Lupaa minulle, isä. Toivon, koettelemusten ja tahdon vuosi. Kirjoittanut Joe Biden

Suunnittelin yli kymmenen vuotta sitten, että lukisin kaikista Yhdysvaltojen presidenteistä kirjoitetut kirjat. Innostuneena ajatuksesta tilasin maan ensimmäisestä presidentistä George Washingtonista kertovan kirjan. Kyseessä on yli 700 sivuinen järkäle, joka on painettu hyvin pinellä fontilla. Innostus laantui, mutta paria uudempaa presidenttiä koskevat kirjat olen sittemmin lukenut ja edelleen tuo hyllyllä oleva kirja odottaa oikeaa lukuhetkeä. 

Joe Biden, oikealta nimeltään Joseph Robinette Biden Jr. oli Yhdysvaltojen 46.presidentti vuosina 2021-2025. Hän on syntynyt 20.11.1942 Pennsylvaniassa ja hän edustaa demokraatteja. Ennen presidenttikauttaan, josta myös kyseinen kirja kertoo, hän toimi Barack Obaman varapresidenttinä. 

Bidenin kirjoittama kirja käsittelee hänen aikaansa varapresidenttinä. Varapresidenttiys jää kuitenkin kirjan päätarinan alle, joka kertoo hänen poikansa Beau Bidenin kamppailusta aivokasvaimen kanssa. Kirjassa tapahtuu paljon surullisia asioita ja se on hyvin koskettava, mutta kuitenkin toivoa herättävä ja jopa kummallisella tavalla positiivinen verrattuna nykyiseen aikaamme. Kirja saa varmasti lukijansa herkistymään, mutta siitä puuttuu katkeruutta, jota hyvin voisi odottaa Joe Bidenin kokeneen. Hänhän on menettänyt sekä kaksi lastaan että aiemmin vaimonsa. Kirja luo Bidenistä kuitenkin sydämellisen ja tukea muille antavan kuvan. 

Menetysten lisäksi kirjassa käydään läpi Bidenin näkökulmasta hänen varapresidenttiyttään, jolloin hän pyrki mm. vakauttamaan Ukrainaa Venäjän vuoden 2015 Krimin iskujen jälkeen. Hän myös kuvailee suhdettaan presidentti Barack Obamaan hyvin avoimeksi ja luottamukselliseksi. Obama oli luvannut aina kuunnella viimeisenä Bidenin mielipiteen keskeisistä päätettävistä asioista, mutta teki kuitenkin päätökset itsenäisesti. 

Yllättävänä tietona kirjassa oli kohta, joka kertoi Joe Bidenin varallisuudesta, jota Bidenin mukaan hänellä oli varapresidentiksi ryhtyessään vain vähän - lähinnä tavallisen asunnon verran. Perhe lomaili Nantucketissa, mutta kirjan mukaan aina vuokra-asunnoissa. Tämä yllätti, sillä Biden oli tehnyt pitkän uran senaattorina, joten olisi kuvitellut hänen keränneen jonkin verran omaisuutta.

Nykyisen epävarman ja kovaksi muuttuneen maailmankuvan keskellä oli mukava lukea tosiasioihin pohjautuva kirja vain vajaan kymmenen vuoden takaa, joka muistutti kuitenkin vanhasta hyvästä, jolloin inhimillisyys ja empatia olivat vielä ainakin nimelllisesti läsnä valtioiden asioista päätettäessä. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 13. Kirjassa on syntymäpäivät

Lupaa minulle, isä
Toivon, koettelemusten ja tahdon vuosi
Kirjoittanut: Joe Biden
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Alkuperäisteos: Promise me, dad
Tammi 2021
285 sivua

Maailman vaarallisin mies. Kuinka perheeni loi Donald Trumpin. Kirjoittanut Mary L. Trump

Kirja päätyi kuuntelulistalleni samaan aikaan, kun media uutisoi Donald Trumpin Grönlannin valloittamisesta ja lisätullien asettamisesta tietyille maille alkuvuodesta 2026. Teoksen on kirjoittanut Trumpin veljentytär Mary L. Trump. Mielenkiintoisen kirjasta tekee osaltaan se, että se on kirjoitettu ja julkaistu jo Trumpin ensimmäisen presidenttikauden aikana. Kirjan suomennos on ilmestynyt vasta nyt ja on mielenkiintoista palata ajassa jonkin verran taaksepäin ja muistaa millainen maailma oli ennen esimerkiksi koronaa. 

Mary L. Trump on syntynyt vuonna 1965 ja hän on ammatiltaan psykologi. Teoksessa hän peilaa ja perustelee paljon sukunsa jäsenten toimintaa koulutuksensa tuomaan ammattitaitoon. Kirjailija itse ei ymmärtääkseni ole Donaldin kanssa ollut kovin läheinen, eivätkä he ole tavanneet usein. Yhtenä syynä viileisiin välehin on Donaldin ja Maryn isän Fredin välirikko. Kirjailijan näkemyksen mukaan Donald Trumpin vanhempien kasvatus ja lapsien elinolosuhteet ovat muokanneet vahvasti Donald Trumpia ihmisenä. 

Trumpien perhe on asunut New Yorkissa ja kirja antaa mielenkiintoisen ajankuvan New Yorkista. Kirja muistutti pari vuotta sitten lukemastani Teemu Luukan teoksesta "New Yorkin uhmatar", joka kertoo suomalaisen Tyyni Kalervon siirtolaisuudesta ja elinkeinon rakentamisesta New Yorkiin samoihin aikoihin. Jos vain ajankuva kiinnostaa, niin melkein kannattaa mielummin lukea Tyynistä kertova kirja. Mikäli puolestaan Donald Trump, niin antaa kirja jotakin uutta myös hänestä ja psykologin antamat selitykset hänen toiminnalleen ehkä myös antavat lukijalle paremman ymmärryksen Yhdysvaltojen nykyisestä presidentistä. 

Kuuntelin kirjan ja se sopi hyvin kuunneltavaksi. Kirjasta läpitunkeva katkeruus oli käsinkosketeltavaa lisäten myös sen kirjallista arvoa.

Helmet-lukuhaaste 2026: 33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias

Maailman vaarallisin mies. Kuinka perheenini loi Donald Trumpin
Kirjoittanut Mary L. Trump
WSOY 2026
8h, 42min
lukija: Tomi Kulmala

Olive Kitteridge. Kirjoittanut Elizabeth Strout

Elizabeth Stroutin luoma kiehtova ja omapäinen Olive Kitteridge tuli ensimmäisen kerran vastaani joitakin vuosia sitten, kun katsoin HBO:n sarjan Olive Kitteridge. Sarjan pääosassa näytteli Frances McDormand. Sarjaan perustuvan kirjan lukeminen on ollut mielessäni ja sain kirjan luettua  alkuvuodesta loppuun. Aiemmin olen lukenut Elizabeth Stroutilta neliosaisen Lucy Barton -sarjan kirjat.

Olive Kitteridgen kirjat ovat samantapaisia kuin Lucy Barton -sarjan kirjat. Molemmissa päähahmo on Yhdysvaltojen itäosissa asuva keski-iän ylittänyt voimakas nainen. Olive on omatiensä kulkija, joka ei tahdo miellyttää muita tai mennä mukaan erilaisiin suuntauksiin tai toimintatapoihin. Oliven puoliso on kuollut ja hänen ainoa poikansa avioituu ja muuttaa New Yorkin keskustaan. Olivelle hänen poikansa on hyvin tärkeä, mutta hän ei kykene ymmärtämään poikansa päätöksiä tai elämää uusperheen isänä. Ehkä kuitenkin normaalista toiminnastaan poiketen hän kuitenkin pyrkii miellyttämään poikaansa ja tämän uutta perhettä menemällä joksikin aikaa poikansan luokse auttamaan heitä. 

Kirja on mukavaa ja helppoa luettavaa. Tarinassa on helppo pysyä mukana, vaikka kirjaa lukiessa luin samanaikaisesti myös muita teoksia. Pidän kirjassa luoduista tapahtumapaikoista, joissa korostuu yhdysvaltalaisuus ja ennen kaikkea mainelaisuus. Oliveen pääsee tutustumaan lisää Stroutin kirjassa "Olive, taas", joka on myös minulla lukulistalla. 

Helmet-lukuhaaste 2025: 17. Kirjan päähenkilöllä on kissa tai koira

Olive Kitteridge

kirjoittanut Elizabeth Strout

Tammi 2020

374 sivua

The Truths We Hold (kirjoittanut Kamala Harris)

Vuoden 2020 loppu tulee olemaan mielenkiintoinen Yhdysvaltojen poliittisella kentällä. Republikaanien istuva presidentti Donald Trump ja demokraattien ehdokas Joe Biden kisaavat, ainakin vielä, seuraavan neljän vuoden pestistä Yhdysvaltojen presidenttinä. Ehdokkaat ovat jo iäkkäitä, ja muutenkin mitä vain saattaa sattua, joten varapresidenttien merkitys on varsin keskeinen.

Omakohtaisuus
Demokraattien Kamala Harris, joka itsekin oli puoleensa presidenttiehdokkaana luopuen siitä vuoden 2019 lopussa, on valikoitunut Joe Bidenin varahenkilöksi. Kaliforniassa syntynyt ja siellä edelleen asuva senaattori Harris avaa kirjassaan "The Truths We Hold" elämäänsä ja arvojaan. Kuuntelin kirjan ja tämä, kuten elämäkerrat yleensä, sopii erinomaisesti kuunneltavaksi. Kiinnostavuutta lisää myös se, että lukijana on itse Kamala Harris.

                                                            

Kirja luo Harrisista maanläheisen vastuunkantajan kuvan, jolle perhe on kaikki kaikessa. Hän on tehnyt kovasti töitä ja opiskellut määrätietoisesti päästäkseen ensin San Franciscon piirisyyttäjäksi, sitten koko osavaltion oikeusministeriksi ja lopulta Kalifornian senaattoriksi. Hän on uhrannut paljon työnsä vuoksi, mutta toisaalta saanut myös paljon tukea perheeltään ja lähipiiriltään. Hänen arvomaailmansa pyrkii kohti tasa-arvoa. Vaikka hän ei ole halunnut nostaa sukupuolten välistä tasa-arvokysymystä samalla tavoin keskiöön kuin Hillary Clinton aiemmissa vaalikampanjoissaan, on hänen roolinsa historiallinen. Suomesta käsin katsottuna tuntuu välillä ällistyttävältä ettei Yhdysvalloissa ole ollut naispresidenttiä, eikä naisvarapresidenttiä. Ehdokkaita on ennen häntä ollut kaksi (Geraldine Ferraron ja Sarah Palin). 

Tuleva presidentti?
Englanninkielinen teos on helposti lähesyttävä ja ymmärrettävä. Kovin syvälle ehdokkaan ajatuksiin se ei mene, mutta antaa kyllä riittävästi tietoa mikäli Harris ei ole entuudestaan tuttu muualta kuin lehtien artikkeleista. Kirjaan tutustuminen kannattaa, mikäli Yhdysvaltojen politiikka ja erityisesti presidentti-instituutio kiinnostaa. Ties vaikka Harrisista tulisi aikanaan myös maan presidentti. Kirjan mukaan hän ainakin vaikuttaisi tuohon rooliin sopivalta.

Kirjan kanssa maistoin Uuden Seelannin Marlboroughsta tulevaa punaista Pinot Noir -rypäleen viiniä. Kevyehkö, boysenmarjainen ja puolukkainen viini sopi erinomaisesti yhteen kantarellikastikkeen ja broilerin kanssa. Viinin hapokkuus tasoittuu hyvin ruoan kanssa. Toisaalta viini sopii hyvin ruokahalun  herättäjäksi ja lämmittäjäksi syksyisen illan hämärtyessä.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tasapainoisia ja luotettavia. Niiden lähestyminen on vaivatonta, mutta molemmat kärsivät ehkä hienoisesta ulottuvuuksien puutteesta.

The Truths We Hold
kirjoittanut Kamala Harris
Penguin Press 2019
lukija Kamala Harris
9h, 30min

Black Cottage
Pinot Noir
Marlborough, Uusi Seelanti
n. 10-15€ (ostettu laivalta vuonna 2019)    

Joe Biden - mies vallan huipulta (kirjoittanut David Hagan)

Entinen varapresidentti, senaattori ja nykyinen demokraattipuolueen ehdokas vuoden 2020 Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa Joe Biden on nimenä tuttu useimmille suomalaisista. Hänen traaginen elämänsä, johon kuuluu hänen ensimmäisen vaimonsa ja tyttärensä menehtyminen auto-onnettomuudessa ja myöhemmin aikuisen poikansa menehtyminen aivosyöpään, herättää sympatiaa. Hän on kunniallinen perheenisä, joka on onnistunut välttymään pahimmilta poliittisilta kohuilta. Hänen möläytyksistään on tehty otsikoita, mutta ne kalpenevat mielestäni nykyisen presidentin pääasialliselle ulosannille.

David Haganin tuore kirja, joka on julkaistu Bidenin presidenttikampanjan loppupuolella, on tiivis ja objektiivisuuteen pyrkivä kertomus mahdollisesta tulevasta presidentistä. Kirjaan tutustuminen käy nopeasti, sillä sen sivuilta löytyy myös runsaasti kuvia. Kirja sopii luettavaksi Bidenista kiinnostuneelle, jolla ei vielä juurikaan ole tietoa kyseisestä henkilöstä. Mikäli Joe Bidenia on tullut seurattua ja hän on tutumpi, kirja tuskin tarjoaa paljon uutta tietoa.

                                                            

Kirja etenee kronologisesti, painottumatta erityisesti mihinkään Bidenin monista tehtävistä tai rooleista. Koen sen tämänkin vuoksi pyrkivän objektiivisuuteen, eikä keskittyvän ainoastaan vaikkapa hänen senaattina tekemiinsä päätöksiin tai Barack Obaman varapresidenttinä toimimiseen. Toisaalta tästä, ja kirjan lyhyydestä johtuen, se jää sanomaltaan ehkä hieman höttöiseksi. Vähän kuin lukisi pidemmän henkilöartikkelin jostakin lehdestä.

Joe Bidenista kertovan kirjan pariksi valikoitui Yhdysvalloista tuleva, syksyiseen säähän ja sienien kaveriksi hyvin sopiva, Love Noir Pinot Noir. Perinteisesti keskitäyteläisenä ja rapsakan puolukkaisena pidettyjen rypäleiden viini, poikkeaa hieman muista saman rypälelajin viineistä. Kyseinen Kaliforniasta tuleva viini on täyteläisempää ja pehmeämpää. Syksyinen metsäisyys ei tässä viinissä maistu ja tuoksu samalla tavoin kuin vaikka vanhan maailman tai Uuden Seelannin vastaavissa viineissä.  Sen sijaan makumaailma on kirsikkaisempi, hapokkuutta tuo mustikkaisuus ja makumaailmaa syventää mausteisuus. Viini maistui syksyn ensimmäisistä suppilovahveroista tehdyn sienikaalipiirakan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Nämä ovat molemmat tasapaksuja ja kohtalaisen laadukkaita alansa edustajia. Ne pitävät ennakkolupauksensa, mutta eivät tarjoa paljoa muuta sen päälle. Luottokaksikko kuitenkin ehdottomasti. 

Joe Biden - mies vallan huipulta
kirjoittanut David Hagan
Suomentanut Pekka Salonen
Oppian 2020
175 sivua

Love Noir Pinot Noir

Kalifornia, Yhdysvallat

2015

13€ (Alkosta syyskuussa 2020)

                                                                

New Yorkin uhmatar (kirjoittanut Teemu Luukka)

New Yorkin uhmatar -kirjasta oli kesällä useampia kehuvia blogi-arvosteluita. Laitoin kirjan varaukseen ja pitkähkön jonotuksen jälkeen sain sen nyt käsiini. Kirja kertoo suomalaissyntyisen, mutta Yhdysvalloissa - erityisesti New Yorkissa, uraa tehneestä Tyyni Kalervosta.

Voimakastahto ja päättäväisyys
Tyyni Kalervo syntyi vuonna 1900 ja ehti ennen Yhdysvaltoihin muuttoansa kokea mm. sisällissodan. Teemu Luukan, joka on työskennellyt Tyynin alaisena Little Finland -baarissa, kirja antaa kuvan voimakastahtoisesta naisesta, joka ei pelkää puolustaa itseään ja omia etujansa. Hän lähti ensin Kanadaan 1920-luvulla. Suurimmat siirtolaisaallot Euroopasta ja Suomesta olivat tuolloin jo takanapäin. Suomalaisten oli vaikea saada enää tuohon aikaan oleskelulupaa maahan, jossa koettiin jo olevan riittävästi vierastyövoimaa. Niinpä Tyyni loikkasi maahan Kanadan kautta. Ensin Buffaloon ja siitä hieman myöhemmin New Yorkiin. Hän työskenteli piikana, lastenhoitajana ja kodinhoitajana, mutta onnistui samalla säästämään niin että pystyi lähettämään Suomeen jääneille vanhemmilleen ja sisaruksilleen avustuksia.

Yrittäminen
Kerättyään tarpeeksi varoja hän osti Harlemin alueelta pienen baarin, jonka nimesi Little Finlandiksi. Asiakaskunta koostui varsinkin aluksi Suomesta muuttaneista siirtolaisista. Alkoholijuomien lisäksi siellä tarjoiltiin myös perinteistä suomalaista ruokaa - kaalikääryleitä, karjalanpiirakoita ja lihapullia. Baarissa järjestettiin myös paljon eri teemaisia juhlia. Jossakin kohtaa baari muutti Bronxiin ja 1960-luvun lopulla Manhattanille, jossa se pysyi toiminnassa aina vuoteen 1993 asti, jolloin Tyyni Kalervo menehtyi.

Hän ehti pitkän elämänsä aikana olla mukana kestitsemässä niin suomalaisia poliitikkoja, kerrottiin hänen aikanaan heilastelleen myös presidentti Kekkosen kanssa, julkaisemassa paikallista suomalaisyhteisön lehteä, jonka toiminnalle hän jatkuvasti keräsi rahaa. Tyyni pyrki säästämään monissa asioisa ja hän asui mm. baarinsa takahuoneessa, vaikka ilmeisesti hänellä olisi kyllä ollut varaa omaan asuntoon. Useat aikalaiset ja hänen työntekijänsä ovat kertoneet juomien miedontamisesta vedellä tai myymisestä pimeästi.

Baarin lisäksi Tyynillä oli yhdessä miehensä ja poikansa kanssa kanatila muutaman tunnin ajomatkan päässä New Yorkista. Mies ja poika asuivat siellä ja Tyyni New Yorkissa. Hän kävi vain noin kerran viikossa katsomassa perhettään ja saunomassa. Lisäksi hän omisti myös mm. kerrostalon Harlemista ja muutamia muitakin kiinteistöjä. Tyynin suhteet Suomeen säilyivät hyvin tiiviinä ja hän vieraili kotimaassaan usein. Myöhemmin myös hänen sisaruksiaan muutti Yhdysvaltoihin.

Faktaa siirtolaisuudesta ja New Yorkista
Kirjassa on todella hyvin ja mielenkiintoisesti onnistuttu kuvaamaan suomalaisten siirtolaisuutta Yhdysvaltoihin 1900-luvulla. Ulkosuomalaiset ovat usein hyvin isänmaallisia ja seuraavat synnyinmaansa tapahtumia, vaikka samalla ovat täysin integroituneita uuteen kotimaahansa. Heidän tapaamisensa ja heistä lukeminen on aina kiehtovaa ja avartavaa.

Kirjassa on useita ns. faktalaatikoita, joissa kerrotaan mm. New Yorkin maamerkeistä ja historiallissta tapahtumista. Faktat on koottu selkeästi ja mielestäni ne nivoutuvat todella hyvin Tyynin tarinan kanssa. Mikäli suuntana, tai haaveena on New York, on kirja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Oma kirjani lähti juuri sinne matkalukemiseksi.

Ikääntynyttä cabernet sauvignonia
Kesäpaikan kätköistä löytyi lähes 10 vuoden ikäistä chileläistä cabernet sauvignonia. Viini on kehittynyttä ja jopa hieman rusinaista, mutta edelleen kelpo juotavaa, vaikka pohjalla jonkin verran sakkaa olikin. Tuoksussa lämmintä luumuisuutta ja hieman yrttiä. Maku lähes täyteläinen ja suutuntuma pehmeän tanniininen. Luumuisuus ja jopa rusinaisuus jatkuu pitkään. Joukossa myös mustikkaisuutta. Kirjan lisäksi viini maistui hyvin nelisen tuntia haudutetun hirvenjauheliharagun kanssa, jonka joukossa oli pekonia ja suppilovahveroita sekä kyseistä viiniä.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat hyviä esimerkkejä ikääntymisestä ja sen mukanaan tuomista kokemuksista, joista muut voivat vain haaveilla. Sekä kirjasta että viinistä löytyy särmää. Kirja onnistuu vaikuttamaan lukijansa hieman paremmin kuin viini maistajansa.

New Yorkin uhmatar
Tyyni Kalervon ja ikonisen metropolin tarina
kirjoittanut Teemu Luukka
Otava Kustannus 2018
384 sivua

El Emperador
Cabernet Sauvignon 2011
Valle Central, Chile
Ei hintatietoa

Lapsuuden talo (kirjoittanut John Grisham)

Lapsuuden talo on ensimmäinen John Grishamilta lukemani teos. Kirjalijana hänen nimensä on toki tuttu entuudestaan, mutta en ole tullut aiemmin tarttuneeksi hänen kirjoittamaansa kirjaan. John Grisham on vuonna 1955 Yhdysvaltain Arkansasin osavaltiossa syntynyt, alunperin asianajaksi valmistunut, mutta pian urasuuntansa muuttanut  hyvin tuottelias kirjailija. Hänen kirjojensa pohjalta on tehty lukuisia elokuvia, kuten Firma, Päämies, Pelikaanimuistio ja Sateentekijä. Lapsuuden talo -romaani on julkaistu Yhdysvalloissa vuonna 2001, ja suomennettuna se on ilmestynyt vuonna 2004. 

Lapsuuden talo on kaunis teos 1950-luvulle sijoittuvasta arkansilaisesta puuvillan viljelijä perheestä. Kertojana on perheen 7-vuotias Luke-poika. Puuvillan kasvattaminen, kuten maanviljeleminen yleensäkin, on säiden armoilla tapahtuvaa ammatinharjoittamista. Tulvat, paahteet ja toisaalta sateet aiheuttavat haastetta ja saattavat joinain vuosina pilata koko sadon.  Luke osallistuu vanhempiensa ja isovanhempiensa, sekä näiden kausityöntekijöiksi pestaamiensa meksikolaisten ja muualta Yhdysvalloista tuolleiden työntekijöiden kanssa sadonkorjuuseen. Elämään mahtuu onneksi myös paljon muutakin kuin vain työ. Luke tutustuuu lähistöllä asuvaan, vajaa 20-vuotiaaseen Tally-tyttöön ja pääsee tämän kautta tutustumaan aikuistuvaan maailmaan. Hän myös joutuu todistamaan pahoinpitelyä ja erilaisten tapahtumien kautta pohtimaan moraalia ja asioita, joita hänen on jaettava vanhempiensa kanssa. Luken idolina toimii, hänen setänsä Ricky, joka on sotimassa Koreassa. Kirjeiden ja muistojen välityksellä Ricky on kuitenkin vahvana osana perheen arkea.

Kirja on Luken kasvukertomuksen lisäksi oiva kuvaus 1950-luvun Yhdysvaltojen maatalouselämästä. Työväki kiertää tilalta toiselle ja tilojen kohtaamat haasteet ovat joka päivä konkreettisesti läsnä. Hieman erilaista, kuin  elämä kaupungeissa ja toimistotöissä, joissa työn tulokset eivät ole jatkuvasti konkreettisesti näkyvillä ja vuoden valmistelut tuskin kaatuvat yhteen sadekuuroon tai hellejaksoon. Kirjan perhe puhaltaa yhteen hiileen ja heidän keskinäiset suhteensa ovat lukijalle mielenkiintoiset. Mitä asioita on jaettava muiden kanssa ja miten suunnitella jatkoa puuvilla-tilalle, jonka tulevaisuus on jatkuvasti uhan alla. Kirjassa on mielestäni samanlaista lämminhenkisyyttä kuin John Steinbeckin "Vihan hedelmissä". Vaikka tuo teos sijoittuu muutaman kymmenen vuotta aikaisempaan aikaan, on näiden tematiikka samantapaista. Luettuani "Vihan hedelmät" oli lähdettävä sen viittoittamana ajamaan Route 66 -tietä. Ehkä Lapsuuden talon innoittamana pitäisi lähteä kiertelemään Arkansasiin.

Kirjan kanssa maistoin Yhdysvaltaltojen Kaliforniasta tulevaa Tom Legend -viiniä. Kyseessä hyvä ostos, joka on monessa mielessä hyvä keskitien kulkija. Viini on keskitäyteläinen, siinä on jonkin verran hapokkuutta ja tanniineja sekä marjaisuutta, erityisesti luumua ja puolukkaa. Se  sopii sellaisenaan nautittavaksi tai vaikkapa pastan tai pitsan, tai ehkä jopa kevyen pihvin kanssa. Ehkä viinissä on samaa helppoutta ja kepeyttä kuin yleensäkin maan kulttuurissa, siis Trumpia lukuun ottamatta. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molempiin oli ilo tarttua, eikä niitä olisi malttanut jättää kesken. Molemmista tuli hyvälle mielellä, mutta kumpikaan ei ollut liian kepeää. Kirjan vetovoima jaksaa tosin varmasti kantaa pidemmälle kuin viinin.

Lapsuuden talo

kirjoittanut John Grisham

suomentanut Irmeli Ruuska

Werner Söderström osakeyhtiö 2004

380 sivua

Tom Legend

Organic 2015

Zinfandel, Petite Sirah, Syrah, Carignan

Kalifornia, Yhdysvallat

13,99€ (Alkosta joulukuussa 2018)

Rakkaudesta aseisiin (kirjoittanut Jennifer Clement)

Yhdysvalloissa syntynyt kirjailija, toimittaja, runoilija ja kansainvälisen sananvapausjärjestö PEN:in puheenjohtaja Jennifer Clement saapuu Helsingin Kirjamessuille kertomaan uudesta kirjastaan Rakkaudesta aseisiin. Kirjailija asuu nykyisin Meksikossa, maan pääkaupungissa Mexico Cityssä ja kirjassa onkin paljon etelävaltioille tyypillisiä espanjalaisvivahteita. Teos on vaikuttava, koskettava ja yhteiskunnallinen.

Se kertoo nuoren Pearlin elämästä, joka on vauvasta saakka asunut äitinsä Margotin kanssa Floridassa talovaunualueella Mercury Topaz -autossa. Pearlin äiti on kotoisin varakkaasta perheestä, jossa perheenjäsenistä ei kuitenkaan välitetty. Synnytettyään salaa Pearlin, Margot pakenee vauvansa, muutamien tavaroiden ja lahjaksi saamansa auton kanssa. Kuukaudet muuttuvat vuosiksi, kun äiti ja tytär asuvat alligaattorien asuttaman joen varrella. Heidän elämänsä tuntuvat valuvan eteenpäin ilman surempia suunnitelmia tai huolia huomisesta. Äidin jouduttua ampumavälikohtauksen uhriksi, Pearlin elämä muuttuu.

Kirjassa käytetään, piilotellaan, esitellään ja salakuljetetaan aseita. Tarinassa aseet eivät sinänsä ole kummallinen asia, vaan arkipäiväinen esine, johon jokaisella on oikeus. Tämä vaikuttaa hyvin totuudenmukaiselta kuvaukselta yhdysvaltalaisesta elämänmenosta. Kirjan tapahtumat ovat rankkoja, mutta ne on kuvailtu toteavasti ja kirjan kohdat ovat mielestäni hyvin totuudenmukaista. Kirja etenee sukkelasti eteenpäin ja sen lukee parissa päivässä. Päähenkilö Pearlin elämä ei ole helppoa, mutta hän ei tunnu turhaan kavahtavan asioita, vaan ottaa ne sellaisina kuin eteen tulevat. Me länsimaalaisen hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä elävät, välillä tuon unohdamme, ja hermostumme aivan turhista ja mitättömistä asioista. Mielenkiintoista päästä kuulemaan Jennifer Clementin haastattelua Messukeskukseen.

Kirjan kanssa pariksi valikoitui portugalilainen marjaisen pehmeä punaviini What Else. Yhtenä syynä valintaan oli sen nimi, joka tuntui iskevän hyvin yhteen kirjan tarinan kanssa. Viinin värissä on purppuraan viittaavaa punaisuutta. Tuoksussa on luumua, kirsikkaa ja muita makeahkoja marjoja. Maussa on hapokkuutta, joka tasapainottaa marjaista pehmeyttä. Viinissä on tanniinia, mutta se ei vaadi parikseen pihviä tai muuta vahvaa ruokaa. Itse maistoin sitä perinteisen perjantaipizzan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Molemmat ovat omalla tavallaan hyviä, mutta kirjassa on huomattavasti enemmän asiaa ja sisältöä. Sen tarina jaksaa varmasti kantaa paljon kauemmin kuin viinin maku muistoissa.

Jennifer Clement esiintyy kolmessa eri tapahtumassa Helsingin Kirjamessuilla 25.-28.10.2018
- perjantaina 26.10 15-15.30 Senaatintori: HS Tähtihetki: Jennifer Clement Rakkaudesta aseisiin
- perjantaina 26.10 18.30-19.30  Senaatintori: Vaikene tai lätty lätisee
- sunnuntaina 28.10 11.00-11.30 Senaatintori: Rakkaudesta aseisiin

 Helmet-lukuhaaste 2018: 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

Rakkaudesta aseisiin
kirjoittanut Jennifer Clement
suomentanut Terhi Kuusisto
alkuperäinen nimi Gun Love
Like 2018
126 sivua (luettu E-kirjana)

What Else 2014
Touriga Nacional, Castelão, Syrah, Cabernet Sauvignon
Vinho Regional Lisboa, Portugali
9,98€ (Alkosta syyskuussa 2018)

First in Line (kirjoittanut Kate Andersen Brower)

 Kate Andersen Browerin "First in Line" kirja kertoo Yhdysvaltojen varapresidenteistä. Siinä käsitellään varsin avoimeisesti ja useiden erilaisten tapausten osalta presidenttien ja varapresidenttien keskinäisiä valta- ja henkilösuhteita. Varapresidenttien toimenkuva ja rooli on suomalaisille hieman vieras,  sillä meiltä ei aivan vastaavaa tointa löydy.

Varapresidentin rooli vaihtelee paljon riippuen siitä millainen hänen suhteensa on presidentin kanssa. Parhaimmillaan varapresidentti voi toimia presidentin neuvonantajana ja tukena. Varapresidentin on pysyttävä myös jatkuvasti asioiden tasolla, sillä hänestä saattaa hetkenä minä hyvänä tulla maansa johtaja. Näin on Yhdysvaltojen historiassa käynyt useita kertoja.

Presidentin ja varapresidentin keskinäiset suhteet ovat Kate Andersen Browerin tekemän kirjan mukana vaihdelleet paljon. Välillä presidentti ja hänen varapresidenttinsä ovat olleet parhaita ystävyksiä, joiden perheet ovat läheisissä väleissä keskenään. Vastakohtana on myös pelkästään asiasuhteena roolinsa hoitavia, kuten kirjan mukaan Trump ja Pence.

Kirja antaa sekä mielenkiintoista tietoa Yhdysvaltain korkeimman poliittisen johdon valtasuhteista ja niihin vaikuttavista henkilökemioista. Se on myös hyvä historian kertaus maan viimeaikaisista presidenteistä. Mielestäni kirja tuntui kohtalaisen puolueettomalta teokselta, eikä siinä ollut turhaa kiihkoilua suuntaan tai toiseen.

Kirjan kuuntelun aikana aloin pohtia myös naisten roolia Yhdysvaltain politiikassa. Kaikki varmasti hyvin tiedämme, että maassa ei ole ollut vielä ainuttakaan naispresidenttiä ja kaikki presidenttien puolisot ovat olleet naispuolisia. Kirjan myötä ajatus siitä, että maan mahtavimpana pidetyn valtion presidenteistä - tai varapresidenteistä, ei yksikään ole ollut nainen, nousi jälleen tietoisuuteeni. Maailma muuttuu onneksi jatkuvasti tasa-arvoisemmaksi, mutta edelleen naisten rooli, ainakin päättävissä asemissa, tuntuu olla miehensä rinnalla seisominen ja tämän tukeminen. Tämä on karua ja väärin. Maailmaa, eikä valitettavasti edes Suomea, voida tämän perusteella pitää kovin tasa-arvoisena.

Kirjan kanssa maistoin ranskalaista alkuviiniä. Hegarty Chamans Les Nonnes oli mielenkiintoinen valkoviini. Sen tuoksussa oli paljon trooppista hedelmää ja sitruksisuutta. Maussa myös tammi nousi esille vahvasti. Tammiset valkoviinit ovat olleet itselleni aina hieman haasteellisia. Tammi tuo viiniin toisaalta ryhdikyyttä, mutta usein sen läsnäolo hallitsee makumaailmaa liikaa. Tässä viinissä tammea ei mielestäni enää jälkimaussa huomannut. Viini sopisi varmasti oikein hyvin esimerkiksi savustetun lohen kanssa. Vaikka kyseessä oli alkuviini, oli viini varsin kirkasta ja muutenkaan siitä en suoranaisia alkuviinin piirteitä havainnut.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat edustavat vahvasti omaa itseänsä ja onnistuvat siinä hyvin. Niissä on oikeanlaista asennetta, mutta ne eivät saarnaa minkään puolesta. Ne ovat vahvoja omina itsenänsä, eikä kummankaan jälkimaku ole kovin pitkä.

First in Line
kirjoittanut Kate Andersen Brower
HarperCollins US 2018
10h, 57min (kuunneltu äänikirjana)

Hegarty Chamans Les Nonnes
Grenace Blanc, Roussanne, Clairette
Languedoc-Roussillion, Ranska 2015
20,31€ (Alkosta syyskuussa 2018)

Jakautunut kansakunta (kirjoittanut Markus Kantola)

Markus Kantola on tutkija, joka on väitellyt Bill Clintonin johtamistaidoista. Hänen vuonna 2017 julkaistu teoksensa "Jakautunut kansakunta" on ajankohtainen katsaus Yhdysvaltojen lähihistorian presidentteihin. Presidenttien lisäksi se käsittelee ja taustoittaa selkeästi myös maan tärkeimpien poliittisten puolueiden - republikaanien ja demokraattien historiaa.

Kirja käy läpi kronologisessa järjestyksessä läpi Yhdysvaltojen presidenttejä Nixonista Obamaan. Presidentti-henkilöiden taustalla vaikuttavat sen hetkisen poliittisen ja taloudellisen tilanteen lisäksi myös puolueen sisäiset valtatasapaino suhteet. Nämä taustoittavat hyvin myös presidenttiyttä instituutiona. Kirja on selkeästi jäsennelty ja teksti on suomalaisen taustatiedoilla lukevalle kirjoitettu. Siinä on paljon mielenkiintoista knoppi-tietoa sekä toisaalta paljon syy-seuraussuhteiden selittelyä. Usein hyvin isotkin asiat ovat lopulta hyvin pienistä asioista kiinni, näitä voivat olla vaikka marginaalisen pienillä eroilla valittujen presidenttien linjaukset tai toisaalta äkkinäiset taloudelliset muutokset.

En malta olla mainitsematta kahta kohtaa kirjasta, jotka todella pysäyttivät miettimään yhteiskunnan kehittymistä. Kirjassa oli maininta Yhdysvaltojen tuloerojen kasvusta. Yhdysvallathan on perinteisesti tunnettu siitä, että maassa on työtä tekemällä mahdollisuus rikastua ja jokainen on käytännössä oman onnensa seppä - yhteiskunta ei ulkopuolelle jääviään juurikaan auta. 1950- ja 1960-luvuilla keskivertojohtaja tienasi maassa vain noin kaksikymmentä kertaa enemmän kuin työntekijänsä. Nyt 2010-luvulla toimitusjohtaja ansaisee 303-kertaisesti työntekijöihinsä verrattuna. Eipä mikään ihme, jos ei tunnu kaikista reilulta ja oikeudenmukaiselta. Eri töissä ja niiden haastavuudessa ja vaatimuksissa on toki hyvin suuria eroja, mutta ainakaan omaan moraaliini mukaista ei oikein ole, että kenenkään työn arvo voisi olla 300-, 100- tai oikeastaan edes 10-kertainen jonkun toisen työhön verrattuna. Kaikenlaisia työtehtäviä tarvitaan kokonaisuuden onnistumiseksi ja toisaalta kukaan ei ole korvaamaton.

Aivan kirjan lopussa pohdittiin sitä, millaisia hyvinä pidetyt presidentit ovat olleet johtajina. Itsevarma presidentti ja johtaja tuntui tässä olevan avainasemassa. Kantola on todennut: "Kun johtaja on toiveikas ja optimistinen, ominaisuudet tarttuvat myös hänen alaisiinsa. Toiveikkuus ja optimismi lisäävät riskinottokykyä ja saavat ihmiset työskentelemään kovemmin yhteisten päämäärien hyväksi. ... Itsevarmuus ja optimistisuus eivät kuitenkaan riitä, jos näitä ominaisuuksia eivät ole tasapainottamassa yhteisen hyvän edistäminen, totuudenjano ja toisten aito kunnioittaminen." Mielenkiintoisia ajatuksia itse kullekin, kun seuraavan kerran käymme ääniuurnalla tai ehkä itse johdamme jotakin tahoa.  Jos Yhdysvallat ja politiikka yhtään kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti tämän lukemista!

Kirjan kanssa valikoitui ranskalainen Riesling Alsacesta. Viini on väriltään kellertävää, jopa hieman kultaisen sävyistä. Viini vaatii runsaasti aikaa ja lämpöä lasissa avautuakseen. Sen tuoksussa on sitruksisuutta ja hapokasta omenaa. Viinin maussa on varsin hallitsevan sitruksisengreippisyyden lisäksi vihreää omenaa. Hapokkuutta pehmentää mieto hedelmäisyys. Viinissä on tyylikkyttä ja pitkähkö jälkimaku. Viinissä on aavistus voimaisuutta, mutta se ei mielestäni ole aivan oppikirjan mukainen Riesling. Viini maistui hyvin parmankinkkuun käärityn parsan ja hollandaise-kastikkeen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirja avautuu lukijalle aihe huomioiden varsin helposti ja se on hyvin kattava ja selkeä. Viini puolestaan vaatii aikaa ja siltikin jää ehkä omaan makuuni hieman pliisuksi. Menevät yhdessä, mutta kirjan pariksi voisi sopia jokin raikkaampikin Riesling.

Helmet-lukuhaaste: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit

Jakautunut kansakunta
kirjoittanut Markus Kantola
Gaudeamus 2017
395 sivua

Jean Biecher Réserve
Riesling 2017
Alsace, Ranska
12,90€ (Alkosta toukokuussa 2018)