Mannerheim ja saksalainen suudelma (kirjoittanut Juha Vakkuri)

Mannerheim ja saksalainen suudelma -teokseen olen tutustunut kolmea kautta. Ensin kävin Helsingin kirjamessuilla kuuntelemassa Vakkurin haastattelua kirjaa ja Mannerheimia koskien, sitten luin kirjan ja nyt viimeisimpänä kävin Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa kirjasta tehdyn näytelmän. Kuten joku blogin lukija on saattanut huomata, olen viimeisen vuoden aikana lukenut useamman Vakkurin teoksen. Oma kiinnostukseni hänen teoksiin on lähtöisin kiinnostavista ja innostavista Afrikan matkakertomuksista.

Tämän teoksen myötä Vakkuri on keskittynyt aivan uuteen aihepiiriin, eli Suomen presidenttinäkin toimineeseen Mannerheimiin. Viime vuonna luin pari Mannerheimista kirjoitettua epävirallista elämäkertaa ja kävin hänen syinnyinkodissaan Louhisaaren kartanossa sekä Helsingin Kaivopuistossa sijaitsevassa Mannerheim-museossa. Ilman näitä "pohjatietoja", olisi kirjasta todennäköisesti useampi kohta jäänyt hieman hämärän peittoon. Vakkurin teos pohjautuu tositapahtumiin, mutta kirjailija on ottanut paljon vapauksia tapahtumien yksityiskohdista kertoessaan. Kirjan tyylistä tulee mieleeni paikka paikoin viime vuotisen Finlandia palkinnon voittanut Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Taustalla tositapahtumat, mutta kirjailija jatkanut tätä omaan, hieman kepeään tyyliinsä.

Kirja on jaettu kahteen osaan eli näytökseen. Vakkurihan on teosta kirjoittaessaan tiennyt, että siitä tehdään näytelmä Suomi 100 -juhlavuotena. Ensimmäinen osa keskittyy aikaan Suomen itsenäistymistä seuraavaan vuoteen. Tähän ajanjaksoon sijoittuu mm. kansalaissota ja sen lähitapahtumien selvittäminen ja Suomen kansan uudelleen yhdistäminen. Maailmalla puolestaan ensimmäinen maailmansota loppui ja erityisesti Euroopan valtioita muotoiltiin uudelleen. Yksityiselämänsä puolella Mannerheim tapasi yhden tärkeän elämänsä rakkauden eli Kitty Linderin. Kirjassa on kaksi kertojaa Mannerheim ja hänen virallisen elämäkertansa kirjoittanut eversti Aladár Paasonen.

Toisessa osassa Suomi pohtii asemaansa maailmassa juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä. Sodan sytyttyä se hakee asemaansa Euroopassa ja kumppaneita sodassa. Maan hyökätessä jatkosodassa Venäjälle on Mannerheimilla merkittävä rooli Suomen sotapäällikkönä ja myöhemmin presidenttinä Saksan, Venäjän, Iso-Britannian, Ruotsin ja Yhdysvaltojen puristuksessa. Kirjassa ensimmäinen ja toinen osa olivat mielestäni luonnollista jatkumoa ja loppu oli selkeä ja kokosi yhteen sopivalla tavalla tapahtumat. Näytelmän ensimmäinen osa kirjallisine tehosteineen oli mieleeni, mutta toinen keskittyi liiaksi sotaan. Loppu olisi vaatinut mielestäni samantapaisen summaamisen kuin kirjassa oli. 

Kirjasta löytyy politikointia ja kertomusta sotilasvallanjohtamisesta. Siinä on Suomen ja maailmanhistoriaa, hieman romantiikkaa ja se on erinomainen kertaus tärkeistä tapahtumista satavuotiaan maamme historiassa. Tämän vuoksi kirjan pariksi valikoitui Alkon Suomi 100 -sarjaan kuuluva rosee kuohujuoma. Valkia on suomalainen hedelmäkuohuviini. Se on puolikuiva, mielestäni enemmän kuiva kuin makea. Tuoksu on hyvin marjainen ja erityisesti mustikka tuntuu tuoksussa. Tästä johtuen makuelämyksen odottaa olevan varsin makea - samoin väri ja viinin olemus lasissa viittaavat tähän. Mausta löytyy suomalaisten marjojen kimaraa - on vadelmaa, mustikkaa, mansikkaa ja viinimarjaa. Lisäksi on hieman sitruksisuutta tuomassa hapokkuutta. Viini soveltuu mielestäni erinomaisesti aperitiiviksi tai aterian päättäväksi kuivaksi kuohujuomaksi. Mielestäni viini maistuu parhaiten yksinään - sen monimuotoisuuteen ei itselleni tullut mieleen yhdistää mitään muuta ruokaa.

Sekä viinissä että kirjassa on aisittavissa suomalaisuutta, toisaalta juroutta, mutta toisaalta pienen kansan kekseliäisyyttä. Kirjan historialliset tapahtumat ja sodan läsnäolo vaatisivat ehkä hieman vakavampaa juomaa, mutta eivät nämä mikään aivan hassu yhdistelmä keskenäänkään ole. Annan näiden yhteensopivuudelle kolme ja puoli pistettä.

Mannerheim ja saksalainen suudelma
kirjoittanut Juha Vakkuri
Like Kustannus Oy
Helsinki 2017
246 sivua

Valkia 100
Suomi
19,98€ (Alkosta marraskuussa 2017)

Kaikki kesken, kaikki hyvin (kirjoittanut Juha Vakkuri)

Vakkurin "Kaikki kesken, kaikki hyvin" on ensimmäinen runo-kirja, jonka luen hyvin,  hyvin  pitkään aikaan. Plussaa ensinnäkin  sille, että se on varsin lyhyt. Tällä en missään  nimessä tarkoita, että kirja olisi huono, vaan sitä että siihen on kokemattoman helppo tarttua ilman suurempia paineita. Myös runojen sisältöön jaksaa keskittyä paremmin, kun edessä ei ole satojen sivujen mittaista tiiliskiveä.

Runot ovat pääasiassa lyhyitä mietteitä. Ne liittyvät kaikki Afrikkaan - länsimaalaisen ja Afrikan kohtaamiseen. Runoissa käytetyt sanat ja sanonnat ovat kauniin realistisia. Runot onnistuvat välittämään Afrikan tunnelmaa ja henkeä olematta mitenkään romantisoivia.

Kirjan tyyli on runonmitasta huolimatta ominaista Vakkurin tyylille. Tässä on jo mielestäni selkeästi havaittavissa samaa tyyliä kuin uudemmissa Vakkurin Afrikassa matkustamiseen liittyvissä kirjossa. Elämänkokemus huokuu läpi olematta kuitenkaan opettavaa tai saarnaavaa.

Kuten minulla ollut tapana niin Afrikan aiheisen kirjan kanssa maistuu afrikkalainen viini - ja Alkosta tähän ryhmään taitavat kuulua ainoastaan etelä-afrikkalaiset viinit. Viiniksi valikoitui pienessä pullossa oleva Place in the sun. Sen väriä voisi kuvailla tummaksi puolukaksi (aavistus purppuraa sekoitettuna tummaan tiilenpunaiseen). Viinin tuoksussa on marjaa, kypsää karhunvatukkaa ja aavistus vadelmaa. Viini on hieman tanniinista ja keskihapokasta. Maussa on runsaasti marjaa ja hieman paahteisuutta. Suuntuntumalta ja jälkimaultaan kuitenkin kohtalaisen kevyttä ja kokonaisuudeltaan tasapainoista. Ruokana viinin kanssa maistui grillattu lehtipihvi, uudet perunat ja höyrytetty parsakaali.

Kirja ja viini sopivat yhteen neljän pisteen arvoisesti. Kirjalla on varmasti enemmän ja syvempää sanottavaa kuin viinillä, mutta yhdessä ne ehdottomasti parantavat toisiaan.

Kaikki kesken, kaikki hyvin
kirjoittanut Juha Vakkuri
Like 2003
Painettu Otavan Kirjapainossa Keuruulla
62 sivua

Place in the sun
Cabernet Sauvignon, Shiraz
2016
Etelä- Afrikka, WO Stellenbosch
4,98€/0,375l  (Alkosta heinäkuu 2017)

Afrikkalainen iltapäivä (kirjoittanut Juha Vakkuri)

Afrikkalainen iltapäivä on mielenkiintoinen teos. Siinä on lukuisia aivan erilaisia teemoja ja vaikka kaikki nämä käsiteltävät teemat nivoutuvat teoksessa loogisesti hyvin yhteen, niin aiheen kuvailu lyhyesti ja selkeästi on haastavaa. Kirjassa on parisuhdeongelmia - tai ehkäpä ylipäätään parisuhdetta vailla oleva pariskunta, tutkija, joka etsii itseään lähtemällä töihin Afrikkaan, kulttuurieroja niin afrikkalaisten kuin Afrikassa asuvien länsimaalaisten välillä. On matkustamista, kolmiodraamaa, ystävyyssuhteita, sosiologiaa ja Vakkurin ominta alaa eli Afrikkaa.

Kirja on mukaansatempaava ja sen aloitettuani oli se nopeasti saatava luettua loppuun. Vaikka kieli on paikoin karskia, niin tarinan soljuvuus ja osittain ennalta arvattomuus on koukuttavaa. Pidän siitä, että kirjassa on useita eri henkilöiden minä-muodossa kertomia tarinoita, näin näkökulmiin tulee hieman vaihtelevuutta. Tämä kerrontatyyli antaa myös tarinalle ulottuvuutta, kun esimerkiksi kuva päähenkilöstä ei perustu vain hänen omaan tai yleisnäkemykseen hänestä. Kuten yleensäkin, jokin piirre ihastuttaa jotakin henkilöä kun taas sama piirre saattaa vihastuttaa toista.

Afrikkalaisen kirjan kanssa maistui luonnollisesti afrikkalainen viini. Olen muutamaan otteeseen maistanut Thandin roseeviiniä, jonka hinta-laatusuhde on hyvä. Tämän kirjan kanssa päätin kokeilla saman valmistajan Sauvignon Blanc -rypäleen viiniä.

Viinin tuoksussa ensimmäisenä esiin tulee kukkainen greippisyys. Tuoksussa on myös hieman herukkaa ja italialaista yrttiä. Väriltään viini on sauvignon blanciksi varsin kellertävää. Viinin maussa greippisyyttä pehmentää makean hunajan aromit. Maussa on myös pehmeyttä ja pyöreyttä. Viini on mielestäni helposti tunnistettavissa uuden maailman viiniksi ja hyvin helpoksi juotavaksi. Omaan makuuni siitä puuttuu syvyyttä, mutta toisaalta siinä olevat lukuisat eri aromit sopivat mielenkiintoisesti yhteen.

Kirjan ja viinin yhtensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirjassa on enemmän laatua ja moniulotteisuutta. Yhdistävää kutienkin on, että kirja etenee kevyesti ja helposti, samoin kuin kyseisen viinin nauttiminen.

Afrikkalainen iltapäivä
kirjoittanut Juha Vakkuri
Weilin + Göös
Espoo 1978
339 sivua

Thandi Sauvignon Blanc
Stellenbosch, Etelä-Afrikka
2016
5,49€/0,375l (Alko kesäkuussa 2017)

Neljän polven puu (kirjoittanut Juha Vakkuri)

Juha Vakkurin vuonna 1980 painettu teos Neljän polven puu on mielenkiintoinen tyylisekoitus hänen uudemmasta kirjallisuudestaan sekä hänen ensimmäisenä kirjoittamastaan Veljet keskenään teoksesta. Tässä kirjassa kertojana oleva minä muistuttaa mielestäni todella paljon Vakkuria itseään hänen uudemmissa Afrikkaa käsittelevissä matkakertomuksissaan. Alussa jopa luulin, että kyseessä on omaelämänkertaa, mutta jossain vaiheessa juonta selvisi, että päähenkilön tapahtuvat sijoittuvat vähintään parikymmentä vuotta aikaisempaan aikaan, jolloin Vakkuri on itse elänyt.

Tarinan kertojana on neljän sukupolven ketjussa toiseksi nuorin Yrjö Roivander. Kirja alkaa hänen kertomuksellaan isästään ja tämän viimeisistä vaiheista ja päättyy oman tyttären viimeisin vaiheisiin. Taustalla kaikkien kolmen nuoremman sukupolven vaiheisiin vaikuttaa kertojan isoisä ja hänen vaiheensa eteläisessä Afrikassa. Paikoittain kirjan aiheet ja vaiheet ovat synkkiä, mutta Vakkurin tyyli kirjoittaa nostaa lukijan kuitenkin uuden luvun alussa nopeasti pois synkkyydestä. Erilaiset, välillä ikävätkin kohdat, kun vain kuuluvat elämään ja maailma jatkaa normaalia kulkuaan myös niiden jälkeen.

Kuten jo muutaman aikaisemman Juha Vakkurin kirjan kohdalla olen todennut, pidän hänen kirjoitustaidostaan, jossa hienosti faktat (erityisesti Afrikkaa koskevat) yhtyvät selkeään ja aavistuksen humoristiseenkin kerrontaan. Vaikka tämä kirja on ilmeisesti pääasiassa fiktiota, niin faktatietoa on onnistuttu lisäämään ajatuksella tarinan joukkoon. Kirjoja on mukavan keveä lukea, mutta niistä löytyy sanomaa ja asiaa, joka jää mieleen ja useita kohtia, joista haluaa lukea lisää. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen taas hänen seuraavaan teokseensa tutustumaan.

Kirjan pariksi valikoitui saksalainen punaviini Hensel und Gretel. Viini on vuodelta 2015. Viini on väriltään hieman purppuraan vivahtavaa ja aavistuksen läpikuultavaa. Tuoksussa on marjaisuutta ja aavistus tammea. Maussa ensimmäisenä vastaan nousee marjaisuus. Marjoista ehkäpä karhunvatukka ja hento puolukkaisuus sekä mustikkaisuus nousevat esille. Viinissä on jonkin verran hapokkuutta, mutta vain hyvin vähän pehmeää tanniinisuutta. Lisäksi voi havaita hieman tammisuutta. Viini on pehmeää ja mukavaa juotavaa sellaisenaankin hyvän kirjan parissa. Itse maistoin viiniä lisäksi yrttimarinoidun broilerin sekä uusien ruotsalaisten perunoiden ja porkkanoiden kanssa.

Kirja ja viini sopivat yhteen neljän ja puolen pisteen arvoisesti. Molemmat ovat mukavan helppoja, mutta särmääkin löytyy. Molempien aloittaminen käy vaivatta, mutta mieleen nousee myös mietteitä mausta ja molempien jälkifiilis on hyvä. Puoli pistettä jää uupumaan oikeastaan vain siitä, ettei maun perusteella kirjalla ja viinillä ole muuta yhteyttä. Paitsi ehkä oikein korkealentoisesti voisi ajatella, että Saksan rooli Afrikan eteläisessä nykyhistoriassa ollut ainakin Namibian osalta jossakin määrin merkittävä - ja sitähän myös kirjassa hieman sivuutetaan.

Neljän polven puu
kirjoittanut Juha Vakkuri
Amer Yhtymä Oy
Weilin+Göösin kirjapaino
Espoo 1980
326 sivua

Hensel Und Gretel, 2015
Markus Schneider ja Thomas Hensel
Pfalzin alue länsi-Saksassa
Merlot, Blaufränkisch, St. Laurent ja Cabernet Sauvignon
12,90€ (toukokuu 2017 Frankfurtin lentokenttä)

Veljet keskenään (kirjoittanut Juha Vakkuri)

Veljet keskenään on Juha Vakkurin ensimmäinen julkaistu teos. Olen pari hänen Afrikkaa käsitteleväänsä kirjaa lukenut aiemmin, jotka hän on kirjoittanut 2000-luvulla. Tämä lähes neljäkymmentä vuotta aiemmin kirjoitettu teos poikkeaa lähes täysin noista Afrikka-kirjoista. Kirjoitustyylissä on kuitenkin jo havaittavissa hieman poikamaisia kirjoitus-piirteitä, jotka Afrikka-kirjoista tekevät aidon tuntuiset ja realistiset, sekä helposti lähestyttävät.

Kirja kertoo kolmen veljeksen ja muutaman heidän  naistutun viikonlopun vietosta huvilalla. Viikonloppu kuluu rattoisasti juodessa, syödessä, saunoessa ja toisilleen eri tavoin seuraa pitäen. Kirja on mielestäni yllättävän rohkea ottaen huomioon, että aika jota tuolloin on eletty, on käsittääkseni ollut hieman konservatiivisempaa kuin nykyään. Toisaalta  ehkä maailma ei olekaan 1970-luvun alun muuttunut niin paljon kuin 80-luvun lopulla syntynyt luulee.

Vaihteeksi oli kiva lukea kirja, joka ei ymmärtääkseni mikään bestseller ole ilmestyessään ollut, mutta joka kuitenkin on tyylikkäästi kirjoitettu. En ole juurikaan 1960- ja 1970-luvun kirjoja kovin paljon lukenut, joten senkin puolesta tämän lukeminen oli kiinnostavaa. Ehkä kirjan tarina jäi kuitenkin hieman pintapuoliseksi, eikä siitä oikein jäänyt mitään teemaa tai sanomaa, jota olisin huomannut lukukertojen välissä pohtivani.

Kirjan kylkeen valitsin etelä-afrikkalaisen Sustainable -viinin, joka on valmistettu Shiraz-rypäleistä. Kyseessä luomuviini 2016 sesongista, joka on keskitäyteläinen ja hieman tanniininen. Maistelin viiniä parin päivän sisään muutaman kerran. Viini aukeaa vasta, kun se on noin 20 asteista ja saanut hapettua lasissa tunnin kaksi. Tuoksussa on marjaisuutta. Väriltään viini on hyvin tumman punainen, mutta ei kuitenkaan kovin vahva tai läpinäkymätön. Maussa on marjoista eriyisesti puolukkaa ja sen kanssa jotakin makeampaa, tummempaa marjaa. Viini on hieman kevyttä. Pehmeitä tanniineja ja aavistus hapokkuutta löytyy myös - nämä molemmat eivät kuitenkaan missään nimessä hallitsevassa roolissa. Viini sopii varmasti monen italialaisen "perusruoan" kuten tomaattisen pastan tai pizzan kaveriksi. Itse nautin sitä kirjan lisäksi myös yrttisten lampaanjauhelijapullien ja höyrytettyjen ruusukaalien sekä uuden sadon porkkanoiden kanssa.

Sekä kirja että viini ovat helposti nautittavia, viini ehkä hieman tasokkaampaa kuin kirja. Jonkinasteisen keveytensä ja monipuolisuutensa vuoksi ne sopivat yhteen kuitenkin 3,5 arvoisesti. Sopivat siis ihan ok yhteen, mutta oikeastaan myös hyvin erikseen.

Yhteiskuvaa pullosta ja kirjasta en tällä kertaa kerennyt napata, ennen kuin pullo lähti kierrätykseen.

Veljet keskenään
kirjoittanut Juha Vakkuri
K.J Gummerus Osakeyhtiö
Jyväskylä 1971
162 sivua

Sustainable Shiraz Organic 2016
Winestate
Etelä-Afrikka, Coastal Region
9,80€ (Alkosta huhtikuu 2017)

Afrikan ympäri (kirjoittanut Juha Vakkuri)

Tämä on toinen lukemani Juha Vakkurin kirja. Ensimmäisen "Afrikan poikki" luin viime vuonna ja se kertoi Vakkurin matkasta Saharan halki. Vakkuri on työskennellyt toimittajana mm. MTV:llä ja Yleisradiolla. Vakkuri on jo usean vuosikymmenen aikana kierrellyt ja ajoittain asunutkin eri puolella Afrikkaa. Hänen kiinnostuksensa Afrikan historiaa ja kulttuuria sekä politiikkaa kohtaan on innostavaa ja opettavaista.

Vakkurin tyyli kirjoittaa on asiallista ja asiantuntevaa. Hän hyväksyy ja pyrkii ymmärtämään kulttuuriset erot, ja matkustaessaan pyrkii tutustumaan paikallisiin ja matkustamaan kuten afrikkalaiset - lähinnä siis puskatakseilla. Hän yöpyy afrikkalaisissa hotelleissa ja majataloissa, eikä länsimaalaisten omistuksessa olevissa resorteissa tai lodgeissa. Hän kirjoittaa asioihin perehtyneesti, kiihkottomasti mutta kiinnostavasti. Hänen tietämyksensä ja asenteensa muita kulttuureita ja reissaamista kohtaan on sellainen, jonka itsekin toivoisin matkoillani saavuttavan.


Afrikan ympäri -kirjan matka sijoittuu vuoden 2011 alkuvuoteen. Samalla, kun Vakkuri kirjoittaa tapahtumista Afrikan matkallaan, hän myös mainitsee maailman ja Suomen tapahtumia. Kirja käy siis myös pienenä kertauksena maailman tapahtumista ja auttaa lukijaa sijoittamaan tapahtumia aikajanalle.

Afrikan ympäri -kirjan matka alkaa Mauritanialta ja Senegalin, Gambian, Guinea-Bissaun, Guinean, Sierra Leonen, Liberian, Ghanan, Togon, Beninin, Nigerian, Kamerunin, Gabonin, Kongon tasavallan, Namibian, Etelä-Afrikan, Mosambikin, Sambian, Tansanian ja Kenian kautta vie Vakkurin ja lukijan Etiopiaan saakka. Kirjassa on paljon varsin yksityiskohtaista historian kerrontaa, joka vasta aloittelevalle Afrikan matkaajalle on osin turhankin tarkkaa, mutta toisaalta ehkä jotakin tuosta jää mieleen tulevia matkojen suunnitteluja varten.

Onnistuin eläytymään kirjan tapahtumiin varsin hyvin, sillä aloitin sen matkalukemisena Helsinki-Vantaan lentoasemalla matkani suuntautessa Lontoon ja Johannesburgin kautta Namibian Windhoekiin. Kirjasta riitti hyvin viikoksi luettavaa, kun Namibian aavikko-alueiden hotelleista ei välttämättä toimivaa wifiä tai televisiota löytynyt. Nyt kotiin hienolta Namibian kiertomatkalta palattuani ja tätä blogi-tekstiä kirjoittaessani hienoinen haikeus Afrikkaa kohtaan nousee taas esille. Ainoat kokemukseni maanosasta rajoittuvat tähän mennessä vain Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan, mutta ainakin eteläisen maanosan upea luonto, pitkä historian havina, lämpö ja hassua näin suomalaisena sanoa, mutta rauha ja tila, jota tuolta löytyy mahdollisesti vieläkin enemmän kuin Suomesta, on upeaa ja sinne tekee jälleen mieli palata. Onneksi Vakkurilta löytyy vielä lukuisia muita maanosaa käsitteleviä teoksia, joiden kautta matkakuumetta pääsee hieman lievittämään.

Mutta mikäs Afrikka-teoksen kanssa sopii paremmin juomaksi kuin afrikkalainen viini. Namibiassa maistoin ja kotiinkin asti pääsi yksi pullo Erongo Mountain Wineryn Krantzberg -punaviiniä. Namibiasta löytyy internetistä etsimieni lähteiden perusteella vasta vain neljä viinitilaa. Maa on toki paikoin hyvin kuiva ja ilmasto useissa paikoissa liian kuuma viinin viljelyyn. Onneksi pinta-alaltaan noin kaksi kertaa Suomen kokoisesta valtiosta löytyy kuitenkin osin Atlantin meri-ilmastosta johtuen vaihtelevuutta.

Krantzberg-viini on valmistajansa mukaan maan ensimmäinen viini, jolla on pyritty hieman samaan kuin Ranskan Bordeaux-alueella. Viini on sekoitus neljästä eri rypäleestä Cabernet Sauvignonista, Cabernet Francista, Malbecista ja Petit Verdotista. Maistamani viini on hyvin tummanpunaista, varsin täyteläistä ja tanniinista. Se vaatii parikseen pihvin, Namibiassa luonnollisesti antilooppi-pihvin ja kastikkeessa sekä lisukkeissa saa myös olla luonnetta. Vähäisen Ranskan viinin maistelutietämykseni perusteella, viinin aromeista on löydettävissä selkeitä yhteyksiä Bordeaux-alueen makumaailmaan. Mielestäni viinissä on tosin ehkä hieman yli yrittämistäkin havaittavissa, voimakkuudestaan ja täyteläisyydestään johtuen. Viinin aromeissa on samoja piirteitä, kuin sen eteläisemmän naapurin viineissä. Marjaisuutta (tummia marjoja, kuten boysenmarjaa) on maussa, mutta sen lisäksi myös tupakkaa ja tammisuutta. Viinissä on myös paahteisuutta, joka ymmärtääkseni ei ole välttämättä kovin tyypillistä Bordeaux-alueen viineille. Ranskalainen hienostuneisuus siitä sen sijaan puuttuu.

Kuinka sitten vakaa, asintunteva ja informatiivinen kirja sopii yhteen varsin tuoreen, mutta voimakkaan viinin kanssa, joka hieman yrittää olla jotakin mitä ei oikeasti ole? Neljän ja puolen  pisteen arvoisesti. Tämä pistemäärä vaatii hieman filosofisempaa perustelua. Vakkuri on koko aikuisikänsä perehynyt hyvin Afrikan mantereeseen ja asunutkin siellä ja työskennellyt maanosan parissa. Kuitenkaan hän, tai oikeastaan kukaan muukaan, ei jo ajallisista syistä pysty omaksumaan koko mantereen laajuisesti tietoutta. Hieman sama juttu on Krantzberg-viinin kanssa. Namibia sijaitsee tuhansien kilometrien päässä Bordeauxsta, ja aivan toisella pallon puoliskolla ja ilmasto sekä maaperäkin poikkeavat esikuvasta merkittävästi, joten yhtäläisyyttä ja tietämystä ei yksinkertaisesti Nambian lyhyen viinin viljelyn historian perusteella ole voinut vielä löytyä. Ja sitten se filosofinen selitys: mitään ei voi kuitenkaan saavuttaa, jollei johonkin pyri. Ja mitä mittapuuta täydelliseen tietämykseen ja samankaltaisuuteen sitten pitäisi edes käyttää. Joten yritys on molemmilla hieno ja kiinnostava ja ehdottomasti lukemisen ja maistamisen arvoinen. Lopputulos molemmilla myös erinomainen, vaikkei ehkä aivan esikuvaansa muistutakkaan.

Afrikan ympäri
kirjoittanut Juha Vakkuri
Like Kustannus Oy
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2016
659 sivua

Erongo Mountain Winery
Krantzberg 2014
Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Malbec, Petit Verdot
Hinta namibialaisessa ruokakaupassa noin 15€, ravintolassa noin 25€