Sir David Attenborough on tunnettu brittiläinen luontodokumenttien tekijä, jonka samalla rauhallinen ja innostunut tyyli on jäänyt mieleeni aivan pienestä lähtien. Toukokuussa 2026 100 vuotta täyttäneen Attenboroughn teosta "Yksi elämä, yksi planeetta", voidaan mielestäni pitää hänen ihmiskunnalleen jättämänä perintönä, joka käy lähes sadan vuoden ajalta läpi ihmisen vaikutusta luontoon. Ja kuten kaikki tiedämme, vaikka emme olisi kirjaa lukeneetkaan, se on ollut valtava.
Viimeisen sadan vuoden aikana ihmiskunnan toiminta on muuttanut ainoan planeettamme luonnon ja ekosysteemin, ja jos sama meno jatkuu, seuraavan sadan vuoden aikana pallomme muuttuu meille, ja muille planeetalla asuville, elinkelvottomaksi. Ei mikään hilpeä kirja, mutta saa kyllä ajattelemaan omia toimia. Nykyihmisen toimien suhteuttaminen on myös noussut itselleni viime aikoina useasti esille, kun lasten kanssa olemme pohtineet dinosaurusten aikakautta (joka kesti kymmeniä miljoonia vuosia), sekä maailmankaikkeuden syntyä, josta on yli 14 miljardia vuotta. Ihmiset ovat tallustaneet planeetalla noin 100 000 vuotta ja meidän toimemme ovat ovat onnistuneet pysyvästi ja hyvin kiihtyvään tahtiin muokkaamaan palloa viimeisten muutaman sadan vuoden aikana.
Kirjaa lukiessani, pystyin kuvittelemaan Attenborough'n puhuvan rauhallisella brittiläisellä aksentillaan tarinaa ja toteavan, että vielä on toivoa jäljellä. Erityisesti mieleen jäi luku, jossa väestönkasvun (mikä on siis todella hyvä juttu) merkittävimmäksi tämän hetkiseksi syyksi nousi naisten koulutuksen lisääntyminen ja tasa-arvon kehitys - esimerkkimaana mainittiin Japani.
Kirja pysäytti ja sai tuntemaan monessa kohdassa huonoa omaatuntoa omista valinnoista ja osoitti tieteellisiin tutkimuksiin perustuen, mitä tulee tapahtumaan, jos sama meno jatkuu. Tällaista pysähtymistä ja ajatusten herättelyä tarvitaan, vaikkei se toki mukavalle tunnukaan. Ilman sitä mikään ei kuitenkaan muutu ja laitamme päämme pensaaseen. Toki yhdellä yksilönä, on kohtalaisen pienet mahdollisuudet vaikuttaa, ja toisaalta kohtalaisen pienet muutokset maailmassa, joihin emme suoraan vaikuta, voivat saada merkittäviä muutoksia aikaan. Tulee mieleen vaikka korona, joka pysäytti lento- ja työpaikkamatkustamisen. Tai muutamana viime vuotena Suomessa, hieman yllättävänkin nopeasti, kiihtynyt sähköautoistuminen. Mielenkiintoista seurata miten tekoäly, datakeskukset ym. vaikuttavat luontoon. Erilaisia skenaarioita suuntaan ja toiseen on esitetty.
Kirjan lopussa oli todella viisas toteamus ja huomasin, että sama oli nostettu myös kirjan kannen sisäteksteihin: "Jos haluamme elää täällä vastaisuudessakin, pelkkä älykkyys ei riitä. Me tarvitsemme viisautta." (s. 232). Ja sitä viisauttahan saa vaikka kirjoja lukemalla.
Helmet-lukuhaaste 2026: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
