan selitystä sille, miksi kirjan todellisesta pahiksesta on kehittynyt sellainen kuin hän on. Harva ihminen yksinkertaisesti on syntyessään suoraan paha, vaan taustalta löytyy usein altistavia tekijöitä mm. väkivaltaisuudelle. Muut kirjan henkilöt sen sijaan tuntuivat aidoilta ja heidän tekemisensä perustelluilta.

Vaikka kirjan sivumäärä on reilu 400, luin sen muutamassa illassa, enkä millään olisi malttanut jättää lukemista kesken. Ihana tunne, jota ei ole vähään aikaan lukemieni kirjojen parissa tullut. Kirja oli varsin näyttävästi esillä parin viikon takaisilla Helsingin kirjamessuilla ja kirjastossa sen varausjono on myös pitkä.  Mielenkiinnolla jään odottamaan päätoimiseksi kirjailijaksi siirtyneen Mackintoshin seuraavaa teosta.

Tämän kirjan kanssa juomaksi valikoitui yksi Alkon Suomi 100 -viineistä. Tätä viiniä olen viime vuoden lopulla kerran maistanut ja muistikuvani siitä olivat hyvät eli odotukset olivat korkealla myös tällä toisella "virallisella" maistelukerralla. Ranskan Bordeaux'sta tuleva punaviini on väriltään tummaa ja syvää. Sen tuoksussa on savuista marjaisuutta ja lyijykymää. Maussa on hapokkuutta ja tummaa marjaa sekä edelleen lyijykynää. Tanniinit ovat varsin maltilliset ja pehmeät. Viinin jälkimaussa tammisuus hieman puskee makuuni liikaa läpi. Tämä mielestäni varsin yleinen piirre niille tuon alueen viineille, joita olen maistanut. Viini on kokonaisuutena hyvä, mutta vaatii ehdottomasti ruokaa vierelleen, kuten usein Bordeaux'n viinit. Itse maistoin viiniä Sallan paahtopaisti poron ja puolukkakastikkeen sekä paahdettujen punajuurten kanssa. Lähes kympin arvoinen yhteensopivuus kyseisen hyvin suomalaisen ruoan kanssa.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Kirjasta ei löydy mielestäni samaa tyylikkyyttää kuin viinistä. Näiden välillä havaittavissa ero, joka yleisestikin koskee Ranskaa ja Britanniaa. Näiden kahden arvottaminen keskenään paremmuusjärjestykseen ei onnistu, mutta tyylissä ja yleisessä fiiliksessä maiden välillä on eroa - ja sama ero mielestäni myös kirjan ja viinin välillä. Molemmat kuitenkin yksinään todella hyviä ja mielenpainuvia, eikä niiden keskinäinen yhdessä olo tilannetta huonontanut, mutta ei kyllä välttämättä parantanutkaan.

Annoin sinun mennä
kirjoittanut Clare Mackintosh
Alkuperäisteos I let you go
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
Gummerus Kustannus Oy
Helsinki 2017
418 sivua

Rouge de Carsin Suomi Finland 100
Merlot, Cabernet Franc, Malbec, Cabernet Sauvignon
AC Cadillac Cotes de Bordeaux, Ranska 2015
14,96€ (Alkosta marraskuussa 2017)