Kalle - Suoraa puhetta (kirjoittanut Kalle Palander ja Timo Kangasluoma)

Kalle Palanderin ja Timo Kangasluoman teos on nimensä mukaisesti suoraa puhetta Kalle Palanderilta. Suorapuheisuus ja ehkä jonkun mielestä harkinnan puute sen takana on toisaalta ärsyttävää, mutta toisaalta kiinnostavaa. Kun karkeimpiin Palanderin heittoihin ja arvosteluihin ei herkempi lukija tartu, niin kirjalla on paljon annettavaa suomalaisesta urheilusta.

Palander arvostelee tiukin sanoin Hiihtoliittoa ja sen eri lajiosastoja. Näissä, ja yleensäkin alppihiihto-piireissä, on vallinnut tiukka nokkimisjärjestys ja hierarkisuus. Suulas ja itsevarma Palander ei ole tähän alistunut ja on osin siksi ajanut itsensä aika ajoin haasteellisiin tilanteisiin mm. rahoitukseen liittyen.

Yksi keskeisimmistä ongelmista tämän, ja usean muunkin viime aikoina lukemani urheilu-teemaisen kirjan mukaan suomalaisessa kilpaurheilussa, ovat pienet piirit ja liian vähäiset jaossa olevat rahat. Saavuttaakseen menestystä urheilijoiden on onnistuttava kokoamaan ympärilleen ammattitaitoinen, ja pääosin vapaaehtoistyöstä pitävä tiimi, jonka avulla he pystyvät treenaamaan saadakseen parhaan mahdollisen suorituksen aikaiseksi. Kaikki muu kuin urheiluun ja sen tukitoimintoihin käytetty aika vähentää kilpailijoiden menestysmahdollisuuksia sekä kotimaisissa että ennen kaikkea kansainvälisissä kilpailuissa. Toivottavasti sekä urheilijat, että muutkin uralleen oman ja läheistensä ajan antaneet, muistavat uran salliessa ja sen loppuessa, antaa myös omaa aikaansa ja osaamistaan "vastapalveluksena" takaisin.

Kirjan perusteella Palander on hauska, mutta itsekeskeinen hahmo. Hän myöntää rehellisesti tekemiään töppäilyjä, joista suurimmasta osasta hän on onnistunut ottamaan opikseen. Nämä tekevät toisaalta Palanderista inhimillisemmän. Edes huippu-urheilijan ei tarvitse viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jatkuvasti noudattaa äärettömän tiukkoja harjoittelu- ja ruokailu-ohjelmia, vaan välillä voi pitää hauskaa ja rehellisesti nauttia tekemästään työstä. Kirjan kuuntelu sujui vaivattomasti ja kirjassa oli paljon hauskoja yksityiskohtia ja kertomuksia sattumuksista.

Kirjan kanssa maistoin erinomaista saksalaista riesling-kuohuvaa. Pauly Bergwailerin kuohuvassa oli paljon kuplattomalle rieslingille tuttuja piirteitä. Eksoottisten hedelmien tuomaa makeutta ja täyteläisyyttä ja näitä tasapainottavaa sitruksisuutta. Kuohuviinissä oli myös hieman öljymäistä raskautta. Kuohuva maistui sellaisenaan alkumaljana sekä uunissa paahdetun parsan ja parmankinkun kanssa. Tämä on hyvä kuohuviini ei liian kuivista ja mineraalisista viineistä pitäville kesän tuleviin rientoihin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat nautittavan helppoja. Viinissä on enemmän syvyyttä kuin Palanderin kirjassa, mutta molemmat ovat aitoja itsejänsä. Suosittelen erityisesti yhdessä nautittavaksi.

Helmet-lukuhaaste 2019: 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

Kalle - Suoraa puhetta
Kirjoittanut Kalle Palander ja Timo Kangasluoma
Docendo 2016
Lukija Ville-Veikko Nieminen
5h, 49min (kuunneltu äänikirjana)

Pauly-Bergwailer
Riesling Extra Trocken
Saksa
11,99€ (Alkosta toukokuussa 2019)

Tahto (kirjoittanut Pekka Holopainen)

Aino-Kaisa Saarisen kertomana ja Pekka Holopaisen kirjoittamana syntynyt teos "Tahto" herättää lukiessa paljon tunteita. Toisaalta se saa minut ärtyneeksi, sillä Saarinen laukoo varsin suorasukaisesti mielipiteitään. Saarisen oma ja hänen perheensä (vanhemmat, kaksi isosiskoa ja kaksoissisko Maija sekä myöhemmin puoliso Tom Gustafsson) elämä on pyörinyt Aino-Kaisan ja hänen hiihtoharrastuksen/-ammatin ympärillä. Ärsyttävyyden rinnalla syntyy kuitenkin onneksi myös kunnioitus määrätietoisesta naisurheilijasta, joka tietää mitä haluaa ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Tavoitteiden saavuttamiseksi myös läheisten on niiden eteen ponnisteltava, mutta onko se lopulta väärin? Tämä määrätietoisuus on johtanut myös ihmissuhteiden heikentymiseen ja katkeamiseen, mutta toisaalta niin elämässä välillä käy. Jos ei tiedä mitä tahtoo, ei mitään varmaankaan voi saavuttaa, paitsi sattumalta.

Kirjassa Saarinen ruotii suomalaista kilpahiihtomaailmaa. Piirit ovat pienet ja esimerkiksi Lahden doping-kärysuma vuonna 2001 vaikutti suuresti myös Saariseen, joka itse doping-aineiden käyttämiseen ei liittynyt millään tavoin. Hiihto-harjoittelun lisäksi Saarinen on joutunut tekemään töitä itsensä kanssa myös pärjätäkseen sosiaalisissa suhteissa. Toisaalta muut suomalaiset hiihtäjät ovat hänen treenikavereitaan, jotka sparraavat toisiaan. Toisaalta taas he kilpailevat toisiaan vastaan. Kilpailu ei liity pelkästään maineen ja kunnian saavuttamiseen, vaan parhaiden kohdalla myös taloudellisen turvan saavuttamiseen.

Viime aikoina lukemissani urheiluelämäkerroissa on kerrottu kohtalaisen avoimesti myös rahasta ja taloudellisista seikoista, joita urheilijan on otettava huomioon. Ei riitä, että urheilija vain treenaa ja kisaa, hänen on huolehdittava myös kuinka kustantaa valmentajat, kilpailu- ja treenimatkat, varusteet ja oma asumisensa ja ruokansa. Tämä kyllä jossain määrin koskee ihan tavallistenkin ihmisten elämää eli liian suurta numeroa ei asiasta ole mielestäni tarpeen tehdä.

Luin kirjan pari viikkoa ennen kuin kävin katsomassa siitä tehdyn näytelmän Helsingin Kaupunginteatterissa. Näytelmän oli ohjannut Sini Pesonen ja pääroolissa Aino-Kaisaa näytteli suomalais-brittiläinen Sanna-June Hyde. Näytelmä perustui pitkälti kirjaan ja osa repliikeistä oli suoraan kirjasta. Näytelmässä Aino-Kaisasta syntyi kuitenkin huomattavasti ystävällisempi ja pehmeämpi kuva kuin mitä kirjan perusteella hänestä ajattelin. Näytelmässä Virpi Kuitunen (näyttelijänä Linda Zilliacus) sai kuitenkin suuremman roolin. Kuitusen ja Saarisen raadollista kilpasuhdetta käsiteltiin lehtijutuissa kirjan ilmestymisen aikaan. Näytelmän perusteella koin, että Kuitunen ahdisti Saarista ainakin henkisesti, mutta toisaalta toimi tekemisen motivaattorina ja selkeänä hahmona, jota vastaan oli helppo itseään verrata ja treenata. Näytelmä oli mielestäni laadukkaasti ja sopivan viihdyttäväksi tehty. Siihen oli lisätty elementtejä (mm. tennispelaaja Andre Agassi, jota näytteli Santeri Kinnunen) tekemään kokonaisuudesta moniulotteisempi. Hienoa, että esityksiä tehdään myös ajankohtaisista ja elossa olevista henkilöistä!

Kirjan kanssa maistoin Familia Torresin Merlot-rypäleestä valmistamaa Atrium punaviiniä. Atrium on piristävä yllätys talven keskelle. Viinissä on pehmeää pyöreyttä, mutta kuitenkin luonnetta. Se on kohtalaisen täyteläistä ja erityisesti karhunvatukka ja hento luumuisuus tuntuvat sekä tuoksussa että maussa. Viinissä on tammisuutta ja hieman jopa seetripuumaista jämäkkyyttä. Viini sopii hyvin sellaisenaan seurustelujuomana nautittavaksi tai vaikka pastan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kaksi pistettä. Viinissä on pehmeyttä ja sovittelevaisuutta, joka kirjasta puuttuu lähes kokonaan. Viini pyrkii myös miellyttämään kaikenlaisia maistelijoita, kirja sen sijaan pykii olemaan hyvin totuudenmukainen ja ehkä jopa liian rehellinen. Tai onkohan liika rehellisyys sittenkään pahasta?

Helmet-lukuhaaste 2019: 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

Tahto
Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot
kirjoittanut Pekka Holopainen
Kustannusosakeyhtiö Teos 2016
284 sivua

Atrium
Merlot 2016
Familia Torres
Penedes, Espanja
n. 9,50€ (ostettu Barcelonan lentokentältä helmikuussa 2019)