Luoja lasta auttakoon. Kirjoittanut Toni Morrison

Tarkkaan en enää muista, mitä kautta kirja tarttui lukulistalleni, mutta kyseessä kiintoisa ja palkittu teos. Kirjailija Toni Morrison on saanut Nobel-palkinnon vuonna 1993. Tämä teos on Yhdysvalloissa julkaistu vuonna 2015 ja se on jäänyt kirjailijan viimeiseksi romaaniksi. Toni Morrison oli tunnettu mustien ja naisten oikeuksien ajajana ja tämän teoksen tematiikka liikkuu myös samoissa aiheissa.

Kirja kertoo ihonväristä ja se vaikutuksesta äidin ja lapsen välillä. Äidillä ja lapsella ei välttämättä ole sama ihonväri, kuten tämän teoksen henkilöillä ja se tuntuu teoksessa olevan juurisyy äidin ja lapsen heikolle keskinäiselle suhteelle. 

Kirjan tematiikka saa pohtimaan, kuinka paljon erilainen ulkonäkö voi ja saa lopulta vaikuttaa vanhemman ja lapsen välilllä. Tämä saattaa vaikuttaa jopa äidin kiintymyyssuhteeseen, joka toki tuntuu hyvin julmalta ajatukselta. Ylipäätään kirjan tarinan perusteella huomaan pohtivani, että ulkoisilla seikoilla on yllättävänkin paljon vaikutusta ja ne lähtevät nopeasti kertautumaan toiminnan ja ajattelun eri kohdissa. 

Teos on paikoin jopa tuskainen, aiheen raskauden takia. Kirja on hyvin kirjoitettu, vaikka kokonaisuudesta jäi useampi kohta minulle lukijana avautumatta. Ehkä tämän kirjan parempi ymmärtäminen vaatisi toisen lukukerran.

Helmet-lukuhaaste 2025: 12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo

Luoja lasta auttakoon
Kirjoittanut Toni Morrison
Tammi 2016
180 sivua 

Surullinen pianisti. Kirjoittanut Kazuo Ishiguro

Vuonna 2017 Nobelin voittanut Kazuo Ishiguron teos "Pianisti" tuli vastaani kirjaston lukupiirin kautta. Ilman sitä paksuun teokseen tuskin olisi tullut tartuttua, mutta hyvä että tuli ja kirja sopi myös oikein hyvin puolentoista tunnin keskustelun aiheeksi. Kirja on mielenkiintoinen, paikoin synkkä, mutta ei kuitenkaan toivoton. Kiinnostavan surrealistinen kuvaus konserttiin osallistuvasta pianisti Ryderista, ja hänen henkisistä ja fyysisistä haasteistaan päästä osallistumaan tapahtumaan.

Välillä kirjaa lukiessa tulee unenomainen olo. Koko ajan tapahtuu jotakin, joka saa päähenkilön myöhästymään. Kirjan henkilöt ovat hämmästyttävän kohteliaita, mutta lopulta tämä kohteliaisuus ei tunnu merkitsevän henkilöille mitään. Jossakin vaiheessa henkilöt tuntuvat jopa itse kyllästyvän kohteliaisuuteen. Kirjassa myös seurataan pitkän ajan moottoritiellä kulkevaa autoa, pysähdytään tästä riippumatta kahville ja jatketaan sitten seuraamista kuin mitään pysähdystä ei olisi ollutkaan. Kirjassa on epäloogisuuksia, joita lukijana jäin pohtimaan, mutta jotka eivät kuitenkaan, hieman yllättäen kaltaistani realistisen kirjallisuuden ystävää, ärsyttäneet. 

Kirja etenee rauhallisesti, mutta samalla koko ajan tapahtuu ja lukijan mielenkiinto pysyy yllä ja paksun kirjan jaksaa hyvin motivoituneena lukea loppuun saakka. 

Kirjailija on syntynyt Japanissa 1954, mutta asunut Englannissa vuodesta 1960. Eurooppalaisuus on kirjassa vahvasti läsnä, vaikka erityisesti henkilöiden luonteenpiirteissä ja ympäristön kuvaamisessa on paljon japanilaiselta vaikuttavia piirteitä. 

Helmet-lukuhaaste 2025: 4. Kirjassa valvotaan yöllä

Surullinen pianisti
kirjoittanut Kazuo Ishiguro
kääntänyt Helene Bützow
Tammi 2019
658 sivua